Pahoin pelkään

Niin rakastan sumua ja lauhaa talvea. Tämä on tunnelmallista eikä inha pakkanen nipistele poskia eikä lunta tarvitse kauhoa pois oven edestä, auton ympäriltä, pihateiltä, kaikkialta. Talvi mieleeni!

Mutta. Ensi viikolle on luvassa kireitä pakkasia. Seuraa kuvia tasan vuoden takaa, oli lähes tismalleen samanlaista kuin nyt:

Vaaleajouluruusut olivat nupulla (nyt ei ole nuppuja, on ollut viileämpää).

Lumikellot versoivat (nyt ei näy versonpäätäkään, mutta ei sen väliä, kun talvi kerta tulee, prkl).

Haisujouluruusu oli ihanan rehevä ja valmistautui kukintaan – sitten se kuoli, kun tuli hirmutalvi ja pakkanen. Hemmetti, tapahtuuko sama uudestaan taas! Lumitalvi tuli jo tasan kolme kuukautta sitten, alkaisi jo riittää, sitä on jo katseltu riittämiin, kuuluuko sinne ylös, huhuu?!

Koska talvi tuli tällä kertaa aikaisin, voi olla, että kasvit ovat vaipuneet aiemmin lepotilaan eikä niitä ehkä menehdy viimevuotiseen tapaan. Toivottavasti.
Silti.

Tämäkin kuva on tasan vuoden takaa. Lumitilanne on lähes sama kuin nyt, paitsi että nyt on ohut paikoittainen kerros ikävää valkoista maassa ja pihalla on jäisiä lämpäreitä, joissa olen lentänyt kumoon. Ikävää on sekin, että tässä joutuu toivomaan pyryä, jotta kasvit saisivat pakkassuojaa. Voi möhnä.

Ehkä ennuste on väärässä. Toivomme lauhaa säätä, minä ja Ransu.
(Myyrätkin maistuvat silloin paremmilta.)

Forever and Ever
This winter seems to never end. It started with a snowstorm three months (!) ago and still there is snow, albeit little. Next week there seems to be heavy frost. Oh hell. Just when it was getting lovely and mild.


Haisujouluruusu – Helleborus foetidus
Lumikello – Galanthus
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger