Saturday, 18 April 2015

Kalvaspikarililja löytyi

Tunnen itseni nettihäiriköksi, kun kirjoitan joka päivä! Mutta luotan siihen, että jos joku ei halua lukea kevätlöpinöitäni, niin hän vaihtaa kanavaa.
Tämän päivän ilonkiljahduksen aiheutti kalvaspikarililja, joka on uusi laji pihallani. Ostin sen viime toukokuussa Uudenkaupungin kukkamessuilta Vakka-Taimen pöydästä. Tässä se on, ja se sai välittömästi verkon ympärilleen.
Tähän aikaan vuodesta siirtelen verkkoja jo ohikukkineiden yltä niiden päälle, jotka ovat vasta tulossa kukkaan – etenkin tällaisten harvinaisten herkkujen, joita on pihallani vain yksi. Kaikkea ei millään voi suojata, verkon suojiin pitäisi saada satoja neliömetrejä, mutta tässäkin tapauksessa onnistuin saamaan saman verkon alle yhden pikku tulppaanin, jonka kukkanuppu pilkottaa juuri ja juuri pikarililjan takaa. Harmittaa, kun reilusti yli puolet tulppaanien lehdistä ja kukkavarsista on taas syöty. Pari viikkoa sitten ihailin reheviä isoja tulppaaninlehtiä – no, eipähän tarvitse enää ihailla, heh.

Some sun brings all kind of shoots up! And as soon as they emerge, I put a net around the most precious ones to protect them from deer.

Olenkin oppinut kuvaamaan kaikkea, joka on kukassa tai lähes kukassa, jotta jää edes kuva muistoksi. Tuoksuhyasintti 'Delft Blue' on aikaisimpien hyasinttien joukossa, toinen on 'Apricot Passion', mutta sen kukinto on jotenkin harsu, en ole sitä vielä kuvannut (ja voi olla, että en enää kuvaakaan – joka aamu saa todistaa uusia peuratuhoja. Tämän aamun raivonhuuto johtui marhanliljan hävityksestä, ei kukkia tänäkään vuonna).

Unkarinsinivuokko 'Bles Eyes' ja kolme jäljelle jäänyttä kukkaa.

Ja tässä Uudenkaupungin kukkamessuilta viime keväänä hankittu punainen lehtosinivuokko, niin ihana!

Tässä yhdet, jotka hyötyvät toisen kasvin verkosta – akebiaköynnös on verkon sisällä (ja toivon, että se kukkii viimein tänä vuonna!), ja samassa verkossa ovat nämä vaaleanpunaiset helmililjat 'Pink Sunrise'. Näiden kukkatertut ovat kokonaiset, kun verkon ulkopuolella vain muutama alin kukka on jäänyt jäljelle. Taustalla häämöttää niin ikään vaaleanpunaista pikkusinililja 'Roseaa'.

Kostea kevätniitty on saanut olla aika mukavasti rauhassa, paitsi lumikellojen ja krookusten osalta. Posliinihyasinteista ei ole montaa syöty. Tässä niitä kukkii narsissinversojen kanssa. On kiva huomata, että posliinihyasintteja ja idänsinililjoja alkaa viimein ilmestyä siementaimina vähän muissakin paikoissa kuin mihin olen niitä istuttanut. Ollakseen vanha puutarha tämä on harvinaisen köyhä, sillä keväinen kukkameri puuttuu tyystin. Pihallani ei kasvanut yhtäkään sinililjaa tai posliinihyasinttia, kun paikan ostin. Minusta ne kuuluvat vanhoille pihoille.
Kostean niityn kaksi kirjopikarililjan versoa suojasin rautaisilla kartiohäkkyröillä, toivottavasti ne riittävät suojaksi.

Ruusuherukan kukkanuput pullistuvat.

Päivän Iris winogradowii. Täydellinen, eikö?

Pelargonin pistokkaat ja muut sisä-taimikasvatukset saavat olla turvassa, sillä Ransu vahtii.
Pehmoista lauantai-iltaa! Ransu odottaa, että lauantaisissa Bond-leffoissa edetään pian siihen, jossa esiintyy Franz Sanchez.

Helmililja – Muscari
Kalvaspikarililja – Fritillaria pallidiflora
Kirjopikarililja – Fritillaria meleagris
Lehtosinivuokko – Hepatica nobilis
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Posliinihyasintti – Puschkinia scilloides
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Tuoksuhyasintti – Hyacinthus orientalis
Unkarinsinivuokko – Hepatica transsilvanica

34 comments :

  1. Kevät on tämmöistä =) Kaikkea ihanaa pukkaa ja Sinulla sitä vasta ihanuuksia onkin =) Mutta peijooni sentään kun minuakin harmittaa nuo sinun ahmatit, jotka rohmuavat kaikki ihanuudet =(

    ReplyDelete
    Replies
    1. Noh, aita valmistuu joillakin metreillä joka vuosi :-D Pihalla saa löytöretkeillä joka päivä!

      Delete
  2. Samanlainen sipulikukukista köyhä piha oli meilläkin. Ei mitään mattoja keväisin. Ehkä pihan heinittyminen ja vuosikymmenten hoitamattomuus vei ne mukanaan sillä uskon että on niitä täällä ollut. Viime kesänä löysin narsissin sipulin sellaisesta paikasta että epäilen sitä pihan alkuperäiseksi narsissiksi. Ja nyt odotan kuin kuuta nousevaa sen kukintoa.

    Nuo posliinihyasintiti on kauniita. Pitää muistaa ne kun syksyllä taas hankkii lisää sipuleita.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sepä hassua! Mutta pihan heinittyminen tosiaan selittää häviämisen, mutta on tässä sentään nurmikkoa ajettu keskellä pihaa eikä siinäkään ollut mitään sipulikukkia (paitsi pikkukäenrieskaa, luonnonkukka). Mahtavaa, tilan kantanarsissi! Posliinihyasintti on todella kaunis, väri kuin vanha posliiniastia.

      Delete
  3. Ihana löytö! Ja monia muitakin ihanuuksia on onneksi peurojen puraisulta säilynyt :)
    Postata voit vaikka useammankin kerran päivässä, kun sinulla on aina niin upeaa esiteltävää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva, kiitos paljon palautteesta :-)

      Delete
  4. Voihan peura! No, ne osaavat arvostaa sun puutarhan antimia, eikö? Ihana Ransu!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, minä en ole ainoa, joka tykkää kasveistani :-D

      Delete
  5. Musta on vaan positiivista, jos bloggaaja on aktiivinen. Musta on kiva, että ne blogit joita seuraan päivittyvät vähintään viikottain :)

    ReplyDelete
  6. Hei hienoa, uutuus! Minä alan hermostua kun syksyllä lapoin tarjouskirjopikarililjoja multaan, mutta yhtään mitään ei näytä nousevan. Taisi mennä pieleen koko homma.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi harmi! Kirjopikarililja on sellainen, että sen sipulit kuivuvat herkästi, ne pitäisi oikeastaan istuttaa tuoreeltaan heti alkusyksyllä, kun ne eivät ole olleet pitkään kaupassa kuivumassa. Toivottavasti jotain nousee. Kuivumisen takia sipuli voi myös jurottaa vuoden ja kasvattaa vain juuria, tai vain vähän lehteä ja senkin vähän tavallista myöhemmin.

      Delete
  7. Oikein mukavaa häiriköintiä. Puutarhassa tapahtuu joka päivä jotain uutta, ihanaa että ehdit tallentamaan kaiken kauneuden.
    Taas tuli muutama ihan uusi kasvituttavuus; kalvaspikarinlilja ja Iris winogradovii. Ja nuo vuokot on aina yhtä sympaattisia.
    Ja mä käytän tilaisuutta hyväkseni ja kysyn sulta muo askarruttavaa juttua. (Tiedän että tää ei oo mikään kyselypalsta...) Leikkasin purppuraheisiangervon oksia sisälle maljakkoon ja niihin puhjenneet lehdet on vihreitä. Osaatko selittää mistä se johtuu?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hmm, en tiedä, miksi oksa yhtäkkiä muuttuisi vihreälehtiseksi. Mutta voi olla, että se alun perinkin on ollut vihreälehtinen, kirjava- ja erikoisväriset kasvit tuottavat joskus oksia, jotka ovat palanneet takaisin kasvin perusmuotoon eli vihreälehtiseen. Ne kuuluukin leikata, sillä ne ovat erikoisvärejä voimakaskasvuisempia.

      Delete
    2. Täytyykin tutkiskella mitä pensaasta puskee. Mielenkiintoista!
      Pensas on ollut mulla pari vuotta. Viime kesänä muutama lehti oli kirjava, osin vihreä ja osin punainen.
      Kiitos, että jaksoit vastata!

      Delete
    3. Tuo on juuri sitä tyypillistä, että lehtiä alkaa pikku hiljaa taantua takaisin luonnonmuotoon. Ei tarkoita sitä, että koko kasvi muuttuisi, mutta ne oksat kannattaa kumminkin poistaa.

      Delete
  8. Hahahaa nuita kasvien nimiä, kukahan ne keksii :D Kalvaspikarinlilja.... punakkatuopinlilja...hih. Mutta Villahousupoika on tsöpö, oi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Villahousupoika alkaa olla muhkeimmassa talvikarvassa :-)
      Oikeastaan olen todella tyytyväinen tuon kalvaspikarililjan nimeen (vaikka en tiedäkään, miksi Fritillarioiden nimi on pikarililja, mutta onhan niiden kukat kuin ylösalaisin olevia pikareita). Kerrankin suomalainen nimi vastaa tieteellistä nimeä. Pallidiflora = kalpea kukka. Tuon kukka tosiaan on ihan kalpeankeltainen!
      On niin paljon kivempaa, kun nimi oikeasti vastaa kasvia. Ehkä hämmästyttävin nimi on tyräkki (suku Euphorbia). Mistä ihmeestä se on keksitty??!

      Delete
    2. Joo... tyräkki ei ehkä ole Suomen kielen kaunein sana :) Minun salasanani moniin palveluihin oli monta vuotta ruttojuuri. Ei sekään kaunis nimi ole, mutta mieleenjäävä ;)

      Delete
    3. Ruttojuurikin on aika luotaantyöntävä nimi :-D

      Delete
  9. Harmittaa peuratuhot näin ruudunkin välityksellä. Mukavaa on, kun päivität ahkerasti. Lukijat voivat päättää, milloin lukevat ja mitä lukevat.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näin minäkin sen ajattelen, jos jotakuta ei kiinnosta niin voi sulkea välilehden. Ja kun kirjoittaa useista aiheista (kissat, remppa, puutarha), niin eihän kaikkia voi kaikki kiinnostaa!

      Delete
  10. Franzin esiintymistä odotellessa...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo. Franz Sanchez esiintyy kai 80-luvun leffassa Lupa tappaa, siihen menee vielä hetki, kun nyt ollaan vasta 60-luvun puolivälissä... itse tykkään tosin näistä vanhimmista Bondeista eniten.

      Delete
  11. Löysin blogisi muistaakseni tammikuussa ja olen seurannut tätä siitä lähtien. Parasta on se, että päivität aktiivisesti. On ollut ihana lukea asiantuntevia kasvijuttujasi ja kuvia on juuri sopiva määrä tekstiin nähden. Niin, ja kissojenkin elämästä oppii siinä sivussa! ;) Kasviluettelo latinankielisine nimineen postauksen lopussa on mainio lisä. Kiitos, jatka vain samaan malliin! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi että, kiitos kommentistasi!

      Delete
  12. Ei missään tapauksessa saa rajoittaa kevätraportointia! Näitä on aivan ihana lukea täällä vähän pohjoisemmassa. Nämä ovat minulle lupaus, että etenee ja aavistus siitä, mitä on kohta täälläkin. Kiitos siis ja sietokykyä peuranpenteleiden toimille.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sepä kiva kuulla! Joskus tuntuu, että kuvaan ja kirjoitan jokaisesta versostakin :-D Mutta kun ne ovat niin ihmeellisiä ja ilahduttavia.

      Delete
  13. Häiritse ihan rauhassa. Minä ainakin tykkään lukea erikoisuuksistasi, joita ei joka pihalla kasvakaan. On siinä sadan vuoden päästä seuraavilla asukkailla pohtimista, kun tiirailevat keväisiä kukkijoita.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sepä kiva kuulla! Sitä olen miettinyt, että kuinka monessa vuodessa puutarha häviää, kun sitä ei enää hoida. Kyllähän luonto ottaa omansa takaisin hyvin nopeasti. Jotain jälkiä entisestä puutarhasta toisaalta aina jää.

      Delete
  14. Kevätraportoinnissa ei tunneta ylärajaa postausten määrässä tai tiheydessä!!

    Eiköhän tulla porukalla aitaamaan se sun pihasi! Hermothan tuollaisessa jokaöisessä sabotaasissa menee! MUR!!! Onneksi sentään jotkin ihanuudet säilyneet. Jostain on pakko hankkia tuota ihanaa kurjenmiekkaa! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvä, että olet tätä mieltä :-D
      Joo, mur. Tänään kokeilin uutta ruiskutorjunta-ainetta, postaan siitä myöhemmin. Toivottavasti se tepsii. Onneksi aina jotakin ihanaa säästyykin.

      Delete
  15. Tuota ruusuherukkaa olen metsästänyt, mutta Suomessa en ole vielä siihen törmännyt. Muutama vuosi sitten tein sen kanssa tuttavuutta Skotlannissa. Se jäi erityisesti mieleeni siltä reissulta. Se kukkii niin aikaisin ja kauniisti. Tänä keväänä löysin yhden taimiston, missä sitä myydään. Sinne!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Muistankin jossain matkapostauksessasi sitä olleen. Se on todella hurmaava, itse ihastuin siihen aikoinaan Hollannissa ja riemastuin, kun löysin suomalaiselta taimistolta. Olenkohan ostanut omani Kauppilasta, tai ehkä Muhevaiselta, niissäkin on hyvä valikoima erikoiskasveja. Aivan ihanan väriset kukat, ja jo keväällä!
      Ruusuherukka varmaan viihtyy teillä, se ei saa kasvaa liian kuivassa (mutta ei litimärässäkään).

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!