Pidän suuresti ritarinkannuksista, mutta minulla on ollut niiden kanssa luvattoman huono tuuri. Istutin niitä aikoinaan jo vanhempieni pihalle, mutta taimien paikalta ei noussut seuraavana vuonna mitään. Olen myös kylvänyt ritarinkannuksia siemenestä, mutta ne eivät itäneet.
Tänä keväänä huomasin kuitenkin kaksi aivan ritarinkannuksen näköistä kasvia kohopenkkikasvimaallani. Olin kipannut epäonnistuneen siemenkylvöksen sinne jo ainakin pari vuotta sitten.
Siirsin taimet muotopuutarhaan ja tässä on niistä toinen! Toinen on pienempi eikä kuki vielä.
This is the first time ever that I succeed with Delphiniums. I found two young plants in a raised bed where I had discarded an ungerminated seed tray some years earlier.
Tämä on puolestaan ystävältä saatu, joka on joka vuosi kituuttanut, mutta nyt se kukkii! Toinenkin ystävältä saatu ritarinkannus on elossa.
Tähän väliin täytyy näyttää, mikä ihanuus äskeisen kuvan taustalla on: portlandruusu 'Comte de Chambord'. Ruusut ja ritarinkannukset ovat hurmaava yhdistelmä, mutta tämä pensasruusu pysyttelee sinnikkäästi alle polvenkorkuisena. Tarkoitus oli, että tämä olisi pari muotopuutarhan toisessa päässä olevalle neilikkaruusulle, mutta tämä on neilikkaruusuun verrattuna onneton nysä.
Mietin, onko muotopuutarha liian paahteinen ritarinkannuksille. Tässä penkissä maakin on laihaa, lähes pelkkää kivi-sora-tiilimurskaa. Kannukset voisi siirtää muualle siksikin, että niiden sini on väärän sävyistä tähän. Muotopuutarhassa on paljon violetinsinistä, kuten kuvan tähkälaventeli ja pallo-ohdakkeet.
Perhosetkin rakastavat laventelia.
Ja alppipiikkiputkea. Kukan kylmä metallinhohto on upea, tätä ihastelee jokainen ohikulkija tällä hetkellä.
Hyvät ritarinkannusuutiset eivät loppuneet tähän: villiin punaiseen penkkiin syksyllä istuttamani 'Astolat' on yhä elossa! Mutta aivan, sehän on sinne tyystin liian hempeä. Puutarhurin elämä on loputonta siirtämistä. Tällä hetkellä tosin vain kirjaan siirtoajatukset ylös. Ehkä toteutan ne myöhemmin, ehkä tulen toisiin ajatuksiin ennen sitä.
Rauhallista sunnuntai-iltaa!
Alppipiikkiputki – Eryngium alpinum
Pallo-ohdake – Echinops
Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä
Ritarinkannus – Delphinium
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia
.JPEG)
.jpg)
Onpa hieno ritariyllätys! Meillä muuten ritarinkannukset ovat myös paahtavassa auringonpaisteessa. Ollaan huomattu että ritarit, jotka saavat reilun annoksen hevosenlantaa, kukkivat runsaammin kuin laihemmassa maassa olevat. Ihania ovat myös nuo sinun piikkiputkesi!
ReplyDeleteMahtavaa että ritarinkannukset ovat vihdoin ja viimein alkaneet menestyä!! :)
ReplyDeleteJännän värinen tosiaan tuo viimeinen kukka!Mä haluisin joskus laventelia kasvamaan.Ja luumupuun, päärynäpuun, kirsikkapuun.... :)
ReplyDeleteSiirsin omat ritarinkannukseni pois paahteesta ja hiekkaisesta maasta muutama vuosi sitten. Ne kyllä kukkivat, mutta saivat sitten aina jonkun lehtiä rumentavan taudin loppukesästä. Nyt ovat savipohjaisessa ja hepankakalla parannetussa ja viihtyvät...ja siementävät. Tosin siihen vanhaan penkkiinkin ilmestyy vieläkin siementaimia. Toivottavasti niitä ilmestyy sullekkin:-)
ReplyDeleteSiirtoajatukset ovat minullekin tuttuja, vaikka olen toteuttanut niitä melko niukasti. Toistaiseksi olen siirtänyt ruohosipulit, jotkin toiset sipulit ja ison raparperin kukkapenkistä kasvimaalle.
ReplyDeleteViime keväänä yritin siemenestä kasvattaa kääpiöritarinkannusta, mutta en saanut yhden ainoaakaan tainta. Lohduttaa, kun ammattilainenkaan ei ole oikein hyvin onnistunut.
Mun ritarinkannukset kyllä nousee maasta, mutta ovat jotenkin harvoja ja ylipitkiä! Olen nähnyt sellaisia kunnon puskia, joita ei kaada edes tuuli. Joka vuosi lupaan tukea ne mun keikkujat, mutta aikeeksi on jäänyt.
ReplyDeleteKiitos kaikille kommenteista! Onpa jännittävää kuulla, minkälaisia vaikeuksia ja menestymisiä teillä on ollut. Minulla kun ei ole mielikuvaa siitä, minkälaisessa paikassa ja hoidossa ritarinkannuksista tulisi niitä reheviä upeita puskia.
ReplyDeleteSanuliini; Kiitos kovasti neuvosta!
Elina; Sinun blogissasi ihastelin upeita ritarinkannuksia lähes kateudesta vihreänä :-D
Sesse; Hyvä että on ostoslista valmiina ;-)
Tuula S; Kiitos paljon tiedosta! Siementaimet olisivat hieno yllätys.
Paula; Ehkä sinullekin ilmestyy yllätystaimia joskus parin vuoden kuluttua?
Tillariina; Keikkujien kanssa on hyvä olla liikkeellä jo keväällä, kun kesä menee niin humauksessa - sitten on aina jotenkin myöhäistä yhtäkkiä.
Meillä ritarinkannukset ovat viihtyneet hiekkaisessa, laihassa ja tiiviissä maassa, kuivassa ja paahteessa sekä multaisassa. Ja itäneetkin ovat vallan hienosti. Olisikohan se kiinni myös ritarinkannuslajeista? Meillä varjoisa, kosteahko ja ravinteikas maa tuottaa erityispitkiä ja harvoja ritarinkannuksia. Auringossa niistä tulee tiivimpiä ja runsaskukkaisempia. Mutta viehättäviltä ritarisi näyttää, toivottavasti viihtyisivät jatkossa paremmin.
ReplyDeleteSinun blogissasi olenkin ihastellut ja ääneen huokaillut upeita ritarinkannuksia! Kiitos paljon kokemuksista. Ehkä ne saavat siis jäädä tuohon paahteeseen. Ongelma täällä saarillahan on myös tuuli, ensimmäisen kuvan kukkavarsi kasvaa todellakin vaakatasossa.
ReplyDeleteNo meinasin kysyä sulta, miksi mun Ritarinkannukset eivät viihdy meillä ;) Olen kokeillut kaksi kertaa, eikä vaan onnistu :(
ReplyDeleteHmmm... onpas kumma, miksi ritarinkannukset eivät viihdy pihallasi.
ReplyDeleteMeillä ne tuntuvat kasvavan missä vaan, toiset ovat kukkapenkissä oikein kunnon multamaassa, olleet jo useamman vuoden ja mä en melkein koskaan muista lannoittaa. Puska on laajentunut jo varsin muhkeaksi.
Juuri ny en muista lajiketta, mutta sen pitäisi olla jotain matalampaa sorttia; ovat kuitenkin minun mittaisiani. Oikein pulleat ovat kukat ja vaativat kyllä tukemista.
Toiset ovat vielä vähän keskeneräisessä penkissä aika kovassa savimaassa, siinäkin kukat ovat muhkeat, mutta varret jäävät lyhyemmiksi.
Molemmat paikat ovat periaatteessa auringossa koko päivän, mutta meillä on niin paljon puita, että osan päivää ovat puiden varjossa.
Ihana alppipiikkiputki, mun vähän kärsi, kun muutettiin sen paikkaa,
leikkkasin kukkavarret pois, että juurtuisi nyt paremmin. Toivottavasti ei ottanut liikaa nokkiinsa, vaan kukkii taas ensi kesänä....
Ai niin, pikaista paremista sun kädellesi! Onneksi sulla on ne pojat hoitamassa, kissaterapia on ihan parasta lääkettä vaivaan kuin vaivaan :)
Mulla ritarinkannukset selviävät pari vuotta ja sitten katoavat. Tänä keväänä kasvattelin niitä siemenistä. Eivät kuki vielä tänä kesänä, toivottavasti kukkivat ensi vuonna. Nuo alppipiikkiputket ovat ihania. Mulla on niitten kanssa nyt sama tilanne kuin ritarinkannusten. Kylvin ja kasvatin siemenistä keväällä ja eivät kuki vielä. Ehkä ensi kesänä...
ReplyDeleteAlppipiikkiputki on niin komea, että niitä pitää saada. Meillä riittää laihaa maata. :D
ReplyDeleteSuloinen laventeli ♥
ReplyDeleteAlppipiikkiputkesi on upea!
ReplyDeletePiikkiputki on aivan mahtava,eipä ihme,että vetää katseita puoleensa. Toivon mukaan minunkin anopilta saamani piikkiputki kukkii jo ensi kesänä.
ReplyDeleteMinäkin siirtelen hiukan syksymmällä kasveja paikasta toiseen,jos sellaista tarvetta ilmenee. Ovat sitten keväällä yleensä jo melko hyvässä kasvussa,jos ei satu talvi niitä tappamaan.
Amalia; En osaa sanoa! Huonosti ne täälläkin viihtyvät, tai ovat tähän asti.
ReplyDeleteSuvikummun Marja; Sitä minäkin ihmttelen, kun joillakin toisilla se vaikuttaa olevan helppo kasvi.
Taisin kitkiessäni löytää tänään alppipiikkiputkivauvan isomman viereltä ♥ Kiitos. Kissaterapia auttaa kaikkeen.
Kukkaiselämää; Toivottavasti sinulla on ihanaa sinistä kukkaloistoa ensi vuonna!
Nettimartta; Sittenhän piikkiputket kuuluvat teidän puutarhaan!
Myrsky ja Minna & Akileija; Kiitos!
Katja; Piikkiputket ovat parhaimmillaan oikein aurinkoisessa paikassa. Viime talvi tappoi aika monta siirrokasta tai uutta taimea :-(
Kylvin mustia ritarinkannuksen siemeniä ja pienet alut ovat nyt maassa. On upea kasvi, mutta niin on piikkiputkesikin !
ReplyDeleteSuloinen laventeli...en harmikseni ole saanut sitä täällä talvehtimaan.
Asissta nyt kolmanteen; onko sulla kylmägeelipussia tai vielä parempi täsmä hoito kipuun on pakastaa kertakäyttömukillinen vettä ja pitää sitä kipu kohdassa. Jäädyttäessään kipukohtaa turruttaa kivun ainakin hetkeksi.
Suurkiitos vinkistä! Onhan mulla joskus ollutkin pakastehernepussi ihan tuota varten, tai tenniskyynärpäätä oikeastaan.
ReplyDeleteIhanaa, ritarivauvoja <3
Alppipiikkiputki näyttää ihan höyhenkukalta, hieno!
ReplyDeleteTerkkuja pojille, HAU!
Minullakin on ollut huonoa tuuria ritarinkannusten kanssa. Ihastelin niitä monta vuotta, mutta kun yhden kesän olin poissa oli kannusten paikalla kuoppa. Joku muukin taisi ihastua niihin. Parin vuoden päästä huomasin, että paikalla kasvoi taas ritarinkannuksia ja siirsin ne varmuuden vuoksi toisaalle, tänä vuonna minua ilahduttivat oiekin komeat vaaleansiniset patukat.
ReplyDeleteOlen vuosia sitten kylvänyt ritarinkannuksia... ja tänä kesänä niitä on jäljellä enää yksi. Sekin selvästi jo heikko. Kasvupaikka sillä on tuore, ehkä liian kostea talvella. Sen vierestä nimittäin kuoli tänä talvena uusi särkynytsydän.
ReplyDeleteKomeimman ritarinkannuksen olen nähnyt hiekkamaatontilla, hyvin aurinkoisella paikalla.
Aivan ihana alppipiikkiputki ! Sen väri on tosiaan käsittämättömän upea : )
In deinem Garten blüht es ganz wunderschön. Ich freue mich sehr, dass ich dein Blog gefunden habe.
ReplyDeleteGruß, Anette
Kompostit tuottaa joskus mukaviakin yllätyksiä! Paranemista kädelle, toivottavasti on jo parempi.
ReplyDeleteSulo; Kiitos! Mau teille!
ReplyDeleteCheri; Voi ei, ritarinkukkavoro!
Sariw; Ahaa, kiitos tiedosta. Jätän nuo sitten tuohon kuivaan paikkaan, vaikka minusta osa noista on jo ollut tuossa niin monta vuotta, että niden pitäisi jo olla niitä komeita yksilöitä eikä puolikuolleita kituja ;-)
Neuer Gartentraum; Thank you for your comment!
Katja; Kiitos, parempi jo, mutta ei tuolla kädellä voi oikein mitään vielä tehdä.
Ritarinkannukset näyttävätkin olevan niipokkaita kasveja... Äitini on vuosikausia yrittänyt löytää niille sopivaa kasvipaikkaapihamaalta, kun he ensimmäisen vuoden jälkeen eivät enää suostuneet kukkimaan. Tänä vuonna tapahtui ihme. Kannukset siirrettiin palavarakkauksien seuraan ja kas kummaa, kukkiminen alkoi <3 Lähtiessäni sieltä myös siniset ritarit alkoivat kukkia.
ReplyDeleteVai niin! Tästä ei voi vetää kuin sen johtopäätöksen, että ritarinkannuksen viihtymisestä milloin missäkin olosuhteissa ei voi vetää mitään johtopäätöksiä ;-) Kasvihan on oikukas kuin oopperadiiva. Hienoa, että ne kukkivat nyt äitisi pihalla vuosien jälkeen.
ReplyDelete