Friday 1 November 2013

Keinot on monet, sanoi Saila, kun peuraverkko loppui

Istutin noin kuukausi sitten marjaomenapensaan pihalleni. Se ei ole mikä tahansa puska, vaan Hongiston taimiston oma lajike 'Marleena', joka on leikattu rungolliseksi pieneksi puuksi. On täysin turhaa ostaa puumaista marjaomenapensasta ja jättää se suojaamatta, sillä todennäköisesti seuraavana yönä se olisi jo kaluttu polvenkorkuiseksi pensaaksi.
Kun lähdin hakemaan peuraverkkoa vajasta, kauhistuin. Verkkoa ei enää ollut, olin käyttänyt kaiken ja unohtanut ostaa lisää!
Peurat ovat siitäkin harmillisia, että verkko on varsin kallista. Sitä kuluu tolkuttomia määriä, kun joka puska ja puu on verkotettava.

I bought a lovely crab apple that retains its leaves very long after they have turned bright red. But I had run out of deer net! This is a trial winter whether fishing net works.

Mietin, löytyisiköhän vintiltä jotakin köyttä, jota voisin laittaa useita kierroksia tukikeppien ympärille verkon sijasta. Silmäni osuivat kuitenkin verkkoon. Vintillähän on verkkoa vaikka kuinka!

Toivottavasti linnut eivät jää kiinni kalaverkkoon eivätkä peurat saa sitä rikki. Tämä on koetalvi.

Ensimmäisissä kuvissa on vasta syyskuun loppu, eikä silloin ollut vielä ruskaa. Kaulatut haavat olivat kovin punaisia aikaisin, toivottavasti se on menehtymisen merkki. Lokakuussa 'Marleena' näytti, miksi Hongiston Timo Saarimaa oli sitä niin kovasti kehunut.

Sen lehdet menivät hehkuvan punaisiksi ja pysyivät puussa todella kauan ruskavärisinä! Tämä kuva on otettu ennen alkuviikon myräkkää, sittemmin lehdet ovat vähentyneet.

'Marleenaa' voi suorastaan verrata japaninvaahtera 'Osakazukiin', joka on tunnettu hienosta syysvärityksestään.
Leiskuvaa marraskuun alkua kaikille!

Japaninvaahtera – Acer palmatum
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii

29 comments :

  1. Oi tuota sävyä! <3

    Hyvää marraskuuta! :)

    ReplyDelete
  2. Kyllä suosittelisin hankkimaan mahdollisimman pian kunnollista verkkoa.

    Peurat haistavat taatusti syötävän puun ja näykkivät sitä kalaverkosta huolimatta.

    ReplyDelete
  3. Konstiti on monet. Kaunis on ollut väri lehdissä.
    On se harmillista kun peurat kaikki pistää poskeensa mikä vähänkin niitä miellyttää.
    oikein hyvää viikonloppua- ilman peuroja.

    ReplyDelete
  4. "Konstit on mone sanoi...........kun kissalla pöytää pyyhki."
    Oiiiiii todella kaunis väri.
    pitäispä hankkia.

    Kiitos samoin sinulle mukavaa ♥ ♥ peuratonta, marraskuuta

    ReplyDelete
  5. Kyllä sitä aina löytyy ratkaisu, kun vaan vähän miettii. Toivottavasti peurat pitää hampaansa kurissa.

    ReplyDelete
  6. Voi mikä ihana pikkupuu! Eipä sellaista saa antaa tappajapeurojen välipalaksi. Toivotaan että ei linnut tosiaan sotkeudu verkkon, siilejä siellä ei taida olla? Yksi mies tuossa viime kesänä kertoi kuinka oli löytänyt kalaverkkoon takertuneen siilin ja joutui paljain käsin sen auttamaan pois verkosta kun ei ollut hanskoja mukana. Urhea ukkeli :)

    Niksipirkassa taisi muuten juuri olla vinkki että kun leikkaa muoviset limpsapullot spiraalimaisesti auki, niistä saa hyviä rungonsuojia :D

    Tunnelmallista viikonloppua!

    ReplyDelete
  7. Kaisa; Kiitos!

    Raakki; Näykkiminen ei haittaa, kunhan eivät söisi polvenkorkuiseksi kuten esim. koristearoniaa, joka ei pääse näköjään ikinä kasvamaan sitä korkeammaksi. Ainakaan kuukaudessa sitä ei ole syöty muuta kuin parista uloimmasta oksankärjestä. Mutta voi olla, että tuo ratkaisu ei kestä koko talvea.

    Mummeli; Kiitos!

    Sylvi; Kiitos!

    Maija; Toivottavasti eivät pääse tuohon käsiksi.

    Linda; Vai oli sellainen niksi, hyvä ettei sukkahousuista ja vessapaperin hylsyistä ;-D Spiraalisuojista ei valitettavasti ole mitään apua peurojen kanssa, ne toimivat vain pienempien jyrsijöiden suhteen.
    Siilejä meillä ei valitettavasti näytä olevan ollenkaan, harmi.
    Kiitos!

    ReplyDelete
  8. Oli kyllä todellinen hätä, kun olin istuttanut puun ja lähdin hakemaan verkkoa!

    ReplyDelete
  9. Hätä keinot keksii :D
    Mullakin loppui verkot kesken, mutta jätin sitten suosiolla hortensiat ja pari muuta pensasta ilman. Ruusuomenan ja uuden päärynäpuun kyllä suojelin visusti!

    ReplyDelete
  10. Hortensiat lienevätkin yleensä turvassa, paitsi jos seudulla on kovasti peuroja - ne kaluavat hortensiat ihan maan tasalle.

    ReplyDelete
  11. Ooo, miten punaisiksi menivät! Ja pysyivät viel pitkään, menestyisköhän tuo pohjoisempanakin?? Ja jos yhtään lohduttaa, niin meillä jänikset tekee tuhoja, joka ikinen pellolla oleva omenapuu on alaosiltaan täysin syöty pikku tapeille. En ymmärrä miten ne yltää aina suojauksenkin yli!
    -Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukusta-

    ReplyDelete
  12. Taimistoviljelijöiden nettisivu ilmoittaa marjaomenapensaan pohjoisimmaksi menestymisalueeksi III-vyöhykkeen, te lienette ehkä pohjoisempana?
    Hitsit noita puutarhatuholaisia! Etkö voisi usuttaa Blackieta ristiturpien kimppuun? "Puskii, Blackie!" :-D

    ReplyDelete
  13. Uijui, hieno puu, upea punainen hehku! Lintujen ei olettaisi hakeutuvan puun äärelle, jos se on kalju ja paljas = ei ravinnonlähde? Vahinkoja voi tietysti sattua, mutta niitä voi onneksi myös olla sattumatta.

    ReplyDelete
  14. Minunkin pitäisi vielä hankkia lisää verkkoa:/ Korvikkeena olen käyttänyt pienille hevoskastanjoille mm. isoja vesipulloja, joista poistin pohjat. Myös kuplamuovia, hallaharsoa ja juuttikangasta olen hädissäni käyttänyt. Pullot toimivat keväällä kuin minikasvihuoneet, taimet niiden sisällä pullistelivat silmujaan paljon ennen muita:D Otin ne jo sitten poiskin kun ajattelin, että paleltuvat vielä kun niin varhain tulevat lehteen. Mukavaa pyhäinpäivää!

    ReplyDelete
  15. Kaunis pieni puu...
    ei ihme että meinasi paniikki iskeä peurojen suhteen - hyvä että keinon kuitenkin keksit.
    Ihmismieli on luova ;) ;)

    Tästä tulikin mielee että pitää suojata vaahteranalku jonka raahasimme mökin takapusikosta kotiin ja saatiin juurtumaan ja kasvattamaan uutta lehteäkin kesällä....

    No huomenissa hommiin.

    Mukavaa pyhäinpäivää sinulle.

    ReplyDelete
  16. Peuroille tuntuu maistuvan melkein mikä vaan, jopa rodot, vaikkei niitä pitäisi minkään eläimen syödä...

    Suojasin viime talvena ainoan rodoni napostelun jälkeen muovisella vihreällä varjostusverkolla eikä siihen enää peurat puuttuneet. Toivotaan, että kalaverkko tekisi saman sinun puutarhassasi. Kyllä on saanut katiskaverkkoa taivutella pienen hedelmäpuiden ympärille oikein urakalla, että mokomat selviäisivät talvisista hyökkäyksistä.

    T. Sari Puumulista

    ReplyDelete
  17. Geranium; Näin minäkin olen sen ajatellut: tuskin juuri tuo muutama neliömetri on niin kovin lintujen mieleen, kun ruokintapaikatkin on ihan toisella puolella taloa ja tipuilla on mieleisiä puita muualla.

    Minna; Kaikenlaista täytyy yrittää! Onneksi täällä on minimaalisesti jänisvaurioita, ja kiitos Mustin ja Ransun, myyrävaurioitakaan ei juuri ole. Viime talvi oli kyllä viheliäinen, kun hanki suli ja jäätyi, myyrät pääsivät mellastamaan ja söivät yhden harvinaisen tummalehtisen koristeompun, joka oli hankittu Vakka-taimelta. Kiitos!

    Hanna; En ole varma vaahteroiden syömisestä, mutta ainakin pientä japaninvaahteraani napsitaan, tosin ei koskaan kaluta kokonaan. Kiitos!

    Puumuli; Juu, tuossa luulossa minäkin olin, kun rodoni istutin ja seuraavana keväänä kymmensenttisiä oksantynkiä katsoessani totesin, että kyllä ne senkin sitten söivät. Kalliit ja kookkaina hankitut atsaleat kuolivat siihen käsittelyyn. Murr! Peurat ovat vihoviimeisiä otuksia. Kaikki pitäisi suojata, ihan kaikki.

    ReplyDelete
  18. Pakkohan sitä on jotain keksiä, edes väliaikaisesti. Ei yhtään hullumpi keksintö, pääasia, että toimii. Linnuille tuo saattaa olla samanlainen ansa kuin marjaverkotkin. Siksi heivasinkin omat marjaverkkoni kertakäytön jälkeen hiiteen. Kyllästyin poimimaan kuolleita tai henkihieverissä olevia lintuja verkon uumenista.
    On se kaunis puu ja sillä kun on niin kaunis nimikin: Marleena.

    ReplyDelete
  19. Onpa todella kaunis syysväritys! Isävainaja aitasi joka syksy omenapuut vanhoilla kalaverkoilla, kiersi koko alueen, ei yksittäisiä puita. Meillähän ei peuraongelmaa onneksi oo,mutta jänötit teki takavuosina tuhoja. Muakin huoletti,jos linnut tai jänöt sotkeutuu verkkoon,mutta onneks mitään ei sattunut.Pitäisköhän sitä täälläkin alkaa pikkuhiljaa viritteleen verkkoja ja runkosuojia paikoilleen,ettei talvi yllätä puutarhuria ;) Hyvää pyhäinpäivän iltaa Sailalle,Ransulle ja Mustille.

    ReplyDelete
  20. Hätä keinot keksii, ja hyvätkin vielä;)

    ReplyDelete
  21. Between; Marleena on ihana nimi, tulee mieleen vanhat elokuvat, ehkä mielleyhtymä Marlene Dietrichiiin...

    Tiina; Nyt on jo hyvä alkaa valmistautua, talvi saattaa tulla jo tässä kuussa kuten se teki kaksi vuotta sitten... toivon kumminkin, että ei. En kuulu niihin, joiden mielestä lumi tuo valoa, minusta se tuo vain märkiä kenkiä ja ankeutta ja se peittää viimeisenkin raikkaanvihreän eli nurmikon, jota on niin kiva katsella vähälumisena talvena.

    ReplyDelete
  22. Pioni; Toivottavasti tuo toimii!

    ReplyDelete
  23. Siellä mietitään peuroja ja täällä ympärillä loikkivia pupuja;)

    ReplyDelete
  24. Onpas kaunis syysväri! Onko tietoa tuon menestymisvyöhykkeestä? Meilläpäin ei tarvitsisi ainakaan peuroja varoa ;)

    ReplyDelete
  25. Vastasinkin jo tuossa ylempänä, että ilmeisesti III olisi pohjoisin taimistoviljelijöiden mukaan.

    ReplyDelete
  26. Mikä kaunotar! Hyvin keksitty suojaus, mutta toivottavasti ei jää lintuja.

    ReplyDelete
  27. Toivottavasti kukaan ei jää tuohon kiinni, voisin kuvitella että peuran sarvet saattavat tuhota koko rakennelman. Ainakaan kuukaudessa ei ollut havaittavissa minkään eläimen kiinnijäämisen merkkejä. Jos tuo toimii, niin voisin pätkiä ullakolla olevat lukemattomat kalaverkot peurasuojiksi.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!