Kivien kaivuuta

Siihenhän se aina menee.

Sain päähäni siirtää vaahteran alla istuttamisestaan asti kuivuudessa kärvistelleen ihanan 'Daisy's White' -valkokuusen. Pari vuotta se on sinnitellyt, mutta neulasia on kuivunut. Yllätyksekseni se oli alkanut juurtua oikein hyvin ja nyt onnistuin napsauttamaan isoja juuria poikki. Voi olla, että tämäkin siirto-operaatio osoittautuu huonoksi ajatukseksi. Olen tappanut aika monta kasvia siihen, että keksin siirtää niitä.

Valkokuuselle oli kuitenkin tilaus tässä herkkujen nurkassa, Moskovan Kaunotar -jalosyreenin juurella. Vasemmalla on 'Silver Wings' -rotkolemmikki ja sen takana syysvuokko 'September Charm' kukassa. Syreenin takaa alkaa kuitenkin melkoinen lehtoakileijojen vyöry, ja olen kitkenyt niitä liian laiskasti. Tähän tarvitaan sekä ryhtiä tuovaa kasvia että tiukempaa otetta akileijojen kurissa pitämiseen.

Kuusta ei voinut istuttaa ilman, että maasta nousi kivi, se pilkottaa kuvan alanurkassa. Onneksi se ei tällä kertaa ollut paljon leivänpaahdinta suurempi, oikeastaan sen jättämä kuoppa oli ihan sopivan kokoinen kuuselle katkenneine juurineen.

Kiven, toisin sanoen nyt kuusen, vieressä asuvan kanelisaniaisen toivon olevan vielä hengissä, vaikka se tänäkin kesänä kuivui jo keskikesällä. Lisäksi löysin 'Black Stockings' -ängelmän, joka on sinnitellyt akileijavyöryn keskellä. Sen ei ole ehkä turvallista asua paikassa, josta yritän kitkeä lähes samannäköisiä akileijantaimia, mutta ängelmät viihtyvät tontillani niin huonosti, että en uskalla siirtääkään, tämä on ängelmistäni rehevin.

Vaahteran alle jäi kuoppa ja sen viereen valkoiset 'Album' -syysmyrkkyliljat kalpeina kuin hattivatit.

Vaahteran alunen on hankalan kuiva eikä tässä pärjää oikein muu kuin lehtoakileija, keltapeippi ja ripsialpi. Toisaalta pidän kovasti 'Florentinum' -keltapeipin talvellakin vihreistä lehdistä, joissa on tuo kaunis vaalea kuvio. Niistä tulee juuri sopiva matto vaahteran alle.

Minun pitäisi vain muistaa leikata sekä tästä että olohuoneen nurkalla kasvavasta vaahterasta isoja oksia vuosittain, jotta ne pysyisivät joten kuten järkevän kokoisina. Se on juuri sopivaa talven hommaa, mutta talven vika on äärettömän lyhet päivät, joiden aikana ei ehdi kuin miettiä tarvikkeiden hakemista liiteristä, kun jo alkaa hämärtää.

Toista on kesäkuussa! Tässä kuvassa näkyy, kuinka valoisaa on lähes kymmeneltä illalla – ja myös akileijojen vyöryä herkkunurkan vierellä. Kukassa on rotkolemmikki, taempana tähtihyasintti ja niiden välissä ei paljon muuta ole kuin lehtoakileijoja. 

Kiinnostavimman väriset akileijat ovat kauempana, lähellä tähtihyasinttia, sillä sinne päin istutin 'Nora Barlow' -lajikkeen ja se on tuottanut mitä hauskimman näköisiä ja värisiä jälkeläisiä risteytyessään tavallisen tummanvioletin lehtoakileijan kanssa.

Tänään ja eilen on ollut ihana auringonpaiste – välillä. Puuskaista on, ja pari kertaa olen todistanut rankkasateen rakeiden ja rännän muodossa. Tähän kuvaan yritin ikuistaa niistä yhtä. Huussin lähellä hehkuva puska on japaninvaahtera 'Osakazuki'.

Kuuro alkoi jo laantua, kun suuntasin kameran kohti navettaa ja seuraavaa työmaata. Navetan takana loistaa pihlaja täynnä marjoja (pitäisi kerätä!), koivikko on keltainen ja raparperistakin on pari lehteä kauniin keltaisena. Raparperista ylöspäin alkaa preeria.

Kaivoin muutaman neliömetrin juolavehnän juuria ja alalta nousi parikymmentä kiveä. Eivät ne nyt tuohon muuriksi jää, mutta tuosta pihatien varresta ne on helppo napata kottikärryyn ja kuskata valitsemaansa kohteeseen. 

Kuvan alareunassa näkyykin yksi kohde, johon on jo uponnut alueelta nousseita kiviä: siinä on pengermä ja puolen metrin korkeusero. Pengermän päälle aion siirtää parsat, kunhan ehdin niitä kaivelemaan. Parsat preerian vierellä sopivat hyvin yhteen niin ulkonäöllisesti kuin kasvupaikkavaatimuksiltaankin. 

Isoimmat murikat jäivät niille sijoilleen, niitä ei jaksa pyörittää ja miksi pitäisikään. Kivi siellä täällä rinneistutuksessa on ihan kiva, mutta vieri vieressä ne estävät istuttamisen. Nyt sain kaivettua istutuskuopat rohtopunahatulle ja keltasävyisille, luonnonlajin oloisille tulppaaneille (tarhatulppaani 'Antoinette', buharantulppaani 'Bronze Charm' ja kreikantulppaani 'Flava'). Niiden pitäisi viihtyä tuossa etelään viettävässä, paahteisessa paikassa, jos vain myyrät eivät vie.

Keväisessä kuvassa loistavat 'Estella Rijnveld' -papukaijatulppaanit ruusutarhassa. Niiden takaa näkyy preeriaa, joka tuolloin oli pääosin vielä juolavehnäheinikkoa ja kiviä. On tässä kaivettu, onneksi se on lempipuuhaa. Eikä ainakaan tarvitse käydä ostamassa kiviä, jos niitä kaipaa.

Buharantulppaani – Tulipa linifolia

Jalosyreeni – Syringa Vulgaris-Ryhmä

Japaninvaahtera – Acer palmatum

Kanelisaniainen – Osmunda cinnamomea

Keltapeippi – Lamium galeobdolon

Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris

Ripsialpi – Lysimachia ciliata

Rohtopunahattu – Echinacea pallida

Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla

Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale

Syysvuokko – Anemone hupehensis

Tarhatulppaani – Tulipa gesneriana

Tähtihyasintti – Camassia
Valkokuusi – Picea glauca

Ängelmä – Thalictrum