Musti innostuu siitä, että menemme yhdessä pihalle, silloin ulkoilu on monin verroin hauskempaa.
Se kiipeää puuhun, kun on niin täpinöissään. Yksin ulkoillessaan sillä on selvästi totisempia tehtäviä, kuten myyrien pyydystystä.
Kukkuu!
Siirryin kuvaamaan 'Lilac Wonder' -myrkkyliljaa, taustalla riemuissaan loikkiva Musti.
Se asettui kyttäämään mutapuutarhassa liikkuvia pikku otuksia. Tai ehkä mammaansa kuitenkin.
Jatkoin mutapuutarhan ohi kohti laajenevaa ruusu-heinätarhaa. Olen viimein jakanut Rohanin jättiläiseksi kasvaneen silkkipionin, toivottavasti se selviää runtelusta. Varret pitäisi varmaan vielä katkoa, samoin kuin 'Indian Chief' -tarhakurjenmiekasta, jonka jaoin ja siirsin samaan syssyyn. Yksi ystävältä saatu taimi oli levinnyt mukavaksi kasvustoksi, mutta se ei ole vielä kertaakaan kukkinut.
Rohan alkaa olla varjoisa risuaidan, pensasaidan ja kasvaneiden puiden ja puskien takia. Ei se mitään, vaihdetaan kasvillisuus, tai osa siitä. Tässä ruusu-heinätarhassa on todella aurinkoinen paikka.
Astereitakin tästä löytyy ja nekin näyttävät kukkivan paremmin tässä kuin käytävän toisella puolella Rohanissa. Tämä on toissa vuonna istutettu tuoksuasteri 'Herbstschnee', valkoiset kukat avautuvat toivottavasti pian. Koko ajan saa jännittää, syökö peura ne ensin.
Samoin on 'Prince' -kaita-asterin laita. Nuput pullistuvat, kukkien pitäisi olla pieniä, joten luulisi niiden jo kohta avautuvan, edes ensimmäisen! Kasvi on kyllä tosi koristeellinen ilman kukkiakin. Tumma väri on ihan huippu.
Edellisessä kuvassa näkyy taustalla syysasteri "Ahlaisten Punainen", joka on ilmeisesti sama kuin 'Royal Ruby'. Vanhoista löytökasveista on joskus vaikea selvittää, mitä lajiketta ne ovat.
'Royal Ruby' kasvaa kahdessa muussakin paikassa puutarhassani, joten tutkimuksia voi tehdä täälläkin.
Rohanin kukista ja tummalehtisestä kasvistosta täytyy kirjoittaa oma juttu, mutta tähän kohtaan pitää laittaa kuva William Shakespeare 2000 -ruususta, kun se on niin hyvin sointuva edellisen kuvan asteriin ja sijaitsee vain muutaman metrin päässä nurmikäytävän toisella puolella.
Nyt jatketaan raput ylös kasvimaan puolelle.
Täältä löytyy keskeneräistä kiveystä ja Ransu, joka esittelee ystävältä saatua hienoa mutta käytöstä tahraisena poistunutta mattoa. Sitä on kiva kynsiä niin kauan kuin sitä on vielä näkyvillä. Täytynee hankkia Ransulle oma puutarhamatto sitten, kun tuo on peittynyt kiviin.
Kun käännytään katsomaan taaksepäin kohti ruusu-heinätarhaa, näkyy kivipengermän päällinen, jonka sain viimein siivottua. Siihen päätyi Rohanista ylös kaivettuja tuoksukurjenpolvia, siinä on loistava kasvi uusien alueiden valtaamisen apuna. Päätyi tähän jo kukkasipuleitakin, vaikka rikkakasvustoa tuolta varmaan vielä puskee.
Onpa multa muuten laadukasta, kun ensin monena vuonna lappaa tuohon kaikenlaista maasta kaivettua kasvijätettä, jotta saa pengermän yläpuolen tasaiseksi, ja sitten se maatuu pehmeäksi mullaksi. Jos olisin tosi fiksu ja suunnitelmallinen, älyäisin kattaa tällaiset paikat kankaalla pariksi vuodeksi ennen istuttamista, sitten olisi rikat tukahdutettu.
Kasvimaalla peura ehti latvoa tuoksuherneitä, mutta jokunen kukka 'Turquoise Lagoon' -herneestä (
Lathyrus ×
hammettii) jäi jäljelle. Niiden värin vaihtumista turkoosin suuntaan voi tarkkailla. Tai voisihan ne leikata maljakkoonkin, olisi vähän varmempaa.
Kävijällä ei selvästi ollut kova nälkä, sillä perunoista syötiin ihan vain latvat. Normaalisti naatit syödään tapeiksi jo keskikesällä. Ruusupapusadostakin on vielä jotain jäljellä.
Tuli muuten mahtava perunasato tällaisena kesänä, kun naatit saivat kasvaa! Nostin eilen yhden kasvin ja sain siitä 20 perunaa. Miten ihmeessä saan edes käytettyä tällaisen määrän perunaa! Lajike tässä penkissä on 'Mulberry Beauty', siinä on peruna sisältäkin violetinpunainen.
Kääpiösamettikukkiin NE eivät hevillä koske, tosin loppusyksyllä nämäkin ovat menneet. Kehäkukat yleensä maistuvat, mutta nyt kaunis 'Bronzed Beauty' kukkii edelleen.
Yrttejä ei syödä, varmaan hajun takia. Salvia on ihana, sillä upean kesäisen kukinnan lisäksi se kukkii uudestaan syksyisin. Voisipa tuonne mennä saksimaan nuo kesästä jääneet kukkavarret, olisi vähän nätimmän näköinen puska.
Koukataankos sitten 'Tayberryn' tyvelle katsomaan toinen 'Royal Ruby' -asteri? Kyllä tämä tosi saman näköinen ja kokoinen on kuin se "Ahlaisten Punainen". Meinasin ensin sanoa, että tässä on ehkä vähän kerrotummat kukat, mutta menin vielä äsken keräämään kummastakin kukan ja ne ovat aivan identtiset.
Astereita myydään kuulemma varsin usein väärällä nimellä; se, mitä ostaa tai tilaa, ei ehkä olekaan se mitä piti. Itsekin olen ostanut maineikkaasta puutarhamyymälästä Winston Churchillin ja sain White Ladiesin, joka on kyllä todella kaunis sekin, mutta ihan eri asia.
Kun istutusalueet laajenevat, tulee jutuistakin aina vain pidempiä. Niinpä tämäkään ei päättynyt vielä tähän. Preerialla on ihme: kurkkuyrtit yhä kukassa. Nämähän peurat parturoivat yleensä aivan varmasti. Kukassa on toinenkin ihme: ruiskaunokki!
Mitä ihmettä. Ensinnä sitäkään ei ole syöty ja toiseksi mitä se täällä tekee.
Ai niin. Heittelin keväällä tänne ruiskukkien ja kosmosten siemeniä. Tässä joku kosmoksista, saa nähdä, ehtiikö kukkaan, heh. Kastelu jäi tietysti tältä alueelta ihan kokonaan koko kesänä.
Ihmeellisen ihanat kurkkuyrtit. Miten voi olla tottakaan!
Musti saapuu esittelemään ja huomauttaa, että täällä on vielä raivattavaa. Tuossa tassujen alla.
Lisäksi täällä on pienoinen raunioyrttiongelma. Se on pesiytynyt kivien väliin, ei siitä pääse erkkikään eroon. Eikä varmaan pääsisi ilmankaan kiviä. Se saisi kasvaa vain tuolla preerian päässä, ei siellä täällä pitkin poikin.
Mutta jatkamme projektia pikku hiljaa. Tänne olisi vähän tulppaaneitakin istutettavana. Taisi olla joku pieni narsissikin tai kaksi.
Kaita-asteri – Symphyotrichum laterifolium
Kurkkuyrtti – Borago officinalis
Kääpiösamettikukka – Tagetes tenuifolia
Myrkkylilja – Colchicum
Salvia – Salvia officinalis
Syysasteri – Symphyotrichum novi-belgii
Tarhakurjenmiekka – Iris Germanica-Ryhmä
Tuoksuasteri – Symphyotrichum novae-angliae
Tuoksukurjenpolvi – Geranium macrorrhizum
Kun istutusalueet laajenevat, tulee jutuistakin aina vain pidempiä. Niinpä tämäkään ei päättynyt vielä tähän. Preerialla on ihme: kurkkuyrtit yhä kukassa. Nämähän peurat parturoivat yleensä aivan varmasti. Kukassa on toinenkin ihme: ruiskaunokki!
Ai niin. Heittelin keväällä tänne ruiskukkien ja kosmosten siemeniä. Tässä joku kosmoksista, saa nähdä, ehtiikö kukkaan, heh. Kastelu jäi tietysti tältä alueelta ihan kokonaan koko kesänä.
Ihmeellisen ihanat kurkkuyrtit. Miten voi olla tottakaan!
Musti saapuu esittelemään ja huomauttaa, että täällä on vielä raivattavaa. Tuossa tassujen alla.
Lisäksi täällä on pienoinen raunioyrttiongelma. Se on pesiytynyt kivien väliin, ei siitä pääse erkkikään eroon. Eikä varmaan pääsisi ilmankaan kiviä. Se saisi kasvaa vain tuolla preerian päässä, ei siellä täällä pitkin poikin.
Mutta jatkamme projektia pikku hiljaa. Tänne olisi vähän tulppaaneitakin istutettavana. Taisi olla joku pieni narsissikin tai kaksi.
.JPEG)
.jpg)
Oi komia Musti! Seurassasi oli ihastuttava kiertellä pihaasi! Kiipesin kanssasi myös puuhun. -Pepsi
ReplyDeleteKaksi pantteria puussa!
DeleteOn se hyvä, että työnjohto on paikalla. Tulee käytyä läpi työstettävät kohdat. Onneksi peurat tulivat vasta nyt, eivätkä tuhonneet kaikkea. Saisi peurakanta hiipua siellä pois. Tuo punainen asteri on kaunis.
ReplyDeleteHyvä, että nyt on perunaa. Perunaa menee meillä näin syksyllä ja sitten talvella eniten uunissa lohkoperunoina muiden kasvisten tai juuresten kanssa. Siten perunaa tulee syötyä enemmän kuin keitettynä. Muussina menee myös tavallista perunaa paljon. Meillä puolet väestä karsastavat lilaa perunaa. Kuulemma ei näytä luotettavalta.
Ei näytä luotettavalta :-DDD Nyt repesin.
DeleteHyvä vinkki nuo lohko Minä vain olen tosi laiska laittamaan ruokaa, kun pelkästään itselleni yleensä laitan. Se on aivan liikaa vaadittu, että aloittaa ruuanlaiton nostamalla perunoita ja sitten niissä kestää aika kauan kypsyäkin. Alan nimittäin ajatella ruuanlaittoa vasta sitten, kun on jo nälkä.
On kyllä ihanaa, että peuroja on nyt sen verran vähän, että eivät syö kaikkea. Normisyksynä on melkoinen totaalotuho.
Eipä tarvitse ikinä olla pihalla yksin, kun on kaksi karvaista kaveria. Musti osoittaa työmaan paikat ja Ransu tutkii maton soveltuvuuden maan peitteeksi.
ReplyDeleteAhlaisten punainen on varsin hienon värinen asteri. Sointuu hyvin William Shakespearen kaveriksi.
Kurkkuyrtti on todella sitkeä. Siitä on jo useampi vuosi, kun minulla oli sitä yhden kesän lavakauluksessa. Pariin vuoteen en ole ainuttakaan tainta löytänyt mistään, mutta niin vain syyskuussa yksi kasvoi ja kukki kasvarin viereisellä käytävällä. Siemen oli ilmeisesti piilotellut jossain mullassa ja päättänyt pompata nyt esiin.
Taitaa metsästysporukat olla parhaillaan joukolla liikkeellä, kun metsästä kuului useampi laukaus. Toivottavsti osuivat oikeisiin maaleihin, eivätkä vaan turhaan paukutelleet. Hyvä tosiaan, että peurat pysyivät edes kesän poissa puutarhastasi. On ollut ilo nähdä kaikki istuttamasi herkut kasvavina ja kukkivina.
Ei ole puutarhanhoito tosiaan yksinäistä puurtamista. Tänään Ransu oli seurana pikkusipuleiden istuttamisessa ihan kiinni kyynärpäässäni katsomassa, mitä teen :-D Kyllä menisi hermo, jos joku ihminen silleen kyttäisi, mutta kissan kanssa vain naurattaa moinen hassuus.
DeleteTäällä käy niin usein niin, että peurat syövät kurkkuyrttien kukkavarret, joten siemeniäkään ei yleensä tule. Nyt en yhtään muista, mistä nuo siniset kurkkuyrtit ovat tuohon tulleet. Rohanissa huomasin muutaman lehtiruusukkeen, siellä kukki yhtenä vuonna valkokukkainen, kun suojasin sen häkkyrällä. Muotopuutarhassakin näkyi yhdet lehdet ja sielläkin oli tosiaan jonkunvärinen kurkkuyrtti jonakin vuonna. Selvästi siemenet ovat pitkään itävänä pysyvää sorttia.
Kurkkuyrttiä olen kasvattanut yhtenä vuonna ja sen jälkeen se on kasvanut itsekseen pulpahdellen ties mistä esiin. Olen antanut jatkaa kulkuaan kun ei ole muodostunut haitaksi. Raunioyrtin hävitin kokonaan, se muodostui ongelmaksi enkä uskaltanut laittaa sitä edes mihinkään joutomaalle. Tuo punainen asteri on hieno, minulla on haalean liilaa ja nyt sain tummempaa mutta ei kumpikaan ole ihan lemppareita. Musti on hienoa puutarhaseuraa.
ReplyDeleteRaunioyrtti on niin kaunis ja hyvä lannoitteena, että minusta ei ole sitä hävittämään, kun on vielä kimalaisillekin tärkeä mesikasvi. Mutta olin antanut sen levitä vuosikausia tuolla paikalla, joka oli heinikkoa ja johon minulla ei vielä ollut suunnitelmia.
DeleteSinulla pitäisi olla vaaleanpunaisia astereita ;-)
Pihallasi on vielä monenlaista koreaa katseltavaa, ja tietty iki-ihanat kissapojat.
ReplyDeleteKaikenlaista kivaa on, kun peurat eivät ole käyneet pistämässä poskeen puolta pihaa.
DeleteIhanat pojat on toki, sekä täällä että siellä, ilo silmälle, lisäksi pieni karkeakarvainen prinsessa.
Musti on niin hieno kaikissa kuvissa, samoin häntä pystyssä kulkeva Ransu.
ReplyDeletePerunasato kuulostaa hienolta, jos muistakin varsista nousee samaan tahtiin. Siitä vaan herkuttelemaan. Onko siellä muuten kellaria?
Kurkkuyrtti näyttää olevan helposti kasvava, pitäisi kokeilla.
Sellaista kellaria ei ole, jossa ei menisi pakkaselle, eli varsinaista perunansäilytystilaa ei löydy. Olenkin nostanut sitä mukaa kuin käytän, eli tosi vähän, tämä oli vasta kesän toinen perunannosto :-D Täytyy alkaa tiivistää tahtia.
DeleteKurkkuyrtti on ihana ja kaunis ja plussaa siitä, että se huolehtii itse kylväytymisestään seuraavana vuonna. Minusta sitä ei ikinä ole liiaksi asti, mutta voi olla, että se johtuu siitä, että suurin osa kukkavarsista on yleensä syöty.
Miten komeana ja valppaan näköisenä Musti kuvissa <3<3<3, on se vaan niin hienoa, että isäntäpantteri silminnähden riemastuu saadessaan seuraa puutarhakierroselle. Musti on selvästi elementissään ulkona,omalla reviirillää. Kiva kun Ransullakin on omat touhunsa puutarhassa, ja komea on Ransun villava olemus.
ReplyDeleteT: Musti-fani
Todella hyvin kuvailtu ja havainnoitu, Musti on tosiaan valpas ja elementissään, iloinen ja tarkkaavainen ja jutteleekin paljon, kun olemme yhdessä ulkona. Sisällä se ei ole niin kova puhumaan. Se on niin ihana kissa, että oksat pois, ja sitten vielä tuo komeus päälle!
DeleteMusti on selvästi elementissään puutarhapantterina. Tienoot tulee esiteltyä niin puusta kuin maasta eikä mikään jää huomaamatta :)
ReplyDeleteHienot asterit! Sekä tuo punainen että erikoisemman näköinen 'Prince'. Toivottavasti alkaa pian aukoa nuppujaankin. Sinultakohan sain muutama vuosi sitten vinkin 'Patricia Ballardista' ja olen nyt todella iloinen siitä hankinnasta. Se kukkii ensimmäistä kertaa ja ilahduttaa kohdassa, joka on muuten aika ankea juuri nyt. Näkyy vielä keittiön ikkunastakin.
Hienot kivet viimeisissä kuvissa. Tietyllä tapaa tuo raunioyrtti sopii niiden sekaan, mutta ymmärrän toki, että se ei silmää hivele silloin, jos siitä yrittää päästä eroon. Toivotan työhön onnea ja voimia... paljon! :D
Musti viihtyy niin hyvin ulkona, että tuskin malttaa olla sisällä. Nytkin, vaikka myrskypuuskat jo alkavat, se päivystää pihalla.
DeleteVoi, toivon, että Patriciasta vinkannut olen minä, mutta en ole mikään suuri Pat-tuntija, joten luultavasti se on joku muu. Joka tapauksessa ihanaa, että se siellä nyt on ilostuttamassa syksyäsi!
Eilen jo kuvasin Princen ekoja avautuvia nuppuja, toivottavasti ne pystyvät avautumaan tässä myräkässä.
Kiviä piisaa, ja raunioyrttikin olisi jees, mutta kun pari vuotta sitten sain idean tehdä preerian tuohon, eikä raunioyrtti siihen sovi. Tai pikemminkin niin päin, että sitten ei sovi mikään muu :-D Tuossa on ollut joku piharakennus joskus, on perustuskiviä ja sitten keskellä kiviä ja soraa. Uuninluukutkin tuolta nousivat. Sorainen ja kivinen, paahteinen rinne on täydellinen preeriapuutarhalle, joten jatkan raunioyrtin poistoharjoituksia, mutta kuten tiedät, talikko uppoaa melko huonosti kivien ahtaisiin väleihin.
Ekassa kuvassa on ihana tunnelma. Musti on pantterina oikein synkässä ja isossa metsässä (tiedät, sellainen keskiaikainen vanha metsä, jonka läpi kulkee pienenpuoleinen tie) tarkkailemassa kulkijoita.
ReplyDeleteKurkkuyrtit kukkivat meilläkin pitkään. Ovat kyllä varsin ihania! Täytyisi ensi kesänä keksiä niille parempi paikka kuin nyt oli.
PS. Olispa kevät.
Musta kissa hämyisässä puussa ja vastavaloon ei ole mikään takuuvarma resepti kuvan onnistumiseen, mutta ihme kyllä se onnistui täydellisesti. Ei tarvinnut edes kuvankäsittelyllä nostaa tummia kohtia paremmin esiin, vaan ihan suorilta tuli tuollainen. Enpä kyllä muutenkaan jaksa kuvia blogiin käsitellä kuin ehkä kaksi kertaa vuodessa :-D
DeleteKyllähän nyt kun sanot, on tuossa Sherwoodin metsän tunnelma. Sammaloituneita runkoja, joihin kiipeilee muratteja (murattia voikin erottaa rungolla kuvan alareunassa). Musti selvästi tarkkailee, kuka polulla ratsastaa, ja tuumaa, hyppäisikö hevosen selkään yllättämään ratsastajan.
Kurkkuyrtit ilmestyvät yleensä seuraavana vuonna siementaimina, ne ovat hauskoja ja omavaraisia. Niitähän voi sitten siirrellä paremmille paikoille, tai voi nyt kerätä siemeniä ja ripotella.
Juu, kevät olisi tervetullut.