Ihmeitä tihkusateessa

Menin muotopuutarhaan tutkailemaan Katharine Hodgkineita, kun huomasin niiden edessä lumikurjenmeikan nupun. Näitä istuttelin tähän syksyllä, mutta voi ihmettä, kuinka nopeasti nuppu onkaan maasta noussut!

Näitä olen sen sijaan jo tovin etsiskellyt. Pikkusinililja on hyvin aikainen, mutta on totta, että se ei ikinä ole ensimmäisiä kukkijoita, joten olin turhan hätäinen. Se kukkii silti hyvän aikaa ennen serkkuaan idänsinililjaa. Vaaleanpunainen söpöliini on lajiketta 'Rosea'.

Pikkusinililjat ovat todella hyviä leviämään. Tässä niitä kasvaa toissa talvena kukkapenkkiin levitetyn lampaanvillan seassa. Villa kerää tihkusateen pisaroita kauniisti.

Virvaliljakaan ei ole pihallani ikinä ensimmäisten joukossa, mutta se voi johtua kasvupaikasta. Joissakin puutarhoissa olen nähnyt tämän kukkivan aivan ensimmäisten kevätkukkien; talventähtien ja persiansinililjojen kanssa samaan aikaan.
Virvalilja siirrettiin pari vuotta sitten omasta Bulbocodium-suvustaan Colchicumiksi eli myrkkyliljojen joukkoon. En ryhdy siirtämään sitä blogini tunnistesanoista, se olisi loputon urakka, jos aina kasvien muuttaessa kävisi kaikki vanhat postaukset läpi. Mutta klikkaamalla Bulbocodium-sanaa sivun alalaidassa löytyvät varhaisimmat virvaliljajutut, jos kiinnostaa.

Sitten vähän arkirealismia. Tälle kukkapenkille ei riittänyt verkkoa, joten suojasin sen kaatamani vaahteran oksilla tuholaisten hampailta. Sitten suojasin jo vaaksan mittaiseksi venyneen Fritillaria raddeanan lehdillä ja heinällä, kun en muutakaan keksinyt (kaikki reikäiset villapaidat ovat jo käytössä). Nyt kun on luvassa vähän kylmempi viikonloppu. Toivottavasti tämä riittää. Tyyppi on venynyt käsittämätöntä vauhtia.

Pyörähdin kohti muotopuutarhan kolmatta penkkiä katsastamaan 'Dionysus' -lumikellot. Ihanasti pisarat koristavat niitäkin. Sadesää on paras kuvaussää, tulee niin ihanat värit kuviin! Tykkään kovasti myös ruskeiden lehtien ja kevään tuoreen kasvun yhdistelmästä, loistava kontrasti, elämän kierto; yhden loppu ja uuden alku.

Ihmeekseni huomasin Dionysusten lähellä kevätkurjenmiekan nupun! Näitä olen osannut etsiä, sillä nämä ovat kasvaneet tässä vuosikaudet. Silti voin vannoa, että viimeksi katsoessani näin vain pari lehteä. Tämän yhden lisäksi löytyi jo toinenkin yksilö nupulla.
Nämä kevätkurjenmiekat ovat ihmeen luotettavia, toin värisekoituspussin Ranskasta jo lähemmäs kymmenen vuotta sitten. Suurin osa ei jäänyt pitkäikäiseksi (lähinnä ne keltaiset ja purppuraiset), mutta yksi tai kaksi sinistä kukkaa nousee joka vuosi.

Loppuun vielä iloisia uutisia erikoisuusrintamalta. Muscari vuralii -helmililja on elossa ja meinaa taas kukkia! Tämähän kukki ekaa kertaansa viime keväänä, ja selvästi on selvinnyt talvesta hyvin.
Myös tämän lähellä kasvava ihanaakin ihanampi atlantinsilililja on elossa, mutta ainakin viime vuonna se kukki vasta kesäkuussa. Sen suhteen olinkin toiveikkaampi, sillä se on kotoisin Atlantin rannikolta Portugalista Norjaan, eli takuulla sietää märkää talvea erinomaisesti. Sen sijaan tämä helmililja on turkkilainen laji ja kaipaa ainakin kesäkaudelta kuivuutta – sellaisen se totisesti saikin, mutta syksy ja talvi olivat toista maata. Onneksi se on elossa!


Atlantinsinililja – Scilla verna
Kevätkurjenmiekka – Iris reticulata
Lumikello – Galanthus
Lumikurjenmiekka – Iris histrioides
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Virvalilja – Colchicum vernum