Original 1950's lamp that's been in the house since it was built in 1949. Design Paavo Tynell
Lamppu on Tynellin sodanjälkeistä tyyliä jousimaisine koukeroineen ja kukkadetaljeineen. Se on varmaan roikkunut salin ("salong", nyk. makkari) katosta talon valmistumisesta asti. Koska tämä huone on hiukan suurempi kuin toinen huone, päätin ottaa tämän makkariksi, kun edellinen omistajapariskunta oli jättänyt taloon kauniin mutta suuren parisängyn. Varsinaisessa makkarissa se vei lähes koko tilan.
Rintamamiestaloissa on tapana, että talon pohjakerros on jaettu neljään huoneeseen. Sisään tullaan eteiseen, josta on käynti keittiöön ja olohuoneeseen. Tällä tekniikalla ei hienoja vieraita tarvitse johdattaa keittiön kautta. Nykyaikana ei niin fiinejä vieraita voi odottaa saavansa, ja on helppo päästää kissat yövaelluksilta sisään sängystä käsin avaamalla eteisen ovi, mihin ne ovat päässeet kissaluukusta.
Eli jos sinä, Maria, olet kateellinen, muistutan, että nurkista vetää ja sisäkylppäriä ei ole ja että vesiputki on talvella jäätynyt.
.JPEG)
.jpg)
Tervehdys!
ReplyDeleteLöysin blogisi juuri äsken - ja olen sairaan kade! Haaveilen saaristoon muutosta, mutta valuuttaa puuttuu vielä aikas paljon ennen kuin varaa on ostaa oma talo. Mistä itse bongasti talosi? Ei näytä löytyvän oikotieltä näitä ihanuuksia. :D
Tsemppiä ja jatka blogin pitämistä!
Jaahas, täällä taas laitetaan minut vihertämään! Vetoisat nurkat ja jäätyneet putket eivät tosiaan kuulosta ykkösjutuilta, mutta kyllä tuo makuusalonkisi lamppuineen ja kalusteineen on tosi hieno! Saitko muuten nuo kaapitkin talon mukana? Täällä on muuten ollut talven jäätävin päivä, hrrrr.
ReplyDeleteTosi hieno on lamppusi, Saila! Ja juuri niin se on rintamamiestaloissa, että eteisestä on käynti sekä keittiöön että olohuoneeseen. Kirvesmiesisäni pohjan perukoille v.-53 rakentaman talon eteisestä oli lisäksi rappuset yläkertaan ja kellariin. Hatunnosto menneelle sukupolvelle siitä, miten perushyvään taloon tehtiin uudistuksiakin asumismukavuutta ajatellen. Pihakaivon tilalle saatiin vesijohto ja viemäri, ja lämminvesiboileri komeroon. Tuli sisävessa ja suihku. Kuistia laajennettiin, jotta saatiin sisäsauna. Onneksi purettiin vain yksi pönttöuuni öljykaminan tieltä. Öljytkin vaihtuivat sittemmin sähkölämmitykseen. Ynnä muuta. Mutta kyllä se vesijohto ja viemäriputki meinasi väkisinkin jäätyä niillä leveysasteilla, ja ärräpäitä kantautui korviimme.
ReplyDeleteNiin - eikä niitä niin hienoja vieraita enää olekaan, joita täytyisi johdottaa suoraan olohuoneeseen, kuin olivat Ameriikan vieraat Impi ja Flora, jotka olivat lähteneet vuosisadan alkupuolella kylältä Ameriikan maalle ja lähettelivät sieltä monta kertaa meille köyhille Ameriikan paketteja.
Hei vain kaikki!
ReplyDeleteViime yönä iski flunssa ja päätin olla kokonaan avaamatta tietokonetta, kun silmiä särkee ja vesi valuu simistä. Vaan uteliaisuus voitti ja näin moneen tervehdykseen ei voi olla ilolla vastaamatta!
Kiitos ihanista kommenteista, talo on kyllä ihan kiinteistövälittäjän valikoimasta löytynyt (paraislainen PS-Asunnot). Mutta etsin monta vuotta. Ei tämä kallis ollut, kun kaikki paikat on rempallaan ja vinossa sine sun tänne :-) Lainaa makselen vielä 10 vuotta.
Niin, Maria, ajatellinkin, että joitain realiteetteja pitää mainita ettet saa ihan väärää kuvaa... Nuo kaapit on tosiaan myös tulleet talon mukana, ne oli eteisessä pinttyneen likakerroksen alla ja vuosikymmenten romut sisässä. Pitkälle tämän talon "remontointi" onkin ollut jynssäystä. Tuo matalampi jugendtyylinen on yläosa jostakin astia- tms. kaapista. Ja tuo korkea on saatu jostakin vuokra-asunnosta. Sen oven sisäpuolelle on huopakynällä kirjoitettu "johtaja S. Pietinen asunut tässä 16.8.1958-15.3.1959 Hääretty. Varokaa samaa kohtaloa."
Pikkuinen renginkaappi seinällä on Juvin tuotantoa, hehän tekevät täyspuisia, kauniita ja perinteisiäkin kotimaisia huonekaluja. Myymälät on ainakin Raisiossa ja Espoossa.
Terheddys Eero! Minä en aiemmin ollut tutustunut rintamamiestaloihin enkä pitänyt niitä juuri minään - lautaa ja purua, pyh. Vähitellen tässä asustaessani olen pyörtänyt ajatykseni täysin. Joustava rakenne, muuri keskellä, josta säteilee lämpöä joka huoneeseen, terveet materiaalit. Joustavalla tarkoitan mahdollisuuksia laajentaa ym. Minullakin on raput vintille, ja oli raput kellariinkin, mutta kun sinne oli ovi ulkoakin niin tein penen kuivike-sisävessan kellarin rappujen tilalle, eli vintin rappujen alle.
Se on tunnelmallinen pikku veski! Taisin blogata siitä noin vuosi sitten, kun tapetit oli seinissä.
Johan on hienoa seuraa teillä ollut, kun Impi ja Flora tulivat kylään. Minun äidinäidinäiti oli myös nimeltään Flora. Isovanhemmillani oli joku lähisukulainen, joka muutti Floridaan. He tulivat välillä kylään, Niilo ja Helen, ja se oli suuren suuri tapaus vielä 1970-luvullakin.
Täytyykin alkaa seurailemaan kiinteistömarkkinoita! :D Faktahan on, että meillä on peukalot keskellä kämmeniä, ei kokemusta omakotitaloasumisesta saati saaristosta, mutta tunnepohjalta elämää on elettävä. Jatkan blogisi seurailua ja haaveilua. Pikaista paranemista toivottaen!
ReplyDeleteMutsi se vaan haaveilee, mut mä mietin, että onks kissat kivoja? En oo tavannu vieläkään. Jos haluutte, voin lähettää mun pikkuveljen sinne koska tahansa! Hahaha! Se on riiviö!
ReplyDeleteKiitos toivotuksista, olo on parempi mutta hutera. Kumma miten parin päivän kuumeilu vie kaikki voimat.
ReplyDeleteKissat on ihania!!! Miten niin et oo tavannu? Miten niitä voi olla tapaamatta? Hmm, sun pikkuveli vaikuttaa vaaralliselta ;-)
Hei, Ransu täällä. Mamma ei ihan tajunnu et sä oot ELÄIN. Me kissat ollaan tosi kivoja eikä yhtään raavita koiria kappaleiks toisin kun jotkut luulee. Mua ainakin kiinnostuttaa kaikki koirat. Mutta en mä kyllä haluu ketään ylimääräsiä pikkuveljiä tänne. Se riiviö olis kiva tavata mut saattais viedä mun unipaikan mamman kyljestä. Se olis tosi paha juttu.
ReplyDeleteterveisin
Ransu
Ransu dear,
ReplyDeletepysy tiukkana. Pikkuveikan tulo pirstoi elämäni viime kesänä. En suostunut edes katsomaan sitä seitsemään viikkoon. Oli kuin ilmaa, vaikka harmitti niin maan julmetusti! Mutsin petturuudesta yli pääseminenkin kesti, mutta onneks MUT ruokitaan käsin, yhä! Retrospektiivissä - ehkä liioittelin. Nyt on kyllä joskus kivakin painia ja leikkiä ja jakaa kokemukset.
Mä oON KaLLe, 10KK vanhA ja Iso ja NOPee ja KETTErä ja voiTTAMATOOOOOOOONNNN!!!!! KiSSA, oteTAAn maTSI! Oon hyvÄ puSSAILEmaan! Jos me muuTEtaan LauTTAsaaresta KalaSaareen, niin äLÄ säikähdä jos näET muSTan suDen. SE oon vaan MÄ!
ReplyDeleteHah, minähän en mitään mustia susia pelkää. Ainoo mitä pelkään on mun musta isoveli ja joskus mamma kun se sanoo tiukalla äänellä EI. Sillon mua pelottaa että joudun epäsuosioon. En tiedä mitä se merkitsee mutta on kuulemma ikävää.
ReplyDeleteTerkuin Ransu