Heinäkuun kalenteripoika, loppuja ja alkuja

Heinäkuun kalenterimanuli lähettää terveiset sängystä. Viimein on sopiva lämpötila sisällä nukkumiseen! Manuli ottaakin siitä kaiken irti ja on viettänyt koko aamun sängyssä, käväisi aamuyöllä jopa mamman kyljessä peiton alla, ja aamupalan jälkeen painui takaisin petiin.

Helteellä pienen manulipojan paras paikka oli talon pohjoispuolella, kuistin viileällä betonirapulla.

Pöydälläkin voi olla, mutta siinä ei ole niin viileää.

Kuumalla säällä ei ihan hirveästi jaksanut hommailla...

... paitsi että pihakierros mamman kanssa on aina päivän kohokohta.

Sitten kuvasarja lopuista ja aluista.

Kun yksi lopettaa, toinen aloittaa: rohtosormustinkukka ja laidunkarstaohdake.

Ruotsinköynnöskuusama ja jalohortensia. Tämä Endless Summer the Original jätti viime vuonna kukinnan väliin, oli liian kuumaa ja kuivaa. Tänä vuonna ollaan saatu hiukan enemmän sadetta ja se jaksaa tehdä edes yhden kukinnon. Se voi tehdä lisääkin, ei ole tavatonta, että se kukkii vielä lokakuussa. Ja oikeastaan ruotsinköynnöskuusamakin on todella ahkera kestokukkija: kun alkukesän kukinnot alkavat tuottaa marjaterttuja, puhkeaa siihen harvakseltaan uusia kukkia.

Niin ikään muotopuutarhassa; mirrinminttu 'Six Hills Giant' lopettelee (sitten se leikataan alas ja se kukkii uudestaan syksyllä), ja preeriaväriminttu aloittaa.
Preeriaväriminttua etsin vuosikaudet, olin nähnyt sitä Sissinghurstissa, ja se on yksi kauneimman sävyisistä värimintuista: hailea violetti. Kun mistään en taimea löytänyt, tilasin lopulta siemeniä ja kasvatin itse, nyt se tulee ensi kertaa kukkaan. Myöhemmin löysin taimen Vakka-Taimesta, mutta se yksilö kasvaa vielä hitusen tätäkin kuivemmassa eikä ole vielä suostunut kukkimaan.

Heinäkuun kalenteripoika toivottaa viileänmukavia kesäsäitä kaikille!


Jalohortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä
Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum
Mirrinminttu – Nepeta × faassenii
Preeriaväriminttu – Monarda fistulosa
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Ruotsinköynnöskuusama – Lonicera periclymenum

Heinäkuun päiviä

Kesä! Nyt on se kesä, josta talvella epäuskoisena haaveillaan. Mietitään, voiko se olla tottakaan. Kunpa saisi tätä lämpöä ja aurinkoa siirrettyä talveen.
Haarapääskyt sirkuttavat langalla kuin viimeistä päivää. Ihmettelen, miksi nyt pesivän parin ympärillä on koko ajan porukkaa, mutta ehkä saman kesän aiemmat poikaset jäävät hengailemaan vanhempiensa ja kotipesänsä läheisyyteen.

Parin viikon takaiselta mantereen-reissulta on vieläkin taimia istuttamatta, niin paljon niitä oli ja niitä menee niin moneen eri paikkaan. Olen ottanut paikan per päivä käsittelyyn, mutta työkiireet ovat aiheuttaneet sen, että eilenkin ehdin vain leikata syreeniä enkä päässyt vielä istutuspuuhiin ollenkaan.
Kuten kaikki tiedämme, taimien istuttaminen ei ole vain niiden maahan laittamista, vaan siihen liittyy muiden kasvien siirtoa, kitkemistä ja muuta raivausta yleensä tuntikausien ajan ennen kuin päästään asiaan. Hassusti sanottu, sehän on kaikki sitä itse asiaa.

Lisäksi istuttaminen aiheuttaa aina tätä. Toissailtana kaivoin maasta täydellisiä rappukiviä, melko litteitä ja laakeita – juuri, kun pitäisi korjata yksi rappu, jonka tein aikoinaan vähän huonon muotoisista kivistä. Ne kivet eivät mahtuneet tähän kuvaan, sillä ne ovat liian isoja kottikärrylle nostettavaksi.
Koska tällä tontilla on ollut lukemattomia rakennuksia, löytyy tiiliäkin joka kaivuurupeamalla.

Lisää istutettavaa tulee koko ajan. Ruukutin perennakylvöksiä isompiin ruukkuihin, jotta ne kestävät paremmin hellettä. Kasvussa Geranium shikokianum ja tuoksuvien perennojen seos, jossa näyttää olevan ainakin lupiinia.

Muotopuutarhassa on montakin juttua, joista pitää kirjoittaa erikseen. Tässä kukkii tarhajalomalva 'Purpetta' seuranaan valkoisia harjaneilikoita.

Tienposken ahdekaunokeissa käy kova kuhina, kun nuoret tiklit ruokailevat.

Tontin länsilaidalla on avautunut uusi L. D. Braithwaiten kukka. Tämä rassukka ei oikein soinnu tähänkään, mutta ehkä en enää siirrä sitä – se on saanut muuttaa pariinkin otteeseen jo. Vasemmalla kukkii ruusunätkelmä.
Austin-ruusut ovat loistavia siinä, että ne kukkivat ja kukkivat, kun kuihtuneita kukkia poistaa. Ihana keväällä istutettu Lady of Shalott on tehnyt kahdeksan uutta nuppua; inshallah, että saamme nähdä ne kukassa.

Lintujen lisäksi saari kuhisee perhosia. Ahdekaunokeissa lepattaa ohdakeperhosia, ja viimein onnistuin nappaamaan kuvan tästä makoisasta väriyhdistelmästä, kun sitruunaperhonen aterioi harmaakäenkukalla.

Pihan länsiportin pylväässä on kuusama viimein lähtenyt kiertymään ylöspäin, kun peura ei ole tätä (vähään aikaan) syönyt. Tästä on tulossa niin ihana portti...

... sen toiseen pylvääseen on nimittäin kasvamassa uusin David Austin -ruusu: William Morris. Tässä jo aiemmin esitelty kukka muutaman päivän haalistuttuaan. Väri (ja muoto) on aivan täy-del-li-nen. Taustan kivimuuriinkin olen sattunut pistämään juuri sopivan roosansävyisen kiven tähän kohtaan. Morrisin seurana kukkii kurjenpolvi Rozanne.

Tänään avautui toinen nuppu ja vanha kukka sinnittelee vielä hetken, jotta sain kuvan niiden värierosta. Tämä on jotain niin ihanaa, tämä ruusu, tämä kesä, pääskyset ja lämpö.
Tätä muistellaan talvella.


Ahdekaunokki – Centaurea jacea
Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Harmaakäenkukka – Lychnis coronaria
Ruusunätkelmä – Lathyrus latifolius
Tarhajalomalva – Sidalcea × cultorum

Korkeaa ja komeaa

Napsin kuvia aamulla: rohtosormustinkukka aamukasteessa. Kaste on kova, meillä on viileät yöt, viime yönäkin vain 14,5 astetta, vaikka säätiedotuksessa puhutaan trooppisista öistä.

Pidän nyt erityisesti tästä kohdasta; siksi, että siinä on uutuuden viehätystä ja myös noiden itsekseen tulleiden korkeiden hujoppien takia. Rohtosormustinkukka, ukontulikukka ja laidunkarstaohdake – eihän tämä kohta näyttäisi miltään ilman noita ylläreitä.

Seassa yrittävät sinnitellä viime vuonna istutettu punalatva ja tämä 'Summer Skies' -ritarinkukka, mutta ehkäpä ne ensi vuonna saavat paremmin elintilaa.

Korkeat varret tarjoavat lisäksi tukea siemenestä kasvatetuille ruusunätkelmille. Ajattelin niiden tukeutuvan kivimuurin takana olevaan risuaitaan, mutta se on liian kaukana – täytyy rakentaa säleikköä muurin tälle puolelle. Luin juuri Nettimartan ihanista köynnöstukiratkaisuista, siinäpä mahtavia ideoita!

Ukontulikukka ♥ Näitä alkaa putkahdella maasta itsekseen, kun vähän kuopsuttaa. Taustalla rikkaporkkanaa.

Tein penkkiin vähän lisäistutuksia, sillä se laajeni keväällä. Unohdin ottaa kuvan kahdesta kuminakylvöksestä, mutta tässä jälkikäteen otettu kuva: siemenet kahdelta eri myyjältä, kylvetty tismalleen samaan aikaan, samaan multaan ja mikä ero itämisessä! Vasemmanpuoleinen purkki, nyt jo maahan istutettu, oli täynnä kuminaa laidasta laitaan. Oikeanpuoleisessa iti vain muutama. Siemenmyyjillä on eroja.
Olisin voinut käyttää tätä kuvaa huijaukseen esim. kasvualustojen kokeilussa tai kuun vaiheen mukaan kylvössä, mutta totuus on, että kaikki muu on tasan samaa paitsi siementen myyjä.

Alempana paahdepenkissä kukkivat sikurit täyttä häkää. Niiden taustalla on keto keltamataroineen – mikä hunajainen tuoksu, saisipa sen liitettyä kuvaan.
Sikurit täytyy kuvata aamulla, sillä kukat menevät suppuun jo iltapäivällä.

Haarapääskyt pesivät räystään alla aivan katonharjalla, taitaa olla jo kolmas poikue, jos olen pysynyt laskuissa. Vanhemmat tekevät hurjia syöksyjä kohti, jos pesän lähelle menee, vaikka eihän sen lähelle edes pääse, kun se on kahdeksan metrin korkeudessa!

Pojat pelastautuivat syöksyiltä lautakasaan, tosin Musti melko paljon järkevämmin suojaverkon lomaan. Mutta Ransu onkin tuollainen hönö.

Lautakasan vieressä on oranssi penkki, jonka ruskosormustinkukkaa ihailen vähintään kymmenen kertaa päivässä. Siinä on kahdeksan kukkavartta! Ehkä kannatti odotella lehtiruusukkeen ja juuriston kasvamista kolme vuotta.

Tässä vielä tämän aamun auringossa. Kukan lajinimi ferruginea onkin täydellinen: se tarkoittaa ruosteenväristä. Ooh ja aah. Tämä on livenä vielä kauniimpi kuin missään kuvassa.

Mennään sitten vielä Rohanin suuntaan. Katajanaluspenkin rikkaporkkanabileet eilisillan hämyssä. Ransu demonstroi lämpäreen kokoa. Se on huikaiseva, ja rikkakasvimaisuudesta huolimatta jotkut ohikulkijatkin (joilla on hyvä maku) ovat pysähtyneet ihailemaan sitä.
Rikkaporkkana on selvästi opportunisti. Kun katajasta romahti suurin osa, paljastui maata ja avot! Viime kesänä siinä kukki valtoimenaan pioniunikkoa, mutta tänä vuonna sekin on joutunut tyytymään reunapaikkoihin. Viime vuonna porkkanat vasta kasvattelivat lehtiruusukkeitaan.

Sitten Rohanin päätyyn.

Ransu tutkii mamman aikaansaannosta (ruusu-koristeheinäpenkin kaivuuta, reunustusta ja istuttamista sekä lahon saunan seinänvierustan perkuuta nokkosista). Tämä oli eilen illalla, tämän aamun pihakierroksella hän kävi siinä pissalla.

Sama paikka tänä aamuna. Jos kaipaatte viileyttä, tervetuloa tänne saaristoon! Eilenkin oli vain 25 astetta, ja kun tuuli vilpoisasti mereltä, oli se varsin mukavaa kaivuuta ajatellen. Kun asuu saarella, saapuu tuuli mistä suunnasta tahansa viilentävän meren yli.

Tähkähelmikkä aamun valossa.

Päivän kuva rikkaporkkana 'Dara':sta.


Keltamatara – Galium verum
Kumina – Carum carvi
Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum
Rikkaporkkana – Daucus carota
Ritarinkukka – Delphinium
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Roskosormustinkukka – Digitalis ferruginea
Ruusunätkelmä – Lathyrus latifolius
Sikuri – Cichorium intybus
Tähkähelmikkä – Melica ciliata
Ukontulikukka – Verbascum thapsus

Punaisia onnistumisia

On ihanaa, että ystävän lähettämä tähkätädyke 'Rotfuchs' on viimein löytänyt paikan, jossa se viihtyy. Tämä tuli siirrettyä kolmeen kertaan ennen kuin sopiva paikka löytyi ja nyt se viimein kehittää useita kukkavarsia. Ihana sinnikäs!

Sen vieressä kasvaa väriin mätsäävä 'Pink Octopus' -kello. Tämä on niin kuiva ja paahteinen paikka, että kumpikin pysyy noin 30 cm korkuisena ja varsin maltillisen kokoisena muutenkin.

Vielä kolmas siitä vierestä. Mahtavaa, että Hollandia Purple Crown -sekoituksesta kahteen kertaan tilatut ja kylvetyt harjaneilikat viimein tuottavat näitä makean värisiä kukkia! Minulla menee aina enemmän kuin kaksi vuotta tuottaa näitä kaksivuotisia kukkaan. Siinä meinaa usko loppua ja siemeniä tulee joskus tilattua useaan kertaan.

Tarhaviinikärhö, Purpurea Plena Elegansina ostettu, mutta pikemminkin Avant Garde, alkaa kukkia. Tämä on niin ihana.

Serkkunsa 'Madame Julia Correvon' Rohanin aidalla. Jos lempikärhö pitäisi nimetä, olisivat viinikärhöt vahvoilla. Kukat ovat maltillisen kokoisia, eivät sellaisia ökylautasia kuin monilla loistokärhöillä. Kasvilla on siten ihanan keveä, luonnollinen olemus.

Koukataan kasvimaalle. Uusimmassa kasvilaatikossa on muutama viikko sitten kylvetty sareptansinappi 'Bloody Mary' kasvanut hyvin. Jos ehtisi syödä, niin tästä voisi korjata satoa ennen kuin toukat tai muut öttiäiset popsivat kaiken.

Roomansalaatti 'Ovired' on ehjälehtinen ja ihanan roteva – tätä kylvän toistekin! (Vaikka en ole tainnut ehtiä tätäkään maistaa). Kamomillasaunio tuottaa kukkasatoa koko ajan, jo kolmas kukkasatsi kuivumassa teeksi. Tästä kerään siemenet ja kylvän tästä lähin joka vuosi. Miten olen voinut elää ilman itse kasvatettua kamomillaa.

Sitten takaisin Rohaniin, sillä samettiset viininpunaiset sävyt siellä vetävät puoleensa. David Austin -ruusu William Shakespeare 2000.

Rikkaporkkana on napannut yhden väriminttu 'Kardinalin' kukan. Rikkaporkkanan keskuskukka on saman värinen, huomaatko?

Ihana pieni nuokkulaukka, jonka ostin libanoninlaukkana, kukkii. Tämä on valtavan suloinen.

Sitten kiljahdin innosta, kun saavuin Rohanin toiseen päähän. Tässähän on nyt viimein rikkaporkkana 'Dara' tulossa kukkaan! Voi ilon päivää. Noista punaisista terälehdistä ei voi erehtyä. Vihdoinkin! Kahteen kertaan kylvetty, ja juuri eilen kylvin kolmannen satsin. Tämä lienee siitä kaikkein ensimmäisestä Dara-kylvöksestä vuodelta 2016, sillä niitä taimia istutin tähän kohtaan. Nyt tummakurjenpolvet ovat jo ehtineet valloittaa alueen, mutta onneksi tämä yksi sinnitteli niiden läpi. Jihuuuuuu!

Seuraavaa onnenaihetta ei tarvinnut kauaa hakea. Keväällä istutettu uusi David Austin -ruusu William Morris on avannut ensimmäisen kukkansa. Tämä on vielä matala, mutta pitkävartisena sen on tarkoitus kasvaa portinpylvääseen oranssinsävyisen ruskopenkin taustalla. Portin toisessa pylväässä kasvaa jo tähän kauniisti sointuva kuusama.
Puutarhurin elämä on yhtä onnenaihetta, sen vaan sanon. Tai se riippuu toki siitä, näkeekö lasin puolitäytenä vai -tyhjänä, kuten kaikessa. Minun lasini on täynnä ruusuntuoksuista samettista punaviiniä ;-)


Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Kamomillasaunio – Matricaria chamomilla
Kello – Campanula
Nuokkulaukka – Allium cernuum
Rikkaporkkana – Daucus carota
Roomansalaatti – Lactuca sativa, romaine-, romana- yms. lajikkeet ja ryhmät
Sareptansinappi – Brassica juncea
Tarhaviinikärhö – Clematis Viticella-Ryhmä
Tähkätädyke – Veronica spicata
Väriminttu – Monarda

Rikkaporkkanabileet

Rikkaporkkanat kukkivat kaikkialla siellä, minne muutama vuosi sitten istutin siemenistä kasvattamiani taimia. Nimi on alentava, ikään kuin kyse olisi rikkakasvista. Minusta tämä on mitä kaunein koristekasvi, kukkapenkkien täytekasvi ja leikkokukkakin. Tässä katajanaluspenkissä se on kirjaimellisesti täytekasvi – täyttää koko penkin. Kyllä tuolla muutakin pitäisi kasvaa... henno sitten kitkeä näitä.
Kurkkaus paljasti, että muut kasvit löytyvät sieltä kyllä. Kaksivuotisen rikkaporkkanan kanssa en stressaa siementaimista; kyllä ne vähenevät, kun muu kasvusto ottaa alaa.
Katajan runkoa pitkin kiipeilee ihana tarhalyhtykärhö Princess Kate; olen tyytyväinen, että se on reippaassa kasvussa ja tajunnut itse, että siinä on sille täydellinen köynnöstuki. Kataja on edelleen melko rujo, kun toissa talvena siitä ratkesi iso vino päärunko niin, että kaksi kolmasosaa katajasta hävisi.

Rikkaporkkanaviidakko on kauneimmillaan iltavalossa. Tai kai aamuvalossakin, jos olisin silloin hereillä.

Se on myös täydellinen kaveri toiselle rakastamalleni luonnonkukalle: villille palsternakalle.

Rohanin päädyssä ne tuottavat täydellistä niittytunnelmaa, ja palsternakat myös vastaväriä viininpunaiselle. Siellä kukkii pallerolaukkoja ja marjapuuronpunainen lilja, Peter Joyn lilja (hänen tuottamansa risteymä).

Rikkaporkkana, palsternakka, Austin-ruusu William Shakespeare 2000, väriminttu 'Kardinal' ja tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon'.

Rohanin keskivaiheilla rikkaporkkana pitää seuraa tähkähelmikälle, etelänruusuruohoille ja tummalehtiselle japaninkirsikalle.

Muotopuutarhassa ystävän siemenestä kasvattama harjasärmäputki kasvaa Hernepensaskujanteelta saadun viiniruudan vierellä. Mahtavia nämä kukat jo omillakin ansioillaan ja siksikin, että niistä tulevat ystävät ja kanssabloggaajat mieleen!
Kasvatin itse muutama vuosi sitten harjasärmäputken serkkua, Selinum tenuifoliumia, mutta valitettavasti viime kesä oli niille liikaa. Kahdesta pienestä taimesta enää toinen sinnitteli elossa loppukesällä ja sitäkään ei enää tänä keväänä näkynyt. Täytyy kokeilla uudestaan...

Tontin länsireunalle siivilöityy ilta-aurinko ihanasti. Sielläkin on jo runsaasti rikkaporkkanaa. Etualalla on hulluihin mittoihin yltänyt rohtosormustinkukka, itsekseen kylväytynyt siementaimi.
Eilen, kun leikkasin nurmen, oli kiinnostavaa katsoa, mitkä paikat ovat kosteita ja mitkä kuivia. Tähän kohtaan valuu selvästi ylhäältä kalliolta vesi, sillä keväisin tässä on suorastaan litimärkää ja nytkin ihan tuoreen oloista. Täällä onneksi satoi kokonaisen päivän viikko sitten – taivaan lahja, heinäkuussa! Viitisen metrin päässä nurmi on puolestaan lähes kulottunut.

Valittelin jokin aika sitten Austin-ruusu Lichfield Angelin rentovartisuutta. Laidunkarstaohdake (itse kylväytynyt sekin) on tarjonnut tukevan vartensa ruusulle, ihan omin neuvoin ne toisensa löysivät.

Ylempänä vuokko-esikkopuutarhassa rehottaa luonnonkasvusto ahdekaunokkia, keltamataraa ja ojakärsämöä. Niitä ei ihan hirveästi henno kitkeä, mutta meinaan istuttaa tuohon sekaan yhden uuden ruusun kuitenkin.

Loppuun päivän uutinen: ruskosormustinkukka, kasvatettu siemenestä kolme vuotta sitten, availee ensimmäisiä kukkiaan! Olen paaponut ja tarkkaillut näiden lehtiruusukkeita ja viimein odotus palkitaan.
Tämä on juuri sopivaa hommaa hämäläishenkiselle slow-ihmiselle, sen vaan sanon. Niiiiin palkitsevaa. Ja onneksi olen kotona, kun tämä H-hetki on käsillä.
Kukissa on täydellistäkin täydellisempi ruosteenväri oranssiin penkkiin. Jonka voisin nimetä uudelleen kauniimmin ruskopenkiksi: kultaa ja oranssia vasten iltaruskon auringonsäteitä, sehän se ajatus oli.


Ahdekaunokki – Centaurea jacea
Etelänruusuruoho – Knautia macedonica
Harjasärmäputki – Selinum carvifolia
Keltamatara – Galium verum
Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum
Ojakärsämö – Achillea ptarmica
Pallerolaukka – Allium sphaerocephalon
Palsternakka – Pastinaca sativa
Rikkaporkkana – Daucus carota
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Ruskosormustinkukka – Digitalis ferruginea
Tarhalyhtykärhö – Clematis Texensis-Ryhmä
Tarhaviinikärhö – Clematis Viticella-Ryhmä
Tähkähelmikkä – Melica ciliata
Viiniruuta – Ruta graveolens
Väriminttu – Monarda