Puutarhaystäväni-kirja

 Nappasin Kukka & Kaali -blogista kivan ystäväkirjan.

Nimeni / nimimerkkini: Saila

Puutarhani nimi: Saaripalsta, tai pantteripalsta, tai myyräpalsta, mikä milloinkin. Virallisesti Nedergård.

Puutarhani syntymäaika: Ensimmäinen tieto on vuodelta 1870, jolloin tämän tilan osti korppoolainen merimies, se varmaan silloin lohkottiin naapurin isommasta tilasta. Oletan, että asuintalo nousi pian sen jälkeen ja jotain saatettiin istuttaa. Vanhoja kasveja ovat pihasyreenit, juhannusruusu, kirkonruusu ja juhannuspioni. Muutama rusopäivänlilja löytyi pienen raivauksen jälkeen, mutta siinä ne olivat. Täällä ei ollut asunut kummoinenkaan puutarhuri. Ostin tilan 2006, jolloin tämä oli ollut vuosia vain kesämökkikäytössä.

Puutarhassani seikkailevat: Musti on seikkaillut lähes alusta asti, sillä se on syntynyt samoina päivinä kuin tein kaupat tilasta. Myöhemmin mukaan tuli Viljo ja Viljon kuoleman jälkeen Ransu, norjalainen metsäkissa. Sitten on joitakin vierailevia tähtiä silloin tällöin.

Lempivärini puutarhassa: Kaikki! No ei ihan kaikki. En ole koskaan pitänyt aniliininpunaisesta, joka jostain kumman syystä tuntuu olevan hyvin monen naisen lempiväri niin kukissa kuin pukeutumisessa, vaikka se on ihan karmea. 

Pieninä annoksina se menee ja tietynlaisissa kukissa, kuten harmaakäenkukassa, jossa neonpinkki jakautuu pieniksi pisteiksi. Yhdistely muihin väreihin voi tehdä pinkistä siedettävämmän, kuten kuvan hopeatäpläpeippi 'Aureum', jonka kellanvihreät lehdet tuovat kukille vastaväriä.

Lempityökaluni: Ilman muuta pistolapio. Eikä mikä hyvänsä sellainen, vaan rakas, jämäkkä, terävä pistolapioni.

Lempipaikkani puutarhassa: Niitä on montakin, mutta paahteinen, avara kasvimaa ja sen viereinen ruusutarha on mieleinen, sinne osuvat vielä ilta-auringonkin säteet.

Näistä kukista / kasveista pidän hyvin paljon: Mistäpä en pitäisi! Oikeastaan... kuten lempivärin kohdalla, niin onkin helpompi vastata. En pidä punatähkistä enkä jaloangervoista. Kaikista muista pidän jossain määrin; ruusuista ehkä eniten, mutta varaan oikeuden mielipiteen muutoksiin sitä mukaa kuin kutakin kasvia ihastelen.

Näistä puutarhakirjoista pidän: Sellaisista, joissa on todella paljon kuranttia tietoa.

Hauskin puutarhapuuhani: Haahuilu. Maankaivuu ja kivien pyörittely.

Ikävin puutarhapuuhani: Ruohonleikkuu. Niin puuduttavaa!

Rentoudun puutarhassani haahuilemalla, ottamalla kuvia. Riippumatossa lojumalla en, sillä siinä tulee oitis jalat oikaistuaan monia asioita mieleen, joita pitäisi tehdä.

Onnistunein asia puutarhassani on varmaan se, että olen onnistunut säilyttämään luonnonkasvillisuutta niissä kohdissa, joissa ei ole nokkos-ohdakepöheikköä, vaan jotain arvokkaampaa, kuten kevätesikoita tai lehdokkeja. 

Etelärinne on tietysti ihan itsestäänselvä: ilman sitä olisivat talokaupat jääneet tekemättä.

Asia, jonka muuttaisin puutarhassani: Ottaisin paljon kalliota, vaikkapa puolet. Vaikka vuosisatoja viljelty / asuttu ravinteikas maa savipatjan päällä on tavallaan erittäin hyvä, puskee se naisenkorkuista kasvustoa ennen kuin ehtii sanoa hep. Ja jos kaikki nurmikkoalueet olisivat kalliota, ei tarvitsisi nurmikkoa leikata, hehe!

Olisi myös paljon parempi, jos rakennukset olisivat järkevämmin ja muodostaisivat pihapiirin. Uudempi asuintalo on pykätty suoraan vanhemman eteen, valitettavasti.

Unelmieni kevät on mahdollisimman aikainen! Niin kuin esimerkiksi tammikuussa alkava.

Unelmieni kesä on sellainen, että sataa säännöllisesti kahdesti viikossa. Sen ei tarvitse myöskään alkaa jo toukokuussa minkään hellejakson voimin.

Unelmieni syksy on pitkään lauha (niin kuin esimerkiksi tammikuulle asti jatkuva) ja peuraton. Jälkimmäinen pätee kaikkiin vuodenaikoihin.

Unelmieni talvi on mahdollisimman lyhyt.

Jos vuodessa olisi lisäksi pelakuu, niin silloin viettäisin toisen toukokuun. Olen usein julistanut, että toukokuita saisi olla kolme, mutta toinen olisi jo hyvä alku.

Haaveilen siitä, että näkisin lumikellot mahdollisimman pian. Se on lyhyen tähtäimen haave. Pidemmän tähtäimen haaveita on paljonkin, mutta niistä kertominen vaatisi romaanin.

Jos innostuit, olisi kiva lukea sinunkin ystäväkirja-kirjoituksesi. Kukka & Kaali -blogista se löytyy täältä: KLIK.