Friday 23 August 2019

Söpöä ja petoa

Ransu, jota kelpaa halitella ja jota niin täällä blogissa kuin livenäkin kutsutaan kaikenmaailman mussukaksi, omaa toisenkin puolen. Se on julma saalistaja.

Useimmiten se tuo eteiseen pikkuruisen päästäisen. Ilmoitusääni ei ole mitenkään suhteessa saaliin kokoon. Ransu vaatii huomiota mahtavasta kaadostaan, joka on suunnilleen sen nenänpään kokoinen.
Vesimyyrät tuntuvat olevan kortilla tänä kesänä.
Noin kerran kesässä tai kahdessa Ransu saa saaliin, josta en ole vähimmässäkään määrin iloinen. Se on lepakko. Onneksi lepakon kotiintuomisääni on niin voimakas, että siihen herää sikeimmästäkin unesta. Lähes aina lepakko on tällöin vielä elossa, joten Ransun kurnutuksen lisäksi rääkymisen tunnistettuani säntään eteiseen, viskaan Ransun ovesta keittiön puolelle ja vedän nahka- tai moottorisahahanskat käteen.

Lepakko täytyy ripustaa puuhun, jotta se pääsee kartalle. Sitä ei missään nimessä saa vain viskata ilmaan ja kuvitella, että se jatkaa siitä lentoaan. Otsalampun valossa näin, että tämä lepakko lähti kömpimään vaahteran runkoa ylöspäin oksanhaarasta, johon sen laskin.
Seuraavana päivänä lepakko oli kiinni rungossa vain hieman ylempänä, mutta roikkui selvästi kuolonkankeudessa, ei rentona. Valitettavasti se menehtyi saamiinsa vammoihin. Nyyh.
Tämä pieni (kaikki ne ovat pikkuruisia) suklaanruskea lepakko on pohjanlepakko. Sillä on suloiset korvat ja kaikkien lepakoiden tapaan se on hyötyeläin ja mahtava lisä puutarhan eläimistöön.
Mitenköhän saisin taottua Ransun päähän, että lepakoita ei tarvitsisi saalistaa.

Jotta lopetamme iloisempiin asioihin (ja onhan se asia toki iloinen, että rakennuksissani ja puutarhassani on runsaasti lepakoita – viime viikolla löysin vintiltä oikein ilahduttavan komean lepakonkakkaesiintymän savupiipun viereltä), on tässä suloinen kukka. Yhtä suloinen kuin Ransu, kaikesta huolimatta.
Edellisessä jutussa esittelin kukkaan tulleen siroverenpisaran, jonka siemenet keräsin Orkneyltä. Tässä on keväällä ostamani sen vaaleanpunakukkaisesta muodosta jalostettu 'Whiteknight's Pearl'. Viimeinkin! Olen havitellut näitä vaaleita siroverenpisaroita... tai käytännössä tämä on jalostuksen myötä kai jo Hybrida-Ryhmää, jonka suomenkielinen nimi on palleroverenpisara, joka puolestaan ei lainkaan vastaa kukan muotoa. No voi sun.
Yritin sanoa, että olen havitellut tällaista jo monta vuotta.

Ransupallero kumminkin lähettää kaikille terveiset! Hän vaati päästä myös elokuun kalenteripojaksi, mutta hänellä on muutenkin niin paljon palstatilaa, että olin suunnitellut Mustijuttua.


Pohjanlepakko – Eptesicus nilssonii
Siroverenpisara – Fuchsia magellanica

34 comments :

  1. Voi Ransu, sattuuhan niitä työtapaturmia joskus ammattilaisillekin. Onneksi harvoin kuitenkin. Meillä on yhden ainoan kerran löytynyt pihakiveykseltä kuollut lepakko, se tosin oli ihan ehjä. Jospa oli kuollut vanhuuteen kuitenkin, että ei laiteta kissojen piikkiin sitä. Pari vuotta sitten, kun Lauri oli kotona käymässä, tuli hän aamulla huoneestaan epäuskoisen näköisenä. Hänen yöpöydällään olleessa melkein tyhjässä vesilasissa oli kuollut lepakko! Melko mystistä sekin.
    Ilmoitusääni saaliista on todellakin sitä isompi, mitä pienempi saalis. Kun Onni tuo ison rukkasen kokoisen vesimyyrän, hän naukaisee kerran, mutta kun Viiru tuo viiden sentin mittaisen päästäisen, on meteli niin kova, ettei uskoisi Viirusta sellaista ääntä edes lähtevän!

    Onpa suloinen verenpisara ♥

    Ransupallerolle ja Mustille pusuja♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi jestas, lepakko vesilasissa! No olipa hyvä, ettei hän tullut yöllä pimeässä ottaneeksi siemausta lasista. Todellakin mystinen tapahtuma.
      Kaupunkiasuntoni pihapiirissä suhahtelee ihanan paljon lepakoita myös. Talot ovat 70-luvulla rakennettuja tasakattoisia, katon reunan yli tulee metallireuna, sen ja sopivasti karheaksi rapatun seinän välissä on varmaan juuri se sopiva 2 cm rako lepakoille. Aika mahtavaa :-)
      Heh, Viirun päästäisääni :-D
      Pojat kiittävät pusuista ja sinnekin hurjille saalistajille pusuja!

      Delete
  2. Meilläpäin ei taida lepakot viihtyä, en ainakaan ole koskaan nähnyt.
    Jos se Ransun saalis olikin jotenkin huonossa kunnossa, kun kiinni jäi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei niitä oikein näykään, ohi viuhahtaessaan ne huomaa. Tai jos kissa kantaa sisään, huoh.

      Delete
  3. Huh, mikä öinen episodi. Olisiko lepakko ollut jo jotenkin vaivainen, vai miten ihmeessä Ransu on sen alkujaan kiinni saanut?! Tuskin lentävät ikkunoihin tms. kuten pikkulinnut!?
    Jännä sattuma sillä olen tilannut tuon vaaleanpunaisen verenpisaran itselleni ensi kevääksi yhdessä muutaman daalia-herkun kanssa. Ainakin olen ajoissa😂

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sitä minäkin ajattelen, että ei kai kissa voi kovin helposti saada hyväkuntoista lepakkoa kiinni. Toivottavasti. Samaa mietin lintujen kanssa. Lepakot tuskin lentävät mitään päin, kun niillä on joku kaikuluotainsysteemi, eivät näe lähes mitään. Joten ikkunasta heijastuvalla öisellä taivaalla tms. ei pitäisi olla kai mitään hämäävää vaikutusta niille.
      Vau, no olet kyllä todella aikaisessa liikenteessä :-D

      Delete
  4. Kyllähän ne kisut valitettavasti on sellaisia "pikkupetoja" luonnoltaan, meillä on usein pihatielle jätettynä hiiren mahapussi ja joskus valitettavasti linnun sulkia :( Onneksi harvemmin niitä. Lepakoita en ole nähnyt, en eläviä enkä kuolleita täällä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi harvemmin, ja hiirien sekä myyrien metsästämisestä olen kyllä vain kiitollinen. Paitsi että tänä kesänä Musti kantoi elävän pienen päästäisen makuuhuoneeseen, siitä olin kyllä "hieman raivona" sille, jolloin se loukkaantui ja marssi ulos makuuhuoneesta jättäen minut hoitelemaan päästäisen :-D

      Delete
  5. Kissat ovat taitavia saalistajia, mutta ehkä ne parhaiten onnistuvat saamaan kiinni muuten huonokuntoisia elukoita. Varsinkin, jos saavat päivittäin ruokakupista ravintoa. Toivotaan näin. Ransulla ja Mustilla on onnettomasta lepakkotapahtumasta huolimatta räkeä rooli hiirikannan harventamisessa. Se niille suotakoon.

    Söpö verenpisara, eikä tosiaan mikään pallero. Kuin ujo vaaleanpunamekkoinen tyttö. Tuollaiset itse kaukaa tuodusta siemenistä kasvatetut kukkijat ovat oikeita onnen tuojia. Onnistumisia parhaimmillaan.

    Ransulle ja Mustille rapsutuksia. Jatkakaa vain ahkerointianne, kunhan lepakot jätätte vähemmälle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täytyy toivoa, ettei lepakko ollut enää elämiskuntoinen muutenkaan. Ransu ja etenkin Musti ovat hyviä puutarhan pelastajia myyriltä, eikä tarvitse huolehtia siitäkään, että hiiret saattaisivat mellastaa talossa.
      Ihana kuvaus tuosta verenpisaran kukasta, se on tosiaan herkkä kuin nuori tyttö mekossaan.
      Pojat kiittävät rapsutuksista!

      Delete
  6. Ransu on taitava, lepakon kiinni saaminen on vaikeaa. Jalon kovin saalis tälle kesälle on jäniksenpoikanen viikko sitten ja voi sitä mahtailun määrää. Söi saaliinsa lähes kokonaan ja yö menikin sitten vatsankivistystä potien kuusen alla :D
    Linnuista motkotan kissoille, samoin sisiliskoista, myyriä, hiiriä ja jäniksiä saavat kyllä syödä.

    Meidän lepakoita ei ole tänä vuonna näkynyt, surun paikka.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi Jalo :-DDD Ihana!
      Ransukin sai aiemmin kesällä jäniksenpoikasen, juuri kun olin ennättänyt todeta, miten se on laiskistunut metsästäjänä. Siitä en kehunut, ainoastaan myyristä ja hiiristä saavat kehut, muista torut. Musti ei sitten tuokaan näytille juuri muuta kuin jyrsijöitä, muut saaliit se varmaan syö salaa.

      Delete
  7. Jännä juttu että on saanut lepakon kiinni. Meillä on niitä aika paljon mökin ympäristössä, en pidä niistä ollenkaan. Kissaa mekin tarvitsisimme hiirien suhteen. Ihana verenpisara. Suorastaan aarre.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kissasta on suuri apu hiirien ja myyrien kanssa. Minusta lepakot ovat kiehtovia, ja ne ovat suureksi hyödyksi syödessään mahtavat määrät esim. hyttysiä.

      Delete
  8. Wau, lepakko 🦇 Minä en ole koskaan sellaista saanut. Syy on tosin vain siinä että emäntä on tylsä enkä saa olla mökillä hämärän tultua ulkona. Emäntä taitaa pelätä pimeää :D - Pepsi

    ReplyDelete
    Replies
    1. No hitsi, mutta minusta se on kyllä mukavaa, että olet turvassa sisällä yöt! Olen tässä miettinyt, että pitää opettaa kissat siihen, etteivät saa olla yöllä ulkona. Se on kyllä hitsin vaikeaa, kun Musti tepastelee painavasti päälläni ulos halutessaan. Varmaan sen voisi silti totuttaa, mutta toistaiseksi on käynyt niin, että minä luovutan ensin. Mutta nukun minä kumminkin yöni paremmin, jos tiedän, missä pojat ovat.

      Delete
  9. No, se oli sen lepakon tarina.. ne on tosi inhottavia, kun istuu terassilla vaalea vaate päällä, niin ne syöksyy päin.
    Luonnon luomia olijoita, mutta en kyllä tykkää.
    - en vihaaja mutten rakastajakaan

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se ei kyllä ole yhtään kivaa, jos ne lentävät päin.

      Delete
  10. Juu, minkäs sitä luonnolleen mahtaa, kissa saalistaa ja niin se vaan menee. Meillä Myrsky jahtaa oravia ja muut komppaavat.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jotenkin ihan näen sen silmissäni, kun Tuisku ja Wiima huutavat kannustushuutoja :-D

      Delete
  11. Voi Ransu ja voi lepakko! Kaikkea ei kylläkään tarvitsisi saalistaa, mutta kissan kissuusohjelmistossa on pakollisena osana saalistaminen, mutta ei lajintunnistus :/

    Tuli tuosta, että lepakko pitää viedä puuhun, että se pääsee kartalle -huomautuksesta mieleen tämä :-D https://www.is.fi/kamalaluonto/car-2000006195044.html

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kamala luonto on kyllä niin paras :-D
      Meillä on valitettavasti vähän erimielisyyksiä Ransun kanssa siitä, mikä on todella cool saalis.

      Delete
  12. aiemmassa asunnossamme lepakko oli mennyt piilon lastenhuoneen lelulaatikkoon. onneksi löytyi ajoissa.nykyisessä meni piiloon varastonoven taakse.tuuli rysäytti oven ja onneton sai ovesta päähän ja henki jäi heikoksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi ei! Hirveä pelästys varmaan siitä lelulaatikon lepakosta. Lepakon pureman kanssa ei ole leikkimistä.
      Voi ei, se toinen sai sitten aivotärähdyksen! Kaikkea sitä kuulee.

      Delete
  13. Voi lepakkoa. Minkäs eläin luonnolleen mahtaa. Kissakin on peto ja saalistaa tilaisuuden tullen mitä vain saa kiinni. Olisiko lepakko ollut myös vähän huonossa kunnossa jo alun perinkin vai miten Ransu sen sai kiinni? Jos yhtään lohduttaa, niin meidän Karo, joka on sohvaluhniaisten parhaimmistoa, on tappanut rusakon poikasen omalle pihalle. Varmaan tappaisi aikuisenkin jäniksen, jos saisi kiinni. Ei onneksi tajua jälkiä lähteä seuraamaan eikä lähde omatoimisesti metsästä etsimään saalistettavaa, vaan tarvitsee näköyhteyden jahtivietin käynnistymiseen. Kaikenlaiseen sitä saa varautua kun on lemmikkejä :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Karo sohvaluhniainen ♥ Onneksi ei lähde jänisten tuoksujen perään! Lemmikit ovat eläimiä vietteineen, niinhän se on, ja niin sen kuuluukin olla.

      Delete
  14. Minkäs se kissa luonnolleen mahtaa. Muatilalla kun Juuso-poika ol, joka kesä siltä pääskysiä suusta pelastettiin. Oikein härnäsivät kissoo! Kissa ois meilläkin tarpeen, myyrien tautta. Kaunis tuo verenpisara. Oikein hempee herkkis!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pääskyset tosiaan oikein lentävät päin, ihmeen nopea kissa saa kyllä olla, että saa niitä kiinni. Meillä ei ole tainnut saada kertaakaan. Myyrien ja hiirien suhteen kissa on verraton apulainen.
      Hyvin sanottu, tuo verenpisara on todella hempeä herkkis.

      Delete
  15. Taitava olet kun siemenestä sait verenpisarankin kasvuun. Lepakko saaliista en ole ennen kuullutkaan. Vilina nappasi meidän pihasta haarapääskyn viime kesänä. Se oli kyllä onneton tapaus. :( . Viikko sitten sain pelastettua käpytikan kissan kynsistä, kun aikamme juostiin peräkanaa pitkin pihaa..... Tänään oli todistetusti kahden myyräpaistin päivä mökillä. Myyriä ei keväällä ollut yhtään, mutta hyvin ovat näköjään lisääntyneet kesän aikana saaressa sillä nyt tulee saalista. Pitäisi viettää enemmän aikaa siellä, jotta kissa sais pidettyä myyrät kurissa ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Verenpisaran siemenkasvatus oli muuten älyttömän helppoa. Siemenet itivät aika nopsaan ja itävyysprosentti oli mahtava, mutta ne olivatkin vielä tuoreita, en ollut edes kuivattanut siemeniä. Ne olivat niissä hedelmissään, jotka vain olivat hieman muhjaantuneet reissussa rinkassa, ja pistin koko mössön multaan. Yllättävän nopeasti kukkia tulee, jo alle kahden vuoden kuluttua kylvöstä.
      Vilina on melkoinen saalistaja! Käpytikka!! Myyrätuhojen vähentämiseen kissa on verraton.

      Delete
  16. lepakot ovat symppiksiä, kesäkodin pihalla niitä näkee illan hämärtyessä saalistusretkillään. voi Ransua, minkä teki, järjesti mammalle aikamoisen öisen seikkailun!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lepakot ovat hienoja ja kiehtovia. Ransukin on selvästi viehtynyt lepakoihin, edeltäjänsä Viljon tavoin.

      Delete
  17. Lepakot on hurjan söpöjä. Nauratti tuo hanskat kädessä yöllä -touhuaminen. Huh Ransu ♥ RToivottavasti söpöliini jättää lepakot rauhaan. Voihan se olla, että lepakko oli jo valmiiksi hauras. Hyvin herkän kaunis tuo siroverenpisara, wow. Talvetatko sen siinä ihastuttavassa Marple-erkkerissäsi?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti Ransu ei jatkossa metsästä lepakoita. Ei tämä kyllä ensimmäinen ollut, joten en tiedä, onko toivoa, että oli viimeinen. Lepakot on ihania, tärkeitä ja monet harvinaisia, vaikka pohjanlepakko onneksi ei.
      Hmm, mikähän on Marple-erkkeri... Verenpisara taitaa talvehtia makkarissa. Siellä ei ole suoraa paahdetta, mitä ne eivät näytä sietävän, tai sitten pitäisi kastella todella runsaasti.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!