Wednesday 11 March 2020

Sain inspiratsioonin

Kuvailin tarhajouluruusuja huussin takana esikkopellossa, mistä niitä on levinnyt alemmaksi vuokko-esikkopuutarhaan. Tässä yksi punakukkainen siementaimi tulossa kukkaan ensimmäistä kertaa. Mukavaa, että tämäkin siementaimi näyttää olevan hyvän värinen!

Tästä ensimmäisestä istuttamastani tarhajouluruususta on varmaan moni siementaimi lähtöisin.

Sen juurella näyttää nytkin tältä. Siementaimia tsiljoona.

Siinä vieressä, pienen ojan toisella puolella, ovat vihreäkukkaisen tarhajouluruusun kukkavarret nousussa. Tai olivat, näistä syötiin korkeimmat kuvien ottamisen jälkeen.

Tässä vielä kuva molemmista yhdessä, pehkojen välissä on pieni oja. Tarhajouluruusut näyttävät viihtyvän erinomaisesti tässä kevätkosteassa paikassa. Talvellakin voi olla märkää, mutta ehkä rinnesijainti ja pikku oja huolehtivat siitä, etteivät kasvit vallan ui. Syksyisin ne saavat niskaansa saarnien lehdet.
Vaikka vihreä- ja viininpunakukkaisten jouluruusujen yhdistelmä on todella hyvän näköinen, olen pelännyt, että siementaimista tulee epämääräisiä. Tarhajouluruusuilla kun on taipumusta tuottaa likaisen mummonkalsarinvärisiä siementaimia. Ehkä olisi pitänyt laittaa pelkkiä tummanpunakukkaisia tähän lähekkäin.

Mutta tehty mikä tehty. Ylempänä rinteessä kukkii kohta jo kolmatta kevättään ihastuttava viininpunainen, hyvin saman värinen kuin se ensimmäinen istuttamani. Joten toivoa on. Täytyy vain karsia niitä rumempia pois sitä mukaa kuin niitä ilmestyy, kukkimiseen kuluu siementaimelta kuitenkin vuosikaudet.
Yksi lähes mustanpuhuvan viininpunainenkin löytyy, siitä en huomannutkaan ottaa vielä kuvaa.

Sitten inspiratsiooniin. Mietin tätä kosteikkopuutarhaa, joka johtaa mutapuutarhaan, kun pohdiskelin sopivaa paikkaa uusille 'S. Arnott' -lumikelloille. Nehän viihtyvät maassa, joka ei kuivu, ja tätä paikkaa ei voi sanoa rutikuivaksi kuivimpana kesänäkään. Voisin kaivaa vasemmalla rannalla kasvavan palmusaran muualle, sillä se on tiiviskasvuisena hyvä raivaamaan itselleen kasvutilaa jostakin uudesta paikasta, jossa on heinäkilpailua. Sen sijaan tässä paikassa, josta on hitaasti tullut hieman hoidetumpi, voisi kasvaa jotakin herkullisempaa... eli lumikelloja ja jouluruusuja!
Asetin oikealle rannalle kiven tukemaan maata ja kaivoin siihen pari isompaa tarhajouluruusun siementaimea. Japaninlehtikuusen alta onkin ollut ärsyttävää leikata ruohoa, lisäksi siinä kasvaa pikkuisia narsisseja ja itsekseen tullut kevätesikko, joita pitää varoa. Puun rungosta muuten näkee hyvin, mistä suunnasta täällä useimmiten tuulee. Istutin sen aikanaan suoraan!
Tästä se lähtee. Vasen ranta vielä odottaa palmusaran raivaamista, sen kanssa pitääkin olla varovainen, sillä kauimmaisesta reunastaan se sekoittuu kilpirikkoihin ja niitä en halua tuhota. Palmusarojen tällä puolella kasvaa kerrottu rentukka, aarre sekin.

Nyt on tihkusää ja ihana kevättunnelma, kyläniityllä karjuu kurki keväisiä ääniään, ensimmäinen näkemäni tänä keväänä! Niitä pysähtyy aina tänne matkallaan johonkin. Osa jää pesimäänkin. Tervetuloa, kevät!


Kilpirikko – Darmera peltata
Lumikello – Galanthus
Rentukka – Caltha palustris
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä

24 comments :

  1. Oho, ensimmäinen kurki jo. Täällä on kuulunut ja näkynyt ensimmäisiä joutsenia, luultavasti sellaisia jotka ovat talvehtineet Suomessa. Minunkin täytyy rohkeasti kokeilla jouluruusuja kosteampiin kohtiin, ilmiselvästi eivät tykkää liian kuivasta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jouluruusuja kannattaa istuttaa monenlaisiin kohtiin, mutta selvästi ne viihtyvät kosteassa. Eivätkä ilmeisesti pane pahakseen, jos on märkää ja sitten pakkasta eikä lumesta tietoakaan, sillä sellaista täällä usein talvella on.

      Delete
  2. Sulla onkin jo monenlaista piippalaista ja kukkijaa pihallasi. Ilmankos olet aivan kevätfiiliksissä. Meillä saiteista ja koleaa, ei puhettakaan pihailoista, paitsi Wiima-mäyrinkäinen, sille sopivat kaikki säälaadut. Terkkuja pojille!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Wiima on joka sään tyttöjä ♥ Pusuja hänelle! Pojat kiittävät terveisistä (mutta toivovat, etteivät saa pusuja Wiimalta :-D )

      Delete
  3. Oi minunkin täytyisi siirtää muutama jouluruusu kosteampaan paikkaan etteivät ihan häviäisi. Ihana kosteikkosi on niin nätti💚 En muistanutkaan, että sen rannat ovat noin kauniisti kivetyt😍

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kosteikko on nyt nätti, kun siinä on paljon vettä. Kesällähän se on kuivana. Jouluruusuja kannattaa laittaa monenlaisille paikoille!

      Delete
  4. Kosteikkopuutarhasi on hieno ja näyttää varmasti herkulliselta kun jouluruusut ja lumikellot levittäytyvät sen rannoille.
    Meilläkin on pihalla yksi kosteampi paikka kassvarin alapuolella kohdassa mihin salaojaputket johdattavat veden kasvarin alta ja sen yläpuolella olevilta kallioilta. Olen yrittänyt sitä kuivattaa, mutta siitähän täytyy tehdä kosteikko!
    Täytyykin mennä huomenna vähän pidemmäksi aikaa pihalle, jospa täälläkin kuuluisi jo kurkien karjuntaa :D
    Mustarastas ainakin jo laulelee aamuisin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sehän on loistopaikka kasveille, jotka kaipaavat vähän kosteutta: esikoille, monille kurjenmiekoille, kellukoille, saniaisille tms. Kirjopikarililjatkin varmaan viihtyisivät.
      Jotain kaunista laulua on kuulunut, kaipa se on mustarastas täälläkin! Olen niin surkea tunnistamaan lintuja äänistä, mutta ulkonäöltä sen tunnen ja se on ollut paikalla koko talven.

      Delete
  5. Sullon tooosi mahtavan näköösiä jouluruusuja. Luvas o komiaa kukintaa! Sullonki monimuatoone puutarha, märiästä-rutikuivahan ja kaikkia siltä väliltä. Voi teherä hyviä kasvuolosuhurekokeeluja inpiratsioonin iskies.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen todella iloinen siitä, että on monenlaisia kasvupaikkoja erilaisille kasveille!

      Delete
  6. Hyvän kuuloinen idea. Varmaan oikein otollinen paikka lumikelloille ja jouluruusuille.

    Minä en ole vielä kohdannut kurkia, mutta eiköhän niitä pian osu kohdalle. On ilmeisesti saapunut jo useampaan paikkaan. Siinä on kyllä sellainen kevään riemun ääni, se kurjen huuto. <3

    ReplyDelete
  7. Siellähän on kovasti jouluruusuja kasvamassa. Lumikellot on hyvä kaveri jouluruusuille. Hyvältä kuulostaa siun suunnitelmat ja tuolla etempänä on kaunis lammikko, kivettyine reunoineen! Meillä sattaa ryynii, suksia suap tervata vielä, ei kevättä oo tänne luvassa. Joutsenia on jo näkyny lentävän muutamia, kurjet ei vielä oo tulleet!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kevättalvista sielläkin ja sitten yhtäkkiä ollaankin harpattu kevääseen!

      Delete
  8. paikka on kuin luotu lumikelloille ja jouluruusuille! näen jo sieluni silmin miten kaunis se on muutamien vuosien jälkeen. ojan ylle kaartuva puu sopii paikkaan just eikä melkein, luonto muovaa mestarillisesti maisemaa. en tunne tuota palmusaraa. kuvasta päätellen siitä voisi varmaan jättää pari pientä pehkoa kasvamaan ojanvarteen vasemmalle puolelle. toisi korkeuseroa muuten matalaan kasvustoon lumikellojen levittäytyessä alueelle.
    ihana inspiratsiooni kerrassaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Palmusara ei valitettavasti ole sellainen, että sitä voisi jättää pari pientä pehkoa, kun se leviää niin tiiviinä kasvustona, että se tukahduttaa naapurit melko nopeastikin. Lisäksi tuo sen talvinen asu on hankala, kun varret lakoavat ja ne on yllättävän vaikea saada leikattua poikki. Jotenkin sitkeää ainetta ovat. Joten mielellään siirrän sen paloissa (joita on myös todella raskas kaivaa ylös sen tiiviyden takia, ei meinaa saada lapiolla paloiksi) vähän villimmälle paikalle, missä se saa olla luonnollisesti. Kasvaa tuossa korkeampia muutenkin: kirjokurjenmiekkaa, punalatvoja ja vaaleanpunaisia mesiangervoja, sen sellaista. Ja ihana raitamarskinheinä, se saa ollakin, on just hyvä kasvutavaltaan.

      Delete
  9. Tuo paikka näyttää juuri sopivalta suunnitelmillesi, hyvä oivallus! Alue on jo nyt kaunis ja mitä siitä vielä kehittyykään. Meidän joutsenet ovat jo saapuneet, mutta kurkia ei ole vielä näkynyt.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaunis valo tuossa on ainakin juuri nyt! Ja kesälläkin valon siivilöityessä lehtikuusen läpi.

      Delete
  10. Hyvä inspiratsiooni! Jouluruusut ja lumikellot sopivat tuohon ojanpenkalle varmasti mainiosti! Täällä ei ole vielä näkynyt kurkia eikä joutseniakaan. Normaalivuonna saapuvat maaliskuun loppupuolella, mutta tänä vuonna saattavat tulla aikaisemmin, kun ei ole niin paljoa lunta ja järvissäkin on sulapaikkoja. Jännittävää odotella, millaisia ihanuuksia noista jouluruusujen siementaimista ilmestyy.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Varmaan aika pian kuulee kurkien huudot sielläkin! Tuovat sitten mahdollisesti terveisiä täältä.

      Delete
  11. Puutarhainspiratsioonit on ihan parhaita! Jouluruusuja ei taida voida olla liikaa, siementaimia odotellessa... Vaikka niitä mummokalsarivärisiäkin. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin on! Tähän aikaan vuodesta tuntuu, että puutarhaideoita tulee päähän niin, että se kihisee. Tänään tajusin, että mun on ehdottomasti hankittava pari tiettyä puuta :-D

      Delete
  12. Jouluruusupelto ja esikkopelto, jumankika. Sinä se vaan heittelet rumempiä syrjään niinkuin pojat aikoinaan 😁. Toiset ei ole koskaan nähneetkään jouluruusun siementaimia ja sinulla montako sanoit niitä olevankaan. Tämä on sitä kuuluisaa kateutta 😣. Ihailen kovasti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh, rumempia syrjään :-D No ei tarvi ihailla, minua ainakaan, kun ei mulla ole osaa eikä arpaa. Olen vain ne emokasvit istuttanut, jälkeläiset ne ovat tehneet itse. Taitaa olla otollinen paikka. Toivottavasti on tämä uusikin paikka yhtä otollinen!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!