Pääsiäiseen sopiva otsikko, eikö? Puutarha on täynnä pieniä ihmeitä. Rusokoiranhammas, viime syksynä istutettu ja siten odotettu uutuus, on noussut! Versoa en ehtinyt huomata, yhtäkkiä lehti vain oli ilmestynyt kuin tyhjästä. Taka-alalla häämöttää ...
... balkaninsyklaami. Sama, joka kukkii sisällä ruukussa. Tässä puhkeavat lehdet. Se on hengissä!
Unkarinsinivuokkokin kasvaa aivan edellisten lähellä. Tämä nurkka on pienten herkkujen nurkkaus, pihani on muuten niin reheväkasvuista savimaata, että siinä ei voi mitään kovin pienikasvuisia kasvattaa, tai ne jäävät jalkoihin. Mutta tässä yhdessä kohdassa on pieni neliömetrin kokoinen hiekkainen rinne ja se on niin lähellä taloa, että sitä tulee kitkettyä jatkuvasti.
Jossain muualla näyttävät sinivuokot olevan jo kovasti kukassa, tämä on tilanne omalla pihallani.
Nuputkin ovat ihania, en haikaile sitä, että kaikki kukkisi pian – silloin ei olisi enää mitä odottaa. Ilahduin silti valtavasti, kun suikeroesikko alkoi avata kukkiaan. Tämä on todella ahkera tapaus, jouluna viimeiset kukat peittyivät lumeen ja nyt avautuivat ensimmäiset. Vain reilun kolmen kuukauden tauko!
Toisaalla maasta punkee jotakin aivan muuta kuin pientä ja hentoista. Punaisessa villissä penkissä versoo keisarinpikarililja 'Aureomarginata' vailla vaatimattomuuden häivää. Tämä kasvi on näyttävä alkufanfaarista alkaen. Versot ovat paksuja kuin sikarit.
Tavallinen oranssikukkainen, vihreälehtinen keisarinpikarililja on jo muodostanut suuret kasvustot. Siirsin tämän sipuleita lapsuudenkotini pihalta noin kahdeksan vuotta sitten.
Toinen lapsuudenkotini tulokas on idänsinililja, ja sekin on kaikessa hiljaisuudessa ehtinyt lähes kukkaan asti, ennen kuin huomasin koko versoa. Tämä tuli salamatkustajana taustan rusopäivänliljan kanssa. Siirsin sitä lapsuudenkodistani tänne ennen kuin olin löytänyt pihan alkuperäisen, nokkosten seassa sinnittelevän päivänliljakasvuston. Nyt rusopäivänliljaa kasvaakin pihallani vähän joka puolella, mikä on kiva vain. Sen keväänvihreät versot ovat ilahduttavan aikaisetkin.
Kevätsahramitkin ovat herenneet nupulle, mutta yksikään kukka ei ole vielä avautunut. Viimeinen vaaleajouluruusun kukka saa olla turvassa peurojen hampailta lasikuvun alla silloin, kun on pilvistä. Auringonpaisteessa kuvun alla tulee aivan liian kuuma.
Muotopuutarhassa on noussut lupaavia tulppaanin lehtiä, jotka suojasin heti verkolla. Tässä paikassa kasvaa ainakin muutama sipuli syreenitulppaani 'Lilac Wonderia', jotka tilasin Englannista vuosia sitten. Sipulit eivät vielä olleet kukkimiskokoisia, mutta jospa ne nyt viimein kukkisivat.
Tässä samoilla seuduilla kasvaa toisaalta myös tähtitulppaania.
Tämä on maratonpostaus, koeta jaksaa! Rohanissa on niin paljon syksyllä istutettuja herkkuja, harvinaisempia sipulikukkia ja kaikkea muuta, että päätin suojata sitä oksilla. Niitä on vielä jäljellä viime syksyn vaahteranleikkuusta.
Tökin lyhyitä, haaraisia oksanpätkiä jokaisen sipulikukan verson ympärille. Peurat ovat nimittäin aika laiskoja; ne haukkaavat, jos se käy helposti, mutta eivät juuri vaivaudu siirtelemään suojia. Jos näistä olisi edes jotakin apua, kaikki olisi kotiin päin!
Pidemmistä oksista tein väliaikaista aitaa, josta peura kyllä pääsee halutessaan ali tai läpi. Katsotaan, miten käy.
Näsiä antaa odottaa kukkiaan yhä vain.
Hankin pari Rohanin väriteemaan sopivaa orvokkia, ne pääsivät jo maahan tuomaan väriä.
Sitten kylvöhommiin. Muutama ruukku on ulkona kylmäkäsittelyssä, perennoja kaikki. Artisokan siementen kanssa minun on jo kuukauden ajan pitänyt tarkistaa, koska niitä oikein kylvetäänkään. Hups, se olisi ollut tammi–helmikuussa. Noooo... eikö huhtikuun alkupäivät voida vielä laskea tammi–helmikuuksi?
Kyseessä on ei-niinkään syötävä, vaan ennemminkin koristeartisokka 'Porto Spineless'. Elän siinä hullussa toivossa, että saisin sen jotenkin talvehtimaan. Jos nyt ensin saan itämään.
Ransu vahtii.
Iloista ylösnousemuksen juhlaa kaikille!
Artisokka (Latva-artisokka) – Cynara cardunculus
Balkaninsyklaami – Cyclamen coum
Idänsinililja – Scilla siberica
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Kevätsahrami – Crocus vernus
Näsiä – Daphne mezereum
Rusokoiranhammas – Erythronium dens-canis
Rusopäivänlilja – Hemerocallis fulva
Suikeroesikko – Primula Pruhoniciana-Ryhmä
Syreenitulppaani – Tulipa bakeri
Tähtitulppaani – T. humilis
Unkarinsinivuokko – Hepatica transsilvanica
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger
Sunday, 5 April 2015
Ylösnousemuksia
Tunnisteet:
crocus
,
cyclamen
,
daphne
,
erythronium
,
fritillaria
,
hemerocallis
,
hepatica
,
primula
,
rohan
,
scilla
,
tulipa
Subscribe to:
Post Comments
(
Atom
)
Vau, teilläpäin on kevät ihan hurjan paljon pidemmälllä. Meillä koiranhammas on vasta piippoina, kuten pienet iiriksetkin. Ja luntakin on vielä vähän varjoisimmilla paikoilla.
ReplyDeleteSuikeroesikkosi kukat on tosi kauniin väriset.... ja kiva tuo edellinen postauksesi. Sitä ei aina tajua savipihan haasteita, kun itsellä on jotain muuta maalajia ; )
Hauskaa pääsiäisen jatkoa !
Juu, tänne on tullut kevät aikaisin, ja vaikka nyt on ollut jo pidempään viileää, ei se kumminkaan tarkoita lunta ja jäätä.
DeleteKiitos samoin!
Det finns så mycket fint på gång i trädgården nu. Jag lade just ut litet mera nät för irisarna vid boden var avknipsade, till och med vid trappan har hjortarna ätit av dem. Grrr...
ReplyDeleteSant. Det finns fint och förargligt också. Grrrrrr!
DeleteKyllä on ihana katsoa kaikkia kuviasi ja maasta nousevia uusia ihmeitä. Omat kukat uinuvat yhä talviuntaan lumen alla-tai sitten ei, ne vähäiset kulmat kukkamaissa jotka ovat jo sulaneet, on heti täynnä krookuksen alkuija. vielä ei ole lumikellot puskeneet lumen läpi kukkimaan.
ReplyDeleteKiitos kun laitat noita kuvia, on niin ihana seurata niitä kasvuja siellä kun itsellä saa vielä odottaa.
Ransulle rapsutus!
Ransu kiittää!
DeleteOn jännää, miten lumen sulettua sipulikukkien versot puskevat heti maasta. Eiköhän lumikellotkin ihan kohta liity joukkoon.
Täällä aurinko nousi aikaisin, joten minäkin särmänä pystyyn. Loistava kevätpäivätulossa. Ylösnousemuksen aamua sinnekin ja ihanaa puutarhapäivää!
ReplyDeleteIhana päivä!
DeleteKiitos, samoin sinne!
Sinulla on niin paljon kaikkea jännää siellä. Minulta unkarinsinivuokko katosi. Oli alunperinkin heiveröinen taimi. Mukavaa pääsiäisen jatkoa, Saila ja kisut.
ReplyDeleteVoi harmin harmi, että omasi katosi. Eiköhän noita jossain vaiheessa aleta myydä Suomessa enemmänkin, kun ne ovat ihan talvenkestäviä.
DeleteYlösnousemus on riemukas asia! Sinulla onkin paljon ihmeteltävää ja jännitettävää. Minä menen polvilleni ihan tavallisen krookuksennupun edessä :) Ja ajattele, tätä ihmettelyä tulee kestämään pari kuukautta, eläköön kevät! Olen jo koulinut ensimmäiset punaiset artisokat ja tänä vuonna kokeiluun tullut kardoni on juuri itänyt. Toivottavasti artisokkasi talvehtii, sitä olisi kiva seurata.
ReplyDeleteKyllä täällä on taas viime vuonna istutettu herkkuja. On jännittävää nähdä, ovatko ne asettuneet ja nousevat tänäkin vuonna maasta. Ja syksyllä istutetut sipulit, miltä ne näyttävät, onko oikeita lajeja ja lajikkeita, vai joutuuko salapoliisitöihin. Puutarhurin elämässä ei tylsää hetkeä ole (paitsi talvella). Tavallinen krookuskin on pieni ihme!
DeleteTämä Porto Spineless taitaakin olla kardoni. Jostain luin, että jos suojaa oljilla talveksi, niin se voisi ehkä selvitä.
Ihanaa tosiaan, että kevät on taas pitkä!
Kevät on ihmisen parasta aikaa, vai miten se nyt meni :)
ReplyDeleteJuuri näin se menee :-)
DeletePiti juuri kysyä, että onko peuroja näkynyt...vastauksen jo sainkin..:)
ReplyDeleteJuu, muutaman kilometrin matkalla saattaa nähdä tusinan verran peuroja, ja enemmänkin. Pöh.
DeleteVoi miten keväistä! Kyllä harmittaa, että on kuumeisena saanut vaan katsella ikkunasta ulos, kun mieli olisi tehnyt olla ulkona tutkimassa näitä ylösnousemuksia. Onneksi kelit vaan paranee ja flunssakin alkaa hellittää! Näsiä kuuluu kyllä ehdottomasti mun hankintalistalle.
ReplyDeleteVoi harmi. Toivottavasti paranet pian! Näsiä on aivan ihana. Tosin peurat syövät sitäkin, mitäpä ne nyt eivät söisi.
DeleteKauniita ylösnousemuksia! Saisivat peurat pysyä pois pihaltasi.
ReplyDeletePeurat saisivat mennä sinne mistä tulivatkin, jostain Ameriikasta varmaan.
DeleteNyt kyllä iski vyöhykekateus! Mutta tästäpä tulikin mieleen, että mihinkäs muuten viime syksynä ne uudet keisarinpikarililjan sipulit istutinkaan?
ReplyDeleteHyvä termi tuo vyöhykekateus! Niinpä. Näin keväällä alkaa kaikenlaisia kaukaisia tapahtumia muistua mieleen viime vuodelta.
DeleteIhania ylösnousemuksia! Ja bonuksena vielä Ransu ♥
ReplyDeleteRansu on mukana joka asiassa ;-)
DeleteNoin ihanien ylösnousemusten edessä kyllä meikäläinen kokisi syvään kumarruksen. Miten pienet nuput ja sipulikukkien lehdet voivatkaan olla niin upeita. Alkaa olla kevään parhaat ajat käsillä.
ReplyDeleteRansulla on muuten aika aristokraattinen sivuprofiili. Tai sitten aristokattinen.
Älä muuta sano, nyt tuntuu, että piha on täynnä elämää, ja luonto myös. Koko ajan kuuluu kurkien ja hanhien huutoja, ja kaikki pikkulinnut tsirpittävät sydämensä kyllyydestä.
DeleteRansu on ilman muuta aristokattinen :-)
Täältäkin kumarrus kaikille ylösnousseille. Ja heristys peuroille, hus ja pois. Siinä taistossa kaikki keinot on sallittuja.
ReplyDeleteKunpa peurat joskus vähenisivät, tuntuvat vaan lisääntyvän kuin pupujussit.
DeleteIhanat ylösnousseet ja komea vahti! Tuntuu täältä sisämaastakäsin vain niin ihmeelliseltä tuo peurojen määrä! Ihanalta näyttää panssaroitu puutarhasi ja sitten sieltä jostain nousee herkkä taimi ja saa jopa kukkiakin ilman ettei joku hirviö syö sitä! Rusokoiranhammas ei ole meillä vielä taimella mutta keltakoiranhammas onkin. Suikeroesikko on niin kaunis, se ei ole meillä vielä edes nupulla! Keltavuokot ja ne Ruottista ostamani vuokot (Lena) ovat maassa jo nupulla...viime yönä oli pakkasta, onneksi eivät olleet siistä moksiskaan!
ReplyDeleteMinäkin löysin ensimmäiset valkovuokon versot tänään, jee! Ihmeellistä tämä kevät, joka vuosi yhtä ihmeellistä. Ja ihanaa!
DeleteTäälläkin kävi -3,4:ssä viime yönä, mutta ei se näköjään ketään haittaa.
Kivalta näyttää. Hyvä idea nuo itse tehdyt aidat ja "ansat"! Ihania pikkujuttuja ja esikkokin jo kukassa! Miten muuten, onko sinulla valkoista koiranhammasta? Mietin vaan kun istutin sitä ja en muista minne, että millaiset lehdet sillä mahtaakaan olla. Onko nekin orkideamaiset kuten rusokoirulilla? Hurmaavan värinen orvokki, terkkuja sinne affeneen :)
ReplyDeleteOnko sinulla se White Beauty? Muistaakseni silläkin on orkideamaisesti marmoroidut lehdet. Omani sinnittelee vähän liian kuivalla paikalla, ei oikein tahdo kukkia kunnolla ja sen lehdetkin ovat aina hyvin pienet.
DeleteOi tätä ylösnousemuksen riemua :)
ReplyDeleteKyllä :-)
DeleteMahtava postaus, kiiitos! Nyt minullakin heräsi toivon kipinä tuon rusokoiranhampaan kuvan nähdessäni!! Juuri aamulla katselin paikkoja mihin sitä "kylvin" sipulitolkulla (sain vihon viimeisessä sipulihuumassani ne ale sipulit sieltä Lahden siemen ja kone liikkeestä), varmaan 50 hammasta ainakin. Näin yhden tuollaisen punertavan pikkuisen tapin, joka sinulla on tuon lehden juurella:) Voisikohan se olla!? Elämme jännittäviä aikoja<3
ReplyDeleteOmpa muuten kovat puhurit tällä hetkellä täällä mantereella, mitenkäs siellä?
No se punainen tappi on varmaan juuri se! Minäkin istuttelin näitä useampia ja pariin paikkaan, vain tämä yksi on toistaiseksi noussut.
DeleteTänään ajoin mantereella saaristotietä ja väistelin tien poikki lentäviä vaalimainospahveja. Mietin, että en ainakaan ketään sellaista äänestä, jonka mainos saa auton romuksi ja minut sairaalaan, mutta niin ei sentään käynyt!
Saas nähdä mikä tuosta tapistani oikein tulee, saattapi olla sittenkin myös pikarililja. No on sekin kyllä ihana, mutta niin kovasti odotan että edes yksi hammas heräisi eloon<3
DeleteTuuli oli hurja, meiltä lenteli työpaikan katolta pellit irti!!
Jotain ihanaa siitä kumminkin tulee.
DeleteHurjaa, apua, katto!