Olen loukkaantunut

Olen Äijä.

Kun mamma tekee pyttipannua niin osa siitä kuuluu Minulle. Koska se on Äijien ruokaa.
Sitä ei kuitenkaan annettu. Ei vaikka 15 kertaa tulin ruokapöydälle nätisti pyytämään eikä se tajunnut sittenkään kun se laittoi loput paistinpannusta OMALLE lautaselleen. Nau'uin tosi puhuttelevasti. Ei voinut erehtyä mitä sanoin.

Ja nyt mut vielä tullaan herättämään salaman kera. Voi Peeveli.

Oman maan sipulit, nam! Terveiset viime kesältä. Eka kerta kun onnistuin sipuleiden kanssa täydellisesti. Vaikka pieniä ovat, mutta tosi maukkaita. (Ransun sihteerin huom.)

Jos ei kerta tarjota kunnon ruokaa niin etsin sitä itse. Turha sanoa ettei tiskipöydällä kissa saa olla. Nälkäinen pikku eläin saa olla missä vaan. Tässä pitää ihan ruveta roskisdyykkariksi... hmm... täällä tuoksuu savulohi...

Taas se tarkkailee mua. Olen nälkiintynyt pikku raukka.

Taas elävien kirjoissa

Vaikka olo on kyllä kuumeen jäljiltä löysä, juuri tällainen:

(Ransu osaa esitellä löysyydet hyvin)

Kohta on jo helmikuu, uskomatonta, miten nopeaan aika kulkee. Kohta on taas kesä ja kesän kiireet ja työt. Viime kesänä tiluksillani saatiin yksi projekti loppuun, ja se oli lipputangon maalaus. Huraa! Ikuisuusprojektin kanssa eläessä oppii kummasti arvostamaan asiaa, jota ei tarvitse enää miettiä, sen voi kerta kaikkiaan pyyhkiä listalta yli. Ja nostaa lipun salkoon.

Lipputangon tieltä piti kaataa kuusi, jonka pöllejä tuolla kuvassa näkyykin. Täyspuinen, jonkun itse veistämä tanko painoi sen verran, että reippaat restaurointipojat Janne ja Saku joutuivat huhkimaan tosissaan ja minäkin olin sitä nostamassa, vaikka en tajua mitä apua siitä oli.
Janne, iso mies, istui tyven päällä ja yritti ajatella niin syntisen painavia ajatuksia kuin pystyi.

Nyt lipputanko on ainoa asia tontilla, joka on hyvässä maalissa. Se on jotenkin liian siistin näköinen. Jospa ensi kesänä saisin rintamamiestalon maalausurakan loppuun. Vaan lupailematta paras.

Kannatti ostaa talo niin sai tynellin lampun

Original 1950's lamp that's been in the house since it was built in 1949. Design Paavo Tynell

Silläkin uhalla, että teen kanssamatkustajat kateellisiksi, en voi olla hehkuttamatta (kirjaimellisesti) tätä makkarin lamppua.

Lamppu on Tynellin sodanjälkeistä tyyliä jousimaisine koukeroineen ja kukkadetaljeineen. Se on varmaan roikkunut salin ("salong", nyk. makkari) katosta talon valmistumisesta asti. Koska tämä huone on hiukan suurempi kuin toinen huone, päätin ottaa tämän makkariksi, kun edellinen omistajapariskunta oli jättänyt taloon kauniin mutta suuren parisängyn. Varsinaisessa makkarissa se vei lähes koko tilan.

Rintamamiestaloissa on tapana, että talon pohjakerros on jaettu neljään huoneeseen. Sisään tullaan eteiseen, josta on käynti keittiöön ja olohuoneeseen. Tällä tekniikalla ei hienoja vieraita tarvitse johdattaa keittiön kautta. Nykyaikana ei niin fiinejä vieraita voi odottaa saavansa, ja on helppo päästää kissat yövaelluksilta sisään sängystä käsin avaamalla eteisen ovi, mihin ne ovat päässeet kissaluukusta.

Eli jos sinä, Maria, olet kateellinen, muistutan, että nurkista vetää ja sisäkylppäriä ei ole ja että vesiputki on talvella jäätynyt.

kkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkk,

Tää on Ransun ihan omin varpain kirjoittama otsikko.

'

¨Ä************

Ja tätä asiaa Ransulla oli.

Ihmisten kielellä se varmaan tarkoittaa, että muikkua saisi tarjoilla joka päivä paistettuna siis ja lisäksi pistää aina kaikki heti Ransun ruokakippoon niin ettei tarvitsisi varastaa paistinpannusta.

Päälle ruohosipulia niin kulinaristinen elämys on valmis. Naminami.

Man-eating sunflower

Jaws

Tällainen ihmestys kukki Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa. Se on kuin tappajahai, terävät hampaat ojossa ja leuat valmiina aukeamaan ja nappaisemaan pahaa-aavistamattoman vierailijan käsivarren poikki.

Nyt kun siemenistä on puhetta siellä sun täällä haaveilen minäkin ensi kesän kukkarunsaudesta. Tällainen kukkaryöppy olisi ihana. Kosmoskukkia ja sitruunankeltaisia auringonkukkia.

Muikku!

Ransulla on uusi herkku, paistettu muikku. Se on ehkä parempaa kuin mikään koskaan.

Miksei mulle oo tarjottu tätä ennemmin?

Jotain tästä tulee mieleen... tää muistuttaa sitä foliossa ollutta kalahommaa, jonka mamma unohti tiskipöydälle yöksi. Siitä piti kyl murentaa joku ruiskuori ennen ku pääsi kaloihin käsiks.

Lankamummo

Upeaa grafiitinharmaata Kumlingesta tulleista lampaista. Niiden turkki on juuresta vaalea ja tummenee latvaa kohti.

Kaupungissa on se hyvä puoli, että on kaukolämpö. Se tarkoittaa lämmintä vettä niin paljon, että voi pestä vaikka 10 kiloa villaa samalla satsilla.

Tästä olenkin ottanut kaiken irti.

Se on kumma, miten ihanaa oma villa on. Vaikka lampaat ei ole ihan omia mutta tuttuja kuitenkin, ja yksi niistä melkein minun. Vuosikausia unelmoin huvikseni, että joskus olisi omia ja niitä voisi itse keriä ja nyt sen teen. Kummallista, kun ajattelee. Joku on joskus sanonut, että pitää varoa mistä haaveilee kun se voi totetua.

Kaupunkiasunnossa nähtyä

Musti: Missä säää oot?

Viljo: Raps raps, hyssyn hyssyn, hihi

Häh, täällä on leikin ulkopuolinen vakooja!

Kyllästyneet kissat keksivät omat leikit. Rosvo ja poliisi on suosittu, mutta kuurupiilo pitää pintansa.

Taas tässä kävi näin

Toi emäntä on kauhee kukkuun öisin. Meitä kissoja kutsutaan yöeläjiks mut mä kyl haluun nukkuun äiskän kainalossa. Nyt tänne ja heti!

Tullaan, tullaan...

Tikkoja – darts

Huurtuneet tikat

Tikka huurtuneessa pylväässä

Näin talvella kuuluu jatkuva nakutus. Se ei ole tikanheiton mestari -naapurini (ihan oikeasti!), vaan käpytikka.

In Finnish, darts and woodpeckers are the same word.

Mattomietintää

Parin vuoden takainen kuva olkkaristani. Himoitsen Ikean punakuvioista villamattoa, joka on tosi raju – mutta mietin, onko se vähän liian raju. Tuossa kuvassa huone muuten näyttää jotenkin suuremmalta ja tyhjemmältä kuin onkaan.

Kuva: Ikea

Tuo matto on suuri – 240 x 170 cm – ja tekisi huoneesta todella punaisen. Minua ihastuttaa tuo kuosi, olen heikkona toistuviin arabialaistyylisiin geometrisiin kuvioihin.

Näin talvella minulla ei ole mitään sitä vastaan, että lattialla olisi paksu villamatto! Nuo talon mukana perityt sohva ja tuoli 40-luvulta ovat ihanan punaiset ja lämpöiset. Aikoinaan Utöseen ostamani Ikean raidalliset verhot ovat piristävät kesät talvet, ja sopivat sisustukseen kuin nakutettu, mikä tuuri.

Tuo historiallinen telkkari, joka myös tuli talon mukana, on kyllä jo vaihtunut uudempaan malliin, ei ollut scart-liitintä!

Inspiroiduin

Täällä etelärannikolla asuvat vanhan rakennuskannan ystävät ovat varmaan käyneet Loviisan Wanhassa wara parempi -tapahtumassa ainakin jonakin vuonna. Minulla jäi viime syksynä käymättä, mutta sitä ennen on tullut käytyä monena vuonna. Suosittelen! Samanlainen tapahtuma on Uudenkauungin Pytinkien paris.

Puukaupungin pienet pihat ovat suloisia. Aidoilla ja rakennuksilla ympäröityinä ne ovat suojassa. Muutama vuosi sitten tapahtuman teemana oli pihat. Eräässä pienessä kaupunkipihassa myytiin taimia, jotka oli istutettu hauskasti peltipurkkeihin ja aseteltu tikashyllykölle.

Nyt, Sarin blogia lukiessani, inspiroiduin. Hän on ostanut leikkokrysanteemeja ja asetellut ne filmipurkkeihin riviin. Hauska idea, ja tulee vähän samanlainen efekti! Pieniä kasveja purkeissa rivissä, siinä on jotakin niin kivaa.

Elämää petojen kanssa

Taas tulin kaivelleeksi kuva-arkistoja. Löytyi Viljon välipalakuvia. Ei herkkiksille eikä helposti ruokahalunsa menettäville.

Going through photo files I found some of Viljo's snack photos:

Taskulämmintä tinttiä, naminami

Great, tit!

Vähän on karvasta palaa tää

This snack sticks

Muistatko viel

...Kesän!

Etsiskelin kuvia kirjaan (ilmestyy keväällä), kun löysinkin uusia kuvia viime kesältä. Tai siis vanhoja, miten sen nyt ottaa.

Näin vihreää on joskus ollut, ja tulee taas olemaan, niin uskomattomalta kuin se tällä hetkellä tuntuu. Kuva on otettu rintamamiestaloni terassilta, ja vanha talo on riisuttu lautaverhoilustaan, mutta hirsiä ei näköjään vielä ole vaihdettu. Vanhan talon vedulooda eli halkolaatikko odottaa kuistillani pääsyä takaisin kotiin, tuvan ikkunan ääreen. En aio sitä maalata, kun siinä on kauniit sävyt: vaalea siniharmaa, joka toistuu tuvan oven- ja ikkunan karmeissa, ja oli myös seinän alaosan paneloinnissa, joka rakennetaan uudestaan, ja sitten tuo vihreä, jota 50-luvulla laitettiin joka paikkaan...

Do you remember...

... the summer.

Yes, it was, and it's coming again. Green, warmth, green, flowers, green, birds nesting, green, smell of earth, green...

Yes I remember!

Icing on the landscape

It's been luuuuurvely mild and still the last few days in the archipelago, only -2 degrees. It appears, the same temperatures as in Southern England?!

By the sea, humidity sticks to trees and shrubs on the shore. We have a specific word to this kind of snow/ice, of course. As to every kind of snow and ice. This is KUURA.

But the pines' reddish bark remains, creating a wonderful contrast. Winter wonderland!

Auriinko nousee, on kaastetta maassaaa...

Laulattaa, on niin kaunista. Laulun sanat eivät ehkä ihan sovi, mutta alitajunnasta kumpuavina sopivat kuitenkin. Meren äärellä kosteus kertyy kimaltaviksi kiteiksi kaikkeen mihin pystyy tarttumaan.

Viime päivät ovat olleet ihanan lauhoja saaristossa – vain -2 astetta – ja tyyni ilma on tehnyt elosta mietoa ja pitänyt vähän huonomminkin eristetyn talon sisätilat tasaisen lämpiminä. Aah.

Lauhan päivän ilta

Tänään oli vain pari astetta pakkasta. Hurrrjat paukkupakkaset eivät ole vieläkään tänne lounaissaaristoon ehtineet. Meri vaikuttaa edelleen valtavalla lämpövarannollaan. Keväällä se puolestaan kylmentää, eli eipä kadehdita!

Auringon säteiden lämmittämä ilma leijui usvana kyläniityn yllä auringon laskiessa. Niitty on nykyään hieno, kun lehmät ovat siinä taas laiduntaneet kymmenien vuosien tauon jälkeen. Niitty eli Träsket alkoi pusikoitua, niin kuin moni muukin saariston niitty, kun pientilojen pito on lakannut ja tilat muuttuneet kesäasunnoiksi. Lehmät tulevat wattkastilaiselta Johanssonin karjatilalta ja niiden liha on mahdottoman maukasta.

Päivälliseksi söin savustettua lampaan kotlettia, oi nami nami. Samalta tilalta. Ransu sai rasvapalat ja sekin nuolee suupieliään. Terveisiä vain Johannalle ja Thomasille, jos luette tätä!

Ja taas juhlitaan

Illalla 8.1.2009 oli jännät paikat ja kauan odotettu hetki. Odotimme Mustin kanssa ovikellon soimista. Tai minä odotin, Musti ei tiennyt mitään.

Olimme menettäneet Viljon syksyllä ja Musti etsi kaveriaan kaikkialta. Se halusi että leikin vähän väliä ja kaipasi kaveria. Niin minäkin. Viljon jättämä tyhjyys ja suru oli pohjaton.

Niinpä... ovikello soi ja sisään tuli Ransu, pikkuruinen viirunaama ja raitapöksy. Ransua oli odotettu jo yli kuukausi, siis loputtoman pitkään...

Huiii, tää on kylmää ja luikasta

Vauhtia on niin ettei perässä pysy

Kovin on kaponen poika, mutta häntää riittää

Löytyisiköhän täältä lutkutettavaa, vähän on mamman näköä

Rakennuspuuhat kiinnostaa

Hohoi siellä alhaalla! Kiinni on!

Ihana isoveli

Krooh Kauniita unia!

Tracking

Jäljillä

Deer make nice heart-shaped tracks although it's not pleasant to find them in my own garden.

Peuran käynnistä jää sydämelliset terveiset.

Åvensor main road: lots of traffic, tractors and deer.

Kylätiellä on monenmoista jälkeä: traktorin urien välissä peuran laahaavat sorkanjäljet.

Teeny weeny somebody was here. Perhaps a bank vole?

Tästä meni pikkarainen, ehkä metsämyyrä.

Ha ha, the dress code. My Dad's old Swiss goose down trousers. Not that it's THAT cold but they're so soft and look great don't they!

Iskän vanhat sveitsiläiset untuvapöksyt ovat ässät luontokuvauksessa.

Kuningas Karvavarvas konsultoi

Kas näin käy varpaanvälien pesu

Hampailla kiinni kynnen alta

Polkuanturan nuolaisu

Välillä oikein vauhdilla

Jos käy tuuri niin unikaveri saattaa vahingossa pestä minun varpaat. Leikin nukkuvaa ja työnnän varpaat hänen nenään.