Friday 30 March 2012

Kaikki näkyy

Tämä aika, jolloin lumi on sulanut ja toisaalta talvi on painanut viime kesänä tasoitetut maa-alat lommoille ja kummuille ja heinikotkin littaan, on erinomaista pihatyöaikaa. Nyt näkyvät maanmuodot selkeimmin.
Hienon sään siivittämänä olen ähissyt ja puhissut pyöritellessäni kiviä ja kärrätessäni maata.
Vanhan talon edustalla on vielä kivipankki, josta voi ottaa materiaalia jos vain jaksaa pyörittää. Muutamaa kiveä en saa hievahtamaankaan, niihin pitää pyytää apua. Mutta muuten olen jo aloittanut vuotuisen kivenpyörityksen: pienempiä kottikärryillä, suurempia nokkakärryillä ja niitä, minkä kanssa en saa edes nokkakärryjä liikkeelle, käsin pyörittämällä. Kivet ovat peräisin multapenkkaperustuksesta, joka muuttuu tänä kesänä rossipohjaksi.

Now, before the vegetation starts to grow the garden's structure and its defects can be clearly seen. Last days I have been rolling stones, he he, shovelling dirt and sweating, sweating. But it's best done now – if the weather is good, there is such joy in being outdoors, so much energy, but the borders don't require much work and there isn't much in them to distract from the groud work.
In June, it is a different story, then the jungle begins to show and there is no hope seeing much at ground level (last three images are taken in early June).

Harvemmin kuljen taloni ohi kylätietä pitkin, mutta kun muutama päivä sitten kuljin, huomasin, että pihassanihan näkyy jotakin rakenteentapaista. Alempi kivirivi on jotakin perustusta tai pengerrystä, joka paljastui kun sen vain kaivoi esiin. Sen takana olevaa pienempää kiviriviä pyörittelin viime syksynä ja se työ jatkuu. Pengerrysten välissä on pihapolku. Keltainen talo ylhäällä on naapurin.
Piha näyttää jopa siistiltä tähän aikaan vuodesta. Mutta sehän on vain silmänlumetta. Holtittomuus alkaa kesäkuussa ja elokuussa piha on täysin kuriton. Eikä rakenteista tai rakenteettomuuksista näy silloin mitään.

Pengerryksen edustan kukkapenkki kesäkuun alkupäivinä. Kukassa on vuorijumaltenkukka ja sen vieressä unelmatädyke (kiitos Nina Min Edenistä!). Etualalla nousevat sulkavaleangervo 'Chocolate Wingin' kupariset lehdet. Kasveja tunkee joka kivenraosta.

Holtittomuutta lisäävät kaikenmaailman kivikasat. Etualan sininen öljytynnyri on kylläkin ihan oikealla paikallaan keräämässä kuistin räystään sadevettä.

Pihapolku saunalle päin edelleen kesäkuun alkupäivinä. Huh huh. Mutta ihanan vehreää!
Holtitonta perjantaita!

Sulkavaleangervo – Rodgersia pinnata
Unelmatädyke – Veronica gentianoides
Vuorijumaltenkukka – Dodecatheon meadia

19 comments :

  1. Jestas mikä kateus valtaa mielen kun katselee noita lumettomia maisemia. Miksi ei meilläkin jo!!!

    Voi olla että tänä vuonna ei vappuna vielä istutella kasvimaalle yhtään mitään, hyvä jos äitienpäivänä päästään puuhiin. Sen verta tuota lunta on vielä.

    ReplyDelete
  2. Mutta eihän se olisi yhtään kodikasta, jos ei olisi vähän holtittomuutta näkyvillä! :) Toki viimeisen päälle laitetut kodit ja puutarhat ovat kauniita, mutta en minä niissä silti viihtyisi pidempiä aikoja. Ja luontohan vasta holtiton onkin! ;)

    ReplyDelete
  3. Katja; Hitsi, miten sitä lunta taas onkin niin paljon - ja miksei sitä sitten satanut tasapuolisesti kaikille. Ainakin tänne ja ilmeisesti muallekin länsirannikolle sitä tuli harvinaisen vähän.
    Kyllä se sitten lähtee kun on lähteäkseen. Viime päivinä täällä on saanut nauttia lähes kymmenen asteen lämmöstä tuulettomissa paikoissa, tänään on huomattavasti koleampaa! Mutta kai lumi melkein koko ajan sulaa, tai ainakin sitten kun teillekinpäin tulee kymmenen astetta.

    Heidi; Niin se on, enkä haluakaan mitään golfkenttämäistä ilmestystä pihalleni. Mutta rakennetun ja villin yhdistelmä se vasta viehättävä onkin - kun vain saisi ne rakenteet näkymän sieltä villin keskuudesta :-D

    ReplyDelete
  4. Holtittomuus kunniaan vaan! Älä riko paikkoja, kiven kanssa voi ahnehtia liikaa.

    ReplyDelete
  5. Holtittomuus on joskus ihan hyvästä! :D Ja sitä paitsi, liian säntilliset puutarhat ovat aika tylsiä. Olisko oikeen holtiton ja muutaman lasillisen viiniä tänään (samalla kun katsoo, miten Marian synnytys sujuu Subilla klo 22). Voi olla, että menee viini väärään kurkkuun...

    ReplyDelete
  6. Jokke; Juu, saappaissa on teräskärjet, kun saisi vielä teräsvahvistetut hanskat ;-) Sormet ovat pari kertaa tahtoneet jäädä murikoiden väliin.
    Toistaiseksi muutaman viime päivän saldona on mustelma polvessa (kivestä) ja kuhmu otsassa (männyn katkenneesta oksasta, jota temmoin alas puusta). Ehjänä ollaan!

    Tiina; Viini kuulostaa erinomaiselta, mutta synnytys... huh huh. Huh huh. (Oon hurjan sairaala- ja synnytyskammoinen). Huh huh.
    No joo, mukavaa perjantai-iltaa!
    Olen ihan samaa mieltä; säntilliset puutarhat on tylsiä, yllätyksiä ja rehotusta pitää olla!

    ReplyDelete
  7. Voi että tuo viimeisen kuvan vihreys... voisiko sitä saada suoraan suoneen, kiitos? Onneksi huomenna on ne messut.

    Sinun pihaasi kyllä sopivat nuo kivirakennelmat aivan mahtavasti. Ja kaikki muukin. Pihasi on niin talosi näköinen. SINUN näköisesi :)

    Se, että siellä on jo noin lumetonta, antaa kyllä toivoa: vielä se valkoisuus / likaisenharmaus täältäkin häipyy! Technicoloria peliin, nyt saa mustavalkoisuus maisemassa jo päättyä.

    ReplyDelete
  8. Kaikkea täältä Saaripalstalta paljastuukin. Saila ja kissapojat asuvat kivenpyörittäjän kylässä! Hihii:D

    ReplyDelete
  9. Voi miten riemastuttavaa on taas katsella näitä kuvia! Ja kuulkaas siskot hyvät suomalaiset (anteeksi tämä patriotismi, mutta sellaiseksi muuttuu ulkomailla ;-) ) tuo puutarhojen holtittomuus on se piste ii:n päällä tässä ihastuttavuudessa. Nimittäin se on niin ihanan vastakohtaista saksalaisille puutarhoille, jotka ovat niin säntillisiä, niin säntillisiä, ei saa rikkaruohon rikkaruohoa olla esillä missään, pensaat (ja myöskin puut) pitää leikata geometrisiin muotoihin, kaiken tulee olla viivasuorassa kurissa ja Herran nuhteessa. Tämä johtaa siihen, että saksalaiset osittain jopa kammoksuvat suuria puutarhoja, koska niiden pitäminen absoluuttisen kurin alla on mahdotonta ja työllistää yhden ihmisen täyspäiväisesti, varsinkin kun vielä huomio kuinka hurjalla kasvuvauhdilla täällä kaikki kasvaa ja kuinka pitkä vuotuinen kasvukausi on! Olenkin monasti ihmetellyt, mikseivät lapset saa olla lapsia, puut puita ja pensaat pensaita juuri sellaisina kuin ovatkin ja saanut vastauksena epäuskoisia ja hämmästyneitä katseita. Vastaavasti Suomessa visiitillä muutama tuntemani saksalainen on ihmetellyt, kuinka suomalaiset voivat kutsua tällaista villiä luontoa puutarhaksi.

    Kyllä vain villi Pohjola on huikean kaunis kolkka tällä pallolla!

    Saila, laittaisitko jossain vaiheessa kuvia parsapenkistäsi?

    tv Leena

    ReplyDelete
  10. Voi Saila, miten kaunista!!!!
    Mahtavaa, että olet jo päässyt pihahommiin.
    Onko rautakangesta mitään apua noissa kivenpyöritystöissä? Valtavaa työtä tuo rakenteellisuus muuten vaatii. Omassa puutarhassani on yksi pieni rakenne kaiken päällevyöryvän holtittomuuden keskellä. Täytyy muuten joskus kuvata SE!

    ReplyDelete
  11. Kivien pyörittelyä sielläkin :). Meillä se jäi taas hetkeksi odottamaan, kun lunta työntyy taivaan täydeltä. Onneksi krookukset ovat kestäviä eivätkä vähästä hätkähdä. Jotain kasvua meidänkin pihalla on jo tapahtunut :)

    ReplyDelete
  12. Intopii; Juu, sitten olisi vihreäverinen (vrt. sini-). Toivottavasti piha on itseni näköinen sekä paikkaan sopiva. Ainakin täällä on hurjan paljon erikoisia ja epäperinteisiä kasveja ottaen huomioon, että kyseessä on perinnekylä. Mutta ei voi mitään.

    Myrsky; Juuri siinä :-D

    Leena; Voi käääk... ööh... tuota. Parsani kasvavat todella huonossa paikassa kasvimaalla, joka on savimaata ja kasvusto on rikkaruohojen valtaama. Mulla on jo paikoillaan betonirengas toisaalla, jonka täytän hiekkapitoisella maalla, perkaan parsanjuuret ja laitan ne siihen renkaaseen. Tällä hetkellä niistä tuskin kannattaa näyttää kuvia saunakukkakasvuston seassa ;-) Varsinainen älä-tee-näin-kuva. Muuten, löysinkin eilen muita kuvia etsiessäni kuvan parsanversoista kasvimaalla, olivat korjuukypsän näköisiä 20. toukokuuta ainakin jonakin vuonna.

    Irene; Suomen pihat ovat kesäkuussa kauneimmillaan :-)
    Rautakangesta on apua, paitsi ylämäkeen pyörittäessä tai jos kivi pitää asettaa tarkasti, kuten se muuriin tai pengerrykseen on laitettava. Kangella sitä ei saa juuri niin kuin haluaa, tai siis minä en saa kun ei ole tarpeeksi taitoa. Mutta on siitä kangesta monessa tilanteessa apuakin, tai jopa kahdesta kangesta.
    SE rakenne kuulostaa hyvältä :-D Vaadin kuvaa!

    Susanna; Täälläkin alkoi juuri tulla lunta taivaan täydeltä! Sinäpä sen sanoit. Mutta hyvä niin, kun leipätyöt on jääneet tosi vähälle viime päivinä, on ollut aivan liian hyvä keli koneen ääressä istumiseen.

    ReplyDelete
  13. Selkeästi sieltä löytyy sekä rakennetta että vallan ahkera emäntä! :)

    ReplyDelete
  14. Hmmm. täällä kun on tullut räntää puoli päivää, niin emäntä juuri kaivautui ylös sängystä pehmeän viltin ja Ransun alta...

    ReplyDelete
  15. Teillä on ihanan lumetonta!
    Kyllä se meilläkin on kovaa vauhtia sulamassa, jos ei nyt tulisi kovasti uutta...

    ReplyDelete
  16. Juu oli eilen, tänään on maa valkoinen :-D

    ReplyDelete
  17. Oivoi. No, kyllä meilläkin (nii-in!) takametsässä on jo ainakin puolet maaperästä paljaana. Ja pikkupikkutakapihallakin on jo muutamia lumettomia laikkuja. Tosin vieressä sitten 20 cm lunta, mutta kuitenkin!!!

    Ihanaa ajatella heinäkuuta, jolloin kaikki kasvaa hulluna! Mutta on tämä odotus ja uumoilukin lystiä.

    ReplyDelete
  18. Voi miten kaunista on tuo puutarhasi holtittomuus! Ja kateeksi kyllä käy tätäkin vuodenaikaa, kun siellä ihan oikeasti jos puutarhassa ahkeroit -meillä kun vielä laulaa lumikola :(
    Omat kivivarastot sun muut tarvikevarastot on tarpeellisia, mäkin koita tilan sallimissa rajoissa kerätä kaikenmaailman tiilinpäitä ja kivenmurikoita sekä laattoja odottamaan inspiraatiota. On kiva sitten toetuttaa jotakin, kun on ainekset itsellä valmiina ja saa kierrättää.

    ReplyDelete
  19. Pitäisiköhän purkaa tämänpäiväiset kuvat kamerasta, on meinaan aika erinäköinen maisema tänään! Yöllä tuli lunta ja sitä sataa nytkin. Mukavan jouluinen olo tuli, mutta paljon parempi, kun ei ole niin pimeää!

    Minustakin kesä on häkellyttävää aikaa, se on uskomatonta, miten talvella niin paljas ja eloton maa saattaa puskea tuon määrän elämää kesällä! Että siellä onkin kaikki elämä tallella, vaikka ei totisesti siltä näytä. Se on jokavuotinen ihme, eikä varmaan lakkaa olemasta ihme silmissäni, vaikka eläisin satavuotiaaksi.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!