Lisää lumikelloja

Aloitetaan siitä, mihin viimeksi lopetettiin. Sisälle avautumaan nostetut 'S. Arnott' -lumikellot hitusen enemmän auki kuin edellisessä kuvassa!

Sitten pihan lumikelloihin. Ensin on ikäväkseni todettava, että jo kuukausi sitten lupaavasti nuppuilleiden tähtilumikellojen kukkavarret on syöty.

Onneksi siinä lähellä, hollanninlumimarjan suojissa, nousee mukavan näköinen tupas turkinlumikelloa. Ihanaa, kun lumikellot ovat alkaneet hitaasti lisääntyä, hyvin hitaasti tosin!

Muotopuutarhasta löytyi lumikello, jota en tähän penkkiin muista lainkaan istuttaneeni. Ainakaan niitä ei tässä ole aiemmin kukkinut. Ihana ylläri joka tapauksessa!
Sen selvittäminen, olenko istuttanut tähän kohtaan lumikellon, on melko työlästä, sillä tapahtuma voi olla monen vuoden takana ja paperiset puutarhapäiväkirjat pitäisi siten lukea monen vuoden ajalta. Ehkäpä vain ajattelen, että tämä on kulkeutunut tai kylväytynyt itse, tai tullut vääränä sipulina jonkun muun lajin pussissa salamatkustajana. (Voi silti olla, että minun on pakko yrittää selvittää, olihan lapsuuteni haaveammatti salapoliisi).
Lehtien perusteella tämäkin voisi olla tähtilumikello.

'Hippolyte' -ranskanruusun ympärille istutetuista 'Hippolyta' -lumikelloista on syöty kaksi kukkavartta kolmesta. Onneksi ei sentään kaikkia! Suojasin tämän viimeisen huolella. Lehtiä on kyllä enemmänkin, joten kukkia on luvassa tulevina vuosina, mutta toivoisin näkeväni tämän lajikkeen ekaa kertaa kukassa.
'Hippolyta' on kerrottu risteymä, ns. Greatorex-risteymiä. Toinen Greatorexin risteyttämä, 'Dionysus', löytyi myös, mutta sen kukkavarret (joita näyttää olevan kaksi!) ovat vasta viiden senttimetrin korkuisia ja niiden ympärillä on sen verran kuivia vaahteranlehtiä, ettei niistä oikein saa kuvaakaan. Nouskoot siellä suojissa rauhassa, viime yönäkin oli lähes viisi astetta pakkasta.
Suojasin myös huolella ainokaisen viime syksynä istutetun 'Kildare' -lumikellon, se on jo noussut maasta ja siinä on kukkanuppu. Kerrotut puistolumikellot ovat myös nousseet muutaman sentin korkeuteen. Tavallisessa puistolumikellossa ei vielä tänäkään vuonna näy kukkanuppuja, mutta olen istuttanut ne melko kuivaan paikkaan, lisäksi kesäisin paahteiseen, se ei liene lumikellojen top-listan kärjessä. Voisin varmaan siirtää niitä.

Sitten muihin uutisiin. Löysin toissapäivänä pihalta kuolleen jäniksen. Mystistä. Merkkejä siitä, mihin se oli kuollut, ei ollut. Ajattelin vain, että jäniksellä on tällaisena talvena onneton suojaväri, kun se vitivalkoisena loistaa kilometrin päähän, merikotkan silmiin varmaan kauemmaksikin. Mutta koska jänis oli ihan siistissä lähes istuma-asennossa, ikään kuin se olisi saanut sydänkohtauksen viereisellä kivellä istuessaan ja kaatunut, ajattelen, että ehkä näin on käynyt. Tai sitten se on käynyt syömässä lumikelloni ja kuollut vatsavaivoihin. Ajatus ei kylläkään tuo mitään mielihyvää, mieluiten pitäisin sekä lumikellot että jänikset.

Mustin kopin edustalla ovat turkintalventähdet nupulla. Toisaalla, katajan alla, kasvaa myös talventähtiä, mutta niistä en löytänyt vielä jälkeäkään. Sen sijaan syötyjä persiansinililjoja löytyi, se on myös hyvin varhainen, mutta valitettavasti suosittu välipala.

Lehtoakileijan lehdet ovat keväisin hurmaavia ruusukkeita.

Syksyllä ystävän lähettämä ihana vaaleansinikukkainen valkotäpläimikkä on tehnyt kukan! Kiitos Leenalle, tämä on kaunis. Imikätkin ovat ruokalistalla kärkisijoilla, joten onneksi tämä kasvaa hirvittävän verkkosuojahökötyksen sisällä. Pystytin hökötyksen hermostuttuani siihen, että vaaleajouluruusujen kukkavarret aina syödään, useimmiten lehdetkin – ainakin ne, jotka ovat pystyssä.
Toissa yönä muuten kaadettiin yhtä erillistä vaaleajouluruusua suojaava pieni häkkyrä ja kaikki kukkavarret syötiin. Se oli se, joka on ollut upeasti kukassa tämän talven ja lisääkin nuppuja oli nousemassa.

Onneksi huussin takana saavat tarhajouluruusut kasvaa melko rauhassa – etenkin, kun olen yrittänyt tukkia tontin takakulmaa peuroilta. Vihreäkukkainen on tässä.

Punakukkainen jättipehko.

Jotkut talvet vievät lähes kaikki siementaimet, mutta tämä kostea talvi on ollut erinomainen niille – ne suorastaan kukoistavat. Huussin takainen oja, joka johdattaa vettä pois vanhan talon takaa, on jatkuvasti vetinen. Täydellinen jouluruusuille ja toivon mukaan myös syksyllä istuttamalleni kaitaimikälle.

Minnan liikkeelle sysäämä haaste kuvata puutarhaa uusista kulmista ja rytökasoista saa jatkoa. Otin tammikuussa liudan kuvia, mutta enpä ole ehtinyt niistä postaamaan. Niinpä aasinsillalla siirrytään aiheeseen tässä huussin takana, kun siinä kerran oltiin. Maisema on edelleen yhtä vähäluminen sillä erotuksella, että valoa on enemmän ja tänään aurinko paistaa hivelevästi! Tämän kirjoitettuani syöksyn ulos.
Vanhan talon takanurkalta johtaa kaivamani oja, joka on syvempi kuin kuvassa näyttää. Vedet eivät valuneet aiemmin tuosta mihinkään, mikä ei tiennyt hyvää talolle. Oikealla on kalliota, joka rajoitti kaivuuta.
Huussin vasemmalla puolella on villi punainen kukkapenkki ja huussin takana esikkopelto, jossa kasvaa luonnon kevätesikoita ja minun istuttamiani jouluruusuja, varjoliljoja ja narsisseja ja varmaan muutakin. Heinikkoa, lisäksi, ja puolivilli mustaherukka.

Ylhäältä kalliolta, läheltä tontin takanurkkaa, avautuu näkymä alas. Näkyy vanha talo, rintamamiestalo, huussi ja naapurin tryski. Tammikuussa leikkaamani kirsikkapuu on keskellä, se oli korkea ja tuuhea etenkin, kun sen latvassa kasvoi iso vyyhti alppikärhöä. Oikealla on rivi saarnia ja niiden alla kasvupaikka on hienon lehtomainen.

Ransu saapuu esittelemään.

Tästä kuvasta saa osviittaa tarhajouluruusujen koosta ja myös niiden lehtien vaihtelevuudesta. Keskellä punakukkainen, sillä on keskivihreät leveät lehdet. Vasemmalla kapea- ja tummalehtisempi vihreäkukkainen versio. Sen perimässä lienee enemmän esimerkiksi haisujouluruusua, jolla on kapeat tummat lehdet ja vihreät kukat.

Haastan edelleen muitakin bloggaamaan näistä kiinnostavista uusista kuvakulmista, niiden iänikuisten samojen näkymien ja nurkkien sijaan. Virkistävää itsellekin.
Nyt ulos, aurinkoista viikonloppua!


Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Turkinlumikello – Galanthus woronowii
Turkintalventähti – Eranthis cilicica
Tähtilumikello – Galanthus elwesii
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger
Valkotäpläimikkä – Pulmonaria saccharata