Villaisa taisto

 Koska oli noin kahdeksan säkkiä raakavillaa putsattavana ja sortteerattavana, syntyi hommasta melkoinen määrä villatukkoja. Ne ovat liian likaisia, roskaisia tai huopuneita lähetettäväksi kehräämöön ja toisaalta liian pieniä paloja, että olisin viitsinut jokaista tunkea säkkiin kasvien talvisuojausta odottamaan.

Hommaan kului riittävän monta tuntia ilmankin. Tuollaiset pienet nytyt kiskoin vain irti ja heitin sivuun. Kyllä niille on ottajia, ainakin tiaiset vuoraavat niillä talvipesiään, hiiristä puhumattakaan.

Raakavillan sanotaan karkottavan peuroja, niinpä olen levitellyt villatuppoja myös istutuksiin. Japaninvaahtera 'Osakazuki' on edelleen leiskuvan punainen ja sen tyvellä on nyt villaa, lisäksi ripustin villaa sen vieressä kasvavaan tarhakalliokieloon. Peurat nimittäin syövät vaahteroita (ja kalliokieloja) ja tämä on niille juuri sopivan kokoinen puska välipalaksi.

Ihastellaan vielä hetki 'Osakazuki' -vaahteran käsittämättömän hienoa ruskaa. Kohta heivaan sen päälle vielä verkon, ei sitä näin suojattomaksi voi jättää.

Isommissakin puissa on vielä joitakin lehtiä tallella myräköiden jäljiltä, lehtipuut erottuvat keltaisina tummista havupuista.

Villasavotan lisäksi ohjelmassa on ollut muun muassa ruukkujen pesua. Ransu esittelee.

Esittelijä painuu muihin tehtäviin.

Syysvuokon tyvelle laitoin reilusti villaa, sillä se on aina syöty takuuvarmasti. Kukinta alkaa olla kyllä muutenkin ohi.

Myrkkyliljoistakin katkotaan kukkavarsia ja syyssahramit häviävät yleensä nopeasti. Tässä kohdassa ne myös hautautuvat vaahteranlehtiin. Laitoin niiden ympärille myös villaa.

Syyssahramit yllättävät ja ilostuttavat joka vuosi. Ne nousevat niin myöhään, että mietin jo niiden hävinneen, kun yhtäkkiä jonakin päivänä huomaan niiden kalpeat varret ja kapeat nuput. Niitä täytyykin muistaa hankkia ja istuttaa ensi vuonna lisää, ja laittaa paikkoihin, joissa ne eivät huku puunlehtiin näin pahasti.

Myrkkyliljoista puheen ollen, tässä tänä syksynä hankittu syysmyrkkylilja, joka oli pussin tietojen mukaan valkokukkainen yksinkertainen 'Album', mutta onkin ilmiselvästi kerrottu – kukassa on lisäksi hentoinen häivähdys vaaleanpunaista. Mikä kaunotar, ja mikä jättipotti! Tämä onkin selvästi 'Alboplenum'; ehkä kaunein myrkkylilja, mitä on. 

Koska ehdin sipulikaupoille melko myöhään, vasta lokakuun puolella, istutin tämän heti kaupungissa ruukkuun ja pistän tämän vasta kukinnan jälkeen puutarhamaahan. Nyt se ilostuttaa kuistin pöydällä.

Hajuherneetkin ilostuttavat, sillä ne ovat tehneet uusia kukkia peuran niitä riivittyä. Lajike on 'Wiltshire Ripple', ja on tuossa onneksi palkojakin kypsymässä. Toivottavasti niitä ei syödä, jotta saan siemenet talteen. 

Valitettavasti kukkaan vasta syksyllä tullut 'Turquoise Lagoon' syötiin, niinpä en päässyt näkemään sen kukkaan kehittyvää ihmeellistä turkoosia sävyä.

Taustalla voi erottaa kumoon kaatunutta puutarhatuolia, en vaivautunut niitä eilen nostamaan pystyyn, kun olisivat lentäneet taas kumoon. Pöytä sentään pysyi pystyssä.

Vattukartion naru, jolla kartio oli sidottu maahan iskettyyn tukikeppiin, meni poikki ja kartio kaatui. Onneksi tähän aikaan se ei aiheuta juurikaan tuhoa, paitsi että 'Royal Ruby' -syysasteri hieman liiskaantui tuonne alle. 'Tayberry' -vattu on vielä vihreä.

Ruusunnuput ovat saaneet villaa suojakseen. Tässä on Pierre de Ronsard, jonka kukan toivon vielä näkeväni. Toisen nupun peura söi pari viikkoa sitten.

Varsinainen talvisuojavilla (joka on tätä samaa villaa, mutta isompia huonoja paloja tai jopa kokonaisia vuotia, jos katsoin niiden olevan liian huonolaatuista kehräämöön) on sullottu kahteen isoon muovisäkkiin, sen levittämisen aika ei ole vielä. Tämä ja pari muuta erikoisempaa köynnösruusua saavat villasta pakkassuojan tyvelleen ja ympärilleen.

Winchester Cathedral meinaa kukkia vielä reippaasti, tämän tertun lisäksi siinä on toinenkin samanlainen tertullinen nuppuja. Toivon, että pääsen näkemään ainakin osan niistä kukassa. Villa ei suojaa sataprosenttisen varmasti, sillä siitä huolimatta tässä vieressä kasvavan William Shakespeare 2000:n viimeinen kukka syötiin pari yötä sitten.

Taustalla kukkii syysasteri 'White Ladies'.

Ruusut ja asterit ovat onneksi valtavan hyviä sietämään pakkasta, vaikka ovat kukassa tai nupulla. Tässä kaita-asteri 'Prince', jonka kukkia avautuu koko ajan enemmän. Toivottavasti sen viehkous välittyy kuvan myötä, tyyppi on aivan henkeäsalpaavan ihana pikkuruisine kukkineen.

Tässä kuvassa Prinssi jää retkottavan 'Herbstschnee' -tuoksuasterin taakse. Tuoksuasterin oli tarkoitus kasvaa korkeana valkoisen tarha-alppikärhön tuen vieressä, mutta sen yksi osa retkottaa maata myöten vasemmalle ja loppuosa lojuu viistoretkossa oikealla. Toivottavasti se saa tulevina vuosina paremmin tukea vieruskasveistaan. Täytyykin muistaa istuttaa sen ympärille pystykasvuisia ja korkeita heiniä.

Pyykit kuivuivat eilen hyvin tuulessa siihen asti, kun alkoi sataa. Olin juuri päässyt betonilaattojen valuhommaan ja öljynnyt muotit sekä sekoittanut betonin, kun sade alkoi. Ei sen pitänyt ennusteen mukaan silloin alkaa!

Siispä jäivät pyykit narulle, mutta nyt paistaa ja ne ovat jo puolikuivat ainakin. 

Ensi yönä mennään varmaan pakkaselle täälläkin, nytkin on vain muutama aste lämmintä ja pohjoispuhuri tuntuu vilakalta. Täytyykin mennä pihalle miettimään vesien tyhjennyksiä ja suojauksia, ja ne betonivalutkin pitäisi nostaa johonkin pakkaselta suojaan. Villaa voisi vielä lisäillä kasvien ympärille tässä loputtomassa taistossa peuroja vastaan.

Toivottavasti teilläkin on aurinkoinen puutarhurointisää!

Hajuherne – Lathyrus odoratus

Japaninvaahtera – Acer palmatum

Kaita-asteri – Symphyotrichum laterifolium

Syysasteri – Symphyotrichum novi-belgii

Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale

Syyssahrami – Crocus speciosus

Syysvuokko – Anemone hupehensis

Tarhakalliokielo – Polygonatum × hybridum