Saturday 23 October 2021

Villaisa taisto

 Koska oli noin kahdeksan säkkiä raakavillaa putsattavana ja sortteerattavana, syntyi hommasta melkoinen määrä villatukkoja. Ne ovat liian likaisia, roskaisia tai huopuneita lähetettäväksi kehräämöön ja toisaalta liian pieniä paloja, että olisin viitsinut jokaista tunkea säkkiin kasvien talvisuojausta odottamaan.

Hommaan kului riittävän monta tuntia ilmankin. Tuollaiset pienet nytyt kiskoin vain irti ja heitin sivuun. Kyllä niille on ottajia, ainakin tiaiset vuoraavat niillä talvipesiään, hiiristä puhumattakaan.

Raakavillan sanotaan karkottavan peuroja, niinpä olen levitellyt villatuppoja myös istutuksiin. Japaninvaahtera 'Osakazuki' on edelleen leiskuvan punainen ja sen tyvellä on nyt villaa, lisäksi ripustin villaa sen vieressä kasvavaan tarhakalliokieloon. Peurat nimittäin syövät vaahteroita (ja kalliokieloja) ja tämä on niille juuri sopivan kokoinen puska välipalaksi.

Ihastellaan vielä hetki 'Osakazuki' -vaahteran käsittämättömän hienoa ruskaa. Kohta heivaan sen päälle vielä verkon, ei sitä näin suojattomaksi voi jättää.

Isommissakin puissa on vielä joitakin lehtiä tallella myräköiden jäljiltä, lehtipuut erottuvat keltaisina tummista havupuista.

Villasavotan lisäksi ohjelmassa on ollut muun muassa ruukkujen pesua. Ransu esittelee.

Esittelijä painuu muihin tehtäviin.

Syysvuokon tyvelle laitoin reilusti villaa, sillä se on aina syöty takuuvarmasti. Kukinta alkaa olla kyllä muutenkin ohi.

Myrkkyliljoistakin katkotaan kukkavarsia ja syyssahramit häviävät yleensä nopeasti. Tässä kohdassa ne myös hautautuvat vaahteranlehtiin. Laitoin niiden ympärille myös villaa.
Syyssahramit yllättävät ja ilostuttavat joka vuosi. Ne nousevat niin myöhään, että mietin jo niiden hävinneen, kun yhtäkkiä jonakin päivänä huomaan niiden kalpeat varret ja kapeat nuput. Niitä täytyykin muistaa hankkia ja istuttaa ensi vuonna lisää, ja laittaa paikkoihin, joissa ne eivät huku puunlehtiin näin pahasti.

Myrkkyliljoista puheen ollen, tässä tänä syksynä hankittu syysmyrkkylilja, joka oli pussin tietojen mukaan valkokukkainen yksinkertainen 'Album', mutta onkin ilmiselvästi kerrottu – kukassa on lisäksi hentoinen häivähdys vaaleanpunaista. Mikä kaunotar, ja mikä jättipotti! Tämä onkin selvästi 'Alboplenum'; ehkä kaunein myrkkylilja, mitä on. 
Koska ehdin sipulikaupoille melko myöhään, vasta lokakuun puolella, istutin tämän heti kaupungissa ruukkuun ja pistän tämän vasta kukinnan jälkeen puutarhamaahan. Nyt se ilostuttaa kuistin pöydällä.

Hajuherneetkin ilostuttavat, sillä ne ovat tehneet uusia kukkia peuran niitä riivittyä. Lajike on 'Wiltshire Ripple', ja on tuossa onneksi palkojakin kypsymässä. Toivottavasti niitä ei syödä, jotta saan siemenet talteen. 
Valitettavasti kukkaan vasta syksyllä tullut 'Turquoise Lagoon' syötiin, niinpä en päässyt näkemään sen kukkaan kehittyvää ihmeellistä turkoosia sävyä.
Taustalla voi erottaa kumoon kaatunutta puutarhatuolia, en vaivautunut niitä eilen nostamaan pystyyn, kun olisivat lentäneet taas kumoon. Pöytä sentään pysyi pystyssä.

Vattukartion naru, jolla kartio oli sidottu maahan iskettyyn tukikeppiin, meni poikki ja kartio kaatui. Onneksi tähän aikaan se ei aiheuta juurikaan tuhoa, paitsi että 'Royal Ruby' -syysasteri hieman liiskaantui tuonne alle. 'Tayberry' -vattu on vielä vihreä.

Ruusunnuput ovat saaneet villaa suojakseen. Tässä on Pierre de Ronsard, jonka kukan toivon vielä näkeväni. Toisen nupun peura söi pari viikkoa sitten.
Varsinainen talvisuojavilla (joka on tätä samaa villaa, mutta isompia huonoja paloja tai jopa kokonaisia vuotia, jos katsoin niiden olevan liian huonolaatuista kehräämöön) on sullottu kahteen isoon muovisäkkiin, sen levittämisen aika ei ole vielä. Tämä ja pari muuta erikoisempaa köynnösruusua saavat villasta pakkassuojan tyvelleen ja ympärilleen.

Winchester Cathedral meinaa kukkia vielä reippaasti, tämän tertun lisäksi siinä on toinenkin samanlainen tertullinen nuppuja. Toivon, että pääsen näkemään ainakin osan niistä kukassa. Villa ei suojaa sataprosenttisen varmasti, sillä siitä huolimatta tässä vieressä kasvavan William Shakespeare 2000:n viimeinen kukka syötiin pari yötä sitten.
Taustalla kukkii syysasteri 'White Ladies'.

Ruusut ja asterit ovat onneksi valtavan hyviä sietämään pakkasta, vaikka ovat kukassa tai nupulla. Tässä kaita-asteri 'Prince', jonka kukkia avautuu koko ajan enemmän. Toivottavasti sen viehkous välittyy kuvan myötä, tyyppi on aivan henkeäsalpaavan ihana pikkuruisine kukkineen.

Tässä kuvassa Prinssi jää retkottavan 'Herbstschnee' -tuoksuasterin taakse. Tuoksuasterin oli tarkoitus kasvaa korkeana valkoisen tarha-alppikärhön tuen vieressä, mutta sen yksi osa retkottaa maata myöten vasemmalle ja loppuosa lojuu viistoretkossa oikealla. Toivottavasti se saa tulevina vuosina paremmin tukea vieruskasveistaan. Täytyykin muistaa istuttaa sen ympärille pystykasvuisia ja korkeita heiniä.

Pyykit kuivuivat eilen hyvin tuulessa siihen asti, kun alkoi sataa. Olin juuri päässyt betonilaattojen valuhommaan ja öljynnyt muotit sekä sekoittanut betonin, kun sade alkoi. Ei sen pitänyt ennusteen mukaan silloin alkaa!
Siispä jäivät pyykit narulle, mutta nyt paistaa ja ne ovat jo puolikuivat ainakin. 
Ensi yönä mennään varmaan pakkaselle täälläkin, nytkin on vain muutama aste lämmintä ja pohjoispuhuri tuntuu vilakalta. Täytyykin mennä pihalle miettimään vesien tyhjennyksiä ja suojauksia, ja ne betonivalutkin pitäisi nostaa johonkin pakkaselta suojaan. Villaa voisi vielä lisäillä kasvien ympärille tässä loputtomassa taistossa peuroja vastaan.
Toivottavasti teilläkin on aurinkoinen puutarhurointisää!


Hajuherne – Lathyrus odoratus
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kaita-asteri – Symphyotrichum laterifolium
Syysasteri – Symphyotrichum novi-belgii
Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale
Syyssahrami – Crocus speciosus
Syysvuokko – Anemone hupehensis
Tarhakalliokielo – Polygonatum × hybridum

34 comments :

  1. Meillä ei juuri sada, äsken satoi lunta. Vaikka maa on sula, ei nyt yhtään kiinnosta yhtään mennä ulos. Kaikissa muissa kotitöissä on mennyt taas aikaa.

    Aivan ihanaa, että saa kerrotun myrkkyliljan, eikä yksinkertaista. Tuo Alboplenum näyttäää tosi kauniilta. Syyssahramitkin ovat kauniita siellä lehtien seassa.

    Teillä oli varmasti kunnon tuuli.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi ei, lunta! Täällä oli hieno päivä, mutta hyvin viileä. Nyt on enää 3 astetta ja olen toivottavasti varautunut yöpakkaseen, kunhan se on ohimenevä.
      Alboplenum on todella aivan ihana, täytyy miettiä sille hyvä ja arvoisensa paikka. Syyssahrameita tuntuu olevan joka vuosi vähän aiempaa vähemmän, mutta vanhoista kuvista huomaan, että niitä onkin eniten vasta marraskuun puolella. Ehkä ne pärjäisivät paremmin jossain, jossa eivät saa kasaa vaahteranlehtiä niskaansa. Jätän kumminkin mielellään lehdet kukkapenkkeihin kasveja suojaamaan, kun täällä voi hyvinkin olla lumeton talvi ja silti reippaasti pakkasta.

      Delete
  2. Toivottavasti villatukot karkoittavat peurat. Eikö Trico Gardeninkin pohjalla ole lampaanvillarasva?
    Osakazuki on huikean kaunis syysvärissään. Pidän myös sen lehtien muodosta. Siinä olisi yksi herkullinen kasvivinkki kevään lahjakorttiostokseksi.
    Syyssahramit ilmestyvät todellakin äkkiarvaamatta. Niitä kannattaisi lisätä, mutta se päätös unohtuu joka vuosi.
    Aamupäivän räntäsateen jälkeen nyt paistaa aurinko. Eilinen tuuli ja sade yhdessä ja erikseen muodostivat melkoiset syysmyräkän. Kävin sateessa pystyttämässä magnolian suojaverkon uudelleen. Ei siis ihme, että sinulla on tuolit ja tuet kumollaan. Onneksi Ransu ja Musti ovat mitä ilmeisimmin osanneet suojautua.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä Tricossakin lanoliini toimii karkottimena, on siinä jotain perää. Luulen, että villatukot ovat ehkä auttaneet, mutta toisaalta oli senkin ruusun varressa villaa, jonka kukka syötiin - tai purtiin poikki, katkaistu kukka lyhyine varsineen löytyy ruusun vierestä. Ihan itse kukkaa ei kuitenkaan haluaisi villaan kääriä :-D
      Mihinkään ei voi luottaa sataprosenttisesti, kun on peuroista kyse, ne ovat niin pirullisia! Eniten haluaisin tietää, mistä ne tulevat pihaani, kun olen aidannut koko pihan. Tietäisin sitten korottaa lisää sitä kohtaa.
      Osakazuki on todella japaninvaahteroiden parhaita. Lehden muoto on oikein tyypillinen, vaikka ovat toki ne hyvin liuskaisetkin lajikkeet hienoja, mutta tämä on "klassisen tyylikäs", lisänä tuo huippuhieno ruska. Tiedän, että siellä täällä muuallakin Etelä-Suomessa japaninvaahterat ovat talvehtineet onnistuneesti ulkosalla puutarhassa, mutta kokoa ne eivät valitettavasti näytä saavan. Olisi upeaa, jos tuo olisi 3 metrin korkuinen pensas, mutta tyydytään tähän. En ole suojannut sitä mitenkään ja välillä meillä on paljonkin pakkasta (-20 tai lähes) eikä lunta, ja se on talvehtinut jo 13 vuotta. Joten ei se ihan herkkis ole. Paikka on kyllä tuulensuojainen.
      Syyssahramit pitääkin kirjoittaa ensi vuoden syksyn kohdalle kalenteriin heti, kun saa uuden kalenterin käsiinsä.
      Kissapojat kävivät eilen ulkona vain hyvin pikaisesti. Sisälläkin olisi hiekkalaatikko, mutta eivät raavaat pojat sitä käytä.

      Delete
    2. Kolmemetrinen Osakazuki olisi kerrassaan upea näky omassa pihassa. Kanadalaisessa Remppa ja muutto -ohjelmassa parasta on pihakasvit ja maisemat, joissa on useita japaninvaahteran tyyppisiä lehtimuotoja ja -värejä. Mietinkin, minkä ikäinen Osakazukisi on. Hidas kasvu meikäläisten olosuhteissa on tavallaan etu, kun pieneenkin pihaan voi suunnitella istuttavansa tuollaisen kaunottaren.
      Juuso ulkoili säässä kuin säässä, mutta tuulta se inhosi. Kissan koko naama sai tuulisella säällä puikulaisen muodon, kun sen viikset, korvat ja kaikki karvakin meni litteäksi pitkin luustoa. Hurjalla vauhdilla lähimpään pissapaikkaan ja samaa vauhtia takaisin kotiovelle. Pitkäkarvainen Ransu olisi varmaan vielä jännempi näky pörheiden karvojen litistyessä pitkin kroppaa.

      Delete
    3. Se kanadalaissarja on minustakin tosi kiva, ja ne Vancouverin seudun maisemat kerrassaan upeat! Siellä on melko lauhaa ja japaninvaahtera viihtyy. Meillä se on tosiaan selviytymisensä rajoilla.
      Tuo saattaisi olla vähän isompikin, elleivät peurat olisi harrastaneet ahkeraa oksien typistystä (jolta ei verkkokaan täysin suojaa), ja yhtenä talvena paksu lumipeitto meni niin painavaksi, että pari isointa oksaa rasahti poikki.
      Voi Juuso, voin kuvitella sen puikulaisena pinkomassa! ♥ Ransun turkki jännästi lainehtii, kun sillä on kova kiire.

      Delete
  3. Ei sitä joka tytöllä tai pojalla olekaan laittaa noin villaisia suojia puutarhan turvaksi. Oli kiinnostavaa lukea taas uutta tietoa.
    Onnittelut kerrotusta myrkkyliljasta, se on tosi kaunis!
    Osakazuki vaahteran väri on todella upea, se on varmaan aika talvenarka?

    ReplyDelete
    Replies
    1. On aika kätevää, kun on tällainen villabisnes ja siitä saa sivutuotteena puutarhaan niin talvisuojaa kuin peurankarkotintakin! Ehkä joltakin lähi-lammastilalta kannattaa kysyä? Likainen villa on heille vain jätettä, joka pitää yrittää hävittää johonkin järkevästi.
      Japaninvaahterat ovat tosiaan talvenarkoja, olen kuullut niiden onnistuneesta talvehtimisesta vain I-vyöhykkeellä. Mutta toisaalta, kun puska ei tuon isommaksi näytä kasvavan, ei sen kääriminen johonkin pressuun tai säkkikankaaseen varmaan hirveän hankalaa olisi.

      Delete
    2. Ihan pakko tähän väliin kommentoida, että kävin pari-kolme vuotta sitten avoimet puutarhat -tapahtumassa eräällä pihalla Kuopiossa ja siellä jokin punalehtinen japaninvaahtera oli talvehtinut parin talven yli ongelmitta puutarhassa. Puutarha oli kyllä aika suojaisa, mutta tuskin sentään I-vyöhykkeen oloja vastaava.

      Delete
    3. Sepä kiinnostava tieto, kiitos kun kerroit! Toisaalta lumisuoja on Kuopion suunnalla ihan eri luokkaa kuin meillä täällä.

      Delete
  4. On ollut melkoinen villasabotta! Hyvä luomukonsti peurojen kartoitukseen. Villoista on iloa lintusille ja hiirille. Ihastelin postauksesi kuvia.
    Täällä on vähän eri meininki. Syyslomasta tulikin talviloma. Lumi on maassa. Ensi viikolle on luvattu lämpöasteita, mutta saa nähdä sulaako lumi vielä kertaalleen pois.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nyt on tosi jännää seurata säätä eri puolilta maata, kun on ihan erilaista. Kittilässä jo puoli metriä lunta! Meillä käväistiin yöllä pakkasella, mutta nyt on tuuli kääntynyt lounaaseen ja plusasteita taas yli 7.

      Delete
  5. Kaikki keinot ovat kokeilun arvoisia taistossa peuroja vstaan, niin myös ylimääräiset villatupot. ja eihän niistä ainakaan kasveille ole mitään haittaa. Eivät siis peurat jättäneet puutarhaasi rauhaan, vaikka kesä olikin rauhallisempaa. Siellä leveysasteilla ruusunnuput saattavat vielä avautuakin, täällä joko sade liottaa ne tai sitten vaan on jo liian kylmä. On suosiolla odotettava ensi kesää. Suloinen kerrattu myrkkylilja näyttää ihanalta pikkuruisessa ruukussaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Villasta ei tosiaan haittaa ole, kunhan sitä ei ole liian tiiviinä mattona, voi estää syyssahramien pääsyn valoon, ja keväällä sama juttu sipulikukkien kanssa. Ei villa kovin kaunista ole, etenkin valkoinen näkyy kukkapenkeistä vähän liiankin hyvin.
      Ruusunnuput tosiaan menevät sateessa ja viileässä äkkiä huonoksi avautumatta, mutta jännä niitä on seurata. Onneksi nyt tuli vähän lauhempaa, ehkä jokunen niistä vielä avautuu!

      Delete
  6. Onpa harmi kun ne pirut käy taas välipalalla pihassasi. Onko ne oppineet aukomaan portteja tai ovia, jonkin rakennuksen läpi :D. Ilmeisesti sulla ei ole mitään valvontakameraa, sitä siirtelisi, kunnes pettävä kohta löytyy. Lampaanvilla-aita? Tai oma lammaslauma. Ei sentään, koska kokemuksesta tiedän niiden syövän myös kaiken :D. Onneksi kuitenkin metsästyskausi jatkuu, toivottavasti. T. Raija

    ReplyDelete
    Replies
    1. En tosiaan tiedä, mutta heti, kun lunta tulee, ne jäävät kiinni reiteistään, kun näkee sorkanjäljet. Sitten alkaa taas sellainen korotussavotta, että oksat pois.
      Lammaslauma olisi tosiaan vähän huono ratkaisu puutarhan kannalta :-D Metsästäjät ovat onneksi saaressa ja pamauksia kuuluu silloin tällöin. Peuratuhoja vielä näin syksylläkin pihallani huomattavasti aiempia vuosia vähemmän, ja siitä olen erittäin tyytyväinen.

      Delete
  7. Eikä, hauska tämä villasavotta. Kyllä on siellä linnuilla lämpöiset luksuspesät. Mitä siis teet tälle villalle, karstaatkin?Ja mistä se on tupsahtanut Sinulle? T. utelias lukijasi. Näppärä talvisuojaus, villapeitot kaikille kasveille. Vielä kauniin syksyistä puutarhassasi, kauniita kukkijoita piisaa. Värejä, muotoja ja kukkia ♥ Odottelen täällä jo kevättä, yhtään ei innosta nyt tuulet ja pakkaset..tosin nyt paistaa aurinko joten lienee pakko vääntäytyä istuttamaan parit sipulit ulos. Aurinkoa Sinulle sinne saaristoon ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lähetän villan kehräämöön, jotta saan lankaa. Karstaaminen olisi tuolla villamäärällä valtava urakka ja aiheuttaa tenniskyynärpään uusiutumisen hetkessä, kokeiltu on. Sitä paitsi karstaus on langaksi kehruussa vasta ensimmäinen vaihe, sen jälkeen pitäisi vielä kehrätäkin... aika ei riitä ja kehräämöstä tulee aivan ihanaa tasalaatuista lankaa. Villat tulivat tällä kertaa Brändön Jurmosta, siinä on sekä ahvenanmaan- että suomenlampaiden villaa.
      Onneksi on kauniita kukkia, eikä pakkanen ollutkaan kipakkaa, eikä peurakaan ole käynyt viime yönä vierailulla - vieläkin saa ihailla asterinkukkia, sahrameita, viimeisiä myrkkiksiä, kärhöjä ja ruusunnuppuja!
      Melko karseat kelit on ollut, pari viikkoa myrskyä ja sadetta lähes putkeen, jokunen tyyni välipäivä ja sitten on taas alkanut. Tänäänkin pinosin yhden taapelin, kun sateen piti alkaa vasta illalla, mutta sehän alkoi heti kun olin hommaan ryhtynyt, ärh. Toisaalta kävihän se hyötyliikunnasta, kun yritin tehdä homman niin nopsaan kuin pystyin.
      Kevät vaikka ensi viikolla kävisi kyllä paremmin kuin hyvin! Päivänkään ei tarvitsisi enää lyhetä, kyllä nyt jo uskotaan, että on pimeä vuodenaika.
      Toivottavasti sait sipulit maahan ja aurinkoa sinnekin!

      Delete
  8. Tuosta lampaanvillan käytöstä oon tienny noissa suojaushommissa. Homma siinä kyllä on, kun on monta suojattavoo ja nyt on mehtäpuitten taimille kehitetty lampaan rasvalle haisevoo ainetta, hirvivahinkojen estoon. Hyvä kun pamauksia kuuluu saaressa!
    Kauniit vaahterasi vielä ovat, oikein leiskuvat värit. Miun syyssahramit ei noussu ensinkään tänä syksynä, onko ne yksvuotisii kun viimesyksynä kukkivat!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Puutarhakuluttajille myytävä Trico garden perustuu myös villarasvaan, joten kaipa se tosiaan toimii. Hommaa on suojauksissa, mutta on se tärkeää.
      Syyssahramit ovat minustakin epäluotettavia, eivät nouse seuraavana vuonna yhtä runsaina, tai sitten minulla ei ole ollut niille hyvä paikka. Tosi myöhäisiä ne kyllä ovat, ainakin täällä niitä koko ajan vasta nousee maasta. Toisaalta on siitä vuosia, kun edellisen kerran niitä istutin, että sikäli ne selvästi pärjäävät monta vuotta.

      Delete
  9. Ompa lampaanvillasta moneksi! Toivottavasti auttaa.
    Minäkin alan kiinnostumaan noista syksyllä kukkivista lajeista, vaikka en niin innokas puutarhuri olekaan. Olisihan se kiva, jos syksylläkin jotain vielä puhkeaisi kukkaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Villa on varmaan maailman monipuolisin materiaali! Voisihan sillä eristää taloakin.
      On kyllä ihanaa, että on kukkia syksylläkin. Ja jouluruusujen nuppuja näkyy jo niiden tyvillä, mutta se riippuu talven tulosta, koska ne kukkivat.

      Delete
  10. 'Osakazukin' ruska on edelleen todella upea. Voi kun olisi jossain tilaa talvettaa japaninvaahtera. Ne ovat niin kauniita läpi kasvukauden.
    Hauskoja nuo villatupot puutarhassa. Näyttää vähän samalta kuin jos olisi harjannut Karon pahimpaan karvanlähtöaikaan pihalla :D (Huom! Teen sitä vain silloin, jos irtoava karva on lyhyttä pohjavillaa. Pitkän päällyskarvan laitan roskiin, etteivät linnunpoikaset kuristu). Villasta puheenollen, Ransullakin taitaa olla turkki muhkeassa kunnossa ottamaan kylmenevät kelit vastaan. Nuo housut ja häntä...
    'Alboplenum' on niin hellyttävän näköinen. Tällä kertaa väärä lajike pussissa olikin oikein hieno yllätys.
    Ei noihin sääennusteisiin oikein ole luottamista. Parempi vain varautua kaikkiin mahdollisiin keleihin. Mukavaa viikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi ei, voivatko linnunpoikaset kuristuakin! Tätä en tullut ajatelleeksi. Toisaalta pesämateriaali ei vielä ole ajankohtaista, nyt on vasta pesien talvivuoraus kyseessä varmaan niin linnuilla kuin jyrsijöilläkin. Eilen puutaapelia siirtäessäni tuli häirinneeksi myyrää pikkuruisten poikastensa kanssa, toivottavasti ne selvisivät. Tuntuu hassulta, kun kissat niitä metsästävät, mutta kaksi piipittävää myyränpoikasta oli niin tavattoman hellyttäviä ja avuttomia, että eihän niitä voinut olla yrittämättä auttaa. Emo oli selvästi niistä huolissaan.
      Karon harjaamisen jälkeen on piha epäilemättä saman näköinen kuin minun villansortteeraamiseni jäljiltä :-D Ransulle kasvaa tuuhein talviturkki kevään mittaan, joten sillä alkaa kauluri olla näin syksyllä ohuimmillaan, mutta häntä on toki aina pörheä ja untuvapöksyt ympärivuotisesti jalassa ;-) Musti on sen sijaan kasvattanut jo paksun talvipalttoon, se on maatiaisena paremmin vuodenaikojen tasalla.
      En tiedä, onkohan sellaista olemassakaan kuin huono myrkkyliljalajike, kaikki niin ihania, ettei lopulta niin hirveästi väliä, mitä saa. No ehkä se voisi puolestaan harmittaa, että on ostanut kerrotun ja saakin yksinkertaisen. Harmittaisikohan sekään. Saman hintaisiakin lienevät, ja kaikki tyynni ihania.
      Kiitos, täällä on taas vaihteeksi lauhaa ja tänään jopa aurinkoista, toivottavasti sielläkin!

      Delete
    2. Kyllä kuulemma voivat. En ole tapahtumaa itse todistanut, mutta useamman kerran olen lukenut varoituksia aiheesta. Karolla pisimmät päällyskarvat ovat n.20-senttisiä ja lyhyimmätkin 10-senttisiä, joten otan varman päälle enkä jätä niitä ulos. Luulisin, että lampaanvilla on keskiverto seurapuudelin karvaa karheampaa ja paksumpaa, joten se ei ehkä edes muodosta sellaista tiukkaa solmua kuin koirankarva pahimmillaan.
      Minua ainakin harmittaisi, jos olisin kerrannaisen kasvin ostanut ja saisin yksinkertaisen. Täällä varsinkaan ei näe joka kaupassa edes perusversioita esim. myrkkyliljoista, saati sitten kerrottuja. Tihkusadetta on täällä taas. Perus lokakuun loppu...

      Delete
    3. Lampaan karvat eivät ihan noin pitkiä ole, mutta tämä täytyy pitää mielessä.
      Kyllähän se toki harmittaisi noin päin. Näin päin sen sijaan tuntuu, että on saanut samalla rahalla paljon enemmän kukkaa - tai terälehtiä ainakin!
      Synkeää ja sateista on. Viikossa lienee yksi aurinkoinen päivä näinä aikoina.

      Delete
  11. Enpä ole tuollaisesta keinosta kuullutkaan. Kerrohan sitten, auttaako. Täällä päin liikkuu paljon peuroja, ei tässä kaupungissa, mutta esimerkiksi tyttäreni talo on Rauman lähiössä ja heidän pihassaan peurat vierailevat säännöllisesti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä tuo villa mielestäni auttaa, voi nyt jo sanoa. Peura on käynyt pihallani syömässä sitä sun tätä, ja kaikki ruusunnuput ja asterinkukat olisivat takuuvarmasti menneet ilman villatuppoja. Myös Trico garden -peurakarkote perustuu lanoliiniin ja sekä minulla että muutamalla muulla puutarhabloggaajalla on siitä hyviä kokemuksia.

      Delete
  12. Oi miten suloinen tuo syysmyrkkulilja ruukussa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on todella nätti, ja olen niin iloinen sen kerrotuista kukista.

      Delete
  13. Saanko esittää postaustoiveen, olisi kiva jos tekisit sellainen kysymys-vastaus postauksen jossa vastaisit yleisimpiin tietoihin sinusta ja blogistasi, olisi kiva tutustua paremmin sekä sinuun että blogisi historiaan! ♥

    Raikasta syksyä!

    https://jasukuvaa.blogspot.com/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos toiveesta, siitä onkin aikaa, kun olen edellisen kerran johonkin tuollaiseen kysymyshaasteeseen osallistunut!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!