Taimi-iloa

Naapurini kävi laivarannassa ja toi sieltä mukanaan minulle tulleen paketin. Voi, mikä ilo! Blogin vakiolukija oli lukenut taannoisen harmitukseni vaaleanpunakukkaisen tähkäverbenan kanssa. Hän oli sitten käynyt Paratiisin taimitarhalla ja ostanut minulle taimen! Lisäksi hän lähetti jakopalan puutarhansa "elleninneilikasta" eli Särkän perennataimistolta hankitusta sulkaneilikan tapaisesta. Sehän on aivan ihana harvinaisuus!

En vielä ehtinyt istuttaa taimia, tässä mallailen taimen sointuisuutta uuden jalohortensian kanssa, jota en myöskään ole ehtinyt istuttaa, kun flunssa vei monta päivää. Tämä taimiyllätys ilahdutti minut ihan kyyneliin. Miten joku voikin olla näin ajattelevainen. Voi kiitos Päivi, tuotat nimesi mukaisesti iloa!

Kasvit ovat hyvässä kunnossa, vaikka olivat paketissa yli 10 päivää. Tänne on hieman hankala postin kulku, sillä periaatteessa paketit pitäisi käydä itse hakemassa Nauvon postista, mutta sinne on kahden tunnin laivamatka. Jos tietää, että paketti on tulossa, tai kun saapumisilmoitus on tullut kotisaareen, voi Nauvon postiin soittaa ja he laittavat paketin seuraavan päivän laivaan. Itse kun käyn hakemassa postit kotirannasta vain kerran tai kaksi viikossa, saattaa paketti seistä Nauvossa kauankin. Ja nyt tuli vielä flunssa pitämään minut vuoteessa päiväkausia. Onneksi on naapurit!

Saaristossa asumisen hankaluuksia tämä. Aiemmin, kun postin jakoi lähimmän saaremme postifröökynä, lähetti hän minulle tulevat paketit vain suoraan tänne ilman, että tarvitsi veivata ensin saapumislappuja saarten välillä pari päivää. Periaatteessa se oli Postin sääntöjen vastaista, vaikka olin tehnyt hänelle valtakirjan. Täällä saaristossa on kuitenkin tyypillistä, että ihmiset toimivat oman järkensä mukaan sen sijaan, että noudatettaisiin jotakin ohjekirjaa. Kunnoitettavaa ja välttämätöntäkin, sillä harvaan asutulla seudulla ja hankalien matkojen päässä ei voi muuten edes pärjätä, väitän. Tarvitaan koko yhteisön luovaa ja käytännönläheistä ajattelua, ja sitä arvostan suuresti täällä asuessani.

Periaatteessa ei kai Nauvostakaan ehkä saisi lähettää pakettia pelkän puhelun perusteella, mutta niin vain sikäläisen postin ihanat tytöt tekevät. Ja kaipa he tuntevat minut jo äänestä, sen verran usein siellä asioin.

Tässä on aiemmin hankkimani perusvioletti tähkäverbena, ihana tämäkin. Ja erinomainen perhoskasvi! Onnistuin nappaamaan kuvan ohdakeperhosen kanssa – hieman harvinaisempi laji, sillä vaikka niitäkin täällä on, osuu kameran linssiin useimmin kuitenkin nokkos-, neito- tai kaaliperhonen. Sitruunaperhosiakin on, mutta en ole onnistunut saamaan yhtäkään julkaisukelpoista kuvaa niistä. Suruvaipan näen aniharvoin, ja silloin yritän juosta kameran kanssa perässä, mutta sinnikkäästä paparazzitoiminnasta huolimatta minulla on siitäkin varmaan vain joku kaukaa otettu kuva.

Tämäkin ystävältä saatu kasvi ilahduttaa: kaunis valkokukkainen maljaköynnös. Hän vain oli ostanut niin monta, että päätti lahjoittaa minulle yhden. Ihanaa!

Lisäksi minulla on ystävä, joka sai kuningasidean: mennään käymään Prismassa. Riippumatot olivat - 70 % alennuksessa, ja minultahan on puuttunut riippumatto sekä tästä muotopuutarhan kulmalta että venevajasta jo pari vuotta. Sepäs sattui! Huomenna istutan ihanat uudet kasvit muotopuutarhaan ja sitten asetun mattoon nautiskelemaan elämästä ja ystävistä, lähellä ja kaukana. Ystävä voi näköjään olla sellainenkin ihminen, jota ei ole edes tavannut!
Tänään jo testilojuin maton, kun tuuli hieman hellitti iltaa kohden. Tällainen kokokankainen suo paremman tuulensuojan kuin edellinen verkkomatto. Siihen meinasi jäätyä kesähelteelläkin.
Kesäisen aurinkoista ja tyyntyvää sunnuntaita!


Maljaköynnös – Mandevilla
Tähkäverbena – Verbena hastata