Wednesday 5 August 2020

Onnea purkeissa ja puutarhassa

Varjoisilla rappusilla kesää viettävä huone-esikko yllätti. Olin tuskin huomannut sitä, vaikka se on näin kauniisti kukassa! Rappusilla on ruukku poikineen ja tämä oli vähän toisten takana. Nostin sen nyt eturiviin. Tuo väri on niin samettisen ihana. Värin takia tämä asustaakin olohuoneessani, jossa se sointuu punaiseen sohvakalustoon ja mattoon. Kukkia on usein talvellakin.

Isoin verenpisara alkaa tokeentua peuran suorittamasta latvomisesta ja on tehnyt uusia nuppuja.

Pari vuotta sitten ystävän puutarhasta otettu pistokas on kasvanut sen verran, että tämän pystyi istuttamaan. Kyseessä on ihan tavallinen valkokirjokanukka, mutta tämä on minusta yksi kauneimpia pensaita, siro ja valovoimainen.

Kanukka aiheutti positiivisen ketjureaktion, sillä olin miettinyt, että heinittynyt kosteikkopenkki pitäisi perata ja lisäksi siihen sopisi joku kaunis pensas.
Nurmella olevasta kellukkatuppaasta voi nähdä heinittymisen määrän. Penkki on perustettu kymmenisen vuotta sitten enkä ole vuosikausiin edes kitkenyt sitä kunnolla. Nyt monesta kasvista riitti jaettavaksikin, vaikka osa on myös ajan saatossa heittänyt henkensä. Itsekseen tähän levinneet palavatrakkaudet saivat kaikki lähteä.
Mahtavinta oli kaksi 'Overdam' -koristekastikkaa, jotka olivat runsastuneet niin, että nyt minulla on kottikärryllinen jakopaloja muihin paikkoihin laitettavaksi. Tuppaana pikku hiljaa laajenevat koristeheinät kasvavat niin vaivihkaa, että tuppaan halkaisijan kasvua ei oikeastaan edes tajua. Nyt tätä kaunista heinää on pariin muuhunkin paikkaan, ja mikä parasta, peurat eivät syö heiniä!

Suuri ilonaihe löytyy myös muotopuutarhasta. Tilasin syksyllä isoleijonankidan siemeniä, viimeksi olin kasvattanut sitä ihan lapsena neliön kokoisella kasvimaallani. Tänä keväänä pystyin olemaan kotona viikkokausia putkeen, mikä mahdollisti esikasvattamisen.
Niinpä kylvin tämän siemenet sisällä, ne itivät hyvin ja kestivät kaiken: välillä liikakastelun, välillä kuivumisen, sitten aloin kuskata taimia ulos ja joksikin yöksi ne unohtuivatkin sinne, kun toukokuussa oli pakkasta. Ei mikään näitä tuhonnut ja pystyin istuttamaan monta taimea isompiin purkkeihin. Ensimmäiset ovat nyt aloittaneet kukinnan. Lajike on 'Potomac Lavender'.

Edellisessäkin kuvassa näkyy taustalla Endless Summer -jalohortensia, johon leijonankidat sointuvat täydellisen ihanasti. Se ei kukkinut viime vuonna lähes ollenkaan, ja ottaa tänä vuonna menetetyn kiinni tekemällä ennätysmäärän kukintoja. Se pysyy hirmuisen matalana, jos olisin tämän tiennyt, olisin istuttanut sen lähemmäs etureunaa. Mutta ainakin se on tuolla muiden takana suojassa peuran hampailta.

Lisää hempeää tarjoilevat viimein köynnöstukeen kasvamaan lähtenyt 'Comtesse de Bouchaud' -kärhö ja taustalla yhä vain kukkiva purppurakannusruoho 'Canon Went', se kukkii kuukausia.

Purppurakannusruoho ja kärhö oikealla, vasemmalla kattilallinen gladioluksia. Sain sipuleita kesäkuussa enkä tiennyt, mihin niitä laittaa, niinpä tungin monta pussillista tuohon samaan pataan.

Edellisessä kuvassa näkyy toinen kaivuualue, nimittäin muotopuutarhan penkille johtava käytävä, jonka nurmikonleikkuu on ärsyttänyt vuosikausia, reunojen tupsut pitää aina käydä erikseen leikkaamassa. Sain viime vuonna idean, että kaivan nurmen pois ja täytän alueen maanmyötäisesti kasvavilla timjameilla. Kiveystä en tähän halunnut, se olisi ollut liian kova.
Timjamit löytyivät omasta pihasta, kaivoin muualla hyvin levinneitä kangasajuruohoja, toinen niistä on Maria-ystävältä saatu peruslaji, toinen nukkalehtinen ja täysin litteänä kasvava 'Minor'. Lisäksi jaoin tuohon viime vuonna hankitun kellanvihreälehtisen 'Bertram Anderson' -nurmiajuruohon, joka on musta hevonen, sillä se on kai enempi mätästävä. Saa nähdä, mutta ei pari vähän korkeampaa mätästä tuossa haittaa. Toisaalta ruukussa, jossa tuttavallisesti kutsumani "Benny Anderson" oli tähän asti, se kasvoi aivan matalana.

Näkymä keittiön ikkunasta. Timjamikäytävää ei tuosta oikein erota, valot ja varjot ovat niin voimakkaita ja korkeita kasveja on edessä. Käytävä tulee keskusympyrästä taloon päin.

Superhyperihana on siemenestä kasvatettu nukkasalkoruusu, joka on kylvetty kolmisen vuotta sitten. Tai ehkä enemmänkin. Taimia on elossa enää yksi, mutta se riittää ja toivottavasti siementaimia joskus tulee. Jos peura ei syö latvaa ennen niiden kypsymistä. Salkoruusu on suojakartion sisällä samoin kuin tarhasalkoruusut, mutta silti niitä syödään.
Pari aamua sitten keittiön ikkunasta katsoessani huomasin tämän näyttävän aiempaa harvemmalta. Mietin, että kuihtuneet kukat ovat varisseet, mutta lähempi tarkastelu osoitti, että kukat oli syöty ja latvakin pistetty poikki ja poskeen. Kukkia pitäisi silti tulla vielä neljä, jos peura ei niitä syö, ja toivon tosiaan, että edes alin kehittyvä siemenkota saa kypsyä rauhassa.

Kuva on otettu ennen syöntiä, silloin latvassa oli vielä monta nuppua. Oikealla on keltakaunokki ja keskellä Austin-ruusu The Pilgrim. Ihana vaaleankeltainen meininki! Nukkasalkoruusun takana kasvaa harmaaminttu.

Peuralta jäi onneksi huomaamatta matalampi ja sirompi tarhajalomalva 'Purpetta'. Sen taustalla näkyy samettihortensia.

Siihen on tulossa kolme kukintoa, niinpä hortensia sai tukevan suojaverkon ympärilleen.
Ihanaa, kun kesä palasi, nyt taas pihalle kaivamaan! Kaikki kaivuupaikat eivät suinkaan olleet tässä.


Harmaaminttu – Mentha longifolia
Huone-esikko – Primula obconica
Isoleijonankita – Antirrhinum majus
Jalohortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä
Kangasajuruoho – Thymus serpyllum
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Koristekastikka – Calamagrostis × acutiflora
Kärhö – Clematis
Nukkasalkoruusu – Alcea rugosa
Nurmiajuruoho – Thymus pulegioides
Purppurakannusruoho – Linaria purpurea
Samettihortensia – Hydrangea aspera ssp. sargentiana
Tarhajalomalva – Sidalcea × cultorum
Valkokirjokanukka – Cornus alba 'Elegantissima' ym. valkokirjavalehtiset
Verenpisara – Fuchsia

14 comments :

  1. Minäkin olen iloinen kesän paluusta. Tämä vuosi ei ole täällä suosiollinen salkoruusille. Kaikki menehtyivät talvella ja uudet, keväällä kylvetyt ovat kasvaneet todella hitaasti, osassa ei ole edes nuppuja. No joka vuosi ei voi onnistua. Kauniin sävyinen leijonankita.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No voi ei. Mikähän niissä on sitten ollut. Vuoroin on kuivaa ja hellettä, vuoroin liikaa märkää, ja todella kylmä toukokuukin oli. Tuntuu, että joka kuukausi on ollut jonkun muun kuukauden sää! Minulla nousee joka vuosi ne kaksi samaa lähes mustakukkaista, kun peurat latvovat ne - nytkin toisesta on syöty kukkavarret jo niin alhaalta, suojasta huolimatta, että yhtäkään kukkaa ei tänä vuonna tule. Toisen suhteen on vielä toivoa. Pitääkin vaihtaa suoja tiheäsilmäisempään verkkoon. Kasveilla on todella huono taipumus hakeutua vinoon, jolloin ne aina työtyvät ulos verkostaan ja sitten ne syödään.
      Toivottavasti keväällä kylvetyt kukkivat, eikös tarhasalkoruusut ole kaksivuotisia, eli ei nyt vielä oikein voikaan kukkia odottaa? Tosin mulla on kaikilla niillä kulunut paljon kauemmin kuin kaksi vuotta kukkimiseen.
      Tuo leijonankita oli ainoa, jonka sävystä siemenmyyjän kuvien perusteella tykkäsin, eikä se petä, se on todella herkullinen, kuin vaahtokarkki.

      Delete
  2. Nukkesalkoruusu ON ihana. Toivottavasti peurat säästävät loput kukinnot. Käytävä on kiva, ilman nurmikkoa huomattavasti parempi ja aina vain paranee ajuruohoineen.
    Kesän palaaminen on silkkaa plussaa. Tosin en näin elokuussa suostu edes ajattelemaan s:llä alkavaa kautta. Pidetään kesästä tiukasti kiinni, vaikka taivaalta sataisi ukkoja ja akkoja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa on, että lämpö ja aurinko palasi, vaikka illat ovat jo harmillisen hämärät. Minäkin olen tyytyväinen timjamipolkuideaan, toki siitäkin pitää heinää kitkeä sitä mukaa kuin sitä pyrkii nousemaan, mutta lopputulos on varmasti kivempi kuin ennen. Nukkasalkoruusu on söpö, lehdet ovat ryppyisemmät kuin tavallisilla salkoruusuilla, ja tuo raikkaankeltainen kukka on mahtavan sävyinen.

      Delete
  3. Upea ajuruohopolku, sitä kulkiessa ilmaan leviää aromaattinen tuoksu. Kaivuuhommia suunnitellaan täälläkin, kukkapenkkien kunnostus alkaa kunhan sienisato on tallessa ja muu tämän hetken sadonkorjuu hoidettu.

    ReplyDelete
    Replies
    1. En ihan kehtaa sanoa prinssi Charlesin olevan esikuvani, mutta Highgrovessa on aivan ihana timjamien kansoittama polku, tosin se on jonkin verran pidempi kuin tuo parimetriseni ;-)
      Olet niin ahkera metsän ja kasvimaasi antimien kanssa! Minulla menee aina maankaivuu niiden edelle.

      Delete
  4. Todella ihastuttavan romanttinen näkymä teidän keittiön ikkunasta! Kyllä tuota näkymää katsellessa kelpaa hyvin juoda aamukahvit ja aterioida. Pojatkin taitavat viihtyä hyvin tiirailemassa ikkunasta maisemia ja erityisesti liikkujia;)

    T: Musti-fani

    ReplyDelete
    Replies
    1. Siinä ikkunan ääressä (ruoka)pöydällä onkin yksi kissojen tärkeitä paikkoja, siinä on hyvä kytätä.

      Delete
  5. Upea salkoruusu ja tuo keittiön ikkana-näkymä♥

    ReplyDelete
  6. En yhtään ihmettele, että huone-esikko saa olla olohuoneessa, ihana väri ja suunniteltu sisustukseen:) Ilonaihe on, etteivät peurat syö heiniä! Eivät olekaan trendikkäitä, kun heinät ovat muuten niin muodissa?! Sen sijaan salkoruusun nupuilla herkuttelu ei ole lainkaan trendikästä!! Ihana keltainen ryhmä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Peurat eivät tosiaan ole lainkaan trendikkäitä, onneksi! Ne varmaan ajattelevat, että tämä on ihan samaa kuin tonttini ulkopuolella oleva heinikko, minun tontilleni ne tulevat maistelemaan kaikkea erilaista.

      Delete
  7. Kaunis on esikkosi, ihana samettinen väri! Harmillisii elukoita nuo peurat. Onneks ei kaikkia aarteita oo huomanneet. Miullakin vaaleanpunainen salkoruusu jo väriä näyttää. Toivon suavani siitä pitkäaikasen kasvajan, toivottavasti siemeniä kypsyy. Sametilta kyllä hortenssian nuppu näyttää!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo sametinpunainen huone-esikko oli niin nätti, että kun sen kukkakaupassa näin, oli pakko ostaa. Onneksi ne viihtyvät minulla hyvin sisällä, talvisin on niille sopivan viileää ja taitaa puutalon kosteusolosuhdekin olla kohdillaan.
      Salkoruusut ovat niin kauniita, nytkin minulla on siemenkasvatuksessa niitä, toivon, että jonakin päivänä eivät peurat enää pääse pihaan ja saan ihailla komeita salkoruusuja.
      Samettihortensian lehdetkin ovat muuten samettiset, pehmeät ja nukkapintaiset, kuten nuo nuput.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!