Omistan pienen, noin hehtaarin kokoisen metsäpläntin. Siellä tulee yllättävän harvoin käytyä. Sieltä kaadettiin tukit, kun taloni piti kengittää, mutta sen jälkeen en olekaan metsäpalstallani käynyt. Siis yli kymmeneen vuoteen!
Torstaina, kun oli hieno sää, lähti kaksi ystävää mukaan metsäretkelle. Tallustimme vanhaa kärrypolkua kylän takaa, ensin sivuutimme pienen suon, tämä on oikea helmi. Tämän vieressä kalliolla on vanha tuulimylly, joka on ollut romahduspisteessä koko sen 14 vuotta, kun minä olen täällä ollut.
Kärrypolku on todella viehättävä. Tämä on ikivanha tie, joka johtaa kylästämme suoraan saaren pohjoisrannalla olevaan Makramin kylään. Harmi, että en ottanut tiestä enempää kuvia. Mutta nyt kun pää on auki, tulen varmasti käymään metsäpalstallani vähän useammin.
Rajapyykki löytyi. Olemme matkanneet pitkän ja väsyttävän kolmensadan metrin matkan kylästä!
Kärrypolku jatkuisi sivuten metsäpalstani reunaa, mutta halusin tutkia palstaa.
Mietin nimittäin metsäni suojelua Metso-ohjelmalla. Vaikka palstani on pieni, sisältää se tervaleppäpitoista kosteikkoa, joka on yksi suojeltavista metsätyypeistä. Halusin käydä tarkistamassa, etten vain muistanut lajia väärin.
Leppiä löytyi. Innokas metsänomistaja viittilöi. (Kuva © Katriina Mäkinen)
Alavan kosteikon jälkeen kiipesimme loivalle kalliolle, jota metsäpalstani suurimmaksi osaksi on. Viereisiltä niitty- ja peltopalstolta kaivettuja kiviä on kasattu kallionreunaan komeaksi riviksi ja osin rykelmiksikin.
Katsaus alas kosteaan päähän ennen kuin siirrymme metsän uumeniin.
Komea järkäle. Onpa metsäni kaunis, en muistanutkaan!
Ihania sammalia.
Metso-ohjelmaan toivotaan metsiä, joissa on lahopuuta. Löytyi!
Kohta aletaan olla lähellä metsäni seuraavaa kulmaa.
Se löytyi, melko näkyvä kivikeko ja hieno kaiverrus. Tämän muistan aiemminkin löytäneeni, mutta metsäni toinen pohjoiskulma on jäänyt hämärän peittoon.
Onneksi retkikaverini ovat reipasta väkeä. Liikuimme kohti itää ja samalla huomasimme paljon arvokasta lahopuuta.
Katriina-ystäväni osoitti komean sammaloituneen rungon. Ajattelin, että nyt ollaan menty jo palstani ohi, mutta saahan sitä ihailla naapurienkin puolella rötköttäviä puita.
Laskeuduimme alas kohti toista entistä niittyä tai peltoa. Rajapyykki olikin täällä, pidemmällä kuin olin aiemmin tajunnut etsiä. Hauskaa, että tätäkin osuutta löytyy pläntiltäni! Siinä on jo melko monta biotooppia yhdellä hehtaarilla.
Lahopuuta löytyi paljon enemmän kuin uskalsin toivoa. Eipä ihme, että tikkoja ja palokärkiä näkyy ja kuuluu todella paljon.
Ystäväni, joiden juuret ovat Savossa ja Karjalassa, huomauttivat, että jos jostain haluaa löytää aarnimetsää, niin täältä saaristosta sitä löytyy. Täältä on niin hankala kuljettaa puutavaraa, että harvassa ovat talousmetsät. Joten sikäli metsäni ei ole mikään erikoisuus, mutta onpahan kiva omistaa pala tällaista lähes luonnontilaista, mitä nyt jotain pientä on harvemmin kaadettu omiin tarpeisiin.
Kuljimme pitkin entisen laidunmaan reunaa ja siitä oli merkkinä kiviröykkiötä kallion reunalla. Palstaltani löytyi myös kauniita katajia, niistä vain en tullut ottaneeksi kuvia.
Pähkinöitä unohdin katsella, ihan 50 metrin päässä on pieni suojeltu pähkinälehto, mutta minusta metsässäni ei ole pähkinää, ainakaan lehdoksi asti.
Lahoava puu tarjoaa kasvualustan uusille minikuusentaimille. Söpöjä!
Lopuksi palasimme samalle leppäkosteikolle, josta palstani viimeinenkin kulma löytyi. Puroissa ihan solisee vesi, kun on niin märkää. Sulosointuja!
Täytyypä käydä pian taas katsomassa, miltä metsässäni näyttää. Kelpasi se sitten suojeluun tai ei. Luonnonsuojelupiirin kaverit tulevat huhtikuussa maastokäynnille katsastamaan sen.
.JPEG)
.jpg)
Vau mikä vihreys, sammal on ihanaa!
ReplyDeleteHieno metsä siis sulla:)
Sammalpeitteiset kivet, kalliot, kannot ja puunrungot ovat kuin jostain sadusta, vaikka niitä olemme tottuneet näkemään lapsuudesta asti. Kerran vein japanilaisen ystävän ihan tavalliseen suomalaiseen metsään, tällaiseen kalliometsään, ja hän ei meinannut uskaltaa ottaa askelta arvokkaiden sammalten päälle.
DeleteTuohan on kaunis metsä, vähän samanlaisessa metsässä tulee kesällä käytyä sienessä ja mustikassa, pikku eläimilletuo metsä on oiva paikka asua, jos se olla rauhassa.
ReplyDeleteMustikanvarpuja löytyikin runsaasti, mutta niitä verottavat peurat niin ahkeraan, etteivät pääse kunnolla kuulemma edes kukkimaan (ystävilläni on samanlaista metsää omalla pihallaan ja he aina kiroavat, kun peurat syövät mustikat, joita sai aiemmin kerätä omasta pihasta). Tuolla saavat tosiaan kaikki pienet metsän otukset asua aivan rauhassa, ei ole taloa tai mökkiä lähellä eikä tiekään mene nykyisin vierestä. Ei tuonne kovin moni eksy.
DeleteSammalpeitteinen satumetsä! Niin kauniita ja tunnelmallisia kuvia. Yllättävän kauan olet malttanut pysytellä poissa metsästäsi.
ReplyDeleteHih, ei taida olla malttamisesta kyse vaan laiskuudesta ;-) Eihän se ole kuin muutaman sadan metrin päässä. Mutta kun tekemistä on talojen ja pihan kimpussa jo enemmän kuin elämässä ehtii.
DeleteVau, kaunis on metsäsi ja juuri tuollainen kunnolla luonnontilainen joista pidän.
ReplyDeleteLuonnontilainen on todellakin aivan ihana. Niille sijoilleen kaatuneet ja sammaloituneet puut sun muut. Kiehtovaa oli silti löytää laitumen reunasta jotakin tasoittamisen ja ojituksen tapaista, mietimme, miten miehet ovat jaksaneet lapioida ja käsin kiviä pyörittää aikoinaan.
DeleteVoi sinua onnellista kauniin metsän omistajaa💚
ReplyDeleteOlen todella onnellinen pientilallinen :-)
DeleteOi, kuinka kaunis metsä sinulla on! <3
ReplyDeleteMetsä on niin ihana asia. Ja se on aina kaunis, olkoon sää tai vuodenaika mikä tahansa.
Teillä on niin kaunista metsää ihan pihassa, niin kuin se ihana laavun ympäristö. Minunkin tulisi varmasti useammin mentyä, jos metsä olisi pihan yhteydessä. Vaikka se ei todellakaan ole kaukana, on aina jotakin muuta ja olevinaan tärkeämpää tekemistä. Nyt en kyllä jätä seuraavaa käyntiä kymmenen vuoden päähän!
DeleteIhan erityylistä mettää ku täälä. Siälon selevästi kostiempaa ilimaa, ku o nua heliän färistä sammalta...ja palio. Toivottavasti kelepaa suajelumettäksi.
ReplyDeleteTänä syksynä ja talvena ei ole ollut vedestä puutetta :-D Varmasti on ilmasto vähän erilainen. Onhan täällä meren keskellä aina ilmankosteus suurempi kuin siellä mantereella.
DeleteKaunis mehtä siulla. Sammal on kaunista mehänpohjalla ja kivillä, mie sanon karhumehäks, kun oikein paksu sammal on! Tervaleppee kasvaa meillä tiällä rannassa.
ReplyDeleteTuli tosiaan mieleen, että toivottavasti en tallaa minkään karhun tai muun otuksen päälle, sammal oli niin paksua ja muhkuraista, ettei siinä olisi karhun muotoa erottanut :-D Näin pienellä saarella ei tosin karhuja ole kuin äkkiä kääntymässä, niillä on liian vähän ihmisetöntä tilaa. Rannan tervalepikköäkin voi suojella, täälläkin sitä rannoilla kasvaa. Siinä on kaunis muoto ja oksiston sävy näin kevättalvisin, ja ne ihanat kävyt.
DeleteOoo, ihana oma metsä sinulla!
ReplyDeleteNyt olen oikeasti vähän kade :D
Metsäni on kyllä aivan mini :-D Onneksi saa jokamiehenoikeudella samoilla metsässä, oli se kenen tahansa. Itse en ole kokenut olevani ollenkaan metsäihmisiä - tykkään avarasta maisemasta ja näkymistä kauas - mutta oli tuo niin kiva kokemus, että täytyy käydä useammin.
DeleteSinulla on ihana metsä! Sammaleet tekevät siitä erityisen, niin koskemattoman näköistä. Ja vielä aika monipuolista maastoakin, kalliota ja kiviä ja sitten alavampaa. Toivottavasti kelpaa suojeluun.
ReplyDeleteOn se kyllä ihana, en muistanutkaan :-D Saaristossa on pienellä alalla monta luontotyyppiä, se on jännää. Ei tarvitse kulkea kuin joitakin kymmeniä metrejä, niin ollaan kallionlaen käppyrämännyistä suolla ja sitten taas pähkinälehdossa tai rantametsässä tms. Eipä sillä hirveästi ole väliä, suojellaanko metsääni tai ei, en itse meinaa sitä kumminkaan hakata. Mutta olisihan se hienoa.
DeleteSinä onnellinen upean metsän omistaja. Nuo sammaleiset kivet ja kalliot ovat niin kauniita. Hyvä idea tarjota metsää suojeltavaksi kohteeksi. Toivottavasti toteutuu.
ReplyDeleteKävimme tänään kahden tunnin metsäretkellä ihastelemassa sammaleen vihreyttä ja joka suuntaan vinkuroita mäntyjä. Omistaja haluaa alueen pysyvän luonnontilaisena, eikä hän ole siitä suuremmin huudellut, jotta suuri yleisö ei kuluttaisi paikkaa liiaksi. Paikallisistakaan kaikki eivät tiedä alueen olemassaolosta mitään.
Sepä onkin haasteena tiheämmin asutuilla seuduilla, ettei metsät kestä kovaa tallaamista. Pääkaupunkiseudun suojelualueiden luontopolut on ihan valtateitä, niin kovasti tallattuja! Ihanaa, että teillä on aarnimetsää lähellä.
DeleteOlen marjastanut lapsena Nuuksion metsissä ennen kuin siitä tuli kansallispuisto. Kun sitten viime vuosina olen käynyt siellä, tuntuu koko metsä suorastaan häväistyltä. Niin tallottu ja kulunut se on. Toki on hienoa, että ihmisille tarjotaan mahdollisuus päästä samoilemaan Nuuksion kaltaisissa paikoissa. Jotenkin vain siihen lapsuuden metsään verratessa nykyinen Nuuksio vetää mielen surulliseksi. Aurinkoisena sunnuntaina pääreiteillä on enemmän ihmisiä, kuin Mannerheimintiellä.
DeleteNuuksiota minäkin justiin ajattelin, se on lähes kauhistus kaikkine ihmisineen ja tallottuine puunjuurineen, vaikka tämä on rumasti sanottu, sillä onhan se todella tärkeä henkireikä ihmisille ja myös luonnolle tärkeä suojelualue. Uskon, että ero lapsuuteesi on niin suuri, että se on suorastaan rankkaa.
DeleteTuleepa mieleen veljeni, jolla on pihassaan kolme valtavan isoa kuusta. Hän puhuu puolen aarin metsästä! Sinulla on ihan oikea metsä, ja miten kaunis!
ReplyDeleteHih, ihana puolen aarin metsä :-D Metsä on katsannosta kiinni!
DeleteKaunista metsää ja niin valoisaa! Kalliot ja nuo suuret kivenjärkäleet ovat upeita. Lapsuudenkotini ympäristössä vanhat metsät ovat pääasiassa pimeitä kuusikoita. Niissäkin on oma peikkometsämäinen viehätyksensä, vaikka ulkonäöllisesti pidän enemmän männyistä ja kallioisesta maastosta. Mukavaa laskiaissunnuntaita!
ReplyDeleteKuusikoissa on mieletön noitametsätunnelma, hieno kyllä, vaikka minustakin kuusikot ovat melko ahdistavia. Avoin ja helppokulkuinen metsä on kivempi.
DeleteAhaa, nytkö se laskiaissunnuntai on, mukavaa laskiaista sinnekin!
Äidin perintönä olisi tulossa jostain yhteismetsästä 1/80 osa, saisiko edes talveksi takkapuut?!? Epäilen. Metsä on toisella puolella Suomea kun minä, joten en sitä varmaan ikinä tule näkemään. Jostain syystä en sitä kuitenkaan halunnut myydä. Ajatuksena kiva.
ReplyDeleteOn se ajatuksena todellakin kiva, etenkin, kun on vanhemman perintöä. Harmi, että on niin kaukana!
DeleteVoi kuinka ihana metsä (metsä se on pienikin metsä!) sinulla on ♥ Näyttää vähän siltä, että metsässäsi on saaristolaiseen tapaan kaikki pienellä alalla!
ReplyDeleteSe on söpö minimetsä, eikä siitä ole synkmetsää kuin tuo yksi kuusten valtaama soiro.
DeleteKärrypolku on hyvin hobittimainen ja metsä itsessään enttimäinen. Ja sinulla ja varmaan muillakin saarelaisilla on ihastuttavia puutarhoja, jotka varmastikin miellyttäisivät entvaimoja. Oletko varma, ettei teillä siellä ole enttejä tai entvaimoja? Viihtyisivät epäilemättä molemmat.
DeleteOlen oikein yrittänyt katsella entvaimoja sen jälkeen, kun viimeksi niistä puhuimme, mutta en ole onnistunut näkemään (tai tunnistamaan) vilaustakaan. Jatkan etsintöjä! Hobitille tosiaan sopii hyvin tuollainen sopivan lyhyt ja vaihteleva kärrypolku metsälle ja takaisin Kontuun :-)
DeleteHyvä että olet katsellut sillä silmällä, olen nimittäin melko varma, että jos entvaimoja jossakin on, niin teillä siellä! Ehkä ovat vain ujoja, eivätkä näyttäydy. :-)
DeleteJatkan siis tarkkailua!
DeleteOn kyllä kaunis satumetsä! 😍 Ehdottomasti suojelun arvoinen alue. Pehmeä vihreä sammal on niin kaunista.
ReplyDeleteSammal on ihanaa! Nyt on ollut ihan vihreä talvi sammalen ansiosta. Sinulla taitaakin olla kaunista metsää ihan pihapiirissä.
DeleteKerrassaan ihastuttava metsä.
ReplyDeleteOn, vaikka itse sanonkin. Tai kai saan sanoa, eihän minulla ole osaa eikä arpaa metsäni hienouteen, satun vain omistamaan sen.
DeleteSaila, hirveän kiinnostavaa ja minulla sama mieli.Omistin Lvialla hehtaarin metsäpalstan, ja sen etuosaan, entinen merenkari, joten Merikari, olisi tullut uusi kotimme ja takana sitten Leenakari ja siellä olisin harrastanut näitä lahopuujuttuja yms. Tunnen ne paikat paremmin kuin minkään, sillä olen liikkunut siellä lapsesta asti. Upein kuusikko muutne ikinä, jolle vetää vertoja vain tämän saaren luolastojen vieressä oleva ikikuusikko. Myimme sen pois, kun ajattelimme tänne jäädä ja oli matkaa tehdä edes risusavottaa. No, nyt on tuo lehto. Siihen tekee mieli jättää lahopuutakin, mutta kun se on ihan fframilla ja kaikki eivät sitä ymmärrä. Teen sitä pienimuotoisesti ja niihin paikkoihin on alkanut nousta sieniä, mustatorvisientä ja kantarellisa. Lehtoa on vain 1 prosentti Suomen metsistä,joten arvostamme. Minnusta se yrittää yläosastaan kuivua,mutta komeita lehmuksi on paljon. Nytkin virtaa puro, vaikka yöt ovat olleet kylmiä. Satumetsät ovat lähes koskemattomia ja siellä on vanhoja puita. Niitä enemmän! Kaunis on metsäsi sammalkantoinene. Eilen sain naapurilta tiedon, että punaista kaukasianmaksaruohoa tulen saamaan, tummanpunaista, kuin veri. Hän on istuttanut sitä kannon päälle. Meillä oli kaksi pakollista kaatoa, joista ikihaavan kaato melkein vei minutkin. No sen haavan isossa kannossa on pesäpaikka vaika mille. Ympäirllä pensastoa ja päälle tulee nyt sitten kaukasian maksaruohoa, joka ainakin Seijalla tekee kuin käpälät ja tarttuu niillä siihen kannon karheaan pintaan. Koivukin oli lahovikaien tyvestä, sen annoin mennä, mutta onneksi on vielä yksi vanha haapa eläimille.
ReplyDeleteOlethan kuullut, että Minervalta ilmestyy tänä keväänä se sammalpuutarhakirja. Odotan kovasti!
♥♥
Lehdon omistaminen ja suojeleminen (tai ylläpitäminen) onkin oikea ekoteko! Lahopuun jättäminen sun muu luonnon kokonaisvaltainen ajattelu yleistyy koko ajan, mutta se on tapahtunut hirveän hitaasti. Ehkä meillä on vain liikaa luontoa ympärillä, jotta ihmiset tajuaisivat sen suojelun tärkeyden. Vielä Englannissa asuessani 2000-luvun alussa alkoi siellä luonnonmukaisten puutarhojen ja esim. pölyttäjien puolesta puhumisen trendi, joka jatkuu ja kasvaa vain, ja meillä se on alkanut vasta nyt, 20 vuotta myöhemmin!
DeleteSatumetsä, sä omistat satumetsän ! ♥
ReplyDelete:-D &hearts:
Delete