Monday 16 March 2020

Saniaistarhassa heräillään

Otsikko on hieman harhaanjohtava, sillä jutussa ei ole saniaisia. Niistä muutama on kyllä pysynyt vihreänä talven ajan, mutta niistä kirjoitinkin jo. Sen sijaan olen yrittänyt tihrustella tätä 'Kildare' -lumikelloa, jonka kukka pysyy tiiviisti nupulla. Kyllä se varmasti lämmön lisääntyessä avautuu; paikka on varjoinen, lisäksi kukan päällä on oksia suojaamassa sitä hampailta. Kestää hieman kauemmin ennen kuin aurinko paistaa ja lämpö ulottuu risukasaankin.

Siinä konttaillessani huomio kiinnittyi lumikellon taustalla oleviin lehtiin, jotka sojottavat pystyssä kuin jäniksen korvat. Imikkähän se siinä, tarkemmin ottaen 'Blue Ensign'! Onpa se reippaana, mikäpä tämän mukavampaa. Lisäksi saniaistarhan koiranputket ovat jo kovasti vehreinä, kuten kuvasta voi huomata.

Kaadetun kuusen kantoon on syntynyt hieno sammalpuutarha, johon on jo asettunut uusi kuusi jatkamaan sukua.

Vähänpä on saniaistarhasta uutisoitavaa, tai on siellä pienten narsissien nuppuja, mutta vasta matalalla, eivät ne avaudu vielä vähään aikaan. Saniaistarhan edustalla levittäytyy kostea kevätniitty, jossa kasvavat tuppaat 'Flore Pleno' -puistolumikelloa. Taustallakin kukkii jotakin pientä ja matalaa...

... persiansinililja se siinä! En muistanut, että olin istuttanut sitä tähänkin. Sepä mukavaa, tämä on nätti ja aikainen sipulikukka. Lisäksi niityllä nousee narsisseja siellä täällä. Kirjopikarililjoista ei vielä ole havaintoa.

Katsastetaan vielä lopuksi yksi kuusi, nimittäin valkokuusi 'Daisy's White'. Tämä on todella söpö vaaleine kerkkineen.

Nätimpi kuva lumikello-talventähti-istutuksesta. Näistä on suuri ilo, vaikka pidänkin varmuudeksi verkkoa jatkuvasti ympärillä, paitsi jos haluan nättejä kuvia. Täytyy istuttaa nämä avomaalle ennen kuin siemeniä kypsyy, sillä haluan niiden putoavan otollisille paikoille.

Iloa päivääsi!


Imikkä – Pulmonaria
Persiansinililja – Scilla mischtschenkoana
Puistolumikello – Galanthus nivalis
Talventähti – Eranthis
Valkokuusi – Picea glauca

20 comments :

  1. Kiitos ihanasta katsauksesta💚Piristi päivääni😊

    ReplyDelete
  2. Ihana iloa tuova postaus. Tuo mätäs lumikelloja on niin kaunis. Onneksi osa minunkin lumikelloistani alkaa ihan vähän kerrallaan tehdä sivusipuleita.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nuo mättäät on istutettu jo yli kymmenen vuotta sitten, tai ovat varmaan syntyneet parista-kolmesta lähekkäin istutetusta sipulista vähitellen tuollaisiksi. Tuo Flore Pleno kun ei tee itävää siementä, niin leviää vasin sivusuuntaan ja sitten sitä pitää jakaa. Nyt voisi olla sen aika, aika tiheitä ovat.

      Delete
  3. Replies
    1. Pienet ovat ihmeellisiä, keväällä etenkin. Kesällä kaikki rehottaa jo siihen malliin, että pieniä ei enää huomaakaan.

      Delete
  4. kiitos Saila, iloa postauksesi toden totta toi:))

    ReplyDelete
  5. Ihania kevään tuojia! Näitä tarvitaan juuri nyt. <3

    ReplyDelete
  6. Ihanan piristäviä kuvia! Niin kaunis mitäs lumikelloja ja yhä hämmästelen miten keväiseltä siellä näyttää :).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Keväiseltä näyttää, kun on kevät :-D Täytyy toivoa, että jakamalla lumikellomättäät saa pian yhä enemmän uusia mättäitä.

      Delete
  7. Kovasti siälon on kevätvirkkuja. Tua persiansinililija pitää laittaa korvantaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sitä kannattaa hankkia! Kaikkia näitä ihan varhaisimpia pitää istuttaa pihalle sankoin joukoin. Niistä on niin paljon iloa, kukkia on niin kauan odotettu. Tai ainakaan minulle sisäkukat eivät tuo samanlaista elämystä, leikkokukista puhumattakaan, sehän on melkein huijausta :-D

      Delete
  8. On siellä piippoja ja kukkia. Mikäs imikkä noin terhakasti nousoo!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä on 'Blue Ensign' -lajike, hyvin voimakkaan siniset kukat. Jotkut lukevat tämän kaitaimikäksi, mutta tämä on risteymälaji, jossa varmaan sitten on kaitaimikkääkin. Imikät kuulemma risteytyvät herkästi.

      Delete
  9. Keväinen postaus, piristi sopivasti päivästä väsähtänyttä päätä :) Tuollainen tiheä mätäs lumikelloja on kaunis. Taas mietin sitä, että miksen syksyllä kuitenkin hankkinut tuohon keväällä ensimmäisenä sulavaan penkkiin lumikelloja. Ne tuntuvat syksyllä jotenkin niin pieniltä ja vaatimattomilta, mutta nyt niitä katselisi mieluummin kuin paljasta maata. Yksi este on kyllä rusakot, jotka pitävät juuri sitä tontin nurkkausta kulkureittinään...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanopa muuta, nyt on mikroskooppinenkin kukkanen kovin tärkeä. Ensimmäisenä sulava pälvipaikka ei aina ole ihan paras, olen joutunut kantapään kautta oppimaan. Mulla pari sellaista kohtaa on kesällä aivan rutikuivia eivätkä ole ollenkaan lumikellojen ja talventähtien mieleen, sinnittelevät juuri ja juuri hengissä. Joten kannattaa miettiä kasvuolot myös muun vuodenkierron ajalta. Hmm, voisiko rusakoille laittaa jonkun (hyppy)esteen sinne?

      Delete
  10. Oi miten kaunis sammalpuutarha!Ja mitkä lumikellömättäät! Mieli tekisi istuttaa mökkipihalle sammalikkoon lumikelloja, mutta pahaa pelkään että niistä nauttivat pitkäkorvat ennen minua - toki verkkoesteet sinnekin olisi mahdollista laittaa. Keväisen kauniit kuvat!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jänikset tuntuvat syövän osan (tai sitten peurat), mutta eivät ikinä kaikkia, jos kelloja on istutettu muutamille eri paikoille. Joten sen puolesta suosittelisin laittamaan mökkipihalle, jos siellä oleilette varhain keväällä, sillä on noista niin suuri ilo.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!