Koivunpunikkitatille löytyi sopiva tattivaasi kukallisesta munakupista.
Orange birch bolete in an egg cup - sweet!
Loppukesällä minulla oli onnekseni vieras, joka osasi neuvoa tattien saloihin niin, että ihan innostuin.
Voisinkin yrittää luvata käydä tulevana sienikautena useammin metsässä ja myös yrittää säilöä enemmän talven varalle. Tatteja on niin helppo kuivatakin.
Koivunpunikkitatteja löysin ja keräsin paljonkin, ja tein niillä langanvärjäyskokeiluja. Hailakoin tuloksin.
Voisinkin yrittää luvata käydä tulevana sienikautena useammin metsässä ja myös yrittää säilöä enemmän talven varalle. Tatteja on niin helppo kuivatakin.
Koivunpunikkitatteja löysin ja keräsin paljonkin, ja tein niillä langanvärjäyskokeiluja. Hailakoin tuloksin.
Kuvan ihq oranssi on peräisin hennasta, siis samasta, jolla värjätään hiuksia ja tehdään kuvioita iholle.
Boletus attempts for dying wool weren't very fruitful colourwise. Henna-dyed yarn in the picture is a much better result.
New year resolution (or a promise to try)
In the autumn, the forest is full of boletus mushrooms, the same that Italians call porcini. Apparently, there is a frenzy in Italy about them and the harvest is limited to a certain amount per person. Why don't they come over here? There's millons of them (meaning mushrooms, although the same applies for Italians), far more than us Finns.
Well. About the resolution. Mushrooms and great: pickled, dried, frozen. I'll make an attempt to try and harvest more mushrooms in order to appraise Mother Earth's generosity. Mushrooms also give interesting colours to yarn. Now in the winter it's great to be able to taste and marvel at the autumn abundancy once again.
Couleurs et saveurs d'automne
Les bolets dans le fôret automnal. Il faudrait les préserver pour l'hiver. Il faut y penser cette année, les recoltes de l'an passé sont déjà finis!
Aussi, c'est amusant de faire les essais de teindre la laine. Les bolets n'ont pas beaucoup donné mais avec le henné le résultat était une couleur orange agréablement chaude.
.JPEG)
.jpg)
Aah, mikä komea tatti, mums! Tahtois oppia kans sienestyksen saloja. Lapsuudesta on jäänyt niin elävä makumuisto naapurin karjalaismummon tekemästä metsäsienisalaatista.
ReplyDeleteVoihan tatti, kun menneenä syksynä erityisesti olisi tehnyt mieli kerätä muutakin kuin kanttarelleja. Värisokeana olen vaan ihan totaalisen sokea tunnistamaan mitään sieniä ja liikkeellä siinä asiassa liian varovaisena. Mutta, ehkä ensi syksynä oppisin jonkun toisenkin tunnistamaan. :)
ReplyDeleteHei kirjeystävät Maria ja Outi!
ReplyDeleteTatit on ihania, kun mikään niistä ei ole myrkyllinen. Sappitatti vain maistuu pahalta. Tuon koivunpunikkitatin tunnistaa helposti tuosta valkoisesta varresta, joka on täynnä mustaa "nokea". Se suositellaan ryöppäämään nopeasti, tai muuten saattaa ehkä aiheuttaa vatsavaivaa.
Minäkin muistan sienet lapsuudesta - kävimme äidin kanssa keräämässä erityisesti koivunkantosieniä, ja äidin tekemä sienikastike ja isoäidin sienisalaatti olivat maailman parhaita ruokia. Nam! Sienisalaattiin kerättiin ruohosipulia omasta pihasta.
VOI KIITOS Outi ihanista Viiru-kissan kuvista! Hän on niiin ihana karvapeffa, karvavarvas, karvakorva, karvaposki ja nöpönenä. Ja mitkä viikset! Ihana naama, voi Viiru! Tekisi mieli pussata pikku nenälle.