Tänään oli vain pari astetta pakkasta. Hurrrjat paukkupakkaset eivät ole vieläkään tänne lounaissaaristoon ehtineet. Meri vaikuttaa edelleen valtavalla lämpövarannollaan. Keväällä se puolestaan kylmentää, eli eipä kadehdita!
Auringon säteiden lämmittämä ilma leijui usvana kyläniityn yllä auringon laskiessa. Niitty on nykyään hieno, kun lehmät ovat siinä taas laiduntaneet kymmenien vuosien tauon jälkeen. Niitty eli Träsket alkoi pusikoitua, niin kuin moni muukin saariston niitty, kun pientilojen pito on lakannut ja tilat muuttuneet kesäasunnoiksi. Lehmät tulevat wattkastilaiselta Johanssonin karjatilalta ja niiden liha on mahdottoman maukasta.
Päivälliseksi söin savustettua lampaan kotlettia, oi nami nami. Samalta tilalta. Ransu sai rasvapalat ja sekin nuolee suupieliään. Terveisiä vain Johannalle ja Thomasille, jos luette tätä!
.JPEG)
.jpg)
Hienot tunnelmat kuvissa. Täälläkin on tänään ollut usvaista ja pakkaset ovat antaneet vähän periksi. Pitipä kommentoimani myös edelliseen postaukseesi, että mainioita ovat nuo kissaystäväsi! Musti vaikuttaa seesteiseltä ja Ransu taas siltä, että sillä on aina kommervenkit mielessä.
ReplyDeleteKiitos vain Maria!
ReplyDeleteHieno tunnelma täällä onkin. Nyt rätisee tuli olohuoneen Porinmatissa, ja laitan siihen kohta maitokattilan lämpiämään iltakaakaota varten. Löysin nimittäin kerman jääkaapin uumenista, sitä osa meni kissoille ja osasta vatkaan vaahtoa kaakaoon, naminami! Pelkkää herkuttelua tämä elämä, mutta miksipä sitä jotain pahaa ehdoin tahdoin söisi tai ostaisi.
On minulla siis sähköhellakin, mutta kun Matin päällä on kätevästi hellalevy, niin saman tien sillä saa lämmitettyä kaakaonkin. Mainio keksintö, ihan ykkönen (niin kuin ne untuvahousut ;))
Kissakaverini ovat ihania. Musti on maailman kiltein, leppoisa, hyväntahtoinen kaveri. Se ei tekisi pahaa kärpäsellekään, voisi melkein sanoa... paitsi murhaa myyriä kovalla tahdilla.
Ransu on vielä niin nuori, vähän päälle vuoden. Saa nähdä rauhoittuuko, se on välillä aika villi. Se vaatii paljon huomiota, vähän niinkuin edesmennyt Viljo, joka oli varsinainen läheisriippuvainen, ihanalla tavalla. Viljo kiipesi selkääni kun kuokin perunamaalla, silloin kun se halusi syliin. Se oli nytheti-tyyppi. Ja se kampitti, jos ei heti hoksannut pysähtyä sitä rapsuttamaan. :D