Onnea purkeissa ja puutarhassa

Varjoisilla rappusilla kesää viettävä huone-esikko yllätti. Olin tuskin huomannut sitä, vaikka se on näin kauniisti kukassa! Rappusilla on ruukku poikineen ja tämä oli vähän toisten takana. Nostin sen nyt eturiviin. Tuo väri on niin samettisen ihana. Värin takia tämä asustaakin olohuoneessani, jossa se sointuu punaiseen sohvakalustoon ja mattoon. Kukkia on usein talvellakin.

Isoin verenpisara alkaa tokeentua peuran suorittamasta latvomisesta ja on tehnyt uusia nuppuja.

Pari vuotta sitten ystävän puutarhasta otettu pistokas on kasvanut sen verran, että tämän pystyi istuttamaan. Kyseessä on ihan tavallinen valkokirjokanukka, mutta tämä on minusta yksi kauneimpia pensaita, siro ja valovoimainen.

Kanukka aiheutti positiivisen ketjureaktion, sillä olin miettinyt, että heinittynyt kosteikkopenkki pitäisi perata ja lisäksi siihen sopisi joku kaunis pensas.
Nurmella olevasta kellukkatuppaasta voi nähdä heinittymisen määrän. Penkki on perustettu kymmenisen vuotta sitten enkä ole vuosikausiin edes kitkenyt sitä kunnolla. Nyt monesta kasvista riitti jaettavaksikin, vaikka osa on myös ajan saatossa heittänyt henkensä. Itsekseen tähän levinneet palavatrakkaudet saivat kaikki lähteä.
Mahtavinta oli kaksi 'Overdam' -koristekastikkaa, jotka olivat runsastuneet niin, että nyt minulla on kottikärryllinen jakopaloja muihin paikkoihin laitettavaksi. Tuppaana pikku hiljaa laajenevat koristeheinät kasvavat niin vaivihkaa, että tuppaan halkaisijan kasvua ei oikeastaan edes tajua. Nyt tätä kaunista heinää on pariin muuhunkin paikkaan, ja mikä parasta, peurat eivät syö heiniä!

Suuri ilonaihe löytyy myös muotopuutarhasta. Tilasin syksyllä isoleijonankidan siemeniä, viimeksi olin kasvattanut sitä ihan lapsena neliön kokoisella kasvimaallani. Tänä keväänä pystyin olemaan kotona viikkokausia putkeen, mikä mahdollisti esikasvattamisen.
Niinpä kylvin tämän siemenet sisällä, ne itivät hyvin ja kestivät kaiken: välillä liikakastelun, välillä kuivumisen, sitten aloin kuskata taimia ulos ja joksikin yöksi ne unohtuivatkin sinne, kun toukokuussa oli pakkasta. Ei mikään näitä tuhonnut ja pystyin istuttamaan monta taimea isompiin purkkeihin. Ensimmäiset ovat nyt aloittaneet kukinnan. Lajike on 'Potomac Lavender'.

Edellisessäkin kuvassa näkyy taustalla Endless Summer -jalohortensia, johon leijonankidat sointuvat täydellisen ihanasti. Se ei kukkinut viime vuonna lähes ollenkaan, ja ottaa tänä vuonna menetetyn kiinni tekemällä ennätysmäärän kukintoja. Se pysyy hirmuisen matalana, jos olisin tämän tiennyt, olisin istuttanut sen lähemmäs etureunaa. Mutta ainakin se on tuolla muiden takana suojassa peuran hampailta.

Lisää hempeää tarjoilevat viimein köynnöstukeen kasvamaan lähtenyt 'Comtesse de Bouchaud' -kärhö ja taustalla yhä vain kukkiva purppurakannusruoho 'Canon Went', se kukkii kuukausia.

Purppurakannusruoho ja kärhö oikealla, vasemmalla kattilallinen gladioluksia. Sain sipuleita kesäkuussa enkä tiennyt, mihin niitä laittaa, niinpä tungin monta pussillista tuohon samaan pataan.

Edellisessä kuvassa näkyy toinen kaivuualue, nimittäin muotopuutarhan penkille johtava käytävä, jonka nurmikonleikkuu on ärsyttänyt vuosikausia, reunojen tupsut pitää aina käydä erikseen leikkaamassa. Sain viime vuonna idean, että kaivan nurmen pois ja täytän alueen maanmyötäisesti kasvavilla timjameilla. Kiveystä en tähän halunnut, se olisi ollut liian kova.
Timjamit löytyivät omasta pihasta, kaivoin muualla hyvin levinneitä kangasajuruohoja, toinen niistä on Maria-ystävältä saatu peruslaji, toinen nukkalehtinen ja täysin litteänä kasvava 'Minor'. Lisäksi jaoin tuohon viime vuonna hankitun kellanvihreälehtisen 'Bertram Anderson' -nurmiajuruohon, joka on musta hevonen, sillä se on kai enempi mätästävä. Saa nähdä, mutta ei pari vähän korkeampaa mätästä tuossa haittaa. Toisaalta ruukussa, jossa tuttavallisesti kutsumani "Benny Anderson" oli tähän asti, se kasvoi aivan matalana.

Näkymä keittiön ikkunasta. Timjamikäytävää ei tuosta oikein erota, valot ja varjot ovat niin voimakkaita ja korkeita kasveja on edessä. Käytävä tulee keskusympyrästä taloon päin.

Superhyperihana on siemenestä kasvatettu nukkasalkoruusu, joka on kylvetty kolmisen vuotta sitten. Tai ehkä enemmänkin. Taimia on elossa enää yksi, mutta se riittää ja toivottavasti siementaimia joskus tulee. Jos peura ei syö latvaa ennen niiden kypsymistä. Salkoruusu on suojakartion sisällä samoin kuin tarhasalkoruusut, mutta silti niitä syödään.
Pari aamua sitten keittiön ikkunasta katsoessani huomasin tämän näyttävän aiempaa harvemmalta. Mietin, että kuihtuneet kukat ovat varisseet, mutta lähempi tarkastelu osoitti, että kukat oli syöty ja latvakin pistetty poikki ja poskeen. Kukkia pitäisi silti tulla vielä neljä, jos peura ei niitä syö, ja toivon tosiaan, että edes alin kehittyvä siemenkota saa kypsyä rauhassa.

Kuva on otettu ennen syöntiä, silloin latvassa oli vielä monta nuppua. Oikealla on keltakaunokki ja keskellä Austin-ruusu The Pilgrim. Ihana vaaleankeltainen meininki! Nukkasalkoruusun takana kasvaa harmaaminttu.

Peuralta jäi onneksi huomaamatta matalampi ja sirompi tarhajalomalva 'Purpetta'. Sen taustalla näkyy samettihortensia.

Siihen on tulossa kolme kukintoa, niinpä hortensia sai tukevan suojaverkon ympärilleen.
Ihanaa, kun kesä palasi, nyt taas pihalle kaivamaan! Kaikki kaivuupaikat eivät suinkaan olleet tässä.


Harmaaminttu – Mentha longifolia
Huone-esikko – Primula obconica
Isoleijonankita – Antirrhinum majus
Jalohortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä
Kangasajuruoho – Thymus serpyllum
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Koristekastikka – Calamagrostis × acutiflora
Kärhö – Clematis
Nukkasalkoruusu – Alcea rugosa
Nurmiajuruoho – Thymus pulegioides
Purppurakannusruoho – Linaria purpurea
Samettihortensia – Hydrangea aspera ssp. sargentiana
Tarhajalomalva – Sidalcea × cultorum
Valkokirjokanukka – Cornus alba 'Elegantissima' ym. valkokirjavalehtiset
Verenpisara – Fuchsia