Saturday 4 April 2015

Aitoa ja alkuperäistä savea

Tältä se näyttää. Kunnon savi. Siitä ei mene läpi vesi, se irtoaa isoina klöntteinä, joita luulisi kivenmurikoiksi, mutta ne saakin vetämällä pienemmiksi paloiksi. Joskus savi irtoaa laattana, joka ulottuu pitkälle lapion terän ulkopuolellekin. Se on sitkeää ja tiivistä tavaraa. Tästä saisi varmaan muovailtua vedenpitäviä kippoja ja kuppeja, jos olisi sellaiseen taipuvainen. Itse muovailen vielä mieluummin puutarhan muotoja.

This is my garden soil ... yes, it's clay. The plot has been on the shore of a shallow bay for centuries, gathering fine sediment. Due to land rising, I am now some ten metres above sea level, but there is plenty of water in the garden still. Rainwater does not go anywhere unless I dig a trench for it.

Vanhan taloni alimmat hirret olivat ylämäen puolelta lahonneet, kun ostin paikan. Syy oli se, että tällä puolella maa oli aikojen saatossa noussut hirsivarviin asti, maatuneiden puiden lehtien ja muun humuksen myötä. Sittemmin hirret on vaihdettu ja maata kaivettu kuutioittain pois, mutta talossa ei edelleenkään ole räystäskouruja – se saa odottaa kattoremonttiin asti joskus hamassa tulevaisuudessa. Vettä siis kertyy tähän sekä ylämäestä että katolta. Maasta tuntuu lisäksi nousevan vettä sieltä sun täältä, mäessä lienee useita vesisuonia. Siksi vettä pois johdattava oja on tärkeä.

Viimeksi syvensin ojaa syksyllä, mutta nyt siinä seisoi taas vesi, joten uusi kaivuu oli paikallaan. Savi on siitä jännää, että se tarttuu lapioon eikä sitä niin vain saa heivautettua lennokkaasti pois. Kun klöntti istuu lapion laipiossa kuin tatti, siinä meinaa lentää itse mukana, kun lapiota heilauttaa liian innokkaasti.

Ransu oli mukana hommissa.

Vesi johtuu pois kohti esikkopeltoa huussin takana. Ojan kaivuuta hankaloittaa kallio, joka nousee ylämäen puolella (kuvassa oikealla), toisella puolella on kirsikkapuu, joka näkyy tässä kuvassa vasemmassa reunassa. Aivan ojan partaalla on ollut vuosia sitten kaadetun vaahteran kanto ja juuristo, joka nyt oli viimein lahonnut niin, että sain kammettua sen pois. Oja leveni ja syveni roimasti!

Sama kohta kuvattuna huussin suunnalta päin. Jouluruusut viihtyvät lehtomaisessa paikassa, kuvassa näkyy vihreäkukkainen tarhajouluruusu.
(Ransu esittelee, huomasitko?)

Ojan toisella puolella kukintaansa aloittaa punakukkainen tarhajouluruusu.

Ojankaivuun tieltä viime syksynä siirtämäni herkku, lähes mustakukkainen tarhajouluruusu, on myös hengissä, mutta vähän myöhässä ja vaisumpi kuin serkkunsa. Kyllä sekin tästä tokenee, kun saa kasvaa rauhassa taas muutaman vuoden.

Olipa pilvisiä ja sateisia kuvia. Tähän loppuun siis iltapäiväaurinkoa huussin etupuolella.
Aurinkoista pääsiäisen jatkoa!

Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä

50 comments :

  1. Kyllä! Huomasin että Villahousupoika esitteli ojaa :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vähän jännäsin, huomaatko villahousupoikaa yhdessä toisessakin kuvassa esittelemässä talon nurkkaa ... mutta sillä on niin hyvä maastoväri, että ei sitä tahdo huomata. Siellä se kumminkin on, aina touhuissa mukana :-)

      Delete
    2. No nyt mäkin hokasin sen kolmannenkin... Mitäpä mistään hommista yleensä tulisi, ellei olisi päällekatsoja mukana :)

      Delete
    3. Ainakin kissat ovat selvästi tätä mieltä ;-)

      Delete
  2. Aika rankkaa puuhaa tuo ojankaivuu saviseen maahan. Jos tuon ojan ja saven katseleminen saa minussa pienen aggression aikaan. Ransu bongattu kolmesta kuvasta. Kuvasi ovat ihanan aurinkoisia ja keväisiä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olet tarkkasilmäinen kun bongasit kaikki kolme Ransua!
      Ihan mukavaa tuo on, mutta kyllä siinä hiki lentää. Hyvää kuntoilua.

      Delete
  3. Ransu bongattu! Sinähän olet melkonen kaivinkone! Muskelit kasvaa...muista syödä vankasti! Ihana tuo melkein musta jouluruusu...melkeinpä hienompi kuin se Mörököllin sininen :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Talven aikana olkavarsien alapuolelle valahtaneet hauikset on aika kammeta takaisin paikoilleen ;-)
      Tämä jouluruusu on sitä paitsi ihan oikea, ei mikään aprilliruusu!

      Delete
  4. Kukkuluuruu ja terkkuja Amandan tuvalta :)
    minäkin muistan miten saviklöntti meinaa lennättää koko akan mukanaan :) juu sitäkin on tullut tehtyä...nyt tuli kyllä itsellekin kiirus pihahommiin kun näitä sun juttuja tässä selailin!!
    aurinkoisia päiviä odotellessa...
    jaana

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kukkuluuruu vaan sinne!
      Koko akka meinaa lentäää kuin pääsiäisnoita luudanvarressa :-D
      Pikaista aurinkoa sinne, ei kyllä tänään täälläkään paista.

      Delete
  5. Ompas siellä jönkön tönkköä maata! Täälläkin on tarkoitus tehdää selvää savesta, joka nousi ikävästi pintaan viemärikaivon kaivamisen ohessa. Mekin äidin kanssa löysimme juuri jouluruusun auenneet kukat! Iloa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. On tosi tönkköä, tuossa olisi arkeologi kovilla, millään teelusikalla ei tuota saa irti - varsinkaan kesällä, kun se menee kuivana lähes betoniksi.
      Ihanaa, jouluruusuiloa!

      Delete
  6. Kokemusta on savikasasta lapiossa...:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ken tietää, se tosiaan tietää :-D Vaikea sitä on kuvitella muuten.

      Delete
  7. Kunnon muskeleita siellä kasvattelet. Onneksi on kaveri seurana.
    Jouluruusut ovat upeita! Viimeisenä on tuo puutarhatuoli, johon voi käydä lepäilemään, kun ei lihakset enää kanna. Rankkaa on tuyo savihomma. Olen sitä tehnyt, niin tiedän.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lepäily silloin tällöin on ihan must, ehtii nauttia päivänsäteistä ja puutarhastaan.

      Delete
  8. Heh, ota Saila vesi talteen saat ravinnepitoista kasteluvettä ;-P
    Onneksi meidän pihalla ei tuota savea liiaksi asti ole, mutta kyllä niitä muskelinkasvatus lapionteja riittää ihan tuota multaa kääntämällä, tosin ehkä kuukauden-puolentoista päästä :D Pääsiäisenjatkoja vaan sinne!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kasteluvettä ei justiin nyt tarvii... paitsi sisäkukille tietty :-)
      Kiitos, samaa sinne!

      Delete
  9. Teillä näkyy olevan niin keväistä jo. Iloista pääsiäistä sinnekin!

    ReplyDelete
  10. Tutun näköistä tavaraa :D Meillä jo tien ja alueen nimi kertoo, että savipatjan päällä asutaan ja ollaan. Eikä se irtoa lapiosta millään, jos avitat saappaalla, on klöntti kiinni saappaassa, ja pahimmassa tapauksessa vielä siinä lapiossakin. Eikä puhettakaan kuten sanoit, että sen klöntin vain heittäisi sivuun :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hahhaa, klöntti kiinni sekä saappaassa että lapiossa samaan aikaan, tuli hassut mielikuvat, johan siinä hommassa kaatuu rähmälleen siihen mutaan :-D

      Delete
  11. Selvästi kevättä, myös Ransulla! Minä olen myös viimeaikoina tutkinut ja miettinyt sitä savea. Vaikka asumme iham meren lähellä ja täällä on tosi hiekkaista (suorastaan Yyterin hiekkaista, tiedät varmaan sen hienon hiekan) nyt kun kaivetaan viemäreitä tähän tielle molemmin puolin niin voi sitä ihmeellistä savea aina paikka paikoin.Melkein sinistä se savi on välillä, ja sitten taas jossakin sitä ei ole paljoa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Savi on tosi paikallista, joihinkin paikkoihin sitä vain on kertynyt. Minullakin on tontilla oikein savisia ja vähemmän savisia kohtia. Niin kuin se hiekkakin (jota minulla ei valitettavasti ole), sekin on jonkun vesivirran myötä johonkin kasaantunut. Jännä juttu.

      Delete
  12. Eipä sinun tarvitse ostaa kuukausikorttia punttisalille, eikä laskea kaloreita. Nauratti kyllä mielikuva akasta lentämässä savella kuorrutetun lapion mukana ojan tuolle puolen.
    Ransu on erinomainen esittelijä, rientää vilkkaasti kuvasta kuvaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu ei. Täytyy vain yrittää muistaa vaihtaa puolta, ettei toisen puolen hauis äidy isommaksi kuin toisen ;-) ja ettei selkä aina kierry samaan suuntaan.

      Delete
  13. Villahousupoika bongattu....pääsiäiskissa. Täytyisipä joskus kokeilla tuollasesta tavallisesta savesta tehdä jotain...siitä voisi tehdä jotain semmoista primitiivistä ;) Opinnoissa opetettiin, että kotimainen savi on liian epäpuhdasta, mutta kokeilla toki voisi. ei kai siitä uuni räjähtäis ;) Mukavaa pääsiäistä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin, on siinä varmasti kaiken maailman epäpuhtauksia, mutta tuolta nousee välillä niin sinisen tasaisiakin klönttejä, että pistää miettimään. Jotain paksua ja primitiivistä tosiaan.
      Kiitos, samoin!

      Delete
  14. Aika treeniä tuo ojan kaivuu. Ransu on ahkera työmies, aina siellä missä tapahtuu :)

    ReplyDelete
  15. Aah, ihana savi, täydellinen olomuoto minulle. Todella hienon syvän ojan olet saanut aikaiseksi! En tajua miten ovat rakentaneet rakennuksia suoraan mutavelliin, mitä oikein ovat ajatelleet. Mutta ainakin kirsikalla on täydellinen paikka, juuret vedessä ja muu osa kumpareella.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jaa täydellinen... nooh... kaikessa on puolensa. Tässä kasvavat vatut ja nokkoset raivostuttavalla vauhdilla raivostuttavan korkeiksi, haaveilen kalliopihasta :-D

      Delete
  16. Tottakai Ransu on mukana hommissa! - Ei ihme, että oot niin sutjakka ja hyväkuntoinen ihminen, kun puuhaat koko ajan siellä ulkona kaikkea, raskastakin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh, tykkään kyllä fyysisistä haasteista, tuollanen kaivuuhomma on juuri sopivaa, voi itse mitoittaa kauhalliset. Ja kun on hyvää seuraa... Ransu valvoi äsken kivenpyörityshommiani kivimuurin päältä.

      Delete
  17. Minullakin on kokemusta tuosta samanlaisesta savesta. Hyvin lyhyen ajan keväällä saven kaivaminen on helpompaa. SE hetki vain on kovin lyhyt ja voi mennä helposti ohi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on niin totta! Syksylläkin voi kaivaa, mutta silloin on joskus ihan liian vetistä.

      Delete
  18. Tuo homma on aikas rankkaa. Mein mäjel ei oll savee mutt kivei ja kallioo.
    Savi vois kyll tehdä terää ku laittas jonku perennapenki pohjall ni sitos paremmi vettä mikä aina valuu varma johonki afrika pualell.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo on justiin se vastakohta, että vesi hulahtaa maan uumeniin. Savessa kaikki kasvaa kuin tauti, kesäkuumallakin. Kohopenkki saven päälle on erinomainen ratkaisu.

      Delete
  19. Tossa savenkaivuuhommassa pysyy muijakin aika tikissä! Miten herkullisen näköisiä nuo tummat jouluruusut!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jaa, ja joka paikassa tuntuu. Ai niin, eilen kaivoinkin kiviä, siitä tämä tulikin :-D Kaivettavaa riittää! Savimaa liikkuu paljon, kiviä nousee joka vuosi ruohonleikkuun harmiksi.

      Delete
  20. Jaaha, tuli sieltä vielä ne kivetkin mukaan kuvioon. Mä lähen nyt siirtelemään meitin kiviä tonne pihalle. Savea on pikkusen vähemmän... Yritetään pysyä pystyssä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaivettavaa riittää... tsemppiä pystyssä pysymiseen! Kun tulin sisään tämän päivän kaivuutöistä, huomasin, että naamakin oli mutapilkkuja täynnä, nenässäkin iso mutaläiskä. Miten ne hommat aina meneekin näin mutaisiksi :-D

      Delete
  21. Ojat ovat keväisin niin kovin houkuttelevia ja tuon kaivamisessa on kyllä varmasti hiki virrannut!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä juu, kunto alkaa vähitellen kasvaa ja hauikset hitaasti hilautua käsivarsien alapuolelta päälle...

      Delete
  22. Kevät on viimeistää nyt kun naiset siellä sun täällä on tiukasti lapioidensa varsissa kiinni! Tuo on todellista junttasavea, lapsena tuli oikeasti muovailtua ojan pohjasta kaivetusta savesta kippoja. Aivan ihanat nuo jouluruusut ja ihana tunnelma tuossa hyyskän luona.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No joo, naiset ja lapiot, hih! Tosiaankin. Rakas lapio, aina valmiina työhön, se ei koskaan valita.
      Hyyskä on lempipaikkojani pihalla, ja siihen siilautuu kesällä iltavalokin niin ihanasti saarnien lehvien lävitse.

      Delete
  23. ...la-la-laa la-a-aa laa, la-la-laa la-aa-....sillä lapiot ja naiset ovat luotuja kaivamaan... (Junat ja naiset ;D)

    ReplyDelete
  24. Jäykkää tavaraa siellä olet lapioinut, varmasti hauis kasvaa tuossa hommassa!! Vähän kateellisena kyllä katselen tuota ravinteikasta ja vettä pidättävää saveasi, meillä hiekkainen ja kivinen moreeni imaisee veden hetkessä ja yläpihalla kärvistellään joka kesä kuivuudessa. Mitä lähempänä kalliota yrittää kaivaa, sitä tuskallisempaa se on. Kivinen hiekka on junttaantunut niin kovaksi, ettei kankikaan pysty:( Onneksi alapihalla sitten maa on muhevampaa ja sinne onkin seuraavaksi suunnitteilla tulevan kauden istutukset, ihguu<3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta, tämä maa puskee naisenkorkuista kasvillisuutta kuivuuskaudellakin! Ainakin paikoitellen. Mäessä tuntuu olevan vesisuonia.
      Kommentistasi tuli mieleen se, että tonttinsa tuntemiseen kuluu vuosikaudet. Juuri nuo maalajijutut ja vedenpidätys, eivät ne hetkessä selviä eivätkä edes yhdessä vuodessa, vaan tarvii kulua useampi vuosi ennen kuin voi sanoa tuntevansa pihansa.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!