Saturday 9 January 2010

Ja taas juhlitaan



Illalla 8.1.2009 oli jännät paikat ja kauan odotettu hetki. Odotimme Mustin kanssa ovikellon soimista. Tai minä odotin, Musti ei tiennyt mitään.

Olimme menettäneet Viljon syksyllä ja Musti etsi kaveriaan kaikkialta. Se halusi että leikin vähän väliä ja kaipasi kaveria. Niin minäkin. Viljon jättämä tyhjyys ja suru oli pohjaton.

Niinpä... ovikello soi ja sisään tuli Ransu, pikkuruinen viirunaama ja raitapöksy. Ransua oli odotettu jo yli kuukausi, siis loputtoman pitkään...



Huiii, tää on kylmää ja luikasta


Vauhtia on niin ettei perässä pysy


Kovin on kaponen poika, mutta häntää riittää


Löytyisiköhän täältä lutkutettavaa, vähän on mamman näköä

Rakennuspuuhat kiinnostaa

Hohoi siellä alhaalla! Kiinni on!

Ihana isoveli


Krooh Kauniita unia!

No comments :

Post a Comment

Kaunis kiitos kommentista!