Vihreä talvi

Kaikkien aikojen ihanimpana talvena olen pystynyt liikkumaan puutarhassa kaikkialla ilman häritseviä lumikinoksia.
Puksipuut ovat vihreinä joka talvi, mutta nyt on nurmikin pysynyt vihreänä.

Usein saariston talvi on niin vähäluminen, että olen voinut ihailla myös tuoksukurjenpolven vihreä-punertavaa väriläiskää, mutta on niitä ollut sellaisiakin, että tuuli on kinostanut lumen paikoin yli metrin korkuisiksi dyyneiksi keskelle saunapolkua. Siinä on päässyt kirosana poikineen niin minulta kuin kokonaan hankeen humpsahtaneelta Ransultakin.

Raunioyrteilläkin on talvivihannat lehdet. Risteymä-raunioyrtti 'Goldsmith' on kirjavalehtinen, mutta nyt juuri ei kirjavuutta näy. Sen sijaan lehdissä on lähes mustanpuhuva väritys, joka toimii hyvänä vastakohtana persiansinililjan hempeänsinisille kukille.

Jouluruusuista etenkin tarhajouluruusuissa on komeat lehdet koko talven. Kukinnotkin ovat jo nousussa.

Mutapuutarhan reunamilla perennanvarsia saksiessani huomasin, että minttu, jonka sain ystävien puutarhasta, on yhä lehdessä. Vihreitä lehtiä on harvassa, mutta en silti tohtinut leikata varsia, onhan tuo hauskaa ja voi siitä teeaineksiakin kerätä, jos alkaa tehdä mieli viilentävää minttuteetä – hmmmm, ehkä ihan vielä ei ole niin helle...

Puroissa solisi vielä eilen vesi, voi olla, että lähipäivien pakkaset hyydyttävät ne. Keltakurjenmiekat ovat ihanan vihreinä.

Näitä olen osannut etsiä. Etelänkevätesikko on monena vuonna tehnyt nuput tammikuussa ennen talven tuloa, mutta tänä vuonna ekat nuput löytyivät vasta helmikuussa.

Siirryimme Ransun kanssa tutkimaan alppipenkkiä. Mätäslaukkaneilikka on vihreä pikku kumpu, sen lisäksi monenlaisia pikku tulppaanin lehtiä on noussut. Jännitän, onko "unkarinmyrkkylilja" eli Colchium hungaricum elossa enää. En ole suojannut sitä mitenkään, jälkikäteen ajateltuna olisi voinut olla hyvä idea laittaa sen päälle vanha katonharjatiili etenkin nyt, kun niitä on vaikka kuinka kattorempan jäljiltä! Harjatiili on erinomainen suoja talvista märkyyttä vastaan, sillä se on monen sipulikukan loppu.
Viime vuonna unkarinmyrkkis nousi kukkimaan huhtikuun alussa, joten aikaa on vielä.

Ransu esittelee alppipenkin edessä kasvavaa vanhaa herukkapuskaa. En ihan ehtinyt tarkennuksen kanssa, mutta en raaski heittää kuvaa pois, kun Ransulla on juuri tuo hymynkare, joka sillä usein on mammaansa katsoessaan.

Seuraavassa hetkessä toisaalle katsoessaan sillä on ihan eri ilme.

Maa on sula, niinpä pystyin kaivamaan hajonneen tolpankengän pois ja valoin uuden tilalle. Jospa tällä kertaa betonikin olisi käypää, se edellinen ei oikein ikinä kovettunut, kun se oli vanhentunutta. Portintolpan ja sen viereisen tukitolpan väliset rimat irtosivat säpäleiksi, kun tolpanjalan hitsaukset pettivät jossakin näistä myrskyistä. Harmillisen huonoa laatua.
Jätin tolpan ja portin maahan makaamaan betonin kovettumisen ajaksi varmuuden vuoksi, jotteivät nekin hajoa kaatuessaan johonkin suuntaan. Saaristossa tottuu siihen, että kaikki, joka ei ole kiinni kolmesta suunnasta, lentää kumoon.


Etelänkevätesikko – Primula elatior
Keltakurjenmiekka – Iris pseudacorus
Mätäslaukkaneilikka – Armeria juniperifolia
Persiansinililja – Scilla mischtschenkoana
Puksipuu – Buxus
Raunioyrtti – Symphytum
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Tuoksukurjenpolvi – Geranium macrorrhizum