Lumikurjenmiekat

Eilen aamulla hieraisin silmiäni.

Kyllä, totta se on. Yön aikana oli tullut talvi. Enemmän talvi kuin talven aikana oli.
Mustia täytyy vielä ulkoiluttaa valjaissa torstaihin asti, jolloin se on ollut pehmeällä ravinnolla kaksi viikkoa. Musti sai oikein lumihepulin, mutta sitä en valitettavasti voinut ikuistaa.

Sisso. Kaikki kukat, joita olin viime päivinä ikuistanut, olivat peittyneet lumeen.

Vain muutama 'Pickwick' -kevätsahramin nenänpää näkyi muotopuutarhassa.

Niin, ja korkeiksi venyneet pikarililjat. Tämä on keisarinpikarililja 'Vivaldi'.

Fritillaria raddeana on korkein, ja se oli hieman platku aamulla (yöllä oli ollut -3,5), mutta iltapäivällä se näytti jo tältä.

'Vivaldi' oli iltapäivään mennessä myös silmin nähden reipastunut.

Olin siinä luulossa, että seuraava yö ei enää olisi niin kylmä, mutta vähänpä tiesin. Viime yönä mittari painui -10,5:een! Tänään Fritillaria raddeana on näyttänyt koko päivän tältä. Ei se aivan toivottomalta vaikuta, lehdet ja nuput näyttävät ihmeen reippailta. Puuskainen viima on ollut melkoinen, joten kyllä minäkin kyyristelisin. Tänään on 30 sekunnin ulkoilun jälkeen tuntunut siltä kuin saapuisi sisään kuukausien naparetkeltä, hampaat kalisten ja syväjäässä.

Yllä olevassa kuvassa voi myös erottaa sinisiä läiskiä. Ne kuuluvat lumikurjenmiekoille, jotka paljastuvat lumen alta aivan täydellisinä, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan!
Olin kuvannut kurjenmiekkoja ennen tätä jääkautta omaa postaustaan varten, mutta nyt sain kuvata ne uudestaan lumessa. Tämän muuten väitettiin olevan purppurainen ja toivoin jotakin 'Georgen' tapaista, mutta tämähän on sininen eikä mikään purppura. Silti, tervetuloa vain tälle, ja hankitaan sitä purppuraa sitten syksyllä.

Ihana taivaansininen kevätkurjenmiekka 'Clairette'.

'Painted Lady'.

Tänään lumen pinta on yhä laskenut ja sieltä alkaa vähitellen paljastua kukkasia. Tässä on avautuva lumikurjenmiekka ja atsurihelmililjoja.

Ihana kirjokevättähti 'Pink Giant' on myös ilmestynyt esiin. Oikeastaan tämä lumestanousemisleikki on aika hauska.

Persiansinililjat.

Vaaleanpunaiset pikkusinililjat ('Rosea').

Talventähdet.

Tänään iltapäivällä Pickwickien tilanne näytti jo tältä! Vaaleanvihreät lehdet kuuluvat valkokukkaiselle lehtoakileijalle.

Kyllä tästä selvitään.
Tsemppiä kaikille!


Atsurihelmililja – Muscari azureum
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Kevätkurjenmiekka – Iris reticulata
Kevätsahrami – Crocus vernus
Kirjokevättähti – Scilla forbesii
Lumikurjenmiekka – Iris histrioides
Persiansinililja – Scilla mischtschenkoana
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Talventähti – Eranthis

Vuokko-esikkopuutarhassa

Tonttini länsireunan kivimuurin vierellä on monenlaista kasvia. Esikkoja siinä on luonnostaan ja vuokkoja minun istuttamanani. Alempana kohti kompostikehikoita kasvaa pari ruusuherukkaa, ne ovat jo nuppuvaiheessa hurmaavan punaiset. Ne ovat viihtyneet tässä erinomaisesti ja kasvaneet tuuheiksi.

Viereistä porttia koristamaan olen istuttanut köynnöskuusaman ja William Morris -ruusun. Laitoin sen tyvelle talvisuojaksi vanhan reikäisen lampaantaljan, mutta ruusu on täysin elossa taljan yläpuolellakin, joten suojaa ei varmaan olisi tarvittukaan. Parempi silti varautua hyvin. Lisäksi pikkulinnut ovat saaneet nokittua taljasta talvipesän täytettä.
William Morris on David Austinin jalostamia ruusuja, eikä ole varsinaisesti köynnösruusu, vaan pitkäoksainen, kaareutuva ja siten hyvin köynnökseksi sopiva. Raja köynnös- ja pensasruusun välillä onkin häilyvä, eihän mikään ruusu ole varsinaisesti köynnös. Köynnöskäyttö riippuu versojen pituudesta.

Ruususta ylöspäin rinteessä kukkivat 'King of the Striped' -kevätsahramit.

Alempana rinteessä ovat yhtä ihanat mutta aivan eri tyyppiset armeniansahramit.

Ritarinkannusten aikaisuus hämmästyttää, sieltä ne jo tulevat! Taimilaput tuppaavat lähtemään talven mittaan liikkeelle, mutta yritän pitää niitä ensimmäiset pari vuotta taimien edessä, jotta en tule tuhonneeksi taimea istuttaessani jotakin muuta. Tämä lappu onkin noussut oikein näkyvästi tuohon lehtitupsun eteen.

Muotopuutarhassa kukkivat vaaleanpunaiset pikkusinililjat täyttä häkää, ja tämä vuokko-esikkopuutarhan pieni sininen rypäs on kerrankin lähes samanaikainen. Tässä on enemmän varjoa ja yleensä tämä on paljon myöhäisempi. Nyt ei tarvinnut odottaa lumen sulamista ensin.

Sitten pieni tarhajouluruusukatsaus. Vielä ylempänä rinteessä, esikkopellon takana, kohoaa yhden siementaimen tumma silhuetti kirsikkapuun tyvellä.

Se on tämän värinen. Todella hyvä väri!

Tismalleen emonsa sävyinen.

Esikkopellon (joka on noin kuusi neliömetriä) toisella laidalla kasvaa järkyttävän mahtavan värinen tarhajouluruusu. Tämän takia nämä täytyy ehdottomasti hankkia kukkivina, ellei myyjällä sitten ole tiedossa, minkä värinen kukasta tulee. Juuri nyt hyvinvarustetuissa kukkakaupoissa onkin tarhajouluruusuja rullakkokaupalla.

Siinä lähellä pistelee kevätkello parastaan. Tätä voisikin joskus jakaa tuonne mustanpuhuvan jouluruusun viereen, tulisi hyvä kontrasti.

Kun nyt samoilla huudeilla ollaan, siirrytään huussin toiselle puolelle, jossa pystykiurunkannus 'Beth Evans' alkaa kukkia.
Rauhallista pyhää ja hyvää kesäaikaa!


Armeniansahrami – Crocus angustifolius
Kevätkello, kevätlumipisara – Leucojum vernum
Kevätsahrami – Crocus vernus
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Pystykiurunkannus – Corydalis solida
Ritarinkannus – Delphinium
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä

Epäilemättä kevät

Muotopuutarhan pieni salaa jostain tullut lumikello kukkii yhä. Tähtilumikello se on selvästi ja toivottavasti kansoittaa maan. Juuri eilen ihastelin vanhan talon viilliintynyttä pihaa, jossa on oikeat lumikellomeret.

Saniaistarhan 'Kildare' ei ole vieläkään kunnolla auennut, mutta suloinen se on näinkin. Ulompien kehälehtien vihreä häivähdys on niin hento, ettei sitä kunnolla erota. Tämä on hienostuneen kaunis kukka. Yritän olla kameran kanssa heti valmiina, kun se kunnolla aukeaa!

Talventähdistä on kohta muisto vain, kun on siirrytty kunnolla kevääseen. Krookukset tulevat tilalle ja niitä onkin paljon, olen istuttanut niitä joka syksy ja tänä keväänä ei pieni turpa ole vielä käynyt verottamassa niitä paljonkaan (vaikka juuri äsken huomasin, että lähes kaikki kerrotun puistolumikellon kukat on syöty). Täytyy kirjoittaa krookuskavalkaadista toisella kertaa. Nämä kermanvaaleat ovat 'Cream Beauty' -krookusta, ihana ja luotettava risteymälajike.

Yritin ottaa puuskaisessa tuulessa kuvaa etelänkevätesikosta. Melkoinen tuuli, kun maan tasallakin olevat kukat heiluivat. Eilen ja tänään on ihanan rauhallista, nautitaan tästä niin kauan kuin voidaan, sillä huomenna alkaa hirmuinen pohjoisviima. Onneksi se ei käy ollenkaan niin pahasti omalle pihalleni kuin lounaistuuli.

Lisää keltaista on tulossa, superaikainen syklaaminarsissi 'Jetfire' on jo kohottanut nuppunsa lähes kukintakorkeuteen. Tämän valtti saattaakin olla mataluus, silloin kukan ei tarvitse kuluttaa aikaa venymiseen!

Pihaltani löytyy sellainenkin erikoisuus kuin syödyt narsissinlehdet. Yleensähän kukaan ei koske narsisseihin, mutta nyt on ollut tosi kokeilunhaluinen tyyppi kyseessä. Syötyjä lehtiä löytyy tästä penkistä enemmänkin, joten yhteen suupalaan se ei jäänyt.
Oikeassa reunassa näkyy muuten käärmeenlaukan lehtiä, se on todella aikainen satokasvi ja sikäli erittäin tärkeä. Nyt, kun täytyy miettiä, mitä syödään, jos yhteysaluksemme miehistö sairastuu, sillä siihen loppuu laivan kulku ja ruuan saanti, nousee kaikki pihasta ja lähiluonnosta saatava ravinto erityisen suureen arvoon.

Kevään merkkejä on sekin, että projektit ovat alkaneet. Aloitin navetan puuttuvan ikkunan tekemisen, ikkuna-aukon päällä oli naulattuna kaksi toisenlaista ikkunaa kaikki nämä vuodet. Ostin jo vuosia sitten suunnilleen sopivan kokoisen Porin varaosapankista, siinä vain on lasi rikki.
Kevät on siitäkin ihanaa aikaa, että on kuivaa. Ei ole huolta, jos ikkunaa ei ole parin viikon ajan. Sateita ei juurikaan ole luvassa ja jos on, kuivuu kosteus hyvin äkkiä. Olen jo alkanut kastella paria kasvia, jotka näyttävät melko kuivilta. Siinä kohdassa pintamaa on jo ihan tomua. Yllättävän äkkiä maa kuivuu; pari viikkoa sitten kuului litsis lätsis joka askeleella.

Edellisessä kuvassa näkyy navetan takana koivikkoa. Siitä tuli mieleen, että otin tammikuussa näitä kuvia erilaisista kuvakulmista kuin yleensä, kun Minna Mama's garden -blogista pisti sellaisen kivan haasteen liikkeelle. Melkoinen ero valon määrässä, kun vertaa tätä tammikuista kuvaa tähän päivään!
Pieni koivikkoni näyttää ehkä ihan rytöläjältä, mutta minun silmissäni se on aivan ihana. Se on harvinainen kohta tontillani siksi, että sen voi antaa olla luonnontilassa, ja silti se ei kasva vyötärönkorkuista nokkosvadelmaheinikkoa. Tosin ei tämäkään koskematonta luontoa ole: vielä muutama vuosikymmen sitten tässä oli rivissä pari pientä talousrakennusta navetan jatkeena, joka oli oikeastaan keskellä rakennusten riviä. Perustuskiviä löytyy ja kaikenlaista rojua. Mutta ihanaa on, että kasvillisuus on kuivaa harvaa heinikkoa kesälläkin. Tietysti olen hieman "parannellut" koivikkoa: harventanut ja istuttanut siihen narsisseja, tuoksumataraa, valkoisia sormustinkukkia ja onnenpensaankin tuonne portin kulmalle. Ajatus on, että valkoisten koivunrunkojen kanssa kelta-vihreys on kaikkein kauneinta.

Ransu tammikuussa nauttimassa lumettomuudesta pihatiellä. Tien alapuolella on puolestaan kasvimaa.

Tässä kuva parin viikon takaa, jolloin kasvimaan kiveys eteni muutamalla neliömetrillä uusimman kohopenkin viereen. Se onkin kauniisti harmaantunut vuodessa.
Kiveyksen vasemmalla puolella on pieni ruusutarha, kartioissa kasvaa karhunvadelma ja liuskavatukka.

Kiveys etenee sen verran kuin minulla on laastia tai betonia täällä. Kiviä kyllä löytyy, ja maasta nousevat lukuisat tiiletkin tulee tähän käytettyä. Suurin osa niistä murenee tiilimurskeeksi, mikä on ihan kiva maanpinnoite sekin. Taustan kiveyksen punainen väri tuleekin siitä. Keskellä on hajonneita kattotiiliä, niitä käytän pohjaksi. Kaikkien alimpana on naapurin entiset kattohuovat pitämässä nokkos-mesiangervopöheikköä tunkeutumasta kiveyksen läpi. Mustaa huopaa näkyykin kuvassa vähän. Näin keskeneräisenä tässä on aika hauska kimara eri sävyjä!

Nyt on ihan mahtihieno sää. Merikotka liitelee sinitaivaalla.

Sisällä on 'Evergreen' -jaloritarinkukka tehnyt toisen kukkavanan. Lähikontaktien välttämis -suosituksesta huolimatta on Passiflora morifolia ojentautunut ottamaan kiinni Pelargonium sidoidesista.

Aurinkoista ja toiveikasta viikonloppua!


Etelänkevätesikko – Primula elatior
Jaloritarinkukka – Hippeastrum Hortorum-Ryhmä
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Syklaaminarsissi – Narcissus Cyclamineus-Ryhmä
Talventähti – Eranthis
Tähtilumikello – Galanthus elwesii

Oi Fritillaaria

Nyt niitä nousee! Keisarinpikarililjoja, kaikkia ihania – olen istuttanut niitä monenlaisia, sillä niitä ei syödä, mikä vain lisää niiden ihanuutta. Keltareunalehtinen 'Aureomarginata' on sähäkän näköinen maasta punnertaessaan. Punaiset versot kuuluvat 'Chameleon' -metsätyräkille.

Keltakukkaiset keisarinpikarililjat ponnistavat maasta vaaleanvihreinä...

... vanhat punaoranssit näyttävät värinsä jo nysinä.

Hailakamman oranssi 'Vivaldi' on hitusen vähemmän punainen jo tässä vaiheessa. Nämä ovat todella hauskoja persoonia, lisäksi ponteva tuoksu on merkittävä kevään parhaimpien aikojen muisto jo lapsuudesta.

Tämä tyyppi on aivan pitelemätön. Fritillaria raddeana, jonka kuvasin noin viikko sitten pakkassuojassa heinä-lehtimujun alla, on viskannut suojat sivuun ja kohottaa nuppuista varttaan yhä korkeammalle, vaikka ihan pari yötä sitten mittari kävi –7,5:ssä.
Pikarililjojen versot ovat yleensä huhtikuun juttu, ja nuppuja alkaa näkyä toukokuussa – tosin tämä tyyppi oli täydessä kukassa viime vuonna jo toukokuun alkupäivinä, eli on selvästi aikainen.

Kostean kevätniityn kirjopikarililjoja ei vielä näy, mutta alppipenkistä puskee tämä Fritillaria sewerzowii, josta olen hyvin iloinen! Tämäkin on niitä kokeiluja, jotka nyt ovat pärjänneet kahden talven yli. Sipulikukkien kukkiminen istuttamista seuraavana keväänä on melko taattua, mutta jos ne pärjäävät seuraavankin vuoden yli, kertoo se jo, että talvenkestoa löytyy.
Mitään suojausta en tälle tarjonnut, eikä alppipenkki ole vielä edes kuiva talvisin. Tarkoituksena on ollut laittaa navettaan räystäskourut, sillä vesi tippuu katolta suoraan tähän alppipenkkiin tehden monenlaista tuhoa. Kivikkokasvit kaipaavat talvelta kuivuutta, lisäksi katolta tippuva vesi estää kasvun tippumislinjalta. Räystäskourut täytyy ottaa tämän vuoden työlistalle.

Sain pystytettyä myrskyn kaataman portinpylvään nyt, kun jalan valu oli ehtinyt kovettua. Toivottavasti tämä nyt pysyy pystyssä. Edellisestä jalasta napsahti hitsaus poikki. Aurinkokenno-valosarja on kokenut kovia, johto oli mennyt parista kohtaa poikki samassa rysäyksessä. Korjasin sitä jesarilla ja kyllä sarjassa nyt himmeä valonkajo on, mutta pari–kolme lamppua ei silti syty. Harmillista, täytynee hankkia uusi. Kertakäyttökulttuuri ahdistaa sitä enemmän mitä enemmän ikää kertyy.

Pari päivää sitten oli ihanan tyyni sää. Alkuillan kevättunnelma oli kohdillaan, naapurin saunan piipusta nousi kotoisa savu.

Heinolassa saattoi hyvinkin olla eilen +10 astetta, meillä oli ja on noin kolme; saariston ihanat lämpimät keväät! Tuuli on kova ja hyytävä, seisauttaa veret suoniin.
Pysy lämpimänä ja terveenä!


Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis