Thursday 14 October 2021

Aina vain punaisempaa

 Punempaa ja punempaa, tekisi mieli sanoa, vähän kuin Liisan mahtava kommentti Curiouser and curiouser Ihmemaahan jouduttuaan.

Olen viime päivinä tarkkaillut mun muassa 'Osakazuki' -japaninvaahteraa. Sehän on kesällä vihreä, syyskuussa se alkoi punastua viininpunaiseksi ja nyt se muuttuu koko ajan kirkkaammaksi.

Auringossa se hehkuu.

Tässä viimeisin tilanne tänään puuskatuulessa kuvattuna. Koko ajan kirkkaampaa punaa! Vai punampaa kirkkaa, Ihmemaan hengessä.

Puna saa vastakaikua muutamaa metriä alempana rinteessä. Kaksi rusotuomipihlajaa ja portista vasemmalle 'Tove Jansson' -tarhapimpinellaruusu, portissa vielä punaisena kukkiva koreaköynnöskuusama 'Goldflame'.

'Tove Jansson' on niin hienon punainen auringonsäteen osuessa siihen. Voi kuvitella, miltä se näyttää sitten, kun sillä on pari metriä niin korkeutta kuin leveyttäkin. 

Hienon punaiset ovat myös jonkun jyrsijän jäännökset kuistin portaiden juurella. Tällaista arkirealismia, kun elää pantterin kanssa samassa taloudessa.

Orjanruusu on ihan täynnä kauniin punaisia kiulukoita. Taustalla punastunut japaninkirsikka 'Royal Burgundy'.

Japaninkirsikka 'Royal Burgundy' ruskaantuu tummalehtisestä punalehtiseksi.

Se alkaa jo olla näkyvä osa Rohania, tuolla takana keskellä. Edessä on pyökki 'Rohan Weeping'. Sen takana alkaa japaninmagnolia olla aika keltainen.

Rohanin päädyssä pengermän päällä kasvaa punahelmipihlaja. Näille on käynyt luonani vähän köpelösti. Ensin ostin kaksi portin molemmin puolin; oikein isoja lähes kaksimetrisiä puita. Ne molemmat kuolivat, kuivuivat hengiltä. Ne oli hankittu isosta ja hienosta puutarhamyymälästä ja tietysti ne oli vartettu.
Seuraavalla kerralla olin viisaampi ja ostin pienen omajuurisen taimen Vakka-Taimesta. Viime talvena myyrät kalusivat sitä tyveltä niin, että isoimmat versot kuolivat, mutta pienempiä säästyi ja juuristosta nousee toki lisää. 
Myyrät muuten nakersivat myös tavallisen helmipihlajan versoja, joten nämä pihlajat kannattaa ehdottomasti suojata kunnolla jyrsijäverkolla. 
Tämän kuvan otin kumminkin siksi, että tässäkin on näköjään hieno ruska. Vaaleanpunaisia marjoja en vielä ole päässyt näkemään, puu/pensas on liian nuori (ja syöty). Taustalla kasvaa koristeraparperi.

Myös onnenpensas, joka kasvaa koivikon eteläreunalla, on muuttunut viininpunaisesta hehkeän punaiseksi viime päivinä. En tosiaan tiennyt, että onnenpensaankin ruska voi olla näin hieno.

Nenäliinapuukin alkaa olla oikea herkku, vaikka se on vasta polvenkorkuinen kääpiö – ei ole herkkuudessa kokoon katsominen.

Jännitys alkaa helpottaa 'Prince' -kaita-asterin suhteen. Ensimmäiset kukat avautuvat! Ne ovat juuri niin kauniit kuin uskalsin toivoa: vaaleat tummalla keskustalla ja pienet, vain noin senttimetrin halkaisijaltaan. Mikä puska! Olen aivan rakastunut. Kun on nuo tummat lehdetkin.
Kirsikkana kakun päällä on Rohanissa asustava The Prince -ruusu tehnyt tummanpunaisen nupun juuri käytävän toisella puolella. Jos peura ei näitä syö, saamme ihastella kohta kahta prinssiä kukassa. Toiseen tulee yksi iso kukka ja toiseen tsiljoona pikkuruista.

Omenapuussa on vielä lehdet, samoin syreeneissä. Tai saa nähdä, miltä aamulla näyttää myrskypuuskaisen yön jäljiltä. Pysy sisällä ja lämpimänä!


Helmipihlaja – Sorbus koehneana
Japaninkirsikka – Prunus Sato Zakura -Ryhmä
Japaninmagnolia – Magnolia kobus
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kaita-asteri – Symphyotrichum lateriflorum
Koreaköynnöskuusama – Lonicera × heckrottii
Koristeraparperi – Rheum palmatum
Nenäliinapuu – Davidia involucrata
Onnenpensas – Forsythia
Orjanruusu – Rosa dumalis
Punahelmipihlaja – Sorbus vilmorinii
Pyökki – Fagus sylvatica
Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii
Tarhapimpinellaruusu – Rosa Spinosissima-Ryhmä

12 comments :

  1. On kyllä hemaisevan punaisia katseenvangitsijoita. Siellä näyttää muutenkin olevan lehdet kiinni, ainakin ennen myrskyä, meillä pari viime päivää on melko tehokkaasti pöllyttänyt lehdet lentoon. Kiva, että Tove Jansson saa upean syysvärin. Oikeastaan yllättävän monella pensasruusulla on kauniit lehdet syksyllä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ruska on hellinyt verkkokalvojamme tänä syksynä oikein kunnolla ja osa vielä edessä, syreenit vasta alkavat vaihtaa väriään ja japaninlehtikuusessakin vasta muutama keltainen neulanen.
      Täällä pahin myräkkä on vasta tuloillaan, kovia puuskia on eilisestä asti ollut.
      Totta, moni ruusu on oivallinen ruskakasvi! Vanha juhannusruusukin kovin koristeellinen. Ruusujen ruskaväri tuntuu olevan laikuittainen, koko pensas ei mene samanväriseksi.

      Delete
  2. Osakazuki ja Royal Burgundy hellivät kauneudellaan katselijaa. Jälkimmäisen lehdet ovat kuin parasta punaviiniä, eikä lehtien muotoakaan voi lainkaan väheksyä. Tekisi mieli maistaa lehdensyrjästä...

    Tämän syksyn ruskaa ihastellessa olen miettinyt, että puutarhaharrastus on kasvattanut minua myös värien ja muotojen osalta näkemään ja tutkimaan kasveja eri tavoin. Aluksi tuli keskityttyä kukkiin, usein niiden näyttävyyteen. Sittemmin kasveista on löytynyt ja löytyy yhä uusia mielenkiintoisia elementtejä. Hyvien ruskakasvien hankinta myös pidentää puutarhakautta.

    Sade ja tuuli tyhjentävät parhaillaan kimpassa puita ja pensaita lehdistä. Lumikärhö näyttää jo kummitukselta kokovihreänä pöheikkönä kaiken paljauden keskellä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hih, miltähän Royal Burgundyn lehti maistuisi... ehkä nimensä mukaisesti joltakin Bourgognen punaiselta viiniltä. Pinot Noir on kuulu hieman violetinsävyisestä väristään, ehkä noissa lehdissä on tummana ollessaan sitä, mutta syksyn punaisina ne lienevät kai puolukkamehua ;-)
      Punaviini kyllä kuulostaa herkulliselta, paremmalta kuin Rohan Weeping -puskan normaalisti kuvailemani maksanväri. Mutta juuri sitä se on :-D
      Ihanasti kuvailtu ja täyttä totta tuo, että puutarhaharrastus lisää kasvien tarkkailua ja arvostusta muutenkin. Niiden ihmeellinen maailma ei lakkaa kiehtomasta.
      Vai pysyy lumikärhö pitkään vihreänä, sehän kukkisikin komeasti syyskesällä. Sitä minulla ei vielä ole, mutta harkitsen vakavasti hankkimista.

      Delete
  3. Kauniita punaisia lehtiä. Ruska tuo syksyyn iloa. Meillä lehdet ovat puutarhassa heruloita lukuunottamatta tippuneet kaikki. Viikonloppuna nostelen tavarat pihalta varastoon ja tyhjennän viimeiset kukkaruukut. Tänne on lupailtu räntäsadetta - minun on siis aika todentotta lopetella puutarhakausi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Räntäsade on totisesti merkki puutarhakauden päättymisestä. Täällä tuli eilen rankka rae/räntäkuuro muutaman minuutin ajan, kun oli myrskymyräkkä meneillään. Melkoinen meteli siitä lähti, mutta onneksi ei talvi vielä tullut. Nyt on hetken ajan rauhallisempaa uutta myrskyrintamaa odotellessa.

      Delete
  4. Oi, miten ihanasti 'Osakazuki' hellii värisilmääni leiskuvalla punaisellaan. Yritin etsiä muuten sitä helmipihlajaa mongolianvaahteran tilalle. Täällä niitä vain ei ollut, joten nappasin mukaan pitsipihlaja 'Chinese Lacen'. Vai mikäköhän lienee hänen oikea lajinsa, kun netistä löytyi hirmuisen ristiriitaista tietoa. Osaatko jelppiä? Upean väriset lehdet sillä jokatapauksessa oli, joten mahdollisuudet silmiähivelevään ruskaan on olemassa. Pitänee lähteä virittelemään sille tukikeppejä ennen kuin tuuli vie mukanaan. Ja ehkä olisi aiheellista korjata kasvimaaltakin vielä satoa ennen kuin maa jäätyy. Äsken satoi veden mukana muutama hitunen räntää ja kun mittari näyttää hädin tuskin kolmea astetta, niin kai se on uskottava, että pian puutarhakausi on lopussa.
    'Prince' on hirmuisen söpö. Mukavaa viikonloppua! Toivottavasti myrsky ei hirmuisesti runtele puutarhaasi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Japaninvaahteroiden lajikkeita lienee jalostettu varta vasten ruskaa ajatellen, Japanissa se on niin tärkeä hetki. 'Osakazuki' on kuulu tuosta erityisen upeasta ruskastaan. Puska saisi kyllä olla isompi, kestäisi sitä katsella laajempanakin.
      Pihlajissakin on upeita syysvärejä. 'Chinese Lace' onkin todella kaunislehtinen! Tietojeni mukaan se on risteymä, samaa sukujuurta kuin 'Kewensis' eli koti- ja kukkavuortenpihjalan välinen risteymä (Sorbus aucuparia ja S. pohuashanensis). Näin ollen sillä ei ole varsinaista lajinimeä. Risteymissä on yleensä todella sekavat tiedot tosiaan ja taimimyymälätkin myyvät risteymälajikkeita milloin milläkin lajinimillä, joilla maahantuoja on ne nimennyt.
      Toivottavasti puska vielä aamulla löytyi - yöllä oli aikamoiset puuskat. Onneksi tämä pohjois/luoteistuuli ei puutarhaani kovin pahasti osu, etelärinteessä kun ollaan.
      Äh, räntää ja +3, mukavaa viikonloppua sinnekin siitä huolimatta!

      Delete
    2. Kiitoksia avusta pihlajan nimen kanssa! Ehkä laitan sitten kasviluetteloon vain sen kohdalle pihlaja 'Chinese Lace'. Se ei ainakaan mene hirveästi väärin. Puska löytyi vielä nätisti omalta paikaltaan. Aita antoi suojaa eikä kyllä tuulikaan lehdettömään kepakkoon kovin hyvin tartu :D Odotan innolla ensi kesää ja varsinkin ruska-aikaa, jotta pääsen nauttimaan uudesta ostoksestani.

      Delete
    3. Juu, sen virallinen tieteellinen nimikin on vain Sorbus 'Chinese Lace', ei siinä muuta ole, kun on risteymälajike eikä tuolle risteytykselle ole keksitty omaa lajinimeä. Toivottavasti se antaa heti ensi vuonna parastaan!

      Delete
  5. Syksyn väritys on useinmiten niin keltavoittoinen, että kaikki punainen sen keskellä on upeaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä on, erityisen ihanaa. Toisaalta keltainen on hyvä väripari syksyllä kukkiville vaaleanpunaisille myrkkyliljoille ja astereille.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!