Viime viikolla raportoin paahdepenkin kukkasista. Nyt jo on uutta raportoitavaa!
A lot happens, and fast, when it's warm.
Kultakärsämön ei pitäisi olla vaikea kasvi, mutta niin vain en ole onnistunut saamaan sen siemenistä mitään aikaan, vaikka kahteen kertaan yritin. Viime syksyn poistomyynnistä ostin sitten oikean taimen, ja jo kukkii! Tämä on lajiketta 'Cloth of Gold', vaikka täytyy myöntää, että en tiedä, miten se eroaa kasvin perusmuodosta. Minusta se on ihan saman näköinen, toisin sanoen ihana.
Väripari taustan shokkipinkkiin harmaakäenkukkaan on harkittu, ja se toimii! Toivottavasti tämä tyyppi nyt tajuaa tehdä runsaasti siementaimia.
Edellisen kerran kuvasin punakärsämöä ketoneilikoiden kanssa, mutta yhtä herkullinen se on keltamataran lomassa. Keltainen on niin mainio korosteväri pinkille! Keltamatara on itse tullut tähän penkkiin sen takana kasvavalta kedolta, ja on tervetullut.
Paahdepenkissä kasvava toinen uutuus, karstaohdake, alkaa myös kukkia ensimmäistä kertaa. Tämä on lähes parimetrinen, upea ohdake.
Heti paahdepenkin takana on pieni keto, jonka poikki johtaa leikattu nurmipolku muotopuutarhaan.
Tällä kertaa ei kuitenkaan mennä muotopuutarhaan, vaan talon toisella puolella olevaan paahteiseen mutta paahdepenkkiä kosteampaan kukkapenkkiin. Siellä on ensimmäinen 'Béla Lugosin' kukka avautunut.
Tämä on tarhapäivänlilja. Parempi nimi olisi ehkä vampyyripäivänlilja, mutta sillä nimellä voi leikitellä näin kotioloissa tuttujen kesken, ehkä siitä ei kuitenkaan ole viralliseksi nimeksi...
Tässä puolestaan makoilee pieni vampyyrintappaja. Ransu toi eilen illalla pienen lepakkosaaliin, ensimmäisensä ikinä. Viljo pyydysti aikanaan kaksi lepakkoa, aika harvinaista tuo on.
Ransu on viime aikoina kunnostautunut lähinnä sohvaperunana eikä ole pyydystänyt juuri mitään. Epäilen, että eilisiltainen pikku lepakko oli jotenkin viallinen yksilö, mitenkään erityisesti Ransua väheksymättä...
Rentoisaa ukkosviikkoa!
Harmaakäenkukka – Lyhcnis coronaria
Karstaohdake – Dipsacus
Keltamatara – Galium verum
Kultakärsämö – Achillea filipendulina
Punakärsämö – Siankärsämön Achillea millefolium punakukkaiset lajikkeet
Tarhapäivänlilja – Hemerocallis Hybrida-Ryhmä
.jpg)
.jpg)
.JPG)
.JPEG)
Karstaohdake on todella komea. Kun katselee lepakoiden lentelyä on vaikea käsittää miten kissa onnistuu sellaisen nappaamaan.
ReplyDeleteEi näillä helteillä juuri jaksakaan muuta kuin olla sohvaperunana! Tai suihkussa, mutta sitä epäilen Ransun kohdalla :)
ReplyDeleteRansu tietää mikä on helteellä parasta, sohvaperunana parasta. Lepakko taitaa olla kissalle huima saalis. Münchenin eläintarhassa oli huone jossa oli lepakot lentelemässä yleisön seassa. Pakko oli käydä kokeilemassa, mutta lähdin aika nopeasti pois. lepakko hiuksissa ei tuntunut kivalta.
ReplyDeleteVoi Ransua, vaikka mistä tietää, jos sillä batmanilla on ollut tutkassa vikaa ja lentänyt suoraan Ransun suuhun!
ReplyDeleteMeillä ei ole onneksi tuotu lepakkosaaliita kotiin. Olen oikein laittanut mäntyyn lepakkopöntönkin,
että viihtyisivät meidän tontilla ja söisivät hyttyset! No, tänä kesänä ei ole näkynyt sen paremmin hyttysiä kuin lepakoitakaan....
Karstaohdakkeet ovat niin komeita ja pysyvät vielä yli talvenkin samannäköisenä. Minulla oli oikein karstaohdakepelto silloin kun kasvattelin kuivakukkia.
Nyt ei ole enää muutamaan vuoteen ollut niitä kasvamassa. Ne tekevät nuo pompulat täyteen siemeniä, jotka itävät lähes 100 prosenttisesti. Lähettäisitkö minulle muutaman siemenen syksyllä, kun ne tuleentuvat?
Olisi kiva laittaa tuonne kasvarin taakse metsikköön muutaman kasvamaan.
Rentoisaa viikkoa sinnekin, sadetta voisi tulla, ei niinkään ukkosta.....
Lepakoita.. Hmm, eipä olla kokeiltu, vaikka luultavasti emäntä vetäisi meidät pois, jos vaikka yritettäisiinkin.
ReplyDeleteAi mitä ukkosta, aurinko porottaa ja kuumuus on tukalaa, aamulla taas tunnin kastelin puutarhaa.
ReplyDeleteNuo kärsämöt on ihania, keltasta miulla ei ole koskaan ollutkaan, toi on tosi ihana.
Lähes yhtä tummia tarhapäivänliljoja luulin keväällä ostaneeni messuilta, ainoa tänä kesänä kukkinut paljastui keltaiseksi... Nooh, aina ei voi osua kohdalleen.
ReplyDeleteUpea suoritus Ransulta. Nyt ei tarvitse pelätä vampyyreitä!
ReplyDeleteKarstaohdake on komea ilmestys, minulla on se ihan samassa vaiheessa, ensimmäinen karsta kukassa:)
ReplyDeleteMeillä oli maalla ennen kissa joka asui järven rannalla ja toi kaloja suoraan järvestä, joten kyllä Ransukin on voinut hyvin napata lepakon lennosta!
Karstaohdakehan komea on! En ollut tiennytkään että ohdakkeitakin pidetään puutarhassa. En tosin tiedä puutarha-asioista yhtään mitään, joten siitä se varmaan johtuu.
ReplyDeleteEhkä Ransu ajatteli näyttää, että vaikka sohvalla onkin kissan hyvä, niin tarvittaessa onnistuu pyyntityötkin, turha väittää muuta?
Ohdake näyttää mielenkiintoiselta!
ReplyDeleteJänniä nuo eri väriset siankärsämöt. Minullakin on jo vähän aikaa kukkinut yksi, hyvin voimakkaan raikkaanpunainen 'Paprika'.
Kauniita ovat värisommitelmasi. Aikamoinen tuo Ransu, ei mikään tavallinen hiirikissa. Meillä ei sisiliskoa eksoottisempaa ole sentään tuotu portaille.
ReplyDeleteCheri; En minäkään ymmärrä, miten kissa voi saada napattua pimeydessä ohi suhahtavan lepakon.
ReplyDeleteMamma N; Ransusta ei ole havaintoa suihkussa, mutta voihan se silti käydä... kihartamassa vähän korvakarvojaan peilin edessä ;-)
Katja; Huh. Mutta ehkä lepakostakaan ei tunnu mukavalta takertua tukkaan!
Suvikummun Marja; Heh, batman suuhun!
Meillä päin on kyllä rutkasti hyttysiä, lähetänkö vähän teille, että lepakot eivät näänny nälkään?
Laitan siemeniä tulemaan, kunhan kypsyvät!
Pepsi + Max; Kannattaa kokeilla!
Kosotäti; Kultakärsämö on todella kiva lämpimän keltainen.
Susanna; Voi... aika usein tuntuu menevän värit väärin, noissa messuilta ostetuissa.
Myrsky ja Minna; No ei :-D Viljo kyllä toi kerran elävän vampyyrin sänkyni viereen!
Minna; Kalat suoraan järvestä pyydystävä kissa on aikamoinen kalastajamestari!
Henna, Friede ja Figo; Totta kai puutarhaan kuuluvat ohdakkeet :-D
Paula; Minä ostin kerran Paprikaa, mutta se näyttää hävinneen. Jäljellä on vain hyvin tumma Cerise Queen ja sen vaaleampia risteymiä luonnonkannan kanssa.
TuulaJ; Kiitos! Toivottavasti teillä ei eksoottisempaa tuodakaan ;-)
Yritän tuon kuvasi perusteella arpoa, ovatko omaan kukkaniityn tekeleeseeni ilmaantuneet shokkipinkit kukat ketoneilikoita vai harmaakäenkaalia. Väri on kovasti sama, mutta ehkä omani ovat kuitenkin ketoneilikoita. Mahtaisiko harmaakäenkaalia edes olla valmiissa kukkaseosten siemenpusseissa?
ReplyDeleteMe ei onnistuta noiden kärsämien kanssa. ensin ostettiin keltakärsämä mutta eipä toisena vuonna tullutkaan keltaista kukkaa vaan valkonen. sitten ostettiin viimevuonna punakärsämä, mutta ei ole vielä kukkinut, katsotaan kukkiiko ollenkaan.
ReplyDeleteMukavia päiviä sinne saaristoon♥
Hieno ohdake! Minäkään en saanut kultakärsämöä penkkiin asti. Keväällä oli puoli pussillista siemeniä itämässä. Itivät, mutta nuukahtivat kasvatusvaiheessa=(
ReplyDeleteTuulevi; Kyllä harmaakäenkukkaa varmaan voi olla sekoituspussissa, tosin en ole ollenkaan perehtynyt niiden sisältöön!
ReplyDeleteSylvi; Sepä hassua! Toivottavasti punakärsämönne kukkii.
Maarit; Voi ei! Eli ei se sitten olekaan niin helppo kasvi.
Komea karstaohdake! Keltamataraa haluaisin omalle pihallenikin. Ransua ei ole luotu tälläisiin helteisiin...
ReplyDeleteKiehtova tuo ohdake. Ja sulla on nyt Béla! Jee :) Onnea!
ReplyDeleteSaraheinä; Keltamatara on ihana ja tuoksuu taivaalliselta. Ransu on aikamoinen karvapelle tällaisille helteille.
ReplyDeletePirkko; Kiitos! Tätä odotetaan yhtä paljon joka vuosi, Béla-juhla!
Mieletön tuo karstaohdake! Jotenkin kuin toiselta planeetalta. Tykkään!
ReplyDeleteAikamoinen metsästäjä teillä!
Minäkin ihastuin karstaohdakkeeseen, kun sen näin Ruissalossa kasvitieteellisessä puutarhassa ensi kertaa.
ReplyDelete