Ransu näyttää, ettei kalenteripojan välttämättä tarvitse olla suuri ja lihaksikas, pieni ja pörröinenkin käy. Tässä kuvareportaasissa on kuvia lähinnä Ransun ensimmäisen ja vähän toisenkin vuoden ajalta. Ajattelin, että uusille lukijoille saattaa olla kivaa nähdä pienempääkin Ransua.
Tässä kuvassa Ransu kurkkii Mustia keittiön kaapin alla 10. tammikuuta 2009, seuraavana päivänä siitä, kun Ransu muutti meille.
Here are some images of a very small and a little bit bigger Ransu. I thought it might be nice for new readers to see what he was like when he was small, or medium.
Leppoisen pörröistä maanantaita kaikille!
.JPEG)
.jpg)
Voi Ransu♥♥
ReplyDeleteIhania kuvia :) Meinasin jo tosin protestoida, että ei Ransu kai ole kovin pieni... Mutta ne olikin vauvakuvia!
ReplyDeleteVoi Ransu ♥ Ransusta on tullut ihan sellainen veijari kun näistä kuvista on nähtävillä!
ReplyDeleteNytpä minulle välähti, miksi kissat aina onnistuvat kuvissa: ne eivät jännitä! Aina yhtä omanarvontuntoinen olemus. Kivat kuvat.
ReplyDeleteHurmuri pienestä pitäen ♥. Kuin myös paini- ja halikaverinsa :)
ReplyDeleteIhastumisvaroitus olisi ollut paikoillaan ;) Täällä sydän läpättää ja silmä hakeutuu kuviin uudelleen ja uudelleen ♥
ReplyDeleteIhana, varsinkin tuo ensimmäinen kuva, jossa hän kurkkaa tuolin alta.
ReplyDeleteNo, niin. En sitten kirjoittanutkaan tähän ihan kaikkia niitä ihastuksen huudahduksia ja lukuisia lässytyksen sanoja, joita kuvia katsellessa ääneen päästelin. Kissat yksinkertaisesti saavat minut reagoimaan sillä tavoin - ja pentukissat erityisesti. Ja kyllä vaan, kissallakin pitäisi olla lajitoveri, vaikka ihminen olisi kuinka hyvä palvelija tahansa. Niin on ihana tuo Ransu, että!!!! Ja samaa sanon Mustista. Rapsisrapsis kumpaisellekin.
ReplyDeleteVoi pientä Ransua. Silti näyttää jo aika isoltakin. Pian ehkä jää poikien väliltä murtuikin, ja he jo nukkuivat Ransu ja Musti suloisesti sylityksin.
ReplyDeleteEdellisessä postauksessasi lupalit kevättä ehkä jo viiden kuukauden päästä. Ihanaa! Minä vasta pari viikkoa sitten istutin noita samoja matalia kurjenmiekkoja. Seuraava reaktioni oli pieni työlääntyminen: Voi ei, haluan pitemmän talviloman, kevät ja kesä tulevat liian äkkiä ja ovat liian rasittavat. Kesä on ihanaa aikaa mutta silloin on paljon hommaa ja päivät vielä niin valoisat ja pitkät. Viime kesä oli kaunis ja pitkä ja työntäyteinen. Nyt on kiva huilata kunnolla.
Onpa ransu kasvanut kovasti.
ReplyDeleteIhanat kalenteri-pojat.
Kiitos samoin sinne teille:))
Ihana Ransu:) ja ihan itsensä näköinen ja oloinen jo tuolloin;)
ReplyDeleteRansu lapsi ehti joka paikkaan :)
ReplyDeleteMusti on leppoisa kaveri kun hyväksyi Ransun heti perheenjäseneksi. Voi noita karvapallukoita.
Voi apua mitä kuvia! ♥
ReplyDeleteVoiih, ei oo totta mikä söpöläinen pikku-Ransu! :D ♥
ReplyDeleteKiva nähdä kuvia pienestä Ransusta, joka oli hurmuri jo silloinkin:))
ReplyDeleteOhhoh miten paljon kommentteja! Katsotaan ehtiikö Ransu vastaamaan...
ReplyDeleteRasu rentoutuu sohvan alla ja kiittää kaikkia kommenteista, minä vastaan vähän hänen puolestaan.
Inka; Ransu ei taida tosiaan enää pienestä mennä ;-)
Paula; Meni siinä pari päivää, että suhtautuminen oli selvitetty puolin ja toisin. Ransuhan alkoi pelätä murisevaa Mustia, ja siinä vaiheessa kun Musti oli jo valmis leikkiin, Ransu alkoihin peloissaan sähistä.
Voi, luulen kyllä että kun olet lepäillyt muutaman kuukauden ja vähän ylikin, olet enemmän kuin valmis kevään tuloon. Saahan sitä paitsi kesälläkin velttoilla!
Halikuva on ihana <3
ReplyDeleteIhan mielellään näitä kattelee vanhakin lukija! <3
ReplyDeletekyllä tuollainen kalenteripoika on oikeen hyvä - ei aina tarvi olla niin lihaksikasta ja tosimiestä ;)
ReplyDeleteIhanat kuvat!
Kiitos Katja, Zepa ja Hanna! Nykyäänhän Ransu siis on lihaksikas tosimies ;-)
ReplyDeleteVoi suurta suloisuutta, Ransu oli jo pikkiriikkisenä supersöpöläinen <3 Pus ja raps, myös Mustille :)
ReplyDeleteRansu kiittää pusuista! PöRRRRRRR :-) Ja Musti, vähän hillitymmin.
ReplyDeleteRansun nassu on niin sulattava <3 Lähetämme yhteistuumin suukkosia kalenteripojalle Unnan kanssa!
ReplyDeleteRansu on hurmaava kaiken kokoisena, samoin Musti :)
ReplyDeleteKyl on ihania kuvia. Ei kyllä oo mitään niin suloista, kun pieni kissa, tai no pienet yleensä.
ReplyDeleteKyl kissat on sit ihania, huokaus. Ihana toi halikuva. Tuliks noi heti alusta asti hyvin toimeen keskenäns?
ReplyDeleteElla ja Unna; Kiitos pusuista! Ransu otti ne vastaan tyynen tyytyväisenä.
ReplyDeleteSaraheinä; Kissoilla on sellainen taipumus ;-)
Amalia; Kyllä pentukarvaiset pörröiset pienokaiset ovat hurmaavia.
Maija; Siinä meni pari päivää, ensin Musti murisi ja sähisi ja sitten Ransu alkoi pelätä Mustia. Kun siitä oli päästy yli, niin toimeen on tultu.
Ihanat kuvat. Miten musta näyttää, että Ransu on kaverusten pomo...?
ReplyDeleteHyvin tuo on tilan ottanut haltuun pienempänäkin. ;)
ReplyDeleteKukkaiselämää; Kyllä Musti pistää Ransun ruotuun päivittäin. Ja Ransu kunnioittaa Mustia. Riiviöpikkuveli se on ;-)
ReplyDeleteSea; Ransu ei ole seinäkukkasainesta ;-)
Ransulla vaikuttaisi olevan virikkeellinen ja tapahtumarikas ihana elämä :))
ReplyDelete-Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukusta-
Toivon kovasti että näin on. Kyllä hän aika tyytyväiseltä vaikuttaa, kissana tietysti tyytyväisyys kohdistuu pääasiassa itseen ;-)
ReplyDeleteOnni on....oma veli! Ja elämä noin yleensä, kuvista päätellen!
ReplyDeleteJoo... veljessä ja elämässä ei ole paljon vikoja. Tuumaavat Ransu ja Musti.
ReplyDeleteVoi voi....Ei ole ihme, että olet hullaantunut Ransuun ja halunnut sen itsellesi. On toooosi hurmaava ihana pojan koltiainen :)
ReplyDeleteRansu on täydellinen lisä perheeseemme. Ja Musti on niin leikkisä, että kaipaa painikaveria päivittäin.
ReplyDeletePieni ja pörröinen kalenteripoika Ransu päihittää mennen tullen esim. meidän työpaikalla olevan liikunnan pojat -kalenterin. Myös suuri ja pörröinen Ransu sekä minkä tahansa kokoinen Musti päihittää mainitut pojat milloin tahansa.
ReplyDeleteIhana kommentti :-)
ReplyDeleteVoi ei, aivan syötävän söpöjä kuvia Ransusta! :)
ReplyDeleteRansu oli tosiaan vaarassa tulla syödyksi, niin söpö se oli <3
ReplyDelete