Etsiskelin kuvia kirjaan (ilmestyy keväällä), kun löysinkin uusia kuvia viime kesältä. Tai siis vanhoja, miten sen nyt ottaa.
Näin vihreää on joskus ollut, ja tulee taas olemaan, niin uskomattomalta kuin se tällä hetkellä tuntuu. Kuva on otettu rintamamiestaloni terassilta, ja vanha talo on riisuttu lautaverhoilustaan, mutta hirsiä ei näköjään vielä ole vaihdettu. Vanhan talon vedulooda eli halkolaatikko odottaa kuistillani pääsyä takaisin kotiin, tuvan ikkunan ääreen. En aio sitä maalata, kun siinä on kauniit sävyt: vaalea siniharmaa, joka toistuu tuvan oven- ja ikkunan karmeissa, ja oli myös seinän alaosan paneloinnissa, joka rakennetaan uudestaan, ja sitten tuo vihreä, jota 50-luvulla laitettiin joka paikkaan...
Do you remember...
... the summer.
Yes, it was, and it's coming again. Green, warmth, green, flowers, green, birds nesting, green, smell of earth, green...
Yes I remember!
.JPEG)
.jpg)
Mikä vehreys... nii-in, tuskin tuota muistaakaan tämän valkeuden keskellä! Tosi komea ja jykevä puulooda, jonka väritystä ei tosiaan kannata mennä muuttamaan. Mielenkiintoinen pullokokoelma kököttää myös kaiteella! Ja kirja kuulostaa aivan erityisen mielenkiintoiselta, siis aivan erityisen!!!
ReplyDeleteJuujoo, selvennykseksi – kirja ei koske saariasiaa, vaan on kokoelma Oma Piha -lehdessä julkaistuja plus uusia artikkeleita puutarhan suunnittelusta. Olen miettinyt kyllä, että tästä saariprojektista voisi niinikään kirjoittaa kirjan ja aloittanutkin sen jossain vaiheessa. Ehkä sitten joskus...
ReplyDeleteOn onni löytää vanha talo, jossa on jäljellä tuvan seiniä reunustavat penkit, puuloodat ja jopa lenkit ruisleipävartaille!
Niin ja heh, tuossa pullorivissä on kirvesmiesten grillinsytytyspullokin. Heillä oli joka päivä kello kuuden makkarat ja sitten taas jatkoivat työntekoa, kun tekivät pitkää päivää 4-päiväistä työviikkoa.
ReplyDelete