Pientä ja söpöä

Edellinen kirjoitukseni Lahden puutarhamessujen saaliista kirvoitti toiveita nähdä saalista. Tässä yksi: 'Deerwood Lavender Lass', joka pääsi jo parvekkeen amppeliin. Yöpakkasia ei ole luvassa koko kymmenen päivän ennusteessa ja parvekkeeni on lasitettu, joten pelargonit uskalsi jo laittaa ulos. Paremminhan nämä viihtyvät kosteanviileässä ulkoilmassa kuin rutikuivassa huoneilmassa.

Pelargoneja tuli hankittua vähän enemmänkin, kun niitä sai edullisina pistokkaina. Osa on tuliaisia ystäville, mutta kolme ostin itsellenikin. Koska pidän eniten pienilehtisistä ja -kukkaisista, ostin laventelitytön lisäksi risteymälajin Pelargonium reniforme ✕ abrotanifolium. Kuvassa on myös oma pistokkaani palsamipelargonista.

Suurin osa taimisaaliista ei näytä vielä juuri miltään, multaisia rönttöjä ja piippoja pusseissa. Puutarhaihmisen ongelma on se, että taimikaupassa kasvit eivät paljasta useinkaan vielä mitään tulevien vuosien hahmostaan ja loistostaan. Täytyy joko tietää tai uskoa myyjän puheisiin. Nämä taitavat olla kaikki Porkkalan kartanon osastolta hankittuja taimia: Claytonia sibirica, Arisaema robustum, Peucedanum ostruthium 'Daphne' (viimeinkin! Ystävä hankki tätä Särkän perennataimistolta vuosia sitten ja ehdin jo miettiä moneen kertaan, täytyykö tästä lähteä Raaheen), Cardiocrinum cordatum, Viola cornuta 'Rebecca' ja Monarda 'Prairie Night', jonka olen kertaalleen jo murhannut, mutta yritetään toisen kerran.
Juttelimme Versoja vaahteramäeltä -blogin Riinan kanssa juuri Porkkalan osastolla muun muassa siitä, miten joidenkin kasvien sanotaan yleisesti olevan hurjan helppoja, ja itsellä ne vain eivät onnistu. Minulla on esimerkiksi kuollut lukuisia väriminttuja vuosien saatossa, ja arovuokko oli sellainen, joka sekä Riinalta että minulta on hävinnyt kerta toisensa jälkeen, vaikka kuinka hyvään paikkaan sitä yrittäisi istuttaa. Jännä juttu. Mutta tässäkin pätee lempisanontani: yrittänyttä ei laiteta! Olen usein miettinyt, mihin ei laiteta. Mutta sanoma on: aina kannattaa yrittää, lannistuminen ei ole vaihtoehto.

Paikallinen Viherrinki-myymälä Vihertalo Varpula myi kärhöjä edullisesti, vain kympillä. Tässä oli niin ihanan kukan kuva, että ostin taimen, vaikka nimi on niin järkyttävän korni, että lähes jätin sen vuoksi ostamatta: 'Sweet Summer Love'. Öh. Kuka näitä nimiä oikein keksii?
Tämä on kai flammula, joten kovin suuria toiveita menestymisestä minulla ei ole. Edellinen flammula (tuoksukärhö?) tai flammularisteymä Clematis ✕ triternata 'Rubromarginata' kuoli ennen kuin ehdin nähdä versoakaan nousemassa maasta.  Tässä on nyt sentään voimakkaat vihreät versot!

Loppuun vielä yksi pieni söpönen.

Kissablogeissa on mittailtu tassuja laittamalla tulitikkuaski tassun viereen. En nyt tähän hätään löytänyt askia, mutta oma sormeni näyttäköön Ransun tassun koon.
En ole mikään pienikätinen, eräs ranskalainen miespuolinen opiskelukaveri muinoin huudahti: "you have giant hands!!" Sitten mittasimme kätemme ja meillä oli saman kokoiset kädet. Joten kuvitelkaa ranskalainen mies esittelemässä Ransuli Karvapehvan jättitassua.

Tiny pelargoniums and giant paws
The weekend at Lahti garden fair was great for finding new pelargonium cuttings and some unusual plants that have been on my shopping list for ages.