Thursday 26 May 2011

Lukunurkka ja mitä näen lepopaikasta

Paitsi että tämä on pikkuisen huijausta. Koko lailla kirjallisesti -blogissa Jenni heitti haasteen lukunurkan paljastamisesta ja siitä kertomisesta. Tuossa riippumatossa olen yrittänyt muutaman kerran lukea, mutta siihen paistaa iltapäiväaurinko niin makeasti että kirjan sivuihin sokaistuu. Ja koska kerran riippumattoon asetuttuaan ei siitä jaksa lähteä sisälle hakemaan aurinkolaseja, täytyy lannistua ja sulkea silmät, antautua tuulen keinutukseen ja lintujen äänten kuunteluun.
Eilen sain valmiiksi pikaprojektin: yhdistin venevajan vanhan sivuoven entisen pöydän jalkoihin. Pöydänkin äärellä voisi lukea tai kirjoittaa. Ovi on punamullattu mutta multa on kulunut pois alareunasta, missä meri on sitä kuluttanut. Laitoin pöydän sivuiksi jalkoja tukemaan vielä laudat, nekin venevajan vanhoja seinälautoja. Jalat silti harottavat vähän joka suuntaan. Hmm.
Pöydän paikka on keto, siksi siinä on heinikkoa eikä siististi leikattua nurmea. Paikalla on ollut asuinrakennus (nk. Petronellan talo, jossa on joskus toiminut myös koulu) ja sen hiekkainen perustus tarjoaa aivan erilaiset kasvuolosuhteet kuin savinen tonttini muuten. Olen hoitanut ketoa niittämällä ja haravoimalla nyt muutaman vuoden. Siinä kasvaa mm. päivänkakkaraa ja tuoksuvaa keltamataraa, monet heinälajit on vielä tunnistamatta, ne ovat selvästi sinertävämpiä kuin muut lajit tontillani. Tien puoleisessa päässä, vanhan kivijalan ulkopuolella kasvaa syreenejä ja niiden vieressä mysteeriruusua, joka on kartano-ruusutyyppinen vanha ruusu.

Auli puolestaan heitti haasteen Virveriikka-blogissaan Mitä näet kun lepäät. Uuden ketopöytäni äärestä näen mm. tämän näyn: lautakasoja ja niiden takana kukkivia kirsikka-puita...
Kuten kerroin, huijaan vähän. En ole vielä ehtinyt levätä pöydän ääressä muuta kuin parin mehulasillisen verran, ja kuten sanottu, riippu-matossa en saa luettua. Nokoset olen siinä kyllä ottanut. Riippumatto ja venevajapöytä ovat paikassa, jonne paistavat tonttini viimeiset ilta-auringon säteet.

Vaikka minun pitäisi tehdä työtä nyt jo tukka putkella, vähempi ei enää riitä, ovat säät taas aivan liian hyvät sisällä istumiseen. Niinpä täytin eilen myös taloni vierustan, ensin multaa, sitten maanrakennuskangas, sitten lautareuna ja lopuksi sepeliä päälle. Ei suurelta kuulosta, mutta projekti on ollut suuri ja jatkuu edelleen tuosta nurkan ympäri. Talon perustus oli lommolla sisäänpäin (ja on edelleen), savimaa sen työntänyt. Kahdelle seinustalle missä ongelma oli kaivettiin kunnon ojat puolentoista metrin syvyyteen ja leveyteen, sinne putket ja paksu sepelikerros – sekin kankaalla maa-aineksesta erotettuna.
Täyttöä ennen työmies valoi nuo betoniset tuet anturoineen sekä kellariin että ulkopuolelle samoihin kohtiin. Ne keksin omasta päästäni, kun joku ehdotti kokonaisen uuden betonikerroksen valamista sekä olemassaolevan sokkelin sisä- että ulkopuolelle, mutta minusta se ei kuulostanut tukevalta. Tällaisia vanhoissa kivikirkoissakin näkee. Joka tapauksessa talo on pysynyt pystyssä 60 vuotta vaikka sokkeli onkin lommolla, sen nurkat ovat sentään pysyneet suorassa, se on tärkeintä.
Maalasin sokkelin tukineen beigellä sokkelimaalilla, kröhöm, seinän maalaus on vielä kesken kuten kuvasta näkyy. Jos saan valita maan kaivuun ja seinän maalaamisen välillä valitsen aina sen kaivuun! Esi-isäni ovat varmaankin olleet maamyyriä.

Talon seinustalla oli aiemmin pieni notkelma ja se kasvoi nokkosta ja keltamoa. Nyt se on tasainen. Olen tyytyväinen siihen, että viimein sain hyvän paikan taimille. Ne ovat tähän asti olleet nurmella kukka-penkin reunassa, mutta se on ollut hankalaa sekä ruukkujen väleistä nousevien voi-kukkien että nurmen leikkuun kannalta. Tässä on aika varjoisaa, kasvit eivät toivot-tavasti kuivu.
Tuo korkein taimi on muuten tummanpunainen ukonhattu Tukholman puutarhamessuilta, se on jo muuttanut suurempaan ruukkuun. Pitänee taas lähteä maata kaivamaan, se tulisi muotopuutarhani neljänteen penkkiin jota en ole vielä aloittanut.

23 comments :

  1. Mukava yhdistelmä kahdesta haasteesta. Minä muuten jo eilen illalla suunnittelin ihan samaa, yhdistää lukunurkka- ja lepopaikkanäkymähaasteen. Saa nähdä, milloin minulle tulee sen vuoro. Sinun yhdistetystä luku- ja leponurkastasi näkyy mm. keto ja päivänkakkarat, tuulessa häälyvät heinät, voisiko sen levollisempaa ja ihanampaa näkyä ollakaan. Leponurkasta näkyy sinullakin keskeneräisiä juttuja kuten lautakasa, istuttamista odottavia taimia yms. Kuuluu asiaan.
    Olen nähnyt ennenkin tuollaisen ovi-pöytäratkaisun. Yksi pariskunta oli pannut vanhan oven päälle lasikannen ja kaikki heidän vieraansa rupesivat haluamaan itselleen samanlaista. Toinen pöytä heillä on tehty vanhoista heinäseipäistä ja päällä siinäkin lasikansi. Monenlaisia luovia ratkaisuja ja viritelmiä voi tehdä, jos on käytössä vanhoja ovia tai heinäseipäitä tai vaikka rautaromua.

    ReplyDelete
  2. Voi, mitä kaikkea olet taas saanut aikaan. Olet sinä yksi... No, kai se on mahdollista, jos kertakaikkiaan nauttii siitä, mitä tekee. Upeaa työtä!

    Riippumatosta(si) olen kyllä ihan vähän kade. Tai eihän sen riippumaton hankkiminen ole konsti eikä mikään, ne PUUT minulta puuttuu :-D Ai ai miten somaa olisi köllötellä puiden varjossa, sulkea silmät, kuunnella luontoa ja pikkuhiljaa vaipua ihanaan kesäuneen <3

    ReplyDelete
  3. On, on, se on somaa. Intopii ystäväiseni, mikset pakkaa kassia ja tule tänne riippumaan (huom. ei oksasta kuten lepakko vaan riippuvaan mattoon lojumaan). Riippumatosta voi myös katsoa räystäspääskyjä jotka sinkoilevat pesäänsä, paitsi että nyt siellä haudotaan kun sinkoilu on vähemmällä. Kun poikaset kuoriutuvat sitten se sinkoilu jatkuu taas!
    Nauttii tästä juu mutta sponsori pitäisi hankkia. Hitsi kun pitää tehdä töitä! :-D Ne häiritsee, kuten kaikki hyvin tiedämme.

    Paula, ai kun hauskaa että ajattelit yhdistää nämä haasteet myös! Maalaiskylämaisema on tosiaan mitä levollisinta seutua. Ja kun lähipäivinä kyläniitylle tulevat vielä lehmät, niin niiden ammuminenkin kuuluu.
    Ovipöydät taitaa olla vähän muotia, niitä näkyy sekä blogeissa että sisustuslehdissä. Jonkun helsinkiläisen trendikkään kaupan kassapöytänäkin muistan nähneeni. Lasilevy päällä olisi helppohoitoisempi sisäpöydälle, mutta tämä saa olla krouvi ulkopöytä.

    ReplyDelete
  4. Kiitos haasteeseen vastaamisesta! Sulla on ihanat olosuhteet lukemiselle ja lekottelulle - ainakin teoriassa, toivottavasti ehdit joskus testatakin ko. nurkkauksen rentoutustoimintoja. :) Meidän ulkolukunurkkausta varten on kai tänään saapunut tuhansia kiloja kiviä. Saas nähdä, milloon nurkkaus on valmiina ja jaksaako silloin edes lukea. Harmi, ettei sitä voi toteuttaa maalaamalla - minulle maalaaminen on luonteenomaisempaa kuin kaivaminen. Kaivamisessa menee aina hermot, kun en olekaan nopea ja vahva kuin iso kaivinkone. ;)

    Sponsori ois kyllä aika hyödyllinen, mäkin voisin ottaa....

    ReplyDelete
  5. Jenni, sinulla on pari harmaata maankaivuukonetta... no onhan ne vähän pieniä. Mutta teoriassa, hyvät apurit :-)
    Muistakaa laittaa kivien alle sitten maanrakennuskangas niin ei tule rikkaruohot läpi. Se helpottaa rentoutumista!

    ReplyDelete
  6. Mielenkiintoista lukea sinun omista luku-ja lepopaikoistasi... Minustakin on kiva lepäillä ulkona, mutta nyt on niin hyytävä tuuli, ettei yhtään viitsi. Olet kyllä tosi ahkera tyyppi noiden pihahommien kanssa. Tuo tukirakennelma on varmaan ihan järkevä, eikä yhtään hullumman näköinenkään. Minä en ole jaksanut muuta kuin lepäillä tänäänkään töiden jälkeen. Paikan tiedät missä loikoilen ja edelleen suunnitellen, että sille rönsyliljalle vois tehdä jotain... sit ku jaksaa...

    ReplyDelete
  7. Tänään oli tosissaan kylmä tuuli. Nyt iltaa kohde se tyyntyi ja vietinkin tovin pihapöydän ääressä kirjaten puutarhapäivänkirjaani päivän tapahtumia, huomioita ja tekemisiä. Sitten siirryin riippumattoon ja ilokseni huomasin ettei enää tuullut. Siilä nautiskellessani mieti, miten toukokuu on lempikuukauteni.
    Rönsylilja jaksaa varmasti odottaa vielä pitkään ;-)

    ReplyDelete
  8. Ollapa kaksi lehtevää puuta, niiden välissä riippumatto.... Sopivia puita ei meidän pihasta löydy :/ Sä oot ollut ahkerana!

    ReplyDelete
  9. Riippumatto tarvitsee tosiaan ne puut. Ei tältäkään pihalta kovin montaa varteenotettavaa paikkaa löydy, ja ensin ajattelin ettei tuo käy kun tie on ihan vieressä, sitä paitsi ajatukseni oli, että noiden vaahteroiden välistä kuljetaan muotopuutarhasta kedolle. No kuljetaan edelleen mutta kumarrutaan riippumaton köyden ali!

    ReplyDelete
  10. ....ai miten ihania kuvia! Oikein sielu huutaa maalle tai mökkimaisemiin, niin ikävä tuli sinne näitä kuvia katseltua... t. kaupunkiin kyllästynyt ;)

    ReplyDelete
  11. Voi Kukkahattuneiti, kaupunkiin on niin helppo kyllästyä varsinkin tähän aikaan vuodesta ;-)
    Pikaista maallepääsemistä!

    ReplyDelete
  12. Ei hullumpi lekottelupaikka. Vaikka totuuden nimessä ei niissä juuri lekottelemaan ehdikkään. Tuntuu näin blogin välitykseltä aivan mahtavalta tuo asuinpaikkasi, historian havinoineen, luonnontilaisine ketoineen ja tuulten tuiverruksineen. Vanhojen talojen vitsauksissa on moneen lähtöön, meilläkin on tipahtanut puuvajasta kivijalkakivi, mikä pitäisi saada uudelleen paikoilleen ja koulun seinä on myös lommollaan, jonkinsortin painauman vuoksi. Mutta eivätköhän ne tässä vielä pystyssä pysy aivan kuin tähän astikin ovat pysyneet. Kesätuulen lämmittämiä päiviä sinulle sinne saaristoon

    ReplyDelete
  13. Kiitos mielenkiintoista tietoa

    ReplyDelete
  14. Jori, teilläkin on vanha paikka kiehtovine ja raivostuttavine puolineen. Uuden kanssa olisi helpompi olla mutta vähemmän rikkaita olisivat sitten kokemukset. Vanhan talon omistaja ei oikein muulla tavoin pysty rikastumaan kun taloon uppoaa kaikki mitä taskuista löytyy ;-)

    Anonyymi, kiitos kun jätit viestin.

    ReplyDelete
  15. I love your pics, they are so beautiful....Have a great weekend!

    ReplyDelete
  16. Thank you Heidi, I love my garden!
    Have a lovely weekend too.

    ReplyDelete
  17. Minä luen oikeastaan AINA kirjoja sängyssä. Jotenkin sänky on vain niin mukava paikka, käydä siihen vatsalleen kirja nenän eteen ja lukemaan :)

    Joskus olen yrittänyt lukea esimerkiksi ulkosalla aurinkotuolissa, mutta jotenkin en osaa keskittyä kirjaan niin hyvin kuin sängyllä.

    Aion kuitenkin ehkä tänä kesänä jossain vaiheessa ottaa kirjan mukaan pihalle, lösähtää aurinkotuoliin vierelläni lasi kylmää jääteetä ja lukea! :)

    ReplyDelete
  18. Siis eihän tänne uskalla kohta tulla katsomaan kuvia ja lukemaan juttuja, tai pitää pakata kamat ja muuttaa samoihin maisemiin! Tuo riippumatto... tahtoo!!! Uudehkon pihan ongelma kun on se, ettei ole riittävän isoja puita, mihin sen sitoisi ja mitään keinotelineitä en halua, se ei ole aitoa!

    ReplyDelete
  19. Ihanaa, "talonhoito" etenee :)Kyllä tuossa maisemassa kelpaisi lorvitellakin, vaan et taida kovin ehtiä, touhupeppu.

    ReplyDelete
  20. Tuon verran nyt saakin huijata, kun esittelee samalla näin kauniita kuvia!

    ReplyDelete
  21. Marika, minustakin sänky on ehkä paras lukupaikka. Muualla ei tule luettua, kuten tästäkin selvisi, ei tuossa riippumatossakaan. Ulkona tapahtuu kaikenlaista, se on totta. Kirjan täytyisi olla joko sellainen mikä voi koko huomion tai sitten sellainen, jossa pätkittäinen lukeminen ei haittaa.

    Viivi, riippumattotelineet ovat kieltämättä aikamoisia rumistuksia eikä riippumatto sitten tosiaan näytä aidolta. Sitä paitsi yllä olevat puut suhisevat suloisesti ja niistä kuuluu kimalaisten pörinää ja lintujen laulua.
    Kuten itsekin olet aiemmin todennut, täällä viihtyvät ihmiset ja kissat (ja koirat!) ;-)

    Hortensia, ei tämä tosiaankaan kovin nopsasti etene! Mutta kiitos kannustuksesta :-)

    Naukulan Mamma, no nyt tuli esiteltyä se riippumattokin pienen huijauksen keinoin :-D

    ReplyDelete
  22. Kiva riippumatto, tuollaista olen aina halunnut ;D

    ReplyDelete
  23. Suosittelen lämpimästi riippumattoa! Teidän mökille varmaan sopisi aivan ihanasti. En ollut tajunnut miten ihana riippumatto on ennen kuin itse kokeilin, se on taivaallinen paikka.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!