Tuesday 19 October 2021

Ilostuttavat asterit

Nyt on hyvä asterisyksy, sillä peura käy pihallani vieläkin vain närppimässä hajuherneiden versonpäät, mikä on sekin toki ikävää. Kukkien menetyksen lisäksi siemenomavaraisuuteni on vaakalaudalla. Minulla on niin ihania lajikkeita, sellaisia viinin- ja luumunpunaisia, että en haluaisi menettää niitä. Toivottavasti sieltä joku siemenpalko löytyy, en ole vielä alkanut kerätä siemeniä nimittäin.

Mutta ne asterit! Muotopuutarhassa kukkii risteymäasteri 'Little Carlow'. Sen sävy on hivelevän kaunis sinivioletti.

Tästä kuvasta varmaan tajuaa, miksi juuri tämä asteri oli pakko saada. Sen latvat ovat täpötäynnä kukkia, ja niin ne ovat joka syksy. Tämä asteri pärjää hyvin puolivarjossa niin, että aamupäivän se saa täyttä paahdetta ja iltapäivällä on vaahteran varjossa.
Pallopampulat kuuluvat kaukasiankirahvinkukille; hyvin koristeellinen vielä kukittuaankin.

Muotopuutarha mäntyjen alta nähtynä. Täältä käsin ei 'Little Carlow' ihan näy, se taitaa jäädä kuvan oikean reunan ulkopuolelle.
Täytyykin muistaa kerätä nuo toissapäiväiset pyykit ennen kuin sade illalla alkaa. Nyt aurinko paistaa ihanasti ja pitkästä aikaa on tyyntä – hieno päivä seuraavan myräkän alla. Eilen tuli sade aina kahdessa minuutissa siitä, kun pihalle siirryin, lopulta luovutin. Yhden maton sain pestyä, mutta sekin jäi ulos odottamaan kuivumista sen verran, että sen saisi nostettua johonkin jatkokuivumaan. En ole muuten innokas mattojen pesijä, mutta Ransulla on herkkä ja oikukas vatsa.

Rohanin olosuhteet ovat muuttuneet pikku hiljaa liian varjoisiksi astereille, lisäksi naapurikasvien vyöry näkyy olevan niille liikaa. Ainoastaan tämä 'White Ladies' -syysasteri on hyvässä kukassa. Tämän lajiketoverin löysin pyökin ja varjohiippojen välisestä puserruksesta ja siirsin sen avoimemmalle paikalle. Myös 'Winston Churchill', ihana purppuranpunainen, korkea sortti, on ruipelonrääppänä (eikä ollenkaan luonteenomainen kaimalleen!), mutta tyydyin nyt vain kitkemään muuta kasvillisuutta sen ympäriltä. Täytyy tarkkailla sen pärjäämistä.
'White Ladies' saa mainion taustan tummalehtisestä 'Royal Burgundy' -japaninkirsikasta.

Toisesta suunnasta katsottuna näkyy myös punainen William Shakespeare 2000 -ruusu.

Käytävän toisella puolella ruusu-heinätarhassa on kolme asteria. Tämä on korkea tuoksuasteri 'Herbstschnee', josta vasta muutama ensimmäinen kukka on auki. Toivottavasti niitä avautuu enemmänkin ennen kuin peura ehtii apajille.

Tämä on kuitenkin se asteri, jota olen eniten jännittänyt ja se on myös suojattu rautakartiolla. Sain tämän 'Prince' -kaita-asterin ystävältä viime vuonna sellaisilla saatesanoilla, että se ei varmaan ehdi Suomessa kukkaan ollenkaan, ystävä oli jo nakkaamassa kasvia kompostikasaan. Hän tuumasi, että saariston lauhassa syksyssä voisi olla mahdollisuuksia, jos vain peurat eivät syö.
Ehkä tänä vuonna on otolliset olosuhteet ja kukinta tavallista aikaisempaa, mutta ainakin nyt se on ehtinyt aloittaa kukinnan. Viime yönä oli –2, mutta ei se näytä astereita lannistaneen millään lailla (ja verenpisaratkin ovat vielä ulkona, kääk!).
Taustalla kukkii ihanan värinen "Ahlaisten Punainen" eli 'Royal Ruby', matalanpuoleinen syysasteri.

'Prince' on valtavan ihana. Olen tästä niin iloinen ja kiitollinen. Mitkä lehdet ja kukat! 

Lyhyitä ovat syksyiset blogijutut, tai näin lyhyitä saisivat kai aina olla. Kesällä vain tuppaa tulemaan maratooneja, kun kerrottavaa on niin valtavasti ja siellä ruudun toisella puolella istuu tärkeitä ja ihania puutarhaystäviä, joiden kanssa puutarhailon (ja välillä turhautumisenkin) jakaminen on suuri onni.
Aurinkoista syyspäivää, ystävät! Nyt painun pihalle aurinkoon tekemään kaikkea sitä, mitä eilen piti. Sateen on ennustettu alkavan jo kello viideltä.


Japaninkirsikka – Prunus Sato Zakura -Ryhmä
Kaita-asteri – Symphyotrichum laterifolium
Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea
Syysasteri – Symphyotrichum novi-belgii
Tuoksuasteri – Symphyotrichum novae-angliae

22 comments :

  1. Meillä ei ole nyt näkynyt peuroja ainakaan päivä aikaan. Hipsu on ollut vähän outo,taitaa olla vanha jo sekin ...

    ReplyDelete
    Replies
    1. No voi, toivottavasti Hipsu on kunnossa.
      Ei täälläkään näy peurat pihassa päivisin, mutta aamuisin näkyy ylärinteessä hedelmätarhassa tuoreita kakkoja ja sorkanjälkiä, jostain ne vieläkin pääsevät pihaan.

      Delete
  2. Ihana Prinssi! Aivan hengästyttävän suloinen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on todella söpö Prinssi, tumma, siro ja pienikokoinen, aivan valloittava tyyppi. Olen niin iloinen sen kukkien näkemisestä.

      Delete
  3. Ihanaa, että asterit ovat saaneet olla rauhassa. En ehkä olisi tunnistanut Orincea aateriksi, jos oliain sen livenä nähnyt ilman ninilappua. Hyvin erilainen. Onneksi kukkii nyt.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joillakin astereilla on jännät pikkuruiset lehdet. Kerran ostin kanerva-asterin, jossa on vähän samaa ulkonäköä, mutta se ei elänyt talven yli. Voisikin joskus kokeilla uudestaan.

      Delete
  4. Onpas kiva tuo tummalehtinen asteri! Minulla on joku tavallinen äidiltä saatu syysasteri. Mukavia väripilkkuja ne tähän aikaan ovat. Nyt tosin jo alkavat pötköttelemään pitkin pituuttaan räntäsateen voimasta ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. No voi, ikävää, että sää ei ole astereiden puolella!

      Delete
  5. Voi Saila, "Curiouser and curiouser...", mikä erilaisten kasvien aarreaitta sinulla onkaan! Kuvia katsoessani ihan "sukellan" pihasi ja puutarhasi mielenkiintoisiin sopukoihin ja tunnelmaan. Maalaistalon lapsena (vaikkakin jo yli 50 pääosin kaupungissa asuneena) tavoitan vanhan pihapiirin ainutlaatuisen viehätyksen ja samalla taitavan puutarhurin sinne luoman kasvimaailman rikkauden. Joka kerta saan nähdä jotain uutta ja yllätyksellistä ja samalla saan aina uutta innostusta omiin pihapuuhiin. Suurin ihastus tällä kertaa Prince, Little Carlowta unohtamatta.
    -Mummopuutarhuri

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi! Vanhassa pihassa on tunnelmaa, jota ei uuteen pihaan oikein saa. Täällä on ympäristökin niin kaunis, kun ollaan vanhassa kylässä. Joka puolella nököttää eri suuntiin vinossa olevia rakennuksia :-D
      Kasveja on tullut keräiltyä 15 vuoden ajan, iso osa menetettyjä, mutta jotkut yllättävänkin viihtyviä. Kokeillessa ei ikinä tiedä, kuinka käy.

      Delete
  6. Olipas mukavaa käydä lukemassa kuulumisiasi💚 Ihanat asterit, niitä itsekin joku päivä sitten ihailin ja kuvasin. Omani ovat yhtä lukuunottamatta Pirkolta tulleita aarteita. Tuo prinssi on kyllä suloinen💜

    ReplyDelete
    Replies
    1. Asterit ovat tosiaan ihania, jos vain pääsevät kukkimaan - näyttävät olevan vielä tänäänkin tallella! Nyt, kun olen putsannut raakavillaa, olen ripustanut sitä astereiden lähelle, jos se suojaisi niitä tulemasta syödyksi. On niin raivostuttavaa, kun olisi näitä kauniita syyskukkijoita, mutta sitten peurat tulevat ja syövät kukat.

      Delete
  7. Kauniita on asterisi ja hyvä kun ei oo parturoitu niitä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. On todella ihanaa, kun kukista pääsee nauttimaan.

      Delete
  8. Pari päivää sitten näin yhden asiakkaan pihalla tuota siniviolettia syysasteria ja ihailin sen kauneutta syksyisen pihan väripilkkuna. Pakkasaamuna on sentään jo ollut muutama!
    Tämä vuosi oli minulle ensimmäinen, että en pessyt yhtään mattoa, vaikka olisi ollut hyvät kelit kuivua. Toisaalta en käytä mattoja enää läheskään niin paljon lattialla, kuin ennen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Asterit ovat mahtavia, kun niitä ei muutama pakkasaste lannista. Kukat ovat lisäksi tosi nätit kuuran kuorruttamana.
      Eläinten kanssa matot ovat vähän hölmöt, mutta kun ne eristävät - vanha talo...

      Delete
  9. Kauniita ovat kaikki. 'Prince' on söpö ja viehättävästi erilainen kuin nämä "perusasterit". Ihanaa kun on kukkia, jotka eivät hätkähdä kylmästä, vaan jatkavat käytännössä kukkimista niin pitkään kunnes hautautuvat lumeen. Kävin tänään nostelemassa asterini takaisin pystyyn. Kävi kuten Pirjolle, eli kaikki olivat päätyneet makuuasentoon rännän painosta. Varsia ei kuitenkaan ollut poikki, joten nillee riitti vain tukeminen. Toivottavasti peurat jättävät jatkossakin asterisi rauhaan. Mukavaa loppuviikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Astereissa on tosiaan kivasti erilaisia kasvutavaltaan, ja tämän Prinssin tummat pikkuruiset lehdetkin tuovat kaivattua vaihtelua istutukseen.
      Voi hitsi räntäsadetta, onneksi edes se ei astereita lannistanut! On ne sitkeitä.
      Täällä ollaan vaihteeksi myrskypuuskien kourissa, täytyy jossain vaiheessa käydä tarkastamassa piha, kalusteet nyt ovat mukkelis makkelis, mutta turha niitä nostaa pystyyn, kun lentävät taas kumoon. Jospa päivän mittaan tuuli rauhoittuisi.
      Rauhallisempaa meininkiä sinne ja jopa aurinkoa, jos sellaista nyt uskaltaa toivoa, ei olla vähään aikaa nähty!

      Delete
  10. Tuo asteri L. Carlow on ihana, mistä sitä saa ostaa? Pinnailen aina sen kuvia pinterestissä. Muutenkin söpösiä astereita! Mulla ei ole niitä vieläkään ollenkaan. Nättejä ovat. Japaninkirsikka ♥♥♥♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Astereita saisi olla myymälöissä paljon nykyistä laajempi valikoima. Ehkä niiden hankaluus myynnin kannalta on se, että kesällä purkkitaimina niihin tulee niin herkästi härmää ja sitten ne eivät myy. Oman L. Carlowini olen ostanut Pirkko Kahilalta Päivölän koepellolta, hän siellä joskus järjestää myyntitapahtumia bloggaajille ja muille puutarhaihmisille. Siellä on ollut tosi hyvä valikoima, sillä hän on koeviljellyt niitä nähdäkseen, mitä pärjäävät ja ehtivät kukkia ajoissa. Uusimmassa Oma piha -lehdessä onkin juuri Pirkon juttu niistä astereista, jotka ovat hänen kokemuksiensa mukaan hyviä.

      Delete
  11. Pitääpä lukea uusin OmaPiha, se odottelee vielä tuossa sohvan kulmalla! Aikaisia astereita täällä kaipaillaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On kiva nähdä asterien kukat, onneksi Pirkko on pitkään tutkinut aihetta!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!