'Whiteknight's Pearl' -verenpisara on avannut vuoden ensimmäiset kukkansa makuuhuoneessa. Ne ovat kiinni niin hennoilla kiinnikkeillä, että pari on jo katkennut, kun olen vetänyt verhoa tai kääntänyt ruukkua ja nuput ovat osuneet johonkin. Huh, miten varovainen tämän kanssa saa olla, ei ole ollenkaan soveltuva kasvi minulle sen puolesta.
Onneksi verenpisarat tekevät miltei sitä enemmän kukkia, mitä enemmän kasvia latvoo tai nuppuja tappoo.
Keittiössä talvehtiva mahdollisesti 'Mrs Popple' tekee talven vähäisessä valossa huomattavasti kalvakammat kukat kuin kesällä. Se on kuitenkin todella ahkera talvikukkija, ryhtyy joka vuosi kukkimaan tähän aikaan. Ensimmäiset nuput (noin kahdestakymmenestä) eivät ihan vielä ole poksahtaneet auki, mutta ei niillä kauaa mene.
Yhtä täsmällinen näyttää olevan jaloritarinkukka 'Evergreen', joka kukki tasan vuosi sitten viimeksi. Tässä nuput avautumassa viikonlopun myräkässä.
Tänään täysin auki hivelevässä auringonpaisteessa.
Viikonloppuna sai sukkia kuivatella.
Suurta iloa aiheutti Kivipellon Sailalta tullut ystävänpäiväkirje, joka sisälsi hajuherneen siemeniä! Ihanassa pussissa, jossa on mustekynällä kirjoitettu etiketti. Alla itse syksyllä keräämäni siemenet, nyt on hajuherneiden loistoa luvassa.
Pelargoneista ei taida juuri nyt kukkia kuin 'Raspberry Ripple'. Onneksi tuli sadepäiviä; olen yrittänyt ottaa tästä kuvia aurinkoisina päivinä, mutta silloin ikkunan suttupisteet korostuvat niin mahdottomasti, ettei sellaista kehtaa julkaista edes minä.
Lopuksi Ransu näyttää kieltä kaikille, joiden mielestä se on ihan hömelö.
Sitten petiin.
Mamma lähtee nyt ulos, sillä kovasta ja kylmästä tuulesta huolimatta nyt on aivan liian hieno päivä hukattavaksi sisällä!
Hajuherne – Lathyrus odoratus
Jaloritarinkukka – Hippeastrum Hortorum-Ryhmä
Verenpisara – Fuchsia
.JPEG)
.jpg)
Voi miten suloisen herkkiksiä nuo verenpisarat on!
ReplyDeleteNoista talvetettavista aarteista on iloa paljon enemmän, kuin joka vuosi ostetuista uusista.
Mukavaa uutta viikkoa! Kohta helmikuu onkin taputeltu ja kevätkausi voi alkaa ihan tosissaan.
Tuo Whiteknigt's Pearl on oikea helmi. Pitkään etsin Fuchsia magellanica var. molinaeta, tai oikeastaan kerran sen jo omistin, mutta se paleltui, ja viime syksynä tilasin siemeniä, mutta mitään ei vieläkään ole itänyt. Joten ehkä luovutan sen suhteen, sillä tämä Whiteknight's Pearl on niin samanlainen, siro ja hyvin hempeä, vain aavistus vaaleanpunaista.
DeleteKyllähän nämä ruukut tekevät pienestä talostani ahtaan, mutta en silti kuskaisi niitä mihinkään, on noiden nuppujen ja kukkien seuraamisesta niin iso ilo! Aina on joku kukassa.
Ihanaa, kohta on maaliskuu, vaan on tämä helmikuu, ja tammikuukin, ollut ihanampi kuin ikinä.
Verenpisaroillasi on vahva elämänhalu! Ransu taas osaa ottaa elämän ihanan rennosti:) Mukavaa viikkoa, aurinkoakin on luvassa:)
ReplyDeleteNämä pienikukkaiset ovat luotettavia kukkijoita. Jalostetumpi versio ei harkitsekaan kukkimista vielä :-D
DeleteAurinkoa on ollut eilisestä lähtien! Ihanaa, ja tänään ihan huippuhyvä keli, jos ei vaivaannu tuosta tuulesta. Nyt sekin on laantumaan päin. Aurinkoista viikkoa sinullekin!
Oi oi, ihanat verenpisarat. Ja erikoinen värinen tämä sinun Jaloritarinkukka. Kiva kuva sukankuivattelusta hellan lämpö tuli tänne asti. Huomasin että en ole virallisesti lukijasi joten klikkasin itseni lukijaksi koska täällä kuitenkin poikkean usein ja laitan sinut nyt lukijalistallenikin näin löytyy uusimmat postauksetkin helpommin . Hyvää alkavaa viikkoa.
ReplyDeleteTuon vihreäkukkaisen ritarinkukan sain ystävältä muutama vuosi sitten, se piti pari vuotta taukoa, mutta nyt on innostunut kukkimaan vuoden välein, toivottavasti tämä suuntaus jatkuu! Tuollainen raikas vihreä on justiin sitä mitä kevättalvella kaipaakin.
DeleteTervetuloa lukijaksi ja hyvää viikkoa sinullekin!
Kikattelin kohdalle ikkunan suttupisteistä. Ihanaa, että muillakin on likaiset ikkunat. Me ollaan asuttu täällä reilu kolme vuotta, mutta pesty ikkunat muistini mukaan vain kerran ja silloinkin pelkästään sisäpuolelta. Ihanat verenpisarat! Minä totesin sisällä talvettamani verenpisarat kuolleiksi ja heitin ne menemään. Pelargoni on jopa säilynyt hengissä, muttei sekään suinkaan kuki. Ransulle terveisiä, että hän on oikein fiksu ja valloittava. <3 Mukavaa helmikuun viimeistä viikkoa!
ReplyDeleteRansu kiittää asiallisesta mielipiteestä!
DeleteIkkunoiden pesu on kyllä vihoviimeistä hommaa (no, kaikki siivous kyllä...) ja aina on parempaakin tekemistä.
Voi harmi, että verenpisarasi menivät. Olen kokemuksen kautta oppinut, että niiden pitää olla varjossa, sillä jos aurinko osuu niihin pitkänkin aikaa, niin ne kuivuvat hyvin äkkiä. Ne vaativat yllättävän paljon vettä, mutta pitäväthän ne lehtensä talvellakin. Siksi pidän suurimman osan niistä pohjoisenpuolen makuuhuoneessa.
Verenpisara on niin kaunis kukkiessaan!
ReplyDeleteRapsutukset Ransulle♥
Ransu kiittää!
DeleteKielennäyttämisestä huolimatta aion jatkossakin pitää Ransua hömelönä. Ja lähettää sille pusuja!
ReplyDeleteHömelönä pitämisestä palkinnoksi saa nähdä söpön kielen ;-)
DeleteRansu kiittää pusuista! Menen heti antamaan. Hän on sängyssä kuvan osoittamassa asennossa.
Ilmeisesti verenpisarat ovat sinulla sisällä koko talven? Millainen lämpötila sinulla on? Ja millä ilveellä saat jaloritarinkukan kukkimaan vuosittain uudelleen? Aah, unohdin...sinähän olet armoitettu viherpeukalo. Siirsin kaksi isoa verenpisaraa syksyllä autotalliin, jossa ne ovat olleet talven ja pudottaneet kaikki lehdet. Pari viikkoa sitten huomasin niiden pukkaavan uusia lehtiä ja vein ne kellariin, jossa on max. +16 ja kasvilampun valo. Näyttävät viihtyvän. Eivät ole erikoisuuksia, vaan Plantsun pistokkaista kasvatettuja. Talvettamisen onnistuminen on aina omanlaisena onnistuminen, josta saa kummasti tyydytystä.
ReplyDeleteVeikkaanpa, että Ransun mielestä me ihmiset olemme huomattavasti hömelömpiä kuin hän. Ihanat masukarvat hänellä on ja niihin kelpaa hömelön ihmisen upottaa sormensa.
PS. Täplikkäitä ikkunoita taitaa olla näinä päivinä useammassakin huushollissa. Myös niissä, joissa pienet karvaiset otukset eivät ole pusutelleet sisäpintoja.
DeleteVerenpisarat ovat sisällä, samoin kuin pelakuut, sinisarjat, nerinet, kaikki talvetettavat siis. Kun ei ole kellaria, jossa ei menisi pakkaselle, vaikka olen styroksilaatikkosysteemejäkin kokeillut. Kylmempää sietävät syklaamit ja orvokki viettävät talven eteisessä, joka ei ole lämmitetty, mutta tosi kylmiksi ajoiksi olen nostanut nekin lämmitettyjen huoneiden puolelle.
DeleteTuo lämpötilakysymys onkin sitten kinkkisempi. Silloin, kun olen kotona, on täällä 17-19 astetta, joskus vähemmän, joskus enemmän. Poissa ollessani on ehkä 2-5 astetta, joskus on käynyt nollassakin. Luonnollisesti kaikki kaipaa kastelua useammin silloin, kun olen kotona ja on lämpimämpää, viileässä ne sietävät kuukaudenkin ilman, jos ei aurinko porota niitä kovasti (maalis-huhtikuu onkin siitä hankalaa aikaa). Muistahan kastella verenpisaroitasi, ne ovat tosi juoppoja talvellakin.
Jaloritarinkukan uudelleen kukittamisesta ei mitään hajua. Sille pitäisi järjestää joku kuivuus-lepokausi yms, mutta en kyllä sellaisia harrasta. Kastelen, kun muistan. No, nyt on ne (paitsi tämä yksi) ja muutkin sipulit, joissa ei näy mitään, olkkarin lattialla viileässä nurkassa enkä kastele kuin aniharvoin. Tuon Evergreenin nostin loppusyksyllä ikkunalaudalle, kun siitä pilkisti jotain vihreää ja aloin lorottaa sille silloin tällöin vähän vettä.
Kiitos vastauksesta. Olen kastellut verenpisaroita harvakseltaan autotallissa ja nyt kellarissa, jossa onkin lämpimämpää. Ovat selvästi elossa ja uudet lehdet ovat venyneet mukavasti kokoa.
DeleteJaloritarinkukkien kanssa olen noudattanut lepokausi- ym. ohjeita ja toiset unohtanut miltei hoidotta. Samoin tuloksin eli ei uutta kukintaa. Ehkä sekin päivä vielä joskus koittaa.
Ehkäpä. Minulla on kaksi muutakin jaloritarinkukkaa, jotka eivät ikinä kuki. Tämä 'Evergreen' on kuulemma muita ahkerampi kukkimaan uudelleen, joten ehkä se on lajikkeesta kiinni.
DeleteTänään oli upea sää tuulesta huolimatta, ihan harmitti olla töissä. Evergreen on kyllä hieno.
ReplyDeleteHarmillista tosiaan, että viikonloppuisin on ollut ihan karmea keli ja arkipäivinä sitten näin upeaa. Oli mahtavaa puuhailla ulkona, tuli ihan kuuma, vaikka en mitään kummempaa huhkinut.
DeleteMelkoista keliä on ollut, tuuli tuivertaa nurkissa! Sentään auringon valoakin nähty! Erittäin pitkäikäiset ja useasti kukkineet orkideat sain sitten tapettua! En tiedä mitä tein väärin?!? Pakko saada jotain kukkivaa kotiin! :)
ReplyDeleteNo voi itku! Kukkivaa kotiin tarvitaan todellakin. Mullakin kuolevat orkideat, tosin nopeasti - kaupunkiasunnossa on liian kuivaa (ja välillä olen sieltä viikkokausia poissakin), täällä saarikodissa olisi varmasti ilmankosteus paikallaan, mutta eivät ne kestä sitä, että poissa ollessani olisi alle 5 astetta. Kaipaisivat ehkä myös säännöllisempää hoitoa. Pelargonit sopii mulle erinomaisesti, ne voi jättää kuukaudeksikin ilman vettä. Toivottavasti sielläkin jo tuuli hellitti, täällä alkaa olla tyyntä!
DeleteVoi tuota manulia, pusi pusi
ReplyDeleteManuli on ihan hömelö-pömelö-pehmohömpsö. Ja ottaa pusut mielellään vastaan, menen heti sänkyyn välittämään ne! Aiemmin Hennan pusuterveisiä välittäessäni se oli juuri varvaspesulla, vähän se oli haastavaa mamman ison pään häiritessä, mutta urheasti se jatkoi.
DeleteOnpa siron taiteellisia vaikutelmaltaan nuo verenpisarat ja jaloritarinkukka. Verenpisaraa mulla on ollut aivan liian harvoin.
ReplyDeleteVerenpisaraa voi pitää myös ihan vaan kesäkukkana, mutta jos haluaa keräillä joitakin tiettyjä lajeja tai lajikkeita, niin on tärkeää, että ne saa myös talvetettua, kun ei ne samat taas tule helposti vastaan. Verenpisaroissa on kivasti värivalikoimaa lähes joka makuun!
DeleteIhanan herkkis tuo ensimmäinen verenpisara <3 Hieno ritarinkukka myös. Ransun mahakarvat näyttävät juuri niin pehmoisilta, että niihin tekee mieli upottaa päänsä. Ehkä teetkin niin puolestani? :D Eilen täällä oli melkoinen lumimyrsky, mutta tänään paistaa aurinko kirkkaalta taivaalta. Taitaakin olla ulkoilupäivä pitkästä aikaa. Iloista päivää!
ReplyDeleteTuo Whiteknight's Pearl on todella huippuihana. Sitä saa tuolta sipulitjamukulat.fi -kaupasta, josta aiemmin mainitsinkin (ja jonka suomalainen yhteyshenkilö olen nyt). Tilasin sen itse sieltä vuosi sitten. Hentoinen, mutta toivottavasti kasvaa korkeutta ja tuuheutta, kun se on niin kaunis!
DeleteKyllä kiitos, menen heti välittämään terveisesi, Ransu oli äsken ainakin sängyssä pesemässä pehvaansa :-D Sen masu-untuvat ovat todella pehmoiset.
Teille tuli ehkä se sama myrsky, joka täälläkin oli vähän aiemmin, eilen oli täällä se ihana aurinkopäivä ja tänään jatkuu!
Sullon herkkiksiä kukas. Hauska tua amaryllis. Tuallaasta ei oo koskaa ollu, ku useemmiten vaan niitä punervia kattelen.
ReplyDeleteEvergreen tuli ystävältä, joka keräilee amarylliksia, hän tilasi sipuleita jostakin ja kasvatti kukkaan, toi tuon muutama vuosi sitten syksyllä Ransun synttärilahjaksi. Siinä on mahtavan värin lisäksi ihanan sirot ja suipot nuo terälehdet.
DeleteTuo Evergreen on uskomattoman kaunis ja mukavaa että se kukkii vuodesta toiseen! Ihanat myös nuo verenpisaratkin!
ReplyDeleteSain siirtyessäni kurttukerhoon hyvältä puutarhaystävältä kukkasipuleita ison pussin kukkakimpun sijaan, ne kukkivat vuosia aina uusina kimppuina, siksi minustakin on tosi kivaa laitella joku siemenpussi joskus yllätykseksi ja tykkään noista Cecilia Wingårdin tuoksuherneistä niiiin paljon!
Aika hauskaa että tuollainen villahoususankari kieltä näyttää, rapsutukset pikkuiselle - ja Mustille kanssa!
Evergreen kukkii nyt toista vuotta putkeen, ekan kukintansa jälkeen se taisi pitää pari välivuotta. Se on niin kaunis, ihana!
DeleteKurttukerho :-DDD Olipa ihana ja ajatuksella valittu lahja!
Kissat näyttävät niin hassuilta, kun kieli joskus unohtuu ulos - no pastoripantterilla ei tietenkään ikinä, mutta Ransulla silloin tällöin ja se on entistä hassumpi pöksypoika silloin.
Oih,tuli vakava verenpisaraihastus. Ihania! Kuten Ransun vatsakarvatkin. <3
ReplyDeleteKyllä molemmat on ihania, mutta sanoisin, että vatsakarvat kumminkin vievät voiton!
Delete