Wednesday 4 May 2011

Untuvamasu ja pumppujuhla

Pikkuinen Ransu nukkuu usein pitkänä pötkönä selällään. Suloista, ja varsinkin ihanaa, kun Viljo teki samoin – Ransu tuntuu useinkin Viljon pikku-veljeltä, vaikka eivät ole mitään sukua. Ehkä pitkäkarvaisten karvamassujen täytyy tuulettaa masuja, muuten tulisi kuuma?
Joka tapauksessa: kuvitelkaa nenän upottamista tähän untuvaiseen masuun, sillä sitä Ransu antaa tehdä ihan mielellään, tuskin edes havahtuu moisesta ♥

Tänään onnistuin sellaisessa, mistä en olisi ikinä uskonut selviytyväni. Taisin jopa luvata naapu-rille syöväni hattuni tai ehkä se oli kengänpohja, mutta nyt toivon ettei hän muista lupaustani ensi kerran kun tapaamme.
Vesipumppuni yksi osa jäätyi talvella, vaikka olin tyhjen-tänyt pumpun. Ärsyttävää. Tämä pumppuni on vasta vuoden vanha, ja sama malli kuin edellinenkin. Otin siis vanhasta sen rikki menneen osan (sylinterin mallinen osa ohjauspaneelin tapaisen osan takaosassa) ja vaihdoin sen, mutta se ei auttanut.
Sitten avasin koko ohjauspaneelin ja vaihdoin vanhasta saman osan tilalle, mutta pumppu ei käynnistynyt lainkaan. Sanoi vain naks, naks.
Hmm.

Tällaisia kaavio-kuvia tavailin ja vaihdoin myös virtakytkimen takana olevan laatikon johtoineen vanhan mallin vastaavaan. Ärsyttävästi valmis-taja on tässä välissä muuttanut mm. ruuvien ja muiden kiinnikkeiden jengoja eri kierteil-le: miten se voi muka uudistaa pumpun toimintaa?
Nyt sain pumppuun hurinaa, mutta se ei edelleen lähtenyt käyntiin. Tämä korjaus on siis prosessi, joka on jatkunut tammikuusta asti, sillä aina välillä olen luovuttanut kun en ole keksinyt mitä voisin tai osaisin enää tehdä.
Päätin nyt vielä vaihtaa koko varsinaisen vesisäiliöosan, jos kerran koneessa toimii virta mutta pumppu ei lähde käyntiin. Sen tehtyäni kone käynnistyi, mutta sammui kun lakkasin painamasta reset-nappu-laa. Vielä vähän lisää siemenvettä pumppuun ja letkuun ja pidin sormia ristissä ja varpaita, ja koputin puuta, ja mitä vielä... ja pumppu lähti liikkeelle eikä pysähtynyt enää!
Siis miten näin voi käydä? Että ihminen joka ei tajua pumpuista yhtään mitään ja joka on luovuttanut jo ainakin viisi kertaa, saa vesipumpun korjattua?!!
Hoh. Skumppapullot auki, poks, paitsi että ne tuli jo juotua vappuna.

Kellarini on muuten ihan kylmää tilaa, siksi johdot tarvitsevat vastusta, joka pitää letkut sulana. Itse pumpun olen talvikuukausina eristänyt pahvilaatikolla ja eristeillä, ja pois lähtiessäni tyhjennän pumpun. Sille pitää vielä rakentaa oma koppi jossa on pakkasvahti.
Onneksi on kaivo josta saa vettä ämpärillä, ja keittiössä minulla on valmiina juomavesiämpäri ja -kuuppasysteemi edellistalvilta. Niiden kanssa ei haittaa vaikka mikä jäätyisi. Ai niin, tuura tarvitaan rikkomaan kaivon pintajää, mutta se ei ole ollut kovin paksu vaikka olisi minkälainen talvi.
Kellarissani on muuten hiekkainen maapohja, mikä on ihan ässä monien kasvien talvetukseen, voin vain upottaa ruukut kosteaan hiekkaan. Jos tulee kova pakkanen on kellarikin pakkasella, mutta esim. ruostekukat ovat selvinneet tästä talvesta kellarissa!

30 comments :

  1. Olen todella vaikuttunut pumpunkorjaustaidoistasi! Aivan mahtava tee-se-itse-nainen. Aah, tuo Ransun karvamassu, oi onnea kun saa tuollaista pöristellä...

    ReplyDelete
  2. No tuota... kiitos! Aivan supermahtava tee-se-itse-nainen olisi kyllä saanut pumpun korjattua jo tammikuussa. Totta puhuen en uskonut saavani sitä toimimaan ja joka kerta kun tein jotain, ajattelin luultavasti rikkoneeni sitä lisää. Olinkin ihan mahdottoman yllättynyt - mikä sana nyt tätä tunnetta riittäisi kuvaamaan - kun se lähtikin toimimaan! Hurjaa! Päällimmäinen ajatus oli: Miten näin voi käydä?
    Ransun massua on maailman ihaninta pöristellä :-)

    ReplyDelete
  3. WAU!!! Sä teit sen! :D Tollanen hiekkapohjainen kellari taitaa olla kaikellalailla aika ihanteellinen. Erään tutun kanssa oli juttua, että kun meidän rintsikan kellarissa menee mehut ja hillot tosi helposti homeeseen ja tuttu kysyi, että onko teillä betonilattia siellä. Sanoin että joo ja se sanoi, että joo, se ei sovi läheskään kaikkiin kellareihin. Arvoitukseksi jäi, että miksei mutta niin se sanoi. Että luulis sun kellarissa säilyvän kasvien lisäksi myös jatkojalosteet :)

    ReplyDelete
  4. Ja niin, tuohon karvamasuun on varmasti ihana nenutella <3

    ReplyDelete
  5. Aikamoinen urotyö tuo pumpunkorjaaminen. Ja kesti vielä kuukausia, vaati kokeiluja. Ihmettelen. Onneksi siellä on kaksi tehorentouttajaa.

    ReplyDelete
  6. Voi kun olet ollut sinnikäs, etkä ole antanut periksi. Ihailen sinua :)
    Meillä Männiköllä kaivosta ei tullut vettä, mies näytti tuon syöttöveden laittamisen, ei ihan mennyt ajatuksiin perille,taidan olla liian blondi.
    Kerroin tätä sinun ongelmaasi tässä lukiessani blogiasi ukolleni ja hei hän sai nyt minut tajuamaan syöttöveden toiminnan. En ookkaa niin BLONDI :)
    Porakaivosta tuli vesi hyvin mutta meillä tulee porasta ruskeeta pesuvettä:((

    onneksi on kaivo mistä tulee juomavettä.

    VESI on tosi tärkeä juttu, sitä ei varmaan monet kaupunkilaiset tajua.

    Kivaa, aurinkoista, lämmintä, mukavaa, haasteellista, työntäyttävää kevättä Saila sinulle, Ransulle ja Mustille!!!

    ReplyDelete
  7. Vautsi, oletpa taitava nainen !
    Ei voi kuin ihailla, sillä minä en olisi jaksanut väsätä tuon pumpun kanssa ; )

    ReplyDelete
  8. You´re the WOman!! Aika älyttömän hieno uroteko tuo pumpun korjaus. Kerroin onnistumisestasi Herra Miehelle, ja hänkin nosti hattua. Sanoi vielä, että on mahtavaa, että uskalsit ryhtyä puuhaan (minun ryhtymättömyyteni on nimittäin usein juuri ja vain uskalluksen puutetta). Totta on. Olet sinä melkoinen "myrskyluodonmaija" siellä :-D

    ReplyDelete
  9. Vau! Minä olisin antanut periksi jo tammikuussa :) Minä ja koneet emme vaan sovi tippaakaa yhteen.

    Ja se kissan masu, se on jotain aivan ihanaa mihin nenänsä voi upottaa.

    ReplyDelete
  10. No voi vitsi, kiitos kaikille! Ihania kannustuskommentteja!
    Pakkohan se on itse yrittää korjata kun ei mikään huoltofirma tule yhdelle syrjäiselle saarelle - tai jos tulisi niin se maksaisi omaisuuden. Kun meni hermo niin yritin taas.
    Suoraan sanottuna, olin varautunut pistämään sekä uuden että vanhan pumpun ruuveineen ja nippeleineen pahvilaatikkoon nyt kun pääsin taas autolla pihalle ja viemään laatikon johonkin pumppukorjaamoon (ei kuitenkaan sydäntautien klinikalle) että tekisivät niistä yhden ehjän pumpun kiitos. Mutta säästyipähän nekin rahat ja se aika.
    Nyt pääsen siivoushommiin! Se on kumma, miten hankalaa esim. rätin puristaminen on yhdellä kädellä kun toisella kaataa kuupasta vettä. Ja kun sitä vettä tuo kaivosta ämpärin kerrallaan, ei tule kovin paljoa lotrattua. Tiskien huuhtelu on talvikaudella niin ja näin ;-) Mutta just niin kuin Mauju sanot: juomavesi, ja pesuvesikin, on kultaa!

    Tiina; hiekkapohjainen kellari on tosi hyvä, eikä tulisi mieleenikään betonoida lattiaa. Mutta alapohjan tuuletushan on aina tärkeä: kesällä mulla on räppänät auki ja ympäri vuoden yksi piipun hormeista vetää ilmaa kellariin tehdystä hillo-ym. varastosta savupiipun huipulle asti. En vain ole niitä hilloja ehtinyt tekemään, mehumaija löytyy kyllä...

    ReplyDelete
  11. Kissan masu on yksi elämän ihanuuksista! Sulla on toi tekniikkakin hallussa, voi vitsit! Olen kyllä sitä mieltä, että sitä osaa yllättäviäkin asioita, jos on uskallusta ja reippautta tarttua toimeen. Se onkin hieno tunne, kun huomaa osanneensa taas jotain, mitä ei tiennyt osaavansa!

    ReplyDelete
  12. Niin paljon tekniikkasanoja etten ymmärrä mitään. Sulla on kyllä taito hyppysissäsi;)

    ReplyDelete
  13. Naisenergiaa.. jess. Asutko saarella myös talvet ?

    ReplyDelete
  14. Me kaikki Naukulan likat ollaan susta nyt kyllä tosi ylpeitä! Pumpunkorjaaja! Rapsutuksia pojille <3

    ReplyDelete
  15. Onnea onnistuneen korjauksen johdosta! Kuten jo aiemmissa kommenteissa todettu, moni ei uskalla vaativaan puuhaan ryhtyäkään, mutta eipä voi tulla valmistakaan, jos ei koskaan yritä. Korjaustyön ajoittaista keskeytymistähän ei suinkaan pidä kutsua luovuttamiseksi, vaan luovaksi tauoksi kesti se kuinka kauan hyvänsä ;D

    Ransun pörrömasu on yhä ihana. Eikä vähiten siksi, että siitä tulee tietenkin mieleeni myös eräs toinen soma ja villava hurisija :)

    ReplyDelete
  16. Maria, olet ihan oikeassa - ei voi sanoa että tekniikka olisi erityisesti hallussa, mutta kun on pakko yrittää niin on. Enkä erityisesti pidä helpolla luovuttajista, enkä luovuttamisesta ;-) Luupää siis? Tällainen vempain, jonka toiminnasta ei ymmärrä eikä sisälle edes näe katsoakseen, on kyllä erittäin haastava!

    Pioni: varmaan puolet noista termeistä oli itse keksittyjä mitkä sopi tilanteeseen/koneeseen ja ne loputkin väärin käytettyjä nimiä :-D

    RosaG; asun kyllä talvellakin, kyllä tänne pääsee yhteysaluksella tai ilmatyynyaluksella kesät talvet.

    Naukulan tytöt: Kiitos koko porukalle! Ylpeä sietää ollakin, sitä olen minäkin, vaikka en vieläkään ole varma miten tai miksi sain pumpun korjattua!

    Ella; Ai onko Unna ja Ransu masusamikset? Voi miten söpöä... ♥♥

    ReplyDelete
  17. Joo-o, vanhassa omakotitalossa asumiseen liittyy erinäisiä kauhunhetkiä, seikkailuita ja itsensä ylittämistä. Onnittelut onnistuneesta pumpun korjausoperaatiosta! Nimim. "Kokemusta on kertynyt"

    ReplyDelete
  18. Yhdyn vaikuttuneiden ihailijoiden kerhoon! En ymmärtänyt mitään, mutta hienolta kuulosti. Oletko ollut noin taitava jo ennenkin vai onko saari kouluttanut sinua? Jos meillä hajoaa mikä tahansa vimpain, otan suhun yhteyttä. :)

    Terveisiä untuvamahalle. Hän on kovin suloinen ja aiheuttaa nenänvatsaantunkemishalua. <3

    ReplyDelete
  19. Päivi; kerrostaloasujilla on tosiaan varmaan paljon vähemmän harmaita hiuksia. Onkohan kukaan koskaan tehnyt tutkimusta aiheesta "Omakotiasumisen vaikutukset hiusten ennenaikaiseen harmaantumiseen"?

    Jenni; kiitos vain mutta muistaakseni teillä asuu taloudessa joku insinööri??! Ehkä siksi et ymmärtänyt mitään koska käytin vääriä termejä ja osien nimiä, olet tottunut puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä ;-)
    Untuvamasu juoksee sisään ja ulos ja vetää pieneen masuunsa niin monta siankylkiviipaletta mennessään etten tiedä miten ne sinne mahtuvat. Ja kohta taas kuuluu oven takaa iloinen "kurr", ja "raps". Se söi jo alkupaloiksi Mustin eteiseen jättämän vesimyyrän puolikkaan. Ja aina syötyä tulee kauhea kiire ulos: äkkiä äkkiä, ei meinaa malttaa olla sisällä!!

    ReplyDelete
  20. Hatunnosto, kun asuu taajamassa sitä liian herkästi nostaa hanskat pystyyn ja soittaa huoltofirman paikalle hoitamaan asioita. Kun matkaa on riittämiin, väkisinkin alkaa arvostaa omaa kekselijäisyyttään ja yrittää, koska tosiaan siinä säästyy usein toooosi pitkä penni. Ihania postauksia tuossa aiemminkin. Olen vain ollut reissussa ja kiireinen ja en nyt enää vanhoja lähde erikseen kommentoimaan kun kommenttien taso on aina huikea "IHANAA, MAHTAVAA, UPEETA" :)
    Blogistasi tulee aina ihan valtavan hyvä mieli!
    Aurinkoisia keväisiä päiviä!

    ReplyDelete
  21. Voi, kiitos R&T! Olipa kauniisti sanottu.
    Tervetuloa takaisin reissusta (ja kiireistä)!

    ReplyDelete
  22. Onneksi olkoon pumpunkorjaaja!! Olen todella ylpeä sinusta!! Edellisessä jutussa kerroit Moleskinen puutarhakirjasta... minulla on samaan sarjaan kuuluvat kaksi kirjaa: toiseen kirjataan ylös katsotut elokuvat ja toiseen luetut kirjat. Ne on minusta tosi kivoja, tosin sivuja ei ole minunlaiselle suurkuluttajalle tarpeeksi... kummatkin kirjat ovat jo täynnä.

    ReplyDelete
  23. Kiitos R! :-)
    Niin, Moleskinella näyttää olevan monenlaisia kirjoja. Tämä puutarhapäiväkirjakaan ei ole kovin suuri, mutta sitten pitää aina hankkia uusi. Niinpä: TIETYSTI sulla on nuo mainitsemasi kirjat! Ja muistat myös kirjata niihin järjestelmällisesti, toisin kuin jotkut huithapelit jotka eivät välttämättä aina tiedä mistä se kirja mahtaa tänään löytyä.

    ReplyDelete
  24. OIh, ihana tuo Ransun masu ja tuonne kyllä haluasin itsekin upottaa nenäni ja tuntea untuvaisen pinnan poskea vasten! Tuo pumpunkorjaus on kyllä monella tapaa vaikuttava. Periksi kun ei anna niin kyllä se palkitaan. Olisin halunut nähdä sun ilmeen kun se rupes toimimaan! You did it! :D

    ReplyDelete
  25. Ilme olisi varmaan ollut näkemisen arvoinen. Epäuskoa ja riemua! Tuli mieleen Obaman vaalilause: Yes we can!! Olisin ehkä hyppinyt mutta kellarissa on kova betonikatto aika matalalla.
    Periksiantamattomuutta kun ei useinkaan palkita, kun elämä ei mene niin kuin elokuvissa (tai Strömsössä). Olisin varmaan ollut paljon yritteliäämpi jo aiemmin mutta en lainkaan uskonut mahdollisuuksiini saada pumppua toimimaan.

    ReplyDelete
  26. Karvamasu on järisyttävän suloinen.

    Ja pumpunkorjauksen edessä hiljennyn silkasta kunnioituksesta.
    Tulee mieleen se amerikkalainen juliste naisista sodan aikana kotirintamaa hoitamassa: WE CAN DO IT!

    ReplyDelete
  27. No olis jäänyt pumppu korjaamatta... mutta noin suloiseen massuun on oma naama ihan pakko laittaa ja tuntea kisulin lämpö ja pehmeys!

    Täältähän löytyy muutenkin kaikkea kivaa....

    ReplyDelete
  28. Kiitos Caro ja Viivi; Tämä kirjoitus toimikoon kannustuksena kaikille naisille ja muillekin: saatat pystyä siihenkin mihin et olisi uskonut pystyväsi!

    Lämmin untuvainen kisulin masu on ehkä ihaninta maailmassa... tai kaikkein ihaninta, sillä en nyt justiinsa pysty kuvittelemaan mitään ihanampaa (paitsi juokseva vesi, mutta se on erilaista ihanuutta)

    Tervetuloa seuraan Viivi!

    ReplyDelete
  29. Oot aika ässä. Tunnen itseni taas kertaluokkaa laiskemmaksi, lellityksi urbaanirinsessaksi :-D

    ReplyDelete
  30. Urbaaniudessa on puolensa, eikä kaikki halua taistella esim. juoksevasta vedestään! En tiedä oletko laiska, pikemminkin tuntuu siltä, että minulla ei ehkä ole kaikki ruuvit paikallaan :-D
    Olet oikeassa: oon äSSä!

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!