Tuesday 2 June 2015

Vielä kosteampaa

Viimeksi kerroin kosteasta niitystä, nyt siirrytään vielä märemmälle alueelle eli kosteikkopuutarhaan. Niitä on oikeastaan pihani ojien varsilla useampia. Kullerot ovat alkaneet kukkia, tässä niittykullero.

Ihanan appelsiininoransseista altainkulleroista on valitettavasti syöty kaikki kukkavarret, mutta onneksi on tämä yksi. Hämäävää on, että tämä kukka nousee mielestäni siitä, missä pitäisi kasvaa kesäkullero 'Golden Queen', lehdetkin kuuluvat selvästi sille eikä altain versiolle, jos muistini kasvien sijainnista tekisikin tepposet. Voiko kesäkullero kukkia näin aikaisin?

Edellisten lähellä viihtyy karhunlaukka, istutin sen aika kosteaan muistellen, miten se kasvaa Englannissa melko kosteissa metsäisten tienpientareiden notkelmissa. Hyvin tuo näyttää viihtyvän.

Pihapolun alapuolen ojassa on kestomärkää. Pallorentukka on kasvattanut mahtavan lehtipehkon kukkakruununsa ylle.

Oja viettää rentukasta vielä alemmas, jonne olen kaivanut suuremman kuopan mutapuutarhaksi. Kirjosorsimo on levinnyt muutamassa vuodessa tehokkaasti, toivottavasti tämä ei leviä haitalliseksi vieraslajiksi asti kuten tavallinen isosorsimo. Tämä on kumminkin todella nätti valaistessaan kermanvaaleilla raidoillaan mutaista kohtaa.

Tässä kuvassa ei vettä näy, mutta suuren katajan ja kauempana näkyvän Rohan-puutarhan välissä on oja ja mutapuutarha. Pari kirjosorsimon vaaleaa lehteä voi erottaa ihan kuvan vasemmassa reunassa. Alppiruusu mutapuutarhan partaalla on vielä suojaverkon sisällä, ehkä niitä uskaltaa jo poistella. Tai ehkä ei – viime yönä oli ihanan tarhakalliokieloni kukkavarret käyty syömässä.

Kostea niitty jäi edellisestä kuvasta vasemmalle, tässä lähempää sen pienitorvisia 'Green Eyes' -narsisseja, jotka ovat käytännössä valkoisia. Torvi ei ole vihreä, mutta kukissa on sentään huumaava tuoksu! Narsissien takana on kesälumipisarapehko, rentukkakin on päässyt mukaan kuvaan oikealla. Vaaleat lehdet taustalla kuuluvat kirjavalehtiselle 'Variegata' -keltakurjenmiekalle.

Ransu esittelee kosteaa kevätniittyä. Olin sihtaamassa tätä kuvaa siivottuani niityltä voikukat ja korkeimmat koiranputket, kun Ransu kiiti siitä edestä. Sillä oli aika kiire...

... istumaan metsäpuutarhan puusillalle. Mielenkiintoista. Ilmekin on mitä mielenkiintoisin.

Tässä toinen esittelijä. Musti on istahtanut alppiruusun viereen, hirrelle mutapuutarhan partaalla.

Alppiruusun juurella kukkii ihastuttava purppuraorvokki, joka on tehnyt siementaimiakin. Toivottavasti tämä kukkii pitkään, ajattelin näistä yhteiskukintaa alppiruusun kanssa. Kyllä se on tainnut jonakin vuonna onnistuakin! Joka tapauksessa tummanpuhuva orvokki muodostaa hienon alustan alppiruusulle.

Nyt aiheesta eksyminen uhkaa, mutta on pakko laittaa vielä näkymäkuva yli herkullisen rotkolemmikin kostealle kevätniitylle (kun se on niin kivan siistin näköinenkin eiliseen verrattuna).

Lopuksi mennään vielä kivipenkereen laidalle, missä ei ole enää juurikaan kosteaa, ainakaan tässä kohdassa. Kostea niitty alkaa kuvan oikeasta reunasta. Kääpiömantelien kukinta on lopuillaan ja niiden seuraksi nousee 'Chocolate Wing' -sulkavaleangervoja.

Ihanat yhdessä! Onneksi ei ole ollut kuuma, sillä kääpiömanteli on juuri sellainen pensas, jonka kukinta menee ohi päivässä, jos tulee toukohelle.

Tämä meni nyt aiheen viereen, sillä nämä viimeiset lajit eivät enää ollenkaan kasva kosteikkopuutarhassa. Mutta pysyn otsikon lupauksessa siinä mielessä, että kerron myrskytuulen ja sateen jo alkaneen täällä lounaissaaristossa. Sade piiskautuu vaakatasossa keittiön ikkunaan. Kosteaa säätä luvassa!

Alppiruusu – Rhododendron
Altainkullero – Trollius altaicus
Karhunlaukka – Allium ursinum
Keltakurjenmiekka – Iris pseudacorus
Kesälumipisara – Leucojum aestivum
Kesäkullero – Trollius chinensis
Kirjosorsimo – Glyceria maxima 'Variegata'
Kääpiömanteli – Prunus tenella
Niittykullero – Trollius europaeus
Pallorentukka – Caltha palustris 'Multiplex'
Purppuraorvokki – Viola adunca 'Purpurea'
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Sulkavaleangervo – Rodgersia pinnata

24 comments :

  1. Luonnollisen rehevää!
    Minulla on viitisen vuotta vanha kääpiömanteli..kertaakaan ei ole kukkinut!
    Mikä mahtaa sitäkin riivata...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vaikea sanoa! Nuo minun yksilöt on kukkineet ihan hyvin joka vuosi, alun pari vuotta vaisummin tosin. Ne ovat erittäin aurinkoisessa paikassa ja saavat käytännössä aurinkoa koko päivän, jospa se vaikuttaisi kukintaan? Kirsikat, luumut ym. kai arvostavat valoa. Toisaalta, kyllä mulla kasvaa ja kukkii joku villi kirsikka ihan isompien puiden varjossakin, kun tarkemmin miettii. Äh! Pitäisikö kokeilla lannoittamista?

      Delete
  2. Kyllä sitä saa aikaan vaikka mitä kun on osaava ihminen! Ei voi kun ihailla!

    ReplyDelete
  3. Pojat hei, oon ihmetellyt, tunnetteks te oikeesti nuo kaikki kasvit!!? Ootte NEROJA!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta kai me tunnetaan! Ja tutkitaan heti uudet mitä mamma istuttaa.
      MUSTI ja RANSU

      Delete
  4. Ihastuttavat kosteikot!
    Tuo manteli on minulle nostalgiakasvi. Olen sitä valinnut aikoinaan ihka ensimmäiseen rivitalopikkupuutarhaan. Se kukkii sinulla niin kauniisti ja tuo sulkavaleangervo sopii niin sopasti sen vierustalle.
    Tuo kirjosorsimo on pantava ylös. Paljastan syksyllä yhden muovitetun kosteikkoalueen istuttamiselle.
    Kulleroni on vasta pienillä nupuilla. Sinulla on niitäkin useampaa sorttia - ihania!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi, ihana kuulla nostalgiakasvistasi.
      Kuules, voisin tuoda sulle palasen sorsimoa sitten syksyllä. Etsin sitä itse niin monta vuotta, lopulta löysin Järvenpään pihapalvelusta. Ihastuin siihen aikoinaan Englannissa, ja kun näin sitä Kaisaniemessä kasvitieteellisessä puutarhassa selvisi, että se pärjää Suomessakin. Vaan sitä ei myydä melkein missään! Se on tosiaan levinnyt sen verran kivasti, että multa liikenee kyllä.

      Delete
  5. Luulen, että Herrat Harmaa ja Musta tietävät ainakin kasvien mausta enemmän kuin emäntänsä ;) Ja komeita poikia ovat!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh, joo. Enpä juuri koskaan näe niiden syövän muuta kuin heinää, ja siinäkin ne jättävät mamman koristeheinät rauhaan.

      Delete
    2. "Harmaa ja Musta"? Totanoin, rek. tavaramerkki. Mun.

      Delete
    3. :-D Joo, mutta tämä oli Herrat Harmaa ja Musta, hei! IHAN eri asia. Kysy vaikka Ilonalta.

      Delete
  6. Pallorentukka on hauskan näköinen. Aivan kuin lehdet kaartuisivat suojelemaan kukkia.
    Kyllä on raivostuttavaa tuo kukkien syöminen. Siinä on ilmeisesti vain pakko kasvattaa lujat hermot ja antaa kiukun mennä sen siliän tien. Tai muuttaa asfalttiviidakkoon. Voin kyllä kuvitella tunteen, sillä koen aikamoista kiukkua kerätessäni kotiloita päivittäin ja tiedän niitä olevan monin verroin lisää piiloissaan.
    Kissat on hassuja; niillä on hirveä kiire päästä vaikkapa ulos ja sitten ne jäävät istumaan oven taakse portaille ilman kiiren hiventäkään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kissat ♥
      Olen ainakin oppinut kuvaamaan kaiken päivittäin, sillä silloin jää edes kuva muistoksi/todisteeksi. Sitä oppii olemaan vähään tyytyväinen, kuten siihen, että ennätin nähdä kalliokielojen upeat kaartuvat kukkavarret ja saada niistä muutaman hyvän kuvan. Olen iloinen siitä, että ne eivät kukkineet ja tulleet syödyiksi poissa ollesssani, se on niin turhauttavaa, kun ei pääse näkemään kukkia laisinkaan.

      Delete
  7. Rakastan kulleroita, mutta meillä ne ovat vasta nupuilla. Nyt pitäisi saada tuota altainkulleroa;) Minulla on vain niitty- ja kesäkulleroa. Mitä oranssimpi, sen parempi.

    Meilläkin on kosteikkoja sekä kallioilla että lehdossa ja se on vain niin ihanaa.

    <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kullerot ovat ihania, suosittelen lämpimästi altainkulleroa, siinä on hehkuva väri. Kosteikot on tosiaan kiva juttu, ihanaa että teilläkin on!

      Delete
  8. Voi kun meilläkin olisi kostea ja aurinkoinen kohta puutarhassa! Kosteutta löytyy tuolta ojan luota, mutta siellä on monille kasveille vähän liian varjoisaa. No kaikkea ei voi saada ;D Tuuli on täällä mantereellakin tänään ollut raastava, mutta nyt aurinko jo vähän paistelee!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kostea ja aurinkoinen on kyllä lottovoitto. Siinä viihtyvät monet päivänliljatkin, tosi ei ihan märässä... mutta ne pitävät siitä, että ei ole ikinä kuivaa. Ja kukkivat tosi hyvin.
      Onneksi aurinko tuli!

      Delete
  9. Mahtava kosteikko ja ihanat kullerot. Oranssia pitää saada tännekin :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oranssit kullerot ovat ihania, kuin karkkeja!

      Delete
  10. Meillä ei ole yhtään niin kosteaa kohtaa, että rentukat, kullerot tai muut kostean kasvit viihtyisivät. Toisaalta onneksi - kyllä savimaassa sinänsä on ihan riittävästi tekemistä.

    Haa, arvaapas mitä: naapuri kertoi nähneensä meidän tien kääntöpaikalla - siis tuossa parinkymmenen metrin päässä - joku päivä kolme(!) kaurista. Haulikon ostoon...

    ReplyDelete
  11. Eiku siis ei haulikon, eikös sillä vaan lintuja, mutta jonkun aseen kuitenkin. Meille eivät tule!!!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Savimaakin on vähän helpompi silloin, kun se on märkä ;-)
      Sama se mikä tussari, kunhan osuu!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!