Monday, 1 June 2015

Illan puutarhakierros Mustin kanssa

Ajattelin tosiaan ensin kirjoittaa koko pihan iltakierroksesta, mutta sitten tajusin, että kuvia on lähes 60. Tyydytään siis vain yhteen kohtaan, vuokko-esikkopuutarhaan.
Saavuimme tänä iltana kotiin pienen tauon jälkeen. Musti on tarkkana, ja minä olen tarkkana, ettei sille tule uusia yhteenottoja viholliskollin kanssa. Tässä Musti esittelee käärmeenlaukan komeita varsia – taas on syötävää!

Tonight we came home after a little city break. Musti accompanied me around the garden, and I accompanied him, not wanting any more battle wounds with the enemy cat.
These photos are taken after 9 p.m.; this is how light the evenings already are!

Metsätulppaanien kukinta-aika on jo mennyt ohi...

Onneksi uusia kasveja tulee. Valkotäpläimikän seasta nousee espanjansinililjan kukkanuppuja. Näiden piti olla englanninsinililjaa, mutta kukinnot ovat näyttäneet ennemminkin valitettavasti espanjalaiselta. Englanninsinililjan metsästys jatkuu, tosin nyt minulla on sen siemenkylvös yrityksessä. Siemenkylvöjeni kanssa on niin ja näin, kun välillä olen poissa viikon tai ylikin, silloin ne ovat taivaan sateiden varassa ja herran huomassa.
Kahdesta mainitsemastani lajista englanninsinililja on viehkompi, sen kukinnot nuokkuvat sirosti yhdelle puolelle.

Valkopeippi on kiinnostanut minua siitä asti, kun luin, että se on muinaisjäänne: muinainen koristekasvi tai rohdos, tai tullut siirretyn mullan mukana. Alun perin kasvi on Itä-Euroopan ja Länsi-Aasian rajavuoristoista kotoisin. Se kyllä leviää aika lailla, mutta on helppo kitkeä ja tosaalta kukkiessaan erittäin kaunis. Puutarhavisiitiltä Porista saatu puistolemmikki on levinnyt ihanasti vuokko-esikkopuutarhaan ja on kiva kumppani peipille.

Kalliokielot ovat yksiä suurista kasvi-ihastuksistani. Tässä kalliokielo (ilmeisesti tarhakalliokielo) komeilee lehteen juuri puhjenneen japaninvaahtera 'Osakazukin' taustalla.

Villi omenapuu kukkii taustalla nostaen näyn unenomaisiin sfääreihin.

Tässä vuokko-esikkopuutarhaa alarinteestä päin kuvattuna. Etualalla on kauniin ruskehtavalehtinen sirotuomipihlaja. Ostin sille nyt kaveriksi rusotuomipihlajan, joka istutetaan kuutisen metriä sirotuomipihlajasta ylärinteeseen täydentäen tontin reunan puuriviä. Siinä kasvaa pari saarnea ja ylimpänä vaahtera.
Ylämäessä tonttini rehottaa villinä, paikkaa voisi alkaa vähitellen hieman siistiä. Toisaalta nyt, kun kirsikat ja koiranputket kukkivat, on siinä tiettyä lumoa, jota en halua menettää.

Musti esittelee. Hännän juuren karvat kasvavat hitaasti pituutta, mutta ei se mitään – pääasia, että häntä on terve!

Kevätlinnunhernekin kukkii vielä.

Ylärinteen villiä menoa à la kirsikat ja koiranputket.

Huussin toisella puolella on vähän hallitumpi meininki, siinä kasvavan kirsikan alla on villi punainen penkki pioneineen.

Alppikärhö on jo kiivennyt korkealle kirsikkaan, ihmisen ulottumattomiin, ja hyvä niin. Nuokkuvia kukkia sopii ihailla alhaalta käsin.

Ensi töikseni huomenaamulla (kahvin jälkeen sentään) käynnistän ruohonleikkurin. Pihalla on ihan kauhea rehotus. Pojat esittelevät.
Touhukasta kesäkuun ensimmäistä viikkoa!


Alppikärhö – Clematis alpina
Englanninsinililja – Hyacinthoides non-scripta
Espanjansinililja – Hyacinthoides hispanica
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kevätlinnunherne – Lathyrus vernus
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Metsätulppaani – Tulipa sylvestris
Puistolemmikki – Myosotis sylvatica
Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis
Tarhakalliokielo – Polygonatum hybridum
Valkopeippi – Lamium album
Valkotäpläimikkä – Pulmonaria saccharata

50 comments :

  1. Valkopeippi ja kalliokielo, ihania. Molemmat minulle tuttuja lapsuudesta. Kalliokieloa kasvoi uimapaikkamme lähellä Kokemäenjoen rannassa. Valkopeippiä taas kasvoi saunarakennuksen takana, jossa kävimme saunassa varhaisessa lapsuudessani.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onpa kiva kuulla lapsuuden kasveista. Kalliokielo oli minulle tuttu vain kuivan paikan kallioversiona, rehevämpi lehtokielo (jota ehkä siellä joen varrella kasvaa) oli ihan vieras, ja se on niin kaunis!
      Valkopeippi on pihallani lähinnä vanhan talon edustalla, viittaisi kyllä siihen, että sitä on siihen tarkoituksella laitettu.

      Delete
  2. Mutta korkeassa ruohossa on hauska seikkailla! Mekin odotetaan kalliokielon kukintaa. Hyvä kun sun häntä on ehjä Musti - Max

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei hätää, pihallani riittää kyllä heinikkoa vaikka hurumykky senkin jälkeen, kun leikkaan nurmikohdat!

      Delete
  3. Paljon tuttua, paljon vierasta. On aina ihana katsoa mikä milloinkin sinulla kukkii ja nuo ihanat tarkkailijat, Musti ja Ransu, kaksi ihanuutta, onneksi Musti paranemassa, kun nyt pysyisi se tappelukaveri pois.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti tappelukaveri pysyy kotonaan. Samoin, minustakin on kiva katsoa, mitä sinulla kukkii!

      Delete
  4. Kiitos kierroksesta, pojat! Englanninsinililjoista haaveilen minäkin. Peipit ovat kovia leviämään, mutta kukinta on kaunis ja kestää koko kesän.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Englanninsinililja on ihana. Olen todella ihastunut yhteen hopeatäpläpeippiin, joka on jo levinnyt parille neliömetrille, kun sen vasta vuosi sitten istutin. Mutta sen kukat ovat hurmaavan purppuraiset!

      Delete
  5. Musti varoo nyt niitä tappeluja. Kaverin kissa oli tapellut toisen kollin kanssa keväällä ja veritartunnassa saanut kissa-aidsin. Sairautta ei voi parantaa ja ystävän kisu kuoli viime viikolla.:(

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi itku! Todella ikävä tapaus. Tauteja minäkin pelkään, epäilen, että Vipen rokotukset eivät ole ajan tasalla ja sitten on vielä nuo muutkin taudit :-(

      Delete
  6. Musti näyttää olevan timmissä kesäkunnossa, toivottavasti Vippe alkaa viettää kesäpäiviä omalla reviirillään.
    Käärmeenlaukka kuulostaa hienolta, sopisi hyvin minunkin kasvimaalleni. Kuulostaa aivan noidan raaka-aineelta. Minäkin katselen pihan villejä alueita kesyttäminen mielessä, mutta toisaalta pidän myös villeydestä, kunhan sitä ei ole kaikkialla. Mukavaa kesäkuuta Saaripalstalle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juuri kävin ajamassa Vipen pois meidän pihalta :-( Se yritti piiloutua navettaan, mutta hulluna kipittävä ja huutava noita-akka kävi sen sieltäkin hätistämässä.
      Pistänpä sinulle tulemaan käärmeenlaukan siemeniä sitten kun niitä kypsyy. Olen joskus lähettänyt niitä Maatiaiseenkin, mutta määrät ovat niin pieniä, että en tiedä, onko niistä ollut mihinkään. Käärmeenlaukkakin on muinaistulokas, muinaisten merenkulkijoiden mukanaan tuoma ravinto mm. keripukkia vastaan. Hyvähän siltä on nykyäänkin välttyä.
      Nyt tuo villeys on kaunista, mutta kuukauden päästä ihan kamalan rumaa, kun korret ruskistuvat ja lakoavat, täytyisi yrittää ehtiä niittää kaikki paikat viikatteella sitä ennen.

      Delete
    2. Voi, kiitos! Minäkin voin sitten levittää käärmeenlaukan ilosanomaa edelleen. Viikatteen pitäisi alkaa heilua täälläkin.

      Delete
    3. Laitoin jo asian kalenteriin, jospa sen sieltä ajallaan huomaisi! Käärmeenlaukassa on ihana mieto valkosipulimainen maku, ja se tekee satoa piiitkän ajan, olen voinut korjata sitä lehtiä jopa yhdeksän kuukautta vuodesta ja ylikin.

      Delete
  7. Kuulostaapa tosiaan jännältä kasvilta tuo Käärmeenlaukka ja moni muukin on siellä niin nättinä. Varsinkin Musti!

    Minullakin on Seti aina ulkona seurassani, vaikka häkissä vain ulkoileekin. Sieltä se killittää, että mitä teen ja etten mene liian kauas. Silloin pitää nosta äläkkä ja kiivetä häkkiä pitkin :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi Seti, ihana mammanpoika ♥

      Delete
  8. Touhukasta viikkoa Saaripalstallekin! Puuhaa varmasti riittää! Meillä möyrii kaivinkone, oli huutaa jippii kun se aamulla mönki tontille. Aitan takaa kaivettiin esiin melkoine kivien hautausmaa. Taidan saada melkoisen pätkän kiviaitaa niistä. Mutta se mikä harmittaa on koiranputkien häviäminen muokkauksen myötä, omalla tavallaan ne on kauniita ja pölyttäjien mieleen, sekin tärkeää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jipii, huusi emäntä ja säntäsi pihalle toivottamaan kaivinkoneen tervetulleeksi :-D Jee, kivisaalis, varsinkin jos sen saa vielä kasattua aitaprojektin lähelle, on kultakimpale.
      En usko, että koiranputket häviää, maassa on niiden siemeniä vaikka kuinka paljon pankissa ja ne itävät nopeasti.

      Delete
  9. Den där vita plistern är så vacker. Beundrade just på den naturliga gredelina, den vita skulle vara rolig att ha...bara som en vink!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nu förstår jag inte.. vill du ha den? Jag tänkte att du hade den, visade en gång och sade att du tyckte om den. Eller vad det hos mig? Förlåt, jag kom inte ihåg! Det här dementian blir bara sämre med åren!

      Delete
  10. Sinulla on kyllä ihana puutarha! Mielenkiintoinen tuo muinaisjäännetieto.
    Meilläkin naapurin iso kissa kyttäilee meidän pihalla. Päivisin koira hätistää sen pois, mutta yöllä se pyörii täällä. Yritän pitää kissat sisällä öisin, mutta kesäyöt kovasti niitä houkuttelevat.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Muistan valkopeipin myös lapsuuden kesähuvilalta, sinnekin sitä oli varmaan istutettu koristeeksi.
      Hitsi, toivottavasti teille ei tule kissatappeluita.

      Delete
  11. Voi, voi, kun toi Kalliokielo on hävinnyt luonnosta, niin et en muista sitä nähneeni herraties milloin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi että, kallioden päällä kasvavaa laatua olen kyllä nähnyt, mutta lehtokielo taitaa olla kovin harvinainen.

      Delete
  12. Kiitos esittelystä Mustille. Edelleen toivotan Saaripalstalle rauhaisaa kesää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Juuri sellaista toivotaan, suorastaan rukoillaan, täälläkin.

      Delete
  13. Kiitos Mustille ja emännälle kierroksesta. Olisihan näitä kuvia jaksanut enemmänkin katsoa. Kalliokielo on tervetullut puutarhaani. Ei ole toistaiseksi tullut kaupoissa vastaan, mutta enpä ole aktiivisesti sitä metsästänytkään. Aina on ollut jotain tähdellisempää - mukamas.
    Ymmärrän kissojen villin luonteen ja sen, että ne kulkevat vapaana. Vaan välillä kyllä harmittaa, kun jonkin matkan päässä asuva kiukkuinen katti tulee meidän pihalle räyhäämään ja haastamaan tappelua Juuson kanssa. Juuso osaa kyllä tarpeen tullen antaa vieraalle kollille kyytiä, mutta yhden tappelun tuloksena oli Juusolla lääkärireissu. Hiukan otti päähän ylimääräinen sählinki ja rahameno, jolle olisi ollut muutakin käyttöä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi hitsi, onneksi ei tullut vakavaa vammaa kumminkaan. Raha ei kasva puissa ja erinäisiä laskuja maksamatta, mutta pakko priorisoida lemmikin hyvinvointia, tietenkin. Toivottavasti kolli on teillä harvinainen vieras, tai niin, ettei tulisi ollenkaan jatkossa.

      Delete
  14. Voi että, on myönnettävä että kevät on muuttunut kesäksi. Mutta kauneutta riittää, onneksi. Kiviaita ja tuo koko vuokko-esikkopuutarhan alue on pysäyttävän tunnelmallinen, varsinkin puiden kukkiessa. Mustin hännäntyvi näyttää jo hyvältä. Täällä Samurailla on ollut etutassut ruhjeilla, yhteen on otettu luultavasti jonkun kiivaan jyrsijän kanssa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, haikeaa on olo. Kesäkin on kivaa, mutta sen jälkeen tulee syksy ja se alkaa ahdistaa jo ihan kohta :-D
      Voi Samuraita, toivottavasti paranee pian! Kiivas jyrsijä toi mieleen sopulin, mutta ehkä sellainen kohtaaminen ei ollut kumminkaan.

      Delete
  15. Ihana näkymä tuonne esikkoputarhaan päin; kukkiva omenapuu ja koiranputket näyttävät niin herkiltä! Minäkin löysin viime keväänä valkopeippiä ja toin muutaman taimen mökille. Maasta irrotetut taimet ehtivät kuivahtaa autossa, mutta sitkeä kasvi pysyi hengissä ja nyt odottelen sen kukintaa. Kaunis ja mielenkiintoinen kasvi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Valkopeippi on ihan kiva, mutta leviää kovin hanakasti ja kukittuaan se näyttää - noh, nokkoselta. Mutta kukkiessaan se on kyllä kaunis.

      Delete
  16. Pojat tekevät puutarhastasi täydellisen♡♡
    Koiranputki pöheikkö ilman muuta pitää säilyttää!
    Lumoavan näköistä...villiomenapuu on mahtava!
    Hyvää alkanut...siis keväänjatkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos :-D
      Poikien kanssa tehtiin äskenkin puutarhakierros, en uskalla antaa niiden ulkoilla ilman minua. Kova tuuli vaan saa aikaan manulihepuleita!

      Delete
  17. Pidän puutarhasi villistä ilmeestä. Erityisesti alarinteestä päin kuvattu esikkopuutarha puineen on kaunis näky alkukesän heleydessä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Minäkin pidän villihköstä, kesytettävää riittää silti vielä yllin kyllin, eikä ikinä ihan kesyä tulekaan.

      Delete
  18. Mullakin kasvaa joitain sinililjoja, hyvä kun niistä postasit, ihmettelinkin mitä ne mahtavat olla. Upea kuva kalliokielosta ja japaninvaahterasta, herkkiä molemmat. Vai käärmeenlaukkaa, mistähän sekin on nimen saanut! Sinulla riittää vaikka kuinka paljon kaikkea ihanaa, joista en ole kuulutkaan, valtavasti kaikkia upeita kasveja puutarhassasi! Musti on niin kauniin kiiltävä, toivottavasti se naapurin terroristi ei tule pantteria kiusaamaan!! Meilläkin alkaa koiranputket kukkimaan, sirppiä ajattelin niille antaa ennen kukintaa! Ihana hedelmäpuiden kukinta-aika nyt!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Englannin- ja espanjansinililjojen erottaminen ei ole ihan helppoa, sillä ne(kin!) risteävät keskenään. Ostamasi sipulit voivat olla väärää lajia tai sitten risteymää, ellei osta todella vakavasti otettavalta taholta. Omani ostin pussissa taimimyymälässä, jossakin suurtukussa Hollannissa ne on pussitettu eikä siellä välttämättä olla kovin kasvitieteellisen tarkkoja.
      Aito englantilainen nuokuttaa kaikkia kukkiaan varressa samaan suuntaan, espanjalaisen ja näiden kahden risteymän kukat nuokkuvat moneen suuntaan.
      Käärmeenlaukalla saattaa olla hyvinkin vanha nimi, kun sitä on täällä viljelty noin tuhat vuotta varmaan.

      Delete
  19. Oikein kauniilta näyttää.
    Toivottavasti ei tulisi muita taistelujälkiä tänä vuonna.

    ReplyDelete
  20. Englanninsinililja on minullakin ollut haaveissa. Tyttären suosikkipiirrossarja TV:ssä n. 25 vuotta sitten oli Sandybell, joka kasvatti Bluebell-kukkasia (äitinsä haudalla?). Olisi hienoa matkustaa joskus Englantiin keväällä sinililjan kukintaa ihailemaan! Sieltä niitä aitoja sipuleitakin varmasti saisi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pyökkimetsät sinililjamattoineen ovat lumoavia, entisessä asuinpaikassani Kentissä niitä on paljon. Sieltä saisi varmasti oikeita sipuleita. Tilasin siemeniä talvella Englannista, toivottavasti vaan ne itävät. Vielä en ole huomannut sipulikukkamaista kortta.

      Delete
  21. Isäntäpantteri! Kierrokselleen lähtisin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oho, tyttö kierrokselle! Apua. Voisin kyl näyttää sulle kaikkea kivaa, jos oot reipas tyttö etkä pelottava.
      MUSTI

      Delete
    2. En oo yhtään pelottava. Meil ois kivaa jos ikinä tavattais!

      Delete
    3. En ole vielä tavannut tyttöä, joka ei olis jossain määrin pelottava. Mutta ehkä sä et oo.
      MUSTI

      Delete
  22. Kaksi hurmaavaa päivitystä ilmestynyt tänne, pikkuisen blogitaukoni aikana! Kiitos Saila, ahmin ne iltalukemisiksi! Kaunista, kaunista kesäkuuta sinulle ja pojille <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva, kiitos kauniista sanoistasi! Samaa teidän perheelle myös.

      Delete
  23. Kova tuuli on piessyt juuri kukintansa aloittaneita hedelmäpuita - toivottavasti kukkien terälehdet pysyvät kiinni; luin juuri kaikki kesäkuun postauksesi vuodesta 2008 - kovan työn olet tontilla tehnyt, että olet pihastasi saanut noin upean ja vehreän puutarhan - siinä, jos missä, on tarvittu aimo annos intohimoa, aikaa, taitoa ja määrätietoisuutta - onnittelen! Onnea myös 5.6. johdosta - 9 vuotta!

    hannah

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiitos Hannah, sinä aina muistat näitä merkkipaaluja! Tosiaan, muutaman päivän päästä vietetään kaupantekiäisjuhlaa ja samalla Mustin synttäreitä, sekin täyttää 9.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!