Ötökkäpuutarha

Puutarhaani voi joku varmaan sanoa homssuiseksi. Kyllä se minustakin sitä on, osittain. Keto (jossa korituolit ovat) kaipaisi kohtapuoliin niittoa. Kedon laidalla on paahdepenkki, jossa kasvaa kaikenlaista muutakin kuin sinne istuttamiani kasveja.
Pallo-ohdakkeita on vähän vaikea erottaa toisistaan ja olen saanut tai hankkinut niin ota- kuin sinipallo-ohdakettakin. Kun hankin 'Taplow Blue' -sinipallo-ohdakkeen muotopuutarhaan, saivat nämä korkeammat väistyä sieltä tänne ja vähän muuallekin. Kumpi tuo nyt on, en ole varma. Hyvä pörriäis- ja perhoskasvi se joka tapauksessa on.

Paahdepenkin ja kedon luonnonkasvit ovat levittäytyneet jo nurmikollekin. Niinpä tästä kohdasta ei nurmea voi leikata, sillä keltamatara ja ketoneilikka ovat kovasti harvinaistuneet Suomen luonnossa.

Keto tosiaan rehottaa. Rehotus, rytökasat, lehtikompostit ja luonnonkasvillisuus ovat kuitenkin hyvin tärkeitä!

Jos ei niitä ole, ei pian ole hyönteisiäkään. Kauniit päiväperhoset, joita ihailemme, ovat vain pikkuriikkinen osa, eivätkä ne ole edes luonnon kannalta niin tärkeitä kuin monet muut öttiäiset. Muut öttiäiset ovat aivan aliarvostettuja.
Ötököitä varten tarvitaan paljon muutakin kuin mesikasveja (kuvassa harmaaminttu). Kuten pehoset, myös mesikasvit ovat vain pikkuriikkinen osa kokonaisuutta.

Musti esittelee. Heinikon ja muun pöpelikön ja lahoavan puun lisäksi tarvitaan myös esimerkiksi nokkosia. Ne ovat hyvin monen öttiäisen ravintokasveja, mukaan lukien juuri niiden ihailemiemme päiväperhosten toukkien. Edellisen kuvan amiraalin toukka syö nokkosta.

Asia hahmottuu niin minulle itselleni kuin varmaan jokaiselle lukijallekin koko ajan laajemmin. Olen vasta ötökkäharrastuksen alkumetreillä, aihe on valtava. Onhan kyse koko maapallomme luonnon kokonaisuudesta.

Onneksi en ennätä siivota joka nurkkaa ja olen luonteeltanikin tarkkailija. Haluan katsella, millaista kasvillisuutta mihinkin muodostuu, ja keitä tyyppejä siellä näkyy. Tämäkin kohta saunan kostealla nurkalla on vastikään kitketty, usko huviksesi. Siinä kasvaa rusopäivänliljaa, raitamarskiheinää, vaaleanpunakukkaisia idän- ja ketomesiangervoja ja kuvan alareunassa kuningassaniainen. Valkoinen korkea pikku kukka taitaa olla viime vuonna tunnistettu Erigeron annuus, yksivuotinen kallioinen, joka kukki silloin saunan toisella nurkalla.
Rantapunalatva on valitettavasti hävinnyt kuivuuteen, tosin se hävisi jo viime kesän aikana. Eipä ole tullut mieleenkään kastella saunan ympäristössä, sillä se on tonttini kostein kohta. Tänä vuonna olen kyllä kastellut kituvaa kilpiangervoa, sillä haluaisin nyt onnistua kolmannella yrittämällä sen kanssa. Aiemmat taimet ovat kuivuneet, ja haluaisin niin saada tämän komealehtisen perennan puutarhaani.

– Hurraa, täällä sanoi eilen 13 mm! –

Saunan toisella nurkalla kukkii ystäviltä saatu minttu, joka putkahti esiin heidän tontillaan, kun he olivat sitä vähän raivanneet. Tämä on perhoskasvien kärkikastia. Tänä aamuna ihailin kukissa myös keisarinviittaa, mutta hän ei halunnut kuvaan.
Minttujen tunnistus on vaikeaa, sillä ne risteytyvät. Tämä ei näytä olevan oikeastaan mitään luonnonlajia. Voihan se olla joku aiemmin paikalla kotipuutarhassa viljelty laji. Ystävät juuri puhuivat, miten monta rakennuksen kivijalkaa heidänkin tontiltaan löytyy: on sepän pajan ja navetan jäännöksiä. Tässä kylässä on asuttu satojen vuosien ajan.

Rehotuksen sekä toukkien ja aikuisten ravintokasvien lisäksi tarvitaan suojaa. Sain viime kesänä ajatuksen siirtää ötökkähotelli vastikään loppuun saamani kivimuurin päälle, sillä aiemmin tekemäni hökötys oli retkahtamispisteessä. Mietin myös, että kivimuurin päällä tuollaisena laakeana pyramidina hotelli olisi aika kaunis. Nyt sen siirsin. Pitää vielä ennen syysmyrskyjä laittaa muutamasta laudanpätkästä katto.
Hotellin edustalla on verkko, jotta linnut eivät pääse syömään asukkaita, taakse tarvitaan vielä verkko tai takaseinä. Yritän miettiä, miten toteutan seinän ja katon, sillä tykkään tästä juuri tuollaisena orgaanisen muotoisena enkä haluaisi suoraviivaisia linjoja.

Kivimuurin edustalla kasvaa laidunkarstaohdakkeita, joissa viihtyvät ohdakeperhoset, vaikka käyvät ne mintuissakin.

Sitten asiasta kukkaruukkuun. Kylvin keväällä kultapäivänliljaa, kun en tiennyt, että olin jo viime kesänä sellaisen ostanut Taimimoision alennus-yllätyskassissa. Koko kesän olen paaponut tyhjää ruukkua, kastellut ja tarkkaillut. Välillä ruukku on päässyt kuivumaan huolestuttavasti.
Nyt sieltä nousee pikkuisia kultapäivänliljavauvoja!
(Päivänliljat, Hemerocallis, saivat lempinimen Hemero, kun tällainen lapsus oli yhden lehden puutarhajutussa ja se oli jotenkin niin hassu, että huvittaa vieläkin.)

Iloinen perheuutinen nro 2: Pari vuotta sitten kasvattelin siemenestä Lysimachia atropurpurea 'Beaujolais' -taimia. Ne kukkivat viime kesänä ja sitten hävisivät. Kyseessä ei ole suoranaisesti kaksivuotinen, vaan lyhytikäinen perenna, mutta kaikki taimet hävisivät minun puutarhastani kukinnan jälkeen.
Nyt olen löytänyt pari lehtiruusuketta paikasta, jossa yksi kasveista kukki, ja ainakin tämä suurempi on takuuvarmasti juuri kyseinen alpi! I-ha-naa. Se on todella kaunis kasvi, olen onnesta sydämenmuotoisena! Onneksi olen laiska kitkijä!


Harmaaminttu – Mentha longifolia
Idänmesiangervo – Filipendula palmata
Ketomesiangervo – Filipendula purpurea
Kultapäivänlilja – Hemerocallis middendorffii
Kuningassaniainen – Osmunda regalis
Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum
Otapallo-ohdake – Echinops ritro
Raitamarskiheinä – Spartina pectinata 'Aureomarginata'
Rantapunalatva – Eupatorium cannabinum
Rusopäivänlilja – Hemerocallis fulva
Sinipallo-ohdake – Echinops bannaticus