Epäilemättä kevät

Muotopuutarhan pieni salaa jostain tullut lumikello kukkii yhä. Tähtilumikello se on selvästi ja toivottavasti kansoittaa maan. Juuri eilen ihastelin vanhan talon viilliintynyttä pihaa, jossa on oikeat lumikellomeret.

Saniaistarhan 'Kildare' ei ole vieläkään kunnolla auennut, mutta suloinen se on näinkin. Ulompien kehälehtien vihreä häivähdys on niin hento, ettei sitä kunnolla erota. Tämä on hienostuneen kaunis kukka. Yritän olla kameran kanssa heti valmiina, kun se kunnolla aukeaa!

Talventähdistä on kohta muisto vain, kun on siirrytty kunnolla kevääseen. Krookukset tulevat tilalle ja niitä onkin paljon, olen istuttanut niitä joka syksy ja tänä keväänä ei pieni turpa ole vielä käynyt verottamassa niitä paljonkaan (vaikka juuri äsken huomasin, että lähes kaikki kerrotun puistolumikellon kukat on syöty). Täytyy kirjoittaa krookuskavalkaadista toisella kertaa. Nämä kermanvaaleat ovat 'Cream Beauty' -krookusta, ihana ja luotettava risteymälajike.

Yritin ottaa puuskaisessa tuulessa kuvaa etelänkevätesikosta. Melkoinen tuuli, kun maan tasallakin olevat kukat heiluivat. Eilen ja tänään on ihanan rauhallista, nautitaan tästä niin kauan kuin voidaan, sillä huomenna alkaa hirmuinen pohjoisviima. Onneksi se ei käy ollenkaan niin pahasti omalle pihalleni kuin lounaistuuli.

Lisää keltaista on tulossa, superaikainen syklaaminarsissi 'Jetfire' on jo kohottanut nuppunsa lähes kukintakorkeuteen. Tämän valtti saattaakin olla mataluus, silloin kukan ei tarvitse kuluttaa aikaa venymiseen!

Pihaltani löytyy sellainenkin erikoisuus kuin syödyt narsissinlehdet. Yleensähän kukaan ei koske narsisseihin, mutta nyt on ollut tosi kokeilunhaluinen tyyppi kyseessä. Syötyjä lehtiä löytyy tästä penkistä enemmänkin, joten yhteen suupalaan se ei jäänyt.
Oikeassa reunassa näkyy muuten käärmeenlaukan lehtiä, se on todella aikainen satokasvi ja sikäli erittäin tärkeä. Nyt, kun täytyy miettiä, mitä syödään, jos yhteysaluksemme miehistö sairastuu, sillä siihen loppuu laivan kulku ja ruuan saanti, nousee kaikki pihasta ja lähiluonnosta saatava ravinto erityisen suureen arvoon.

Kevään merkkejä on sekin, että projektit ovat alkaneet. Aloitin navetan puuttuvan ikkunan tekemisen, ikkuna-aukon päällä oli naulattuna kaksi toisenlaista ikkunaa kaikki nämä vuodet. Ostin jo vuosia sitten suunnilleen sopivan kokoisen Porin varaosapankista, siinä vain on lasi rikki.
Kevät on siitäkin ihanaa aikaa, että on kuivaa. Ei ole huolta, jos ikkunaa ei ole parin viikon ajan. Sateita ei juurikaan ole luvassa ja jos on, kuivuu kosteus hyvin äkkiä. Olen jo alkanut kastella paria kasvia, jotka näyttävät melko kuivilta. Siinä kohdassa pintamaa on jo ihan tomua. Yllättävän äkkiä maa kuivuu; pari viikkoa sitten kuului litsis lätsis joka askeleella.

Edellisessä kuvassa näkyy navetan takana koivikkoa. Siitä tuli mieleen, että otin tammikuussa näitä kuvia erilaisista kuvakulmista kuin yleensä, kun Minna Mama's garden -blogista pisti sellaisen kivan haasteen liikkeelle. Melkoinen ero valon määrässä, kun vertaa tätä tammikuista kuvaa tähän päivään!
Pieni koivikkoni näyttää ehkä ihan rytöläjältä, mutta minun silmissäni se on aivan ihana. Se on harvinainen kohta tontillani siksi, että sen voi antaa olla luonnontilassa, ja silti se ei kasva vyötärönkorkuista nokkosvadelmaheinikkoa. Tosin ei tämäkään koskematonta luontoa ole: vielä muutama vuosikymmen sitten tässä oli rivissä pari pientä talousrakennusta navetan jatkeena, joka oli oikeastaan keskellä rakennusten riviä. Perustuskiviä löytyy ja kaikenlaista rojua. Mutta ihanaa on, että kasvillisuus on kuivaa harvaa heinikkoa kesälläkin. Tietysti olen hieman "parannellut" koivikkoa: harventanut ja istuttanut siihen narsisseja, tuoksumataraa, valkoisia sormustinkukkia ja onnenpensaankin tuonne portin kulmalle. Ajatus on, että valkoisten koivunrunkojen kanssa kelta-vihreys on kaikkein kauneinta.

Ransu tammikuussa nauttimassa lumettomuudesta pihatiellä. Tien alapuolella on puolestaan kasvimaa.

Tässä kuva parin viikon takaa, jolloin kasvimaan kiveys eteni muutamalla neliömetrillä uusimman kohopenkin viereen. Se onkin kauniisti harmaantunut vuodessa.
Kiveyksen vasemmalla puolella on pieni ruusutarha, kartioissa kasvaa karhunvadelma ja liuskavatukka.

Kiveys etenee sen verran kuin minulla on laastia tai betonia täällä. Kiviä kyllä löytyy, ja maasta nousevat lukuisat tiiletkin tulee tähän käytettyä. Suurin osa niistä murenee tiilimurskeeksi, mikä on ihan kiva maanpinnoite sekin. Taustan kiveyksen punainen väri tuleekin siitä. Keskellä on hajonneita kattotiiliä, niitä käytän pohjaksi. Kaikkien alimpana on naapurin entiset kattohuovat pitämässä nokkos-mesiangervopöheikköä tunkeutumasta kiveyksen läpi. Mustaa huopaa näkyykin kuvassa vähän. Näin keskeneräisenä tässä on aika hauska kimara eri sävyjä!

Nyt on ihan mahtihieno sää. Merikotka liitelee sinitaivaalla.

Sisällä on 'Evergreen' -jaloritarinkukka tehnyt toisen kukkavanan. Lähikontaktien välttämis -suosituksesta huolimatta on Passiflora morifolia ojentautunut ottamaan kiinni Pelargonium sidoidesista.

Aurinkoista ja toiveikasta viikonloppua!


Etelänkevätesikko – Primula elatior
Jaloritarinkukka – Hippeastrum Hortorum-Ryhmä
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Syklaaminarsissi – Narcissus Cyclamineus-Ryhmä
Talventähti – Eranthis
Tähtilumikello – Galanthus elwesii