Saturday, 7 March 2020

Lumikellot

On aika katsastaa lumikellotilanne. Tällaisena talvena ja keväänä ne kukkivatkin ihanan pitkään, jos niitä vain ei syödä. Onneksi näitä tuppaita ei vielä ole löydetty. Pihani ensimmäiset lumikellot ovat kerrottua puistolumikelloa ('Flore Pleno'), sitä on yleisesti myynnissä kotimaisilla taimistoilla.

Kerran ostin megapakkauksen puistolumikelloa, mutta ne ovat nousseet todella huonosti. Monista kymmenistä sipuleista on noussut vain viitisen kappaletta. Nekin ovat hitaita tekemään sivusipuleita ja siementaimia. Kyseessä ei myöskään ole puistolumikello, minkä voi selvästi lehdistä nähdä. Tämähän on turkinlumikello. Lumikellopakkaukset sisältävät melko usein eri lajia kuin etiketissä sanotaan, ellei osta yksittäisiä erikoisuuksia.

Turkinlumikello on todella viehko kaartuvine kiiltävine lehtineen. Nämä kasvavat toisaalla mäntyjen alustan metsäpuutarhapenkissä ja kuvan ottamisen jälkeen on tämä sekä muut kukkavarret syöty.

Kuten myös tästä tähtilumikellosta, joka oli aiemman parturoinnin jälkeen kasvattanut vielä yhden kukkavarren, joka sekin sittemmin hävisi jonkun suuhun. Harmi vain, mutta ei nyt keskitytä siihen. Kuva on tässä sen takia, että lehtien ero edellisten kuvien (ja taustallakin näkyvään) turkinlumikelloon on huomattava. Helppo tunnistuskikka.

Hankalaksi lumikellotunnistus menee sitten, kun ne alkavat risteytyä. Sitten voi tulla mitä tahansa. Väitän kuitenkin, että tämä jollakin kumman konstilla muotopuutarhaan eksynyt lumikello on tähtilumikello niin lehtien kuin kukan kuvioidenkin perusteella. Vaikka tämä onkin tavallista matalampi – mutta syödyksi tulemisen uhassa se voi olla hyvä taktiikka.

Vaikka lumikello ei tekisi itävää siementä, sen siitepölyä voi silti kerätä. Näin teki brittiläinen ratsuväen upseeri Heyrick Greatorex, joka keräsi edellä mainitun Flore Plenon siitepölyä ja asetti sitä korkean ja komean kriminlumikellon emille. Näin hän tuotti lukuisia korkeita, kerrottuja risteymälumikelloja, jotka kulkevat yhteisnimellä Greatorex Doubles.
Greatorexien lajikenimet ovat monesti antiikisia, kuten tämä 'Dionysus', joka ei toistaiseksi tänä vuonna ole kasvanut juurikaan luvattua korkeutta. Toisaalta kukkavarsi venyy vielä, eiväthän kukatkaan ole vielä täysin auki tai edes kääntyneet alaspäin.
Erityisen iloinen olen siitä, että toissa syksynä hankittu yksi ainokainen sipuli teki heti viime keväänä yhden kukan ja nyt kukkia on jo kaksi. Ei se määrä vaan laatu, todellakin!

'Hippolyta' on ollut kukassa jo pidemmän aikaa ja onneksi tämä ainoa, joka jäi jäniksen tai peuran parturoinnista jäljelle, on yhä olemassa ja ilahduttaa kauniilla kukallaan.

Kukkanen on huippusuloinen! Miten voikaan noin korkean ja ohuen varren päässä olla noin täydellisesti tasapainoinen kukka. Ei liian kerrottu, vaan juuri sopivan ilmava. Tähän verrattuna lyhyenlännät Flore Plenot näyttävät Mrs. Patmoreilta (jos joku on katsonut Downton Abbeytä). Kaikella rakkaudella niin Flore Plenoa kuin rakastettavaa rva Patmoreakin kohtaan.

Laitetaan vielä 'S. Arnott' -lumikellojen kuulumiset kaupunkiparvekkeelta. En vielä häiritse näitä istuttamalla maahan, kun kukinta on kesken. Paikan kyllä olen jo miettinyt valmiiksi. Parvekkeella olisi toisaalta se etu, että täällä niitä ei kukaan söisi, mutta eiväthän nämä voi pärjätä ruukussa kesän yli, kuivuisivat vielä, rassukat.
'S. Arnott' on myös risteymä, mutta ei risteytetty Greatorexin tai kenenkään muunkaan toimesta. Sen löysi puutarhastaan 1800-luvulla yorkshireläinen Sam Arnott, kotipuutarhuri par excellence. Hän hoksasi, että tässä on tavallista korkeampi ja suurikukkaisempi siementaimi ja alkoi vähitellen jakaa aarrettaan ystäville, jolloin kukka kulki vuosikymmeniä nimellä "Arnottin taimi". Lopulta 50-luvulla, samaan aikaan kuin Greatorex jalosti omia lajikkeitaan, Arnottin siementaimi sai lajikenimen 'S. Arnott' samalla kuin AGM-kunniamaininnan. Se on edellä mainittujen ominaisuuksien lisäksi tuoksuva ja hyvä leviämään. Siinä onkin hyvä syy istuttaa se puutarhamultaan! Steriilinä tämäkään ei tee siementaimia, mutta sivusipuleita kuulemma sitäkin innokkaammin.

Viime syksynäkin hankin yhden erikoisuuden, jota tuli vain yksi sipuli. Loistavan märkä syksy ja talvi ovat varmasti olleet lumikellojen mieleen. Niinpä tämäkin päätti jo nyt tehdä kukan! Kyseessä on 'Kildare', jossa pitäisi olla hailakkaa vihreää raitaa ulommissa kehälehdissä – sitä voikin kuvassa erottaa. Sisempien kehälehtien pitäisi olla suurimmaksi osaksi vihreät. Kuva on valitettavasti surkean epätarkka. Tämä kasvaa kuusten varjossa saniaistarhassa suojanaan pari oksaa, jospa ne estäisivät tätä tulemasta syödyksi siihen asti, että saa nähdä kukan auki!
'Kildare' on Irlannista 90-luvulla löydetty siementaimi. Ken on lukenut uusimman Gardens Illustrated -lehden, tietää, miten yhdestäkin puutarhasta, jonne on hankittu erilaisia lumikelloja, voidaan vuosien saatossa löytää useita nimettäviä lajikkeita, kun ne risteytyvät!

Yksi ihastuttava lumikello, jolla olisi myös vihreät läikät ulommissa kehälehdissä, olisi 'Viridapice', jonka yhden sipulin istutin toissa syksynä. Siitä ei kuulunut viime vuonna mitään, eikä tänäkään keväänä näy versonkärkeäkään sen kasvupaikalla. Jos yksi vuosi menisikin juurtumiseen, luulisi, että seuraavana keväänä tulisi edes pari lehteä. Se voidaan siis julistaa menetetyksi ja uudelleen hankittavaksi.

Tulisipa näitä erikoisuuksia myyntiin kotimaisiinkin taimistoihin, meinasin jo huokaista, kun muistin, että kyllähän joka vuosi Lökar & Knölar -puodilla on jokin lumikellouutuus valikoimissa. Ja minähän olen kääntänyt ne sivut suomeksi ja toimin nyt Suomen edustajana. Niin että täytyypä pistää toiveita eteenpäin Ruotsiin! Suomen kauppa, siis kokonaan suomeksi, löytyy täältä: sipulitjamukulat.fi


Kriminlumikello – Galanthus plicatus
Puistolumikello – Galanthus nivalis
Turkinlumikello – Galanthus woronowii
Tähtilumikello – Galanthus elwesii

31 comments :

  1. Kaikki lumikellot ovat niin viehkeitä! Ehdottomasti olisi kiva saada eri lajikkeita mökillekin, olen tosin jo unohtanut, mitä sinne olen tähän asti istuttanut. Nuo lumikellotuppaat ovat aivan vastustamattoman kaunis näky!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eihän se haittaa, että istuttaa samoja tai sitten uusia, pääasia, että tulee lisää lumikelloja ;-) Nuo yli kymmenen vuotta sitten istutetut ekat kerrotut ovat tuottaneet ihanat mättäät jo, voisikin jakaa nyt kukinnan jälkeen niitä taas vähän laajemmalle. Nuokaan eivät nimittäin tee siementaimia.

      Delete
  2. Lumikellojen kukinta kestää uskomattoman pitkään. Tänään löysin pari uutta maasta noussutta lumikelloa ja niissä oli heti kukat. Oisikohan peura joka tykkää syödä lumikelloja? Meillä jänikset ovat syöneet kaikki krookukset mutta lumikellot ovat saaneet olla rauhassa. Pikkasen harmittaa sillä ekaa kertaa krookukset joutuivat näin pahasti syödyksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi ne kukkivat aikaisin, niin kukinta ei lakastu pikana minkään yllättävän keväthelteen takia. Se on kauhuskenaario, että keväästä harpataan esim. jo toukokuun alussa kesään.
      En tiedä, kuka noita syö. Luulisin, että peura ei vaivaudu noin matalalle, mutta toisaalta... tänään katselin lähes maanrajasta syötyjä persiansinililjoja, joiden päältä oli verkko työnnetty sivuun; häkkyrä on niin iso, että en usko jäniksen siihen pystyvän. Sorkanjälkiäkin löytyi. Ne eiliset kurjenmiekatkin oli yön aikana syöty, sorkanjälkiä löytyi, ja matalia nekin on. Joten kai peura sitten vaivautuu, kun ei korkeammallakaan vielä kukkanuppuja ole :-X .
      Todella harmi krookustesi! Verkkoa vaan kaikkien kasvupaikkojen päälle :-/ Mulla on uusi verkkorulla vielä autossa, äh! Olisinpa tajunnut laittaa sen jo eilen. Enkä tänäänkään muistanut. Suojaisi edes jotakin.

      Delete
  3. Lumikellot ovat hurmaavia. Hyvät selvitykset ja nätit kuvat eri lajikkeista. Varhain jo kukkivat, täällä on vielä pakkasta varsinkin öisin ja vähän luntakin. Mutta lumikellohan nousee vaikka lumen keskeltä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä nousee, se on niin pieni mutta sinnikäs! Täällä on käynyt öisin nyt -3:ssa, mutta se ei aiheuta edes lumikellojen kukkavarsien taipumista alas. Kovemmalla pakkasella ne painuvat maata vasten, mutta nousevat taas ilman lämmettyä - on ne ihmeellisiä.

      Delete
  4. Juuri nyt noin kävi! Ostin ison paketin Plantagenilta...ja yksikään ei noussut....😔. Hyvää Naistenpäivää!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos samoin Tillariina!
      Voi ei. Minä taas ostin luotettavasta kukkatukusta, mutta lumikellojen sipulit eivät saisi yhtään kuivua - ne olivat varmaan jo ehtineet kuivahtaa.

      Delete
  5. Olipas kattava tietoisku lumikelloista! Minä rakastan lumikelloja. Ne ovat niin kauniita, siroja, herkkiä ja kevään ensimmäisiä kukkijoita.

    Meillä täällä Itä-Suomessa on hanget korkeat nietokset vielä, lunta tuli viikolla ihan reippaanlaisesti. Saa nähdä, onko edellinen asukas istuttanut tänne yhtään lumikelloa. Ellei, niin ne on ehdottomasti hankintalistalla.

    Tuoksuva lumikello kuulostaa kyllä ihanalta, eli ehkä juuri niitä aikakin on saatava!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti pihalta löytyy ihania kevätkukkia, kun etenkin lumikellot ovat niin hitaita asettumaan. Kaikissa lumikelloissa taitaa olla vienon ihana tuoksu, mutta eihän sitä tunne, ellei mene maahan rähmälleen makaamaan :-D Voimakkaampi tuoksu olisi siten toivottavaa. Voihan niitä toki poimia maljakkoon, mutta en ainakaan minä raaski, enkä edes tykkää leikkokukista ylipäätään.

      Delete
  6. Lumikellot ovat kauniita♥.
    Juttelin tuossa vähänmatkan päässä asuvan rouvan kanssa ja hän kertoi, että heillä on puput pistänyt kaiken poskeensa. KAivaneet sipulitkin maasta....kaivavatko puputkin, sitä en ole tiennytkkään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi itku. Kyllä kai puput kaivavat, voin hyvin kuvitella, että ne kaivavat pienillä käpälillään myös porkkanoita maasta. Näen ne sinisissä takeissa kuin Petteri Kaniini ;-)

      Delete
  7. nyt minulle osuikin lumikellojen täyteinen naistenpäivä;) kiitos Sinun ja eilen kauppareissulla ostamani Gardens illustrated -lehden myötä;) Lehdessä esiteltiin mm Margery Fishin puutarhan lumikelloja. lehdessä kerrottiin myös ylipuutarhuri Jenny Barnesin tavasta muotoilla ruusujen oksista taideteoksia, eläviä sellaisia. aion kokeilla samaa jossain vaiheessa wiurilan ruusuni kanssa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se Margery Fishin juttu on aivan ihana! GI:stä saa joka kerta jonkun inspiraation, mahtava lehti.

      Delete
  8. Lumikellot ova toivallinen mielenkiinnon kohde, jota aktiivisesti välttelen. Lumikelloja laittelen joka vuosi paljon hyvin itsekkäistä syistä - ensikukkijoita kun ovat! Ihania kertakaikkiaan! Mulla on sellaisia ikivanhoja isomummun peruja olevia lumikelloja, niiden nimeäminen taitaa olla turhaa! Mutta ihanaa, että lumikelloperhe on olemassa ja ne ovat todella kauniita, herättävät talviunesta!

    Mukavaa Naistenpäivää!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanat nuo perintölumikellosi! Kiitos, toivottavasti oli mukava naistenpäivä. Täällä se meni lempparihommissa: tekemällä kiveystä.

      Delete
  9. Erinomainen lumikelloselvitys. Tähän voisi palata myöhemminkin, jos vain muistaa, mistä sen löytää. Lumikellot ovat kyllä uskomattoman sitkeitä kukkijoita. Yöpakkasista ja lumisateista huolimatta yhä jaksavat tai oikeastaan paras kausi taitaa olla vasta aluillaan. Kukat eivät ole vielä kunnolla edes avautuneet.

    Hyvää naistenpäivää sinulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä ei ollut mikään kattava juttu, vain tietoja sieltä täältä noista kelloista, joita minulla on. Lumikellot ovat aivan ihania ja niitä pitää saada lisää joka vuosi.
      Kiitos, toivottavasti oli mukava naistenpäivä!

      Delete
  10. Ihanat lumikellot! Sinulla on tietoa muille jaettavaksi! Itselläni on muutama pussillinen istutettuna, mutta kovin huonosti ovat kasvaneet, vielä ei näy ainuttakaan. Ehkäpä minäkin onnistuin kuivattamaan sipulit.... Mutta ovat vaan niin suloisia, harmi, kun eläimet ovat huomanneet saman.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lumikellot ovat valitettavan huonoja nousemaan. Ja kun olen tilannut erikoisuuksia, nousevatkin ne paremmin. Luulen, että niitä on silloin säilytetty viileämmässä tai kosteammassa tms, tai vähemmän aikaa. Joku ero siinä täytyy olla. Luulen, että vika on siis jo kukkatukussa, varastoinnissa tai kuljetuksessa. Jos ei sipulipussi unohdu kotona eteisen kaappiin viikkotolkuiksi.

      Delete
  11. Kiitos tietopaketista, hauska oppia lisää näistä ihanuuksista. Hurjan kauniita kuvia laitoit vielä huokailtavaksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lumikelloissakin on eroja, kun vain katsoo riittävän läheltä :-D

      Delete
  12. Ihanaa kun sinullakin peurat ovat alkaneet jättää lumikellot rauhaan. Niidenhän pitäisi olla myrkyllisiä, eli sikäli outoa, että niitä syödään. Mulla ei niihin ole juuri kukaan otus koskenut, mutta joskus on ollut jokin yksittäinen kukka napsaistuna siinä juurella. Olen ajatellut, että rusakko tai myyrä on maistanut ja todennut pahaksi, eikä olekaan syönyt.

    'Flore Pleno't on tosiaan kuin Mrs Patmore:). Pulleita ja pieniä, hyvä vertaus.

    'Viridapice'ä voin suositella täysin. Se tuli mulle 2011 ekojen lumikellojen kanssa, mitä tilasin Briteistä. Olin tilannut ne vihreinä tammikuussa, ja puolet tilatuista oli jo mätiä kun ne saapuivat tänne, mutta tämä oli hengissä ja vaikkei kukkinut vielä seuraavana kesänä niin siitä eteenpäin on kukkinut luotettavasti ja lisääntynyt tosi hyvin. Olen voinut jakaa sitä jo moneen otteeseen, vink vink. Tuon epäonnisen talvisen tilauksen jälkeen olenkin tilannut aina lepotilaisia sipuleita keskikesällä (luotettavilta toimittajilta), ja ne ovat kaikki pärjänneet hyvin ja kukkinneet aina heti seuraavana keväänä. Toiset lisääntyneet paremmin kuin toiset. Kaupan syksyisten kuivien sipulien kanssa on tosiaan joskus niin, etteivät lähde enää kasvuun, ei ainakaan kaikki, mutta niistäkin on lopulta tullut ihan hyviä lumikelloja. Nivalikset on mulla lisääntyneet pääsääntoisesti parhaiten, sekä sipuleilla että siemenistä, nuo turkinlumikellot ovat olleet aika vaativia minun olosuhteissani (ehkä ei ole oikeaa maanlaatua tms), eikä elwesiitkään ole olleet kovin lisääntyväisiä sipuleilla, mutta nekin on tehneet siementaimia. Jospa sullakin tuo outo on siementaimi?
    Nyt on kyllä ihana lumikellokevät, kun ei ole lunta riesana, niille eikä mulle:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Valitettavasti on pikemminkin niin päin, että tänä vuonna lumikelloja on syöty enemmän kuin yleensä. Harvemmin niitä syödään, mutta joskus on nuo Flore Pleno -tuppaat parturoitu maan tasalle. En tiedä, kuka tihulainen on kyseessä, mutta pehmeään maahan on jäänyt muistoksi nyt sen verran sorkanjälkiä, että epäilen tietäväni. Valkohäntien lisäksi saarellamme on metsäkauriskanta kasvussa.
      Juuri tänään katsoin mäntyjen alla elelevien turkin- ja tähtilumikellojen tilanteen, ja niistä on syöty lehdetkin! Kukathan menivät jo useassa erässä. Niitä on todella käyty parturoimassa säännöllisesti, ei vain kerran maisteltu. Tuo yksittäinen muotopuutarhan elwesii kasvaa yli kymmenen metrin päässä niistä muista, joten sikäli siementaimi ihmetyttää, mutta eihän mikään ole mahdotonta.
      Hmm, ehkäpä tilaan sulta jonkun ihanan lapaspaketin ja vaadin kanta-asiakaslahjana Viridapicen sipulin :-D Mutta vakavasti puhuen, sitä varmasti tilaan ulkomailta uudempaan otteeseen. Se oli luotettavalta myyjältä, mutta kun kyseessä on yksi sipuli, on sille voinut käydä mitä vain, esim. myyrä syönyt.
      Tämä talvi on ollut lumikelloihmisen unelma ♥
      PS. Kirjoitat ihanan pitkiä kommentteja, oikein kirjeitä!

      Delete
    2. Voiskohan kyseessä olla sitten metsäkauriit? Nimittäin täällä niitä ei ole ollut kuin kesällä, jolloin ne söivät pionien ja päivänliljojen nuput. Talvella ja keväällä niitä ruokitaan kilometrin päässä (ääk), ja ne pysyvät siellä eivätkä tule onneksi pihaan tänne.

      Mulla on yksi elwesii-siementaimi ilmestynyt varmaan ainakin 10m päähän lähimmistä, kriikunan tyvelle lähelle muurahaiskekoa, eli luulen muurahaisten kuljettaneen sen siemenen sinne. Nivalistenkin siementaimia ilmestyy aika kauaskin emoista. Vielä ei kyllä ole tullut yhtään sen erikoisempaa siemenistä, mutta haaveena tietysti on, että jospa joskus:).

      Jos sattuisin näkemään yhteistä ystäväämme kesäkuussa vaikka iiristen merkeissä, niin yritän muistaa silloin tuon lumikellon. Jaan mieluiten vasta silloin, niin saavat kasvaa ja lihoa koko niiden kasvukauden:)

      Delete
    3. Toivottavasti eivät kauriit tule! Matsäkauris+valkohäntäyhdistelmä on puutarhan täystuho.
      Aika jännä, että noin kauas voi tupsahtaa lumikello. Mikäs sen ihanampaa, levitköön äkkiä täyttämään koko piha!
      Juu älä vaan ala nyt kaivaa. Olen kyllä saanut sulta jo niin paljon ihanaa, että voisit jättää ne kasvamaan rauhassa. Teemme varmaan taas syksymmällä tilauksen ;-)

      Delete
  13. Ihana katsaus lumikelloihin ja kiva oli kuulla nuo tarinat risteymien takana. Kyllä nyt olisikin tarvetta EU-alueen lumikellomyyjille kun Englanti putoaa pois☹️

    ReplyDelete
    Replies
    1. Uskon kyllä, että Britannian ja EU:n välille syntyy kauppasopimus, joka takaa, että asiat sujuvat kuten ennenkin. Hullujahan he ovat, jos eivät sellaista sovi. Mutta tällä hetkellä mikään ei ole varmaa. Itse olen kyllä tilannut jo vuosia lumikelloja myös Hollannista. Onhan niitä Saksassakin isot valikoimat, eiköhän me pärjätä!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!