Lumikellot

On aika katsastaa lumikellotilanne. Tällaisena talvena ja keväänä ne kukkivatkin ihanan pitkään, jos niitä vain ei syödä. Onneksi näitä tuppaita ei vielä ole löydetty. Pihani ensimmäiset lumikellot ovat kerrottua puistolumikelloa ('Flore Pleno'), sitä on yleisesti myynnissä kotimaisilla taimistoilla.

Kerran ostin megapakkauksen puistolumikelloa, mutta ne ovat nousseet todella huonosti. Monista kymmenistä sipuleista on noussut vain viitisen kappaletta. Nekin ovat hitaita tekemään sivusipuleita ja siementaimia. Kyseessä ei myöskään ole puistolumikello, minkä voi selvästi lehdistä nähdä. Tämähän on turkinlumikello. Lumikellopakkaukset sisältävät melko usein eri lajia kuin etiketissä sanotaan, ellei osta yksittäisiä erikoisuuksia.

Turkinlumikello on todella viehko kaartuvine kiiltävine lehtineen. Nämä kasvavat toisaalla mäntyjen alustan metsäpuutarhapenkissä ja kuvan ottamisen jälkeen on tämä sekä muut kukkavarret syöty.

Kuten myös tästä tähtilumikellosta, joka oli aiemman parturoinnin jälkeen kasvattanut vielä yhden kukkavarren, joka sekin sittemmin hävisi jonkun suuhun. Harmi vain, mutta ei nyt keskitytä siihen. Kuva on tässä sen takia, että lehtien ero edellisten kuvien (ja taustallakin näkyvään) turkinlumikelloon on huomattava. Helppo tunnistuskikka.

Hankalaksi lumikellotunnistus menee sitten, kun ne alkavat risteytyä. Sitten voi tulla mitä tahansa. Väitän kuitenkin, että tämä jollakin kumman konstilla muotopuutarhaan eksynyt lumikello on tähtilumikello niin lehtien kuin kukan kuvioidenkin perusteella. Vaikka tämä onkin tavallista matalampi – mutta syödyksi tulemisen uhassa se voi olla hyvä taktiikka.

Vaikka lumikello ei tekisi itävää siementä, sen siitepölyä voi silti kerätä. Näin teki brittiläinen ratsuväen upseeri Heyrick Greatorex, joka keräsi edellä mainitun Flore Plenon siitepölyä ja asetti sitä korkean ja komean kriminlumikellon emille. Näin hän tuotti lukuisia korkeita, kerrottuja risteymälumikelloja, jotka kulkevat yhteisnimellä Greatorex Doubles.
Greatorexien lajikenimet ovat monesti antiikisia, kuten tämä 'Dionysus', joka ei toistaiseksi tänä vuonna ole kasvanut juurikaan luvattua korkeutta. Toisaalta kukkavarsi venyy vielä, eiväthän kukatkaan ole vielä täysin auki tai edes kääntyneet alaspäin.
Erityisen iloinen olen siitä, että toissa syksynä hankittu yksi ainokainen sipuli teki heti viime keväänä yhden kukan ja nyt kukkia on jo kaksi. Ei se määrä vaan laatu, todellakin!

'Hippolyta' on ollut kukassa jo pidemmän aikaa ja onneksi tämä ainoa, joka jäi jäniksen tai peuran parturoinnista jäljelle, on yhä olemassa ja ilahduttaa kauniilla kukallaan.

Kukkanen on huippusuloinen! Miten voikaan noin korkean ja ohuen varren päässä olla noin täydellisesti tasapainoinen kukka. Ei liian kerrottu, vaan juuri sopivan ilmava. Tähän verrattuna lyhyenlännät Flore Plenot näyttävät Mrs. Patmoreilta (jos joku on katsonut Downton Abbeytä). Kaikella rakkaudella niin Flore Plenoa kuin rakastettavaa rva Patmoreakin kohtaan.

Laitetaan vielä 'S. Arnott' -lumikellojen kuulumiset kaupunkiparvekkeelta. En vielä häiritse näitä istuttamalla maahan, kun kukinta on kesken. Paikan kyllä olen jo miettinyt valmiiksi. Parvekkeella olisi toisaalta se etu, että täällä niitä ei kukaan söisi, mutta eiväthän nämä voi pärjätä ruukussa kesän yli, kuivuisivat vielä, rassukat.
'S. Arnott' on myös risteymä, mutta ei risteytetty Greatorexin tai kenenkään muunkaan toimesta. Sen löysi puutarhastaan 1800-luvulla yorkshireläinen Sam Arnott, kotipuutarhuri par excellence. Hän hoksasi, että tässä on tavallista korkeampi ja suurikukkaisempi siementaimi ja alkoi vähitellen jakaa aarrettaan ystäville, jolloin kukka kulki vuosikymmeniä nimellä "Arnottin taimi". Lopulta 50-luvulla, samaan aikaan kuin Greatorex jalosti omia lajikkeitaan, Arnottin siementaimi sai lajikenimen 'S. Arnott' samalla kuin AGM-kunniamaininnan. Se on edellä mainittujen ominaisuuksien lisäksi tuoksuva ja hyvä leviämään. Siinä onkin hyvä syy istuttaa se puutarhamultaan! Steriilinä tämäkään ei tee siementaimia, mutta sivusipuleita kuulemma sitäkin innokkaammin.

Viime syksynäkin hankin yhden erikoisuuden, jota tuli vain yksi sipuli. Loistavan märkä syksy ja talvi ovat varmasti olleet lumikellojen mieleen. Niinpä tämäkin päätti jo nyt tehdä kukan! Kyseessä on 'Kildare', jossa pitäisi olla hailakkaa vihreää raitaa ulommissa kehälehdissä – sitä voikin kuvassa erottaa. Sisempien kehälehtien pitäisi olla suurimmaksi osaksi vihreät. Kuva on valitettavasti surkean epätarkka. Tämä kasvaa kuusten varjossa saniaistarhassa suojanaan pari oksaa, jospa ne estäisivät tätä tulemasta syödyksi siihen asti, että saa nähdä kukan auki!
'Kildare' on Irlannista 90-luvulla löydetty siementaimi. Ken on lukenut uusimman Gardens Illustrated -lehden, tietää, miten yhdestäkin puutarhasta, jonne on hankittu erilaisia lumikelloja, voidaan vuosien saatossa löytää useita nimettäviä lajikkeita, kun ne risteytyvät!

Yksi ihastuttava lumikello, jolla olisi myös vihreät läikät ulommissa kehälehdissä, olisi 'Viridapice', jonka yhden sipulin istutin toissa syksynä. Siitä ei kuulunut viime vuonna mitään, eikä tänäkään keväänä näy versonkärkeäkään sen kasvupaikalla. Jos yksi vuosi menisikin juurtumiseen, luulisi, että seuraavana keväänä tulisi edes pari lehteä. Se voidaan siis julistaa menetetyksi ja uudelleen hankittavaksi.

Tulisipa näitä erikoisuuksia myyntiin kotimaisiinkin taimistoihin, meinasin jo huokaista, kun muistin, että kyllähän joka vuosi Lökar & Knölar -puodilla on jokin lumikellouutuus valikoimissa. Ja minähän olen kääntänyt ne sivut suomeksi ja toimin nyt Suomen edustajana. Niin että täytyypä pistää toiveita eteenpäin Ruotsiin! Suomen kauppa, siis kokonaan suomeksi, löytyy täältä: sipulitjamukulat.fi


Kriminlumikello – Galanthus plicatus
Puistolumikello – Galanthus nivalis
Turkinlumikello – Galanthus woronowii
Tähtilumikello – Galanthus elwesii