Tänä kesänä Vakka-Taimesta ostettu Aconitum ferox teki jo maitokärryssä ennen istutusta ihanan kukkavarren (utuisen sinipunaiset kukat). Tai näin ainakin kuvittelin, sillä yhtenä päivänä hieraisin silmiäni, kun se olikin poissa. Ajattelin nähneeni ihanaa unta kukkavarresta.
Tämä istuttamisen jälkeen otettu kuva kuitenkin todistaa ikävän asian: kyllä ukonhattujakin syödään.
They Eat My Hoods
Monkshood is a very poisonous plant. I have noticed they don't get eaten. Except after I started collecting more unusual monkshoods, they get nibbled – of course it is the flower stalks that disappear. Oh blast.
Ukonhatuilla on tänä vuonna ollut tukalat oltavat. Ne eivät kai viihdy kuivuudessa ja helteessä. Valkoinen ja aprikoosinpunainen ukonhattu ovat asuneet puutarhassani monta vuotta eivätkä ole ikinä tuottaneet kukkavartta, hyvä kun sinnittelevät hengissä. Niiden suhteen olen jo luopunut toivosta. Yleensä hyvin edustava kirjoukonhattu teki pari minimaalista kukkavartta, joiden nuput kuivuivat. Köynnösukonhattu ei toistaiseksi ole edes ajatellut kukkimista.
Täytyy taas muuttaa suunnitelmia!
Puksipuuaidat voisi leikata, viime yönä tuli 10 mm sadetta ja edelleen sataa – nyt saisi pistokkaita kosteaan maahan!
Kirjoukonhattu – Aconitum × stoerkianum 'Bicolor'
Köynnösukonhattu – A. hemsleyanum
.JPEG)
.jpg)
Kyllä ne peurat kiittää, kun Saila jaksaa kattaa heille aina ihanan kasvispöydän..:))
ReplyDeletePrkl.
Delete������ - tu sais, qui -
ReplyDeleteBaaaaa non, je ne devine pas... ou peut-être oui quand même!
DeleteHarmillista😣 Olen aina luullut, että nuo erityisen myrkylliset jätettäisiin rauhaan.
ReplyDeleteNo ei... sormustinkukankin olivat tällä saarella toisessa puutarhassa syöneet. Toivomme, että se peura sai sydänkohtauksen :-E Näsiä mulla on ihan pakko olla verkossa 24/7, se syödään alta aikayksikön, mutta luulen, että asialla ovat jänikset.
DeleteUskomatonta että ukonhatutkin kelpaavat. Toivottavasti saivat edes mahanpuruja tai jonkin sortin kohtauksen syömisen seurauksena, parasta jos joku heittäisi veivinsä.
ReplyDeleteSanopa muuta. Ovat ne niin raivostuttavia. Eilen illalla saaren toiseen päähän ajaessani näin 9 peuraa, joista monet nuoria. Lisää tulossa. Yritin osua, mutta ei onnannut.
DeleteLuulisi olevan jotenkin karvaita syötäväksi, vaan mitäs sitä toisten makunautintoja arvostelemaan. Jospa vielä elpyvät ja nousevat ensi kesänä kumminkin!
ReplyDeleteKyllähän kasvit selviävät siitä, että kukkavarret syödään, mutta on raivostuttavaa katsella vuodesta toiseen poikkipurtuja kukkavarsia.
DeleteToivottavasti tosiaan saavat kunnon mahanpurut mokomat! Minulla on vain kirjoukonhattua ja se lähtee aina keväällä hyvin kasvuun, mutta kukkanupuista osa kuivuu ja mustuu joka kesä. Ukonhattu olisi upea kasvi, mutta mustuneet nuput pilaavat jotenkin vaikutelmaa. En tiedä auttaisiko siirto ilmavampaan paikkaan, nämä kasvavat nyt hyvin tiheässä kukkapenkissä.
ReplyDeleteMinunkin kirjoukonhattuni kasvaa tiheäksi levinneessä harjaneilikkasuossa... ehkä siinä tosiaan syy sen kituliaisuuteen. Harjaneilikoita voisikin siirtää muualle leviämään, tonttia riittää kyllä. Osaisivatkohan ne taltuttaa heinikkoa :-D
DeleteNo höh! Ukonhatutkin menevät. Olen viimeisimmän täystuhon jälkeen koittanut löytää puolivarjoon kasveja, joita peurat eivät syö, mutta niitä ei tunnu löytyvän. Auringossa säästyvät mirrinmintut, kissanmintut, hopeapiiskat, salviat ym yrtit, mutta varjoisemmasta puolesta pihaa on kaluttu maata myöden kaikki. Tuleeko sinulla mieleen yhtään peuravarmaa kasvia varjoon\puolivarjoon?
ReplyDeleteKiperä kysymys! Imiköitäkin syödään, mutta ne ovat niin matalia, että ainakaan täällä peurat eivät vaivaudu maata myöten kaluamaan. Mustikathan ne syövät kyllä, kämmekät, saniaiset...
DeleteKurjenpolvet! Niitä ei syödä ainakaan kovin hanakasti. Eikä esikoita, eikä peippejä.
Onneksi peurat eivät sentään syö kissoja. Sitä olisi mahdoton sietää ja moisen jälkeen olisin ensimmäisenä vapaaehtoisena listimässä peuroja saareltanne.
ReplyDeleteNo voi, vaikka kuinka kiroan peuroja niin ei niistä sentään tuollaista todellista vaaraa ole, Luojan kiitos!
DeleteOnpa todella kurjaa, että peurat ovat noin hanakasti kasviesi perään.
ReplyDeleteSe on todella kurjaa. Muutos on tapahtunut nopeasti, 10 vuotta sitten nämä peuratuhot alkoivat ja pahenevat koko ajan. Kanta kasvaa järkyttävää vauhtia.
Deleteemojit eivät näköjään tulleet oikeanlaisina sinne asti...
ReplyDeletehannah
Haa! Se olit sinä :-D Juu, joku niissä on, eivät usein tule perille sellaisina kuin laitteessa näkyivät.
DeleteVoi surua ja harmia! Mikä panssarieste nuo peurat pitäisi pois pihaltasi, epäreilua, kun niillä on kuitenkin tarjolla paljon luvallistakin syötävää! Ransu on kyllä upea ilmestys muotopuutarhan kujilla.
ReplyDeletePanssarieste juu pitäisi olla, kaksimetrinen ja tiivis ja kiinteä. Ehkä sellainen täällä joku päivä onkin.
DeleteRansu on kyllä melko muhkea... hmm. Ehkä dieetti olisi paikallaan!
Mina stormhattar har torkat bort i år, annars brukar dom blåsa bort, eller åtminstone böja sig i blåsten. Jag har blivit förtjust i riddarsporre i år. Vet inte om jag har haft tur med min enda, den har inte blivit uppäten helt, bara en stängel är försvunnen, kanske den smakade pyton :) hoppas det i alla fall!
ReplyDeleteDom tål inte torkan, det är nu klart sen. Oj oj, riddarsporrar blir ganska totalt ätna, eller precis alla blomstalkar! Hoppas du har en pytonsmakande :-D
DeleteOvat kyllä kaikkiruokasia nuo peurat. Tosi harmi kun kaikki kelepovaa. Onko niitä miten iso lauma!
ReplyDeleteKyllä vaan, ja usein tuntuu, että ne kiusallaan syövät justiin kukkavarret, kun eivät kumminkaan vaivaudu alempia lehtiä syömään, eli eivät ole kuolemassa nälkään (olisivatkin!). Tällä noin 6 neliökilometrin saarella olemme arvioineet karkeasti, että niitä on noin sata. Paljon näkyy nyt taas nuoria. Ja kyllähän niitä siis metsästetään! Mutta ikinä ei ammuta kaikkia pois.
DeleteOn se kyllä harmi, että puutarhasi kasvit maistuvat peuroille ja pupuille. Terkut kissaherroille!
ReplyDeleteOn se, vihollisensa kullakin: kotilot, myyrät, vuohenputket, milloin mikäkin. Tämä on jatkuvaa taistelua luonnon kanssa :-D
DeleteSyksy on jo nähtävillä kuvissa.
ReplyDeleteSe hiipii salakavalasti, yhtäkkiä huomasin japaninvaahteroissa ja kirsikkasorvarinpensaassa syysvärejä!
DeletePenteleen peurat! Meillä olis pakastin aina täynnä lihaa. Onneksi puksipuita ei taireta peurojen toimesta tasata.
ReplyDeleteSepä olisikin hienoa, jos ne osaisivat trimmata aitoja ja esimerkiksi lyhentää ruohoa! Mutta juu, ei. Tänä aamuna, kun avasin ulko-oven, kuului töminää lähimmältä talon nurkalta, peurahan se siellä oli tutkimassa, mitä voisi ottaa aamupalaksi. Kun kiersin nurkan, se seistä tollotti 10 metrin päässä. Eivät ne paljon mitään pelkää, eikä ihmishaju niitä karkota.
Delete