Kuivuus ja taimisaalis

Oli mukava palata kotiin, kuten kotiinpaluu yleensä on. Harmillisiakin asioita on, mutta peuran syömiä kasveja osaa jo odottaa; ylitiheä peurakanta on ollut täällä jo yli kymmenen vuoden ajan. Laitoin heti kevätkesällä verkon 'Black Beauty' -idänliljan ympärille, sillä viime vuoden alkukesällä peura söi sen niin matalalta, etteivät kaksi vartta saaneet tehdyksi edes yhtä lehteä. Mietin, kuinka kasvi, joka ei pysty yhteyttämään kuin varrentyngästä yhden kasvukauden ajan, ylipäätään selviää. Ilo olikin suuri, kun molemmat varret nousivat tänäkin vuonna. Siksi verkko päälle heti alkukaudesta. 

Mutta nyt, kun ne ovat tulossa kukkaan, on peura hoksannut syödä verkon ulkopuolelle ulottuvan nupun ja myöskin latvaosan, johon se ylettyi verkon päältä käsin.

Toinen ikävä juttu on kuivuus. Koska mantereella satoi reippaasti, en odottanut tällaista näkyä. Täällä ei ole tullut montaakaan milliä poissaoloni aikana ja sen huomaa. Jopa ikivanha juhannusruusu alkaa ruskettua. Rotkolemmikki etualalla, sitä en vanhana taimena kastele, mutta sen lähellä on ihana kanelisaniainen kuivunut täysin. Ei voi kuin toivoa, että juuristossa vielä henki pihisisi. 

Kartion suojissa on syysvuokko, josta siitä huolimatta on syöty nuppuja, mutta yksi kukka siinä on kuitenkin jo avautumassa, ja jos peura suo, pari lisääkin. Syysvuokko kestää melko hyvin kuivuutta ainakin asetuttuaan, vaikka minulla ne eivät jostain syystä ole muuten oikein viihtyneet. Tämä aikoja sitten istutettu on ainoa hyvinvoiva, lisäksi on yksi toinen juuri ja juuri hengissä kituuttava yksilö.

Täpläpunalatva 'Atropurpureum' ei kasva minulla kovin korkeaksi, ja senkin lehdet lurpottavat, mutta kukinnot ovat kuitenkin pystyssä.

Tässä toinen rotkolemmikki, sekin hätää kärsimässä, mutta kuvasta voi nähdä, että tarhajouluruusujen kuivuudenkesto on hyvä.

Siinä vieressä on minun pallohortensiani, tämä on kerrottu lajike 'Hayes Starburst'. Näitä saa ihailla kukoistavina monien blogeissa, mutta minun täytyy varmaan myöntää pitkin hampain, että hortensiat eivät viihdy, ja lakata yrittämästä. On tämä sentään pysytellyt hengissä jo kymmenisen vuotta, mutta eipä ole kasvanut juuri imikkää korkeammaksi, eikä kuki tämän komeammin minään vuonna.

Muotopuutarhassa Endless Summer -jalohortensia on vähän surkeana myös. Vaikka tämä saa keittiön tiskivedet vierelleen, mutta eipä tietenkään silloin, kun olen poissa.

Enemmän kuitenkin surettaa samettihortensia. Sen lehdet ovat ruskistuneet ja kukinnot näyttävät tältä. Kastelin tätä heti kotiin palattuani ja eilen tuli muutama minuutin pikasade, toivottavasti se jotain auttoi.

Paikoitellen näyttää kovinkin surkealta. Aiemmin kesällä menetin syksyllä istutetun siilivalkokuusen kastelusta huolimatta, nyt on alkanut 'Daisy's White' -valkokuusikin ruskettua. Tässä on muuten todella hyvä sauma tutkia, mitkä kasvit pysyvät vihreinä ja mitkä eivät!

Muotopuutarhassa violettina pilvenä ja hyvin perhosia houkuttelevana kukkiva harmaaminttu ei esimerkiksi roikota lehdenkärkeäkään. 

Ja sitten ovat ruusut. Loistava kuivuudenkesto. Ainoa harmi ovat peurat, tuokin Lichfield Angelin valkoinen nuppu, jonka kuvasin eilen, hävisi yön aikana. Edessä on Lady of Shalott, joka on kasvanut hienosti korkeutta ja rotevuutta. Olen siihen erittäin tyytyväinen.

Rohanissa ovat purppuraiset ruusut vähän huonona, mutta Winchester Cathedral on tekemässä uusia kukkia. Tämäkin avautuva kukka tosin hävisi yöllä.

Ihana 'Duchesse de Rohan' -portlandruusu on kasvanut parissa vuodessa loistavaksi, tuuheaksi metrin korkuiseksi pensaaksi. Siinä on nuppuja latvassakin, mutta tämä avautunut kukka on niin alhaalla puskan keskellä, että tätä ei ainakaan peura syö! Portlandruusuilla taitaa lähes kaikilla olla tämä mainio ominaisuus, että ne jatkavat kukintaa syksyyn asti.

Princess Kate -tarhalyhtykärhö alkaa kukkia ison katajan turvassa.

Musti rientää sanomaan, että ilonaiheitakin on. Esimerkiksi se, että olemme kotona!

Ja sitten on taimisaalis mantereelta. Ja voi, mitä herkkuja siinä onkaan! On muutamia kasveja, joista olen haaveillut vuosikausia, mutta en uskonut niitä Suomesta saavani. Sitten on heräteostoksia, kuten kuvassa kukkiva päivänlilja 'Little Gipsy Ruby', minkä värinen! Lisäksi kukat ovat pienehköt, sirot ja kauniit.

Kuvan oikeassa reunassa näkyy puska, jota ihastelin aina talvisin Englannissa siellä asuessani. Se on heisi Viburnum bodnantense 'Dawn', joka kukkii Britanniassa talvella. Viimeksi näin sen pari vuotta sitten Aberdeenin kasvitieteellisessä puutarhassa lokakuussa, kun se juuri aloitti kukintaa. Olen hyvin skeptinen sen talvenkeston suhteen, sillä Atlantin talvet ovat melko eri laatua kuin täällä meillä, mutta yrittää pitää, kun kerrankin kasvi vastaan tulee.

Mustilan taimipäivästä lähtivät mukaan kiinanpunapuu ja kyyhkyspuu/nenäliinapuu, kummastakin olen haaveillut vuosia. Kiinanpunapuu on historiallisesti mielenkiintoinen, sillä sen luultiin jo kadonneen sukupuuttoon, sitä löytyi vain fossiileista – kunnes viime vuosisadan puolivälissä löytyi muutamia kasvustoja Kiinasta. Se on tavattoman kaunis, olen piirtänyt sen oksia opiskeluvuosinani. Se saa kauniin ruskavärin, sillä se pudottaa pehmoiset neulasensa talveksi.

Kun vielä kahdesta eri taimistosta löytyivät ruusut, joihin ihastuin jo 20 vuotta sitten, on olo kuin lottovoittajalla, paitsi että rahat on loppu. 

Ruusut ovat puistoruusu 'Raubritter' sekä ihanaakin ihanampi köynnösruusu Pierre de Ronsard, alias Eden Rose, viralliselta lajikenimeltään 'Meiviolin', huokaus tätä ruusujen nimiviidakkoa. Jopa tapauksessa ihastuin siihen jo 90-luvulla Loiren laaksossa, missä olin töissä Villandryn linnan puutarhassa. Seudulla sitä näki monessakin puutarhassa. Sen kukat ovat hurmaavan pallomaiset ja se on The Köynnösruusu, jonka olen puutarhaani halunnut.

Toivottavasti saan köynnöksen selviämään talvesta, sillä en ole ikinä aiemmin nähnyt sitä Suomessa myynnissä. Se löytyi Puutarhanikkareilta. 'Raubritter' on myös ruusu, johon olen Ranskassa tutustunut, silläkin on todella kauniit vahvasti pallomaiset kukat. Se löytyi Flöristä. 

Mustilan taimpäivästä löytyi paljon muitakin herkkuja: uusi saniainen (Deparia conilii, never heard -osastoa, toisin sanoen pakko kokeilla), uusi varjohiippa ynnä muuta. Palaan niihin vaikka sitä mukaa kuin istutan, muuten listasta tulee liian pitkä.

Lisäksi ruostekukat alkavat kukkia ruskopenkissä, tässä yksi vielä nuppuinen japaninvaahtera 'Enkanin' katveessa.

Joten meillä on oikeastaan kaikki hyvin. Nyt vedän housut jalkaan, eikun painun kastelemaan. 

Harmaaminttu – Mentha longifolia

Idänlilja – Lilium Orient-Ryhmä

Jalohortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä

Japaninvaahtera – Acer palmatum

Kiinanpunapuu – Metasequoia glyptostroboides

Kyyhkyspuu – Davidia involucrata

Pallohortensia – Hydrangea arborescens

Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä

Puistoruusu – Rosa Puistoruusu-Ryhmä (tähän kuuluvat myös Austin-ruusut)

Päivänlilja – Hemerocallis

Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla

Ruostekukka – Crocosmia

Samettihortensia – Hydrangea aspera ssp. sargentiana

Siilivalkokuusi – Picea glauca 'Echiniformis'

Syysvuokko – Anemone hupehensis

Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä

Tarhalyhtykärhö – Clematis Texensis-Ryhmä

Täpläpunalatva – Eutrochium maculatum

Valkokuusi – Picea glauca