Ruska syvenee

 Tänä syksynä ovat värit kohdillaan.

Huussinkulman rusotuomipihlajien ruska on aiempina vuosina ollut epämäärinen oranssinsuuntainen, mutta ei ihan onnistunut sellainenkaan. Tänä vuonna ne ovat punaiset! 

Lisäksi niiden huudeilla on kaksi japaninvaahteraa, 'Tove Jansson' -ruusu sekä jo lehtensä lähes varistaneet hyvänpunaiset sirotuomipihlaja ja helmipihlaja.

Ruskopenkin rusotuomipihlaja. Nämä ovat nyt jotain ihan muuta kuin edellisvuosina. Aiemmin vain sirotuomipihlajassa on ollut hyvä sävy, ja oli se tänäkin vuonna syvemmän punainen, mutta nämä ovat jo todellinen silmänilo.

Ruskopenkissä kukkivat vielä vaaleanpunaiset siankärsämöt täyttä häkää, niiden seuraksi on väriminttu 'Melissa' alkanut taas kukkia. Kasvi kuivui pahoin kesällä, mistä todisteena nuo kuivat varret. 

Taustalla näkyy japaninvaahtera 'Enkan'.

Vuokko-esikkopuutarhan japaninvaahtera 'Osakazuki' on ollut punaisena jo yli viikon. Kuten näkyy, on sen yllä kasvava saarni alkanut varistaa lehtiään.

Minulla oli tätä vuonna 2007 istuttaessani visio siitä, että japaninvaahterasta tulee kaunismuotoinen parimetrinen pensas, kuten Englannissakin. No ihan niin kuin römpsöössä – siis Englannissa – homma ei mennyt. Kuvasta voi nähdä, että viereinen rotkolemmikki on lähes saman kokoinen ja tarhakalliokielot huomattavasti korkeampia.

Vähän alempana rinteessä on japaninvaahteran veroista leiskuntaa: 'Tove Jansson' -tarhapimpinellaruusu se siinä. Ihan mieletön, noiden mustien kiulukoiden kruunaamana!

Vielä alempana nuori kuparivaahteran taimi näyttää, millainen väri-ilo siitä isompana tulee. Kuparivaahteran pointti on kylläkin sen kuparinvärinen runko.

Siinä lähellä on piikitön kolmioka aivan ihanan keltaisena, lisäksi rakastan noita keveitä lehtiä.

Oikealla alhaalla pilkottaa purppurahelmimarja, hyvin talvehtinut jo pari vuotta, mutta olen kyllä suojannut sen edes jollain lailla. Se on viimein alkanut vähän kasvaa.

Lisäksi on Musti, ihanan mustana ja samettisena. Ja topakkana, sillä olemme viikon poissaolon jälkeen taas kotona ja isäntäpantterilla on tassut täynnä hommia.

Mustista alarinteeseen ovat paahdepenkin verikurjenpolvet aivan punaisina, mutta sitä ne ovat joka syksy.

Keijunkukat viihtyvät puutarhassani huonosti, mutta tämä muotopuutarhan 'Green Spice' on jo lähes kymmenen vuotta vanha. 

Ruusutarhan pergolassa on orjanruusu täynnä kiulukoita, taustalla tontin yläreunan pihlaja on samoin punaisin marjoin koristeltu. Mihin suuntaan katsookin, saavat silmät karkkia.

Ihan kuvan oikeassa alanurkassa näkyy pieni katsura, se on kellansävyinen. Ehkä se vielä joskus kasvaa puuksi. Ainakaan se ei enää kasva heinikossa ja ruusuvyöryn alla.

Mennäänpä sitten tutkimaan ylärinnettä tuonne vanhan juhannusruusun taakse. Juhannusruusun sisään jäänyt punaherukka, vielä vihreänä, korostaa kivasti ruusun ruskaa.

Ylärinteessä on hedelmätarha. Siellä kasvaa ystävän yli kymmenen vuotta sitten varttama omenapuu. Nyt arvuuttelemme, mitä lajiketta se on, sillä hän oli varttanut ainakin seitsemää sorttia.

Lisäksi hedelmätarhassa on kirsikoita, mutta ne ovat vielä vihreinä, yksi näkyy kuvan vasemmassa reunassa. Keskellä on rusokirsikka, joka on saanut punaisen värin juuri, kun ehdin sanoa, ettei se tänäkään vuonna näytä saavan kunnon ruskaa, mutta varmaan sitten isompana. 

Keväällähän se teki jo kaksi ensimmäistä kukkaansa, joten nyt se alkaa jo tuottaa silmäniloa!

Keltaiset puskat ovat jasmikkeita, vasemmalla loistojasmike ja oikealla kameliajasmike.

Menin tutkimaan vinoon menyttä paatsaman verkkoa niiden välissä ja kas, löysin tuoretta peurankakkaa. Voi olla, että paatsaman suojaverkko oli mennyt vinoon, kun peura oli loikannut aidan yli, tuo on niiden yleinen ylityspaikka ja siksi olen yrittänyt istuttaa tähän korkeampaa kasvillisuutta. Aiemmin löysin myös kaksi sorkanjälkeä paikasta, johon olen istuttanut Lapin erikoiskasveja. Nyt täytyy alkaa laittaa suojaverkkoja kasveille tosi ripeästi.

Tontin yläreunaan aikoinaan istutetuista neljästä pallesorvarinpensaasta on enää kaksi hengissä. Yksi kuoli melko pian, ja tänä vuonna huomasin, että yksi aika iso on myös kuollut. Maistuvatkohan niiden juuret myyrille, rinne on nimittäin täynnä kekoja ja kantapää uppoaa koloon joka neljännellä askeleella.

Tämä kriikunapuiden välissä sinnittelevä puska esittää, kuinka hieno syysväri olisi etenkin, jos puskia olisi enemmän ja ne olisivat suurempia. Täytyy tutkia, miten näitä saisi lisättyä. Marjoja en ole hirveästi huomannut, mutta ehkä en vain ole syynännyt.

Alempana saniaistarhan liepeillä kasvava kirsikkasorvarinpensas on paremmin näkyvillä ja sen marjoja sekä syysväriä tulee paremmin ihailtuakin.

Saniaistarhassa viihtyy vaahtera-angervo edes joten kuten, suureksi ilokseni. Sen syysväri on huippu. Tällainen se oli reilu viikko sitten.

Nyt sen on kuihtunut, mutta sen vieressä kasvavat tähtirotkokielot ovat vaihtaneet väriä keltaisiksi. Ihania sävyjä nousee koko ajan esiin ja moni kasvi on vasta tulossa ruskaan.

Helmipihlaja – Sorbus koehneana

Japaninvaahtera – Acer palmatum

Juhannusruusu – Rosa spinosissima 'Plena'

Kameliajasmike – Philadelphus × virginalis

Katsura – Cercidiphyllum japonicum

Keijunkukka – Heuchera

Kirsikkasorvarinpensas – Euonymus planipes

Kolmioka, piikitön – Gleditsia triacanthos 'Inermis'

Kuparivaahtera – Acer griseum

Loistojasmike – Philadelphus lewisii 'Tähtisilmä'

Omenapuu (tarhaomenapuu) – Malus domestica

Orjanruusu – Rosa dumalis

Pallesorvarinpensas – Euonymus alatus

Purppurahelmimarja – Callicarpa bodinieri var. giraldii

Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla

Rusokirsikka – Prunus sargentii

Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii

Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis

Tarhakalliokielo – Polygonatum × hybridum

Tarhapimpinellaruusu – Rosa Spinosissima-Ryhmä

Tähtirotkokielo – Maianthemum stellatum

Vaahtera-angervo – Mukdenia rossii

Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum

Väriminttu – Monarda