Wednesday 29 May 2019

Veneretkellä

Kävimme kahden ystävän kanssa retkellä, jonka mainitsin edellisessä postauksessa. Löysimme kukkivia metsäomenapuita, harvinaista suippuorapihlajaa ja muuta mukavaa. Retken varsinainen tarkoitus oli katsastaa seljakämmekkäpaikat.
Matka alkoi kotisaaren kapeasta lahdesta, josta ajetaan ulos pienen sillan ali.

Looking for Orchids
With two friends we went to have a little excursion by a small boat to look for elder-flowered orchids. There have been two good spots for them in nearby small islands, but alas – since the exponental increase of white-tailed deer, the orchids are gone. We only found a leaf rosette, and a leaf of another orchid – with tooth marks on it. Here on my home island there are elder-flowered orchids in two places: both my friends' gardens, where they have fenced the orchid areas!

Kotisaaren kallioissa näkyy hienoja raitoja, kun eri kivimassat ovat aikoinaan, noin 2000 miljoonaa vuotta sitten, olleet sulaa massaa. Silloin tässä päällä kohosivat korkeat vuoret. Siinä tuntee itsensä sopivalla tavalla pieneksi, kun näitä ajattelee.

Tuomet kukassa rannoilla, haapoihin puhkeamassa lehdet.

Erittäin uhanalainen suippuorapihlaja. Näitä kasvoi tässä onneksi useampia! Mukavaa nähdä kunnollinen esiintymä harvinaista kasvia.

Lehtosaarnien rungot olivat niin vänkyröitä, etten meinannut niitä tunnistaa. Ystävä heitti vinkkiä, että kuuluu öljypuukasveihin. Minulle tuli ensin mieleen vain syreeni, kunnes älysin katsoa, onko näissä lehtiä! Joihinkin oli jo latvaan puhjennut pieniä lehtitupsuja. Ympärillä kasvaa pähkinäpensasta.

Jatkoimme saaren sisäosiin entiselle niitylle. Kaatunut kuusi maatuu aivan upeana taideteoksena, tästä tulee fossiili mieleen. Kuin jokin jättiläisen luuranko, joka saa rauhassa maatua niille sijoilleen.

Täydellisen kaunista: sammaleisia runkoja, kukkivia tuomia ja pähkinäpensaita.

Ketunleipä on löytänyt paikan, jossa ei ole paljon kilpailua, tosin eipä juuri multaakaan.

Lähdimme takaisin rantaan ilman ainuttakaan seljakämmekkähavaintoa. Yhden ehkä lehdokin lehden löysin, mutta siinäkin oli hampaanjäljet. Peuran kakkaa löytyi kyllä runsaasti.

Kippari meni edeltä valmistelemaan eväitä.

Rantasipi piti seuraa evästaukomme ajan. 

Poikkesimme myös vastapäiselle saarelle, jossa oli jännittävät tummat kiviainesläiskät rannassa. Miten kivi voikin jäädä tuollaisiksi länteiksi. Täälläkin etsimme kämmeköitä lehtoniityllä, tuloksetta.

Monessa suunnassa saatoimme nähdä sateita, vaan meidän niskaamme ei satanut. Välillä paistoi jopa aurinko.

Sitten jatkoimme vielä kolmanteen saareen. Matkalla oli hienoja kallionäkymiä.


Tässäkään saaressa ei ollut kovin hyvä tulos: löysin yhden seljakämmekän lehtiruusukkeen, se jäi koko retken ainoaksi. Muuten maisemat olivat kyllä mukavat.

Västäräkki tutkaili meitä kiveltä käsin.

Sitten palasimme kotiin. Harvoin tulee katsottua kotisaarta tästä kuvakulmasta. Kuvassa näkyy entisen kalkkilouhoksen piipun tyvi ja erillisellä pikku saarella ollut dynamiittivarasto.
Kotona oli kuulemma alkanut tihkua pian lähdömme jälkeen. Kyllä kannattaa joskus siis poistua kotoa!

Peurat ovat todellinen ongelma kämmeköiden ja lehdokkien kanssa. Ne todellakin syövät ne, kokonaan. Ystävieni pihoilla on seljakämmekkäesiintymiä, joita ei olisi, elleivät he olisi aidanneet alueita.
Ystäväni on yhteydessä Arkipelagia-seuraan, joka kerää tietoja seljakämmeköiden esiintymisestä ja katoamisesta, sinne on raportoitu retkemme tulos. Tässä linkki seuran sivulle: KLIK.


Haapa – Populus tremula
Ketunleipä – Oxalis acetosella
Lehdokki – Platanthera
Lehtosaarni – Fraxinus excelsior
Metsäomenapuu – Malus sylvestris
Pähkinäpensas – Corylus avellana
Rantasipi – Actitis hypoleucos
Seljakämmekkä – Elder-flowered orchid – Dactylorhiza sambucina
Suippuorapihlaja – Crataegus rhipidophylla
Tuomi – Prunus padus

33 comments :

  1. Kerrassaan sykähdyttävät maisemat!

    ReplyDelete
  2. jännittävä venematka, mikä riemu olisikaan syntynyt, jos viel seljakämmeköitäkin olisi löytynyt, ehkäpä sit ensi kerralla löytyy niitäkin!
    sammalpeitteiset maatuvat puunrungot on vaan niin kauniita

    ReplyDelete
    Replies
    1. Seljakämmekät runsastuvat varmaan vasta, kun peurat häviävät, valitettavasti.
      Sammalrungoista tulee aina satumetsä-fiilis.

      Delete
  3. Niin kaunista; sisämaan maisemissa aina asuneena näyttää ihan ulkomailta! Olisipa hauska päästä ulkomaille :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minulle tämä taas on ihan tuttua, kun olen rannikolta kotoisin ja lapsuuden sekä nuoruuden kesät kuluivat purjehtimassa täällä saaristossa, silloin kun ei oltu rannalla sijaitsevassa sukuhuvilassa. Minulle Pohjois-Karjala on juuri tuota kiehtovaa "ulkomaata", siellä on niin upeaa ja erilaista.

      Delete
  4. Kauniita maisemia ja kiva retki. Harmi, ettei seljakämmeköitä löytynyt. Peurat aiheuttavat kyllä melkoisesti ongelmia. Seljakämmenöiden lisäksi syövät isomaksaruohotkin, joita isoapollon toukat tarvitsisivat. Saaristossa luonnon tasapaino on herkkä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Saaristossa esiintymät ovat pieniä, biotoopit pikkuruisia ja aivan erilaiset kasvupaikat vierekkäin. Tällaisessa muutoksessa, esim. uuden lajin myötä, ovat tosiaan lajien katoamiset hyvin lähellä.

      Delete
  5. Ihanat kallioiset maisemat, kovasti tykkään. Olisipa löytynyt kämmeköitä.

    ReplyDelete
  6. Upeita otoksia! Mutta ne hiivatin peurat...eikö saaristossa peurakantaa pysty pitämään metsästämällä kurissa? Liikkuvatkohan uimalla pitkiäkin matkoja? Vai eikö kaatolupia tai metsästäjiä ole tarpeeksi? Meillä on peuraongelma riistäytynyt käsistä kesämökillä eteläisellä Pirkanmaalla, jossa peurakanta on maan tihein. Syövät aivan kaiken paitsi metsästä, myös pihasta. Haitta luonnon monimuotoisuudelle on aivan ilmeinen, sitä ei kai kukaan kiistä. Saaristossa luonto kärsii varmasti vielä pahemmin kuin sisämaassa. Koko kuvio on kummallinen enkä varmasti ymmärrä sen kaikkia puolia. Olen myös ymmärtänyt, että peurat ovat olleet ratkaiseva lenkki punkkien levittäytymisessä koko maahan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Peuroja metsästetään kyllä joka metsästyskausi, mutta ne lisääntyvät koko ajan. Lupia pitäisi myöntää paaaaljon enemmän, ts. kaikki pois :-D
      Peurat eivät taida uida yhtä hyvin kuin hirvet, mutta talvisin niiden näkee loikkivan jäätä pitkin.

      Delete
  7. Siellä saaristossa on todella kaunista!
    Varmasti sielu lepää ja ajatus virtaa noissa maisemissa.

    ReplyDelete
  8. Luin juuri jostakin, artikkelin, jossa kerrottiin tuosta miten peurat pistävät poskiinsa noita kämmekkäitä.:(
    Ihana retsi teillä..:)

    ReplyDelete
  9. Replies
    1. Turkkarissa oli viikonloppuna juttu. Oli todella harmillista todistaa häviäminen omin silmin. Nyt niiden pitäisi olla kukassa, mutta edes lehtiä ei löytynyt kuin se yksi ruusuke.

      Delete
  10. Kalliot on kyllä isoja ja ihmeellisiä muistomerkkejä historiasta. Niitä tuli tuijoteltua Savossa asuessa enemmänkin. Helsingissä taas kiinnostaa pilvimuodostelmat, jollaisia en oo tottunut muualla näkemään - ihmeellisiäkin! Mut se on varmaan tuo meri...

    ReplyDelete
    Replies
    1. On niin mielenkiintoista ajatella, miltä ympäristö näytti silloin. Mitä kasveja ja eläimiä oli. Ihmistä ei ollut vielä piiiiitkään aikaan :-D
      On muuten varmaan erilaiset sääilmiöt rannalla ja sisämaassa!

      Delete
  11. Rantakalliot ovat meren rannoilla ja saaristossa kerrasaan upeita. Mitä värejä ja muotoja! Kaunista on myös sammaloituneessa maisemassa pähkinöiden lomassa. Vaikka seljakämmeköitä ei löytynytkään, sielu varmasti lepäsi noissa maisemissa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli kiva reissu kyllä, vaikka ei käyty kuin ihan vieresillä saarilla. Miksipä lähteä merta edemmäs kalaan, tai matkailemaan.

      Delete
  12. Mahtavia nuo kallioiden raidat ja erilaiset kerrostumat. Tykkään paitsi kivistä, myös kallioista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Peruskalliossa on sitä jotakin. Se on niin jykevää, pysyvää, ikiaikaista.

      Delete
  13. Peurat ovat harmillisia :( upeat maisemat ja hienoa työtä harvinaisten kasvien hyväksi <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minä olin ainakin mukana ihan turistina, ystäväni on tehnyt paljonkin kasvikartoitusta noilla saarilla. Oli ihanaa olla asiantuntijan matkassa.

      Delete
  14. Onpa siellä hienot maisemat. Kallio varsinkin. Niissä on niin mukavat kuviot.
    Kaikkea hyvää Teille

    ReplyDelete
    Replies
    1. Noilla sileillä, kaarevilla kalliolla on niin mukava levähtää, aina löytyy justiin täydellinen paikka olla.
      Kiitos, samaa teille sinne!

      Delete
  15. Huikaisevan hienoja kuvia, meren tuoksu tulvahtaa sieraimiin kuvistasi, ei vielä tuosta Perämerestämme. Mulla alkoi vasta narsissit kukkimaan ):

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eikö Perämeri tuoksu mereltä? Ainakin jossakin Pietarsaaren lähellä satamassa oli ihana meren tuoksu, muistan kerran käyneeni.
      Täällä ovat ehkä viimeiset narsissit nyt kukassa :-) Tai voi olla, että varjoisalla paikalla tulee vielä joku myöhäisempi kukkaan!

      Delete
  16. Kauniita maisemia, upeita kallioita! Pähkinäpensaita en ole koskaan nähnyt luonnossa, ja tuollaisten harvinaisuuksien kuten kämmeköiden katoaminen peurojen suuhun harmittaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pähkinälehto on kaunis, pähkinöillä kun on niin hieno kasvutapa: pään ylle kaartuvat oksat ja ne ihanan vaaleanvihreät lehdet suodattavat valon satumaiseksi. Alla on usein kevätkukkien matto: kevätesikkoa, valko- ja sinivuokkoa sekä ketunleipää. Ihana näky. Onneksi meidän kotisaarellakin on pähkinälehtoja.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!