Sunday 17 October 2021

Kivien kaivuuta

Siihenhän se aina menee.

Sain päähäni siirtää vaahteran alla istuttamisestaan asti kuivuudessa kärvistelleen ihanan 'Daisy's White' -valkokuusen. Pari vuotta se on sinnitellyt, mutta neulasia on kuivunut. Yllätyksekseni se oli alkanut juurtua oikein hyvin ja nyt onnistuin napsauttamaan isoja juuria poikki. Voi olla, että tämäkin siirto-operaatio osoittautuu huonoksi ajatukseksi. Olen tappanut aika monta kasvia siihen, että keksin siirtää niitä.
Valkokuuselle oli kuitenkin tilaus tässä herkkujen nurkassa, Moskovan Kaunotar -jalosyreenin juurella. Vasemmalla on 'Silver Wings' -rotkolemmikki ja sen takana syysvuokko 'September Charm' kukassa. Syreenin takaa alkaa kuitenkin melkoinen lehtoakileijojen vyöry, ja olen kitkenyt niitä liian laiskasti. Tähän tarvitaan sekä ryhtiä tuovaa kasvia että tiukempaa otetta akileijojen kurissa pitämiseen.
Kuusta ei voinut istuttaa ilman, että maasta nousi kivi, se pilkottaa kuvan alanurkassa. Onneksi se ei tällä kertaa ollut paljon leivänpaahdinta suurempi, oikeastaan sen jättämä kuoppa oli ihan sopivan kokoinen kuuselle katkenneine juurineen.
Kiven, toisin sanoen nyt kuusen, vieressä asuvan kanelisaniaisen toivon olevan vielä hengissä, vaikka se tänäkin kesänä kuivui jo keskikesällä. Lisäksi löysin 'Black Stockings' -ängelmän, joka on sinnitellyt akileijavyöryn keskellä. Sen ei ole ehkä turvallista asua paikassa, josta yritän kitkeä lähes samannäköisiä akileijantaimia, mutta ängelmät viihtyvät tontillani niin huonosti, että en uskalla siirtääkään, tämä on ängelmistäni rehevin.

Vaahteran alle jäi kuoppa ja sen viereen valkoiset 'Album' -syysmyrkkyliljat kalpeina kuin hattivatit.
Vaahteran alunen on hankalan kuiva eikä tässä pärjää oikein muu kuin lehtoakileija, keltapeippi ja ripsialpi. Toisaalta pidän kovasti 'Florentinum' -keltapeipin talvellakin vihreistä lehdistä, joissa on tuo kaunis vaalea kuvio. Niistä tulee juuri sopiva matto vaahteran alle.

Minun pitäisi vain muistaa leikata sekä tästä että olohuoneen nurkalla kasvavasta vaahterasta isoja oksia vuosittain, jotta ne pysyisivät joten kuten järkevän kokoisina. Se on juuri sopivaa talven hommaa, mutta talven vika on äärettömän lyhet päivät, joiden aikana ei ehdi kuin miettiä tarvikkeiden hakemista liiteristä, kun jo alkaa hämärtää.

Toista on kesäkuussa! Tässä kuvassa näkyy, kuinka valoisaa on lähes kymmeneltä illalla – ja myös akileijojen vyöryä herkkunurkan vierellä. Kukassa on rotkolemmikki, taempana tähtihyasintti ja niiden välissä ei paljon muuta ole kuin lehtoakileijoja. 
Kiinnostavimman väriset akileijat ovat kauempana, lähellä tähtihyasinttia, sillä sinne päin istutin 'Nora Barlow' -lajikkeen ja se on tuottanut mitä hauskimman näköisiä ja värisiä jälkeläisiä risteytyessään tavallisen tummanvioletin lehtoakileijan kanssa.

Tänään ja eilen on ollut ihana auringonpaiste – välillä. Puuskaista on, ja pari kertaa olen todistanut rankkasateen rakeiden ja rännän muodossa. Tähän kuvaan yritin ikuistaa niistä yhtä. Huussin lähellä hehkuva puska on japaninvaahtera 'Osakazuki'.

Kuuro alkoi jo laantua, kun suuntasin kameran kohti navettaa ja seuraavaa työmaata. Navetan takana loistaa pihlaja täynnä marjoja (pitäisi kerätä!), koivikko on keltainen ja raparperistakin on pari lehteä kauniin keltaisena. Raparperista ylöspäin alkaa preeria.

Kaivoin muutaman neliömetrin juolavehnän juuria ja alalta nousi parikymmentä kiveä. Eivät ne nyt tuohon muuriksi jää, mutta tuosta pihatien varresta ne on helppo napata kottikärryyn ja kuskata valitsemaansa kohteeseen. 
Kuvan alareunassa näkyykin yksi kohde, johon on jo uponnut alueelta nousseita kiviä: siinä on pengermä ja puolen metrin korkeusero. Pengermän päälle aion siirtää parsat, kunhan ehdin niitä kaivelemaan. Parsat preerian vierellä sopivat hyvin yhteen niin ulkonäöllisesti kuin kasvupaikkavaatimuksiltaankin. 
Isoimmat murikat jäivät niille sijoilleen, niitä ei jaksa pyörittää ja miksi pitäisikään. Kivi siellä täällä rinneistutuksessa on ihan kiva, mutta vieri vieressä ne estävät istuttamisen. Nyt sain kaivettua istutuskuopat rohtopunahatulle ja keltasävyisille, luonnonlajin oloisille tulppaaneille (tarhatulppaani 'Antoinette', buharantulppaani 'Bronze Charm' ja kreikantulppaani 'Flava'). Niiden pitäisi viihtyä tuossa etelään viettävässä, paahteisessa paikassa, jos vain myyrät eivät vie.

Keväisessä kuvassa loistavat 'Estella Rijnveld' -papukaijatulppaanit ruusutarhassa. Niiden takaa näkyy preeriaa, joka tuolloin oli pääosin vielä juolavehnäheinikkoa ja kiviä. On tässä kaivettu, onneksi se on lempipuuhaa. Eikä ainakaan tarvitse käydä ostamassa kiviä, jos niitä kaipaa.


Buharantulppaani – Tulipa linifolia
Jalosyreeni – Syringa Vulgaris-Ryhmä
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kanelisaniainen – Osmunda cinnamomea
Keltapeippi – Lamium galeobdolon
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Ripsialpi – Lysimachia ciliata
Rohtopunahattu – Echinacea pallida
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale
Syysvuokko – Anemone hupehensis
Tarhatulppaani – Tulipa gesneriana
Tähtihyasintti – Camassia
Valkokuusi – Picea glauca
Ängelmä – Thalictrum

10 comments :

  1. Nyt kävi hassusti, tartutti minulle kivienkaivuu innostuksen, mutta vain innostuksen kun en kuitenkaan hommaan ryhdy kun kuntoni tiedän että kesken jää jos aloitan. Mutta suunnittelen kuitenkin sujuvasti muutaman turhan ison kiven siirtoa, Kunhan apuvoimia tulee niin toteutan suunnitelman sitten heidän avullaan.
    Niin paljon kaunista kyllä pihastasi löytyy ettei mitään määrää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kivien kaivuu ja pyörittely on toden totta koukuttavaa ja nyt sitten tarttuvaakin! Onneksi sitä voi harrastaa työnjohtajanakin, toivottavasti saat riuskat apulaiset murikoita siirtämään.
      Nyt on vielä niin kaunista, kun on ruskavärejä, myrskytuulet eivät vieneet vielä kaikkia lehtiä.

      Delete
  2. Meillä joutuu kiviostoksille, jos kiviä kaipaa. Sinulla taas kiviä on riittävästi.

    Pidän siitä, miten teet uusia alueita. Visio on jo valmis ja se, mitkä kasvit viihtyvät siellä. Sitten pikkuhiljaa alueen kimppuun. Ei tule kaivureita tai tilausmultaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei sitten mene tasaisesti kivien levinneisyys. Pääosin Suomi on hyvin kivistä, harvassa kivettömässä puutarhassa olen käynyt.
      Hidastahan tämä on, ja saarella olisi kyllä kaivureitakin, mutta en halua niitä pihamaata runtelemaan. Käsin kaivuu on sitä paitsi mukavaa.

      Delete
    2. Meillä on savipatjan alla jossain kohtaa kiveä sitten ihan reilusti, emme vain tiedä, missä kohtaa kallio on kaikkein eniten pinnalla. Lähimetsässä (pihamme on ennen ollut samaista metsää), on paikoin kivisiä kohtia. Tähän on vain sattunut melko kivetön kohta. Pieniä kiviä joskus nousee. Etupihalla enemmin kompastelee puiden juuriin.

      Kaivuri tosiaan runtelee liikakin. Käsin pääsee myös tekemään kaivuuhommia pienillekin alueille.

      Delete
    3. Olisi kyllä jännä nähdä jollain laserkatseella, mitä maan sisältä löytyykään. Missä on kalliota, missä kiviä, ja missä kaikenmaailman aarteita. Tuostakin preerian kohdasta löysin kerran ihan siistin parin uuninluukkuja, kun kaivoin, mutta nyt löytyi vain kiviä ja lasinsirpaleita, ja muutama tiilensiru.

      Delete
  3. Kiviä löytyi sitten enemmänkin, tuttua :). Minäkin jemmailen kiviä sopiviin kasoihin, mistä voi sitten valita, kun on tarpeen tehdä kivitöitä.
    Piti ihan googlata tuo Daisy’s White valkokuusi, en ole tuolla lajinimellä siihen törmännyt ja se olikin kiinnostava.
    Juolavehnän kitkeminen on aika työlästä, minä ainakin onnistun lähes aina saamaan juuren poikki jossain vaiheessa, vaikka yrittää edetä varoen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi löytyi kumminkin multaakin kivien välistä ;-) Kasat ovat vähän ärsyttäviä, kun osa niistä tuntuu olevan ihan ikuisuuskasoja, mutta onhan niistä kätevä ottaa.
      Daisy's White löytyi Porista Paratiisin taimitarhalta, mutta olen sitä sittemmin nähnyt myös jossakin muussa puutarhaliikkeessä, kun vain muistais missä ;-) Se on todella kaunis silloin, kun uudet neulaset ovat puhjenneet, ne ovat ihan vaaleanvihreitä. Erittäin soma ja valoa tuova pikku havu.
      Eihän juolavehnän kaikkia juuria saa kukaan, etenkään, kun niitä luikertelee kivien väleissä. Mutta hyvin sen saa hävitettyä, kun sittemmin jaksaa hypätä noukkimaan kaikki maasta pistävät lehdet ja niiden mukana juuret, vähitellen alue puhdistuu.

      Delete
  4. Kivikuorma omasta takaa on ihan parasta! Niitä tarvitsee aina.Puutarhassasi on viehättävää syksyllä. Tuossahan kuusen tosiaan kuuluu olla, ymmärrän hyvin, että siirsit. Tuskin kärsii siirrosta. Ihastuttava minikukkapenkki ja taustalla Ransu nuolee käpäläänsä! Voih kesäkuvia, tuli kauhea ikävä jo vaikka talvi ei ole vielä alkanutkaan. Itseäni on myös alkanut ihan pikkuisen hermostuttamaan akileijat - juuri löysin ison ryppään hiekaltakin.Mutta ei auta, kukkiessaan niin nättejä ovat. Upeat nuo keltaiset pikkutulppaanit mitkä olit istuttanut, pikakelauksella nyt kevääseen kiitos...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta, kiviä tarvitsee aina. Rinnepihassa niistä saa rakennettua pengerryksiä, jotta saa tasaisempia alueita. Hienot laakeareunaiset kivet käytin rappusiin ja sopivan litteistä tulee kiveystä - eipä ole tarvinnut laattoja ostaa.
      Akileijat ovat salakavalia, eikä niitä hennoisi kitkeä, ja sitten se osuu omaan nilkkaan. Lapsuudenkodissani lehtoakileijoja joutui aina kitkemään sorakäytäviltä, joten olisihan se pitänyt tietää. Sieltä nämäkin nykyisen pihani akileijat ovat - ja tulivat vielä salamatkustajina, kun olivat kylväytyneet kärhöjen kylvöruukkuun!
      Kevät saisi tulla, täällä oli nyt eka pakkasyö ja siinä oli ihan riittävästi talvea :-D

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!