Söpöä ja petoa

Ransu, jota kelpaa halitella ja jota niin täällä blogissa kuin livenäkin kutsutaan kaikenmaailman mussukaksi, omaa toisenkin puolen. Se on julma saalistaja.

Useimmiten se tuo eteiseen pikkuruisen päästäisen. Ilmoitusääni ei ole mitenkään suhteessa saaliin kokoon. Ransu vaatii huomiota mahtavasta kaadostaan, joka on suunnilleen sen nenänpään kokoinen.
Vesimyyrät tuntuvat olevan kortilla tänä kesänä.
Noin kerran kesässä tai kahdessa Ransu saa saaliin, josta en ole vähimmässäkään määrin iloinen. Se on lepakko. Onneksi lepakon kotiintuomisääni on niin voimakas, että siihen herää sikeimmästäkin unesta. Lähes aina lepakko on tällöin vielä elossa, joten Ransun kurnutuksen lisäksi rääkymisen tunnistettuani säntään eteiseen, viskaan Ransun ovesta keittiön puolelle ja vedän nahka- tai moottorisahahanskat käteen.

Lepakko täytyy ripustaa puuhun, jotta se pääsee kartalle. Sitä ei missään nimessä saa vain viskata ilmaan ja kuvitella, että se jatkaa siitä lentoaan. Otsalampun valossa näin, että tämä lepakko lähti kömpimään vaahteran runkoa ylöspäin oksanhaarasta, johon sen laskin.
Seuraavana päivänä lepakko oli kiinni rungossa vain hieman ylempänä, mutta roikkui selvästi kuolonkankeudessa, ei rentona. Valitettavasti se menehtyi saamiinsa vammoihin. Nyyh.
Tämä pieni (kaikki ne ovat pikkuruisia) suklaanruskea lepakko on pohjanlepakko. Sillä on suloiset korvat ja kaikkien lepakoiden tapaan se on hyötyeläin ja mahtava lisä puutarhan eläimistöön.
Mitenköhän saisin taottua Ransun päähän, että lepakoita ei tarvitsisi saalistaa.

Jotta lopetamme iloisempiin asioihin (ja onhan se asia toki iloinen, että rakennuksissani ja puutarhassani on runsaasti lepakoita – viime viikolla löysin vintiltä oikein ilahduttavan komean lepakonkakkaesiintymän savupiipun viereltä), on tässä suloinen kukka. Yhtä suloinen kuin Ransu, kaikesta huolimatta.
Edellisessä jutussa esittelin kukkaan tulleen siroverenpisaran, jonka siemenet keräsin Orkneyltä. Tässä on keväällä ostamani sen vaaleanpunakukkaisesta muodosta jalostettu 'Whiteknight's Pearl'. Viimeinkin! Olen havitellut näitä vaaleita siroverenpisaroita... tai käytännössä tämä on jalostuksen myötä kai jo Hybrida-Ryhmää, jonka suomenkielinen nimi on palleroverenpisara, joka puolestaan ei lainkaan vastaa kukan muotoa. No voi sun.
Yritin sanoa, että olen havitellut tällaista jo monta vuotta.

Ransupallero kumminkin lähettää kaikille terveiset! Hän vaati päästä myös elokuun kalenteripojaksi, mutta hänellä on muutenkin niin paljon palstatilaa, että olin suunnitellut Mustijuttua.


Pohjanlepakko – Eptesicus nilssonii
Siroverenpisara – Fuchsia magellanica