Ensin kirjasuositus: Olen viime viikkoina perehtynyt uutuuskirjaan kimalaisista. Vaikka se on käännetty brittiläinen kirja, eivät sen tiedot ja kirjoittajan (huumoripitoinen biologian professori) kokemukset ole liian kaukaisia, jotta niistä voisi oppia. Lämmin suositus tälle!
Bumblebee Love
I'm currenty reading a book by biologist Dave Goulson (A Sting in the Tale), which is great entertaining and informative reading. Highly recommended!
Olen lapsesta asti pitänyt kimalaisista, mutta vasta viimeisten kymmenen vuoden aikana olen alkanut tarkkailla niitä. Niitähän on kymmeniä eri lajeja, pelkästään Suomessa! Olenkin pikku hiljaa opettelemassa lajien tunnistusta. Aika monella on valkoinen peräpää. Karviaispensaan kukissa on aina monta kimalaista.
Seuraava vaihe on selvittää tapaamieni lajien elintavat. Osa pesii maassa, jopa monta metriä pitkissä käytävissä, osa esimerkiksi linnunpöntöissä.
Kottarainen: Anteeksi vain, mutta tämä pönttö on jo varattu!
Ruusuherukkakin on selvästi kimalaisten mieleen. Tämä on varmaankin kontukimalainen: kookas laji, jolla on oranssi kaulus sekä vyö takaruumiissa ja valkoinen peppu.
Ruusuherukkapuskat täydessä kukassa ovat ihana näky. Mutta voi – niistä ylempänä on pari narsissia, jotka ovat aikoinaan tulleet salamatkustajina lapsuudenkotini puutarhasta, kun otin sieltä yhtä kasvia mukaan. Olen siirtänyt nämä narsissit, jotka ovat varmaan lajiketta 'Tahiti', jo yhdestä paikasta toiseen ja sitten tähän kolmanteen, kun ne eivät oikein ole sopineet mihinkään. Nyt on niin, että ne eivät sovi tähänkään, tuo keltainen on tässä kohdassa ihan väärässä paikassa.
Kovan onnen 'Tahiti' ennen seuraavaa siirtoaan, joka tapahtui jo. Sipulit siirtyivät muutamia metrejä rinnettä alas, missä on sinisiä helmililjoja ja keltainen koristeheinä kultatesma, joiden pariin tämä sopii täydellisesti.
Tästäkään kuvasta ei oikein näy, miksi Tahitit piti siirtää. Ruusuherukoista heti vasemmalla kun on tummansinisiä isohelmililjoja: ne, punaiset puskat sekä kirkkaankeltainen narsissi vain olivat minulle liikaa. Niin se on, että muutama metri voi ratkaista kaiken – muuallakin kuin juoksukilpailussa.
Kylämaisema on satumaisen kaunis, kun naapurin naapurin kirsikkaluumu on täydessä kukassa. Vaahteroihin vasta puhkeavat lehdet, niinpä ne ovat raikkaan kellanvihreitä, kun niissä on pelkät kukat.
Tuo oman kivimuurini ylle kaartuileva pieni puu on sirotuomipihlaja; juuri tulossa kukkaan ja sirona kuin mikä.
Kultaherukkakin on kimalaisia houkutteleva pensas. Tämä on vähän omituisen muotoinen, sillä siirsin sen, kun olin alun perin istuttanut pensaan juuri samalle linjalle, johon sittemmin rakensin kivimuurin. Jaoin tätä samalla kolmeen eri kohtaan. Kultaherukasta on helppo irrottaa juurivesoja.
Tahitit siirtyivät tästä kuvasta metrin verran oikealle, eli näidenkin kasvien puolesta (pikku narsissi on tasetti 'Minnow') sen väri sopii tähän. Ehkä se viimein löysi paikkansa, kymmenen vuoden hakemisen jälkeen!
Karviainen – Ribes uva-crispa
Kirsikkaluumu – Prunus cerasifera
Kultaherukka – Ribes aureum
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis
Tasetti – Narcissus Tazetta-Ryhmä
.JPEG)
.jpg)
Joskus on kasveja joille ei meinaa sitten millään löytää paikkaa. Kivoja kasveja joista ei eroonkaan halua mutta seilaavat vuosien mittaan pihassa siellä ja täällä. Kultaherukka on minulla ihan vieras, näyttäisi olevan keltaiset kukat nimensä veroisesti.
ReplyDeleteKultaherukasta on jalostettu suurimarjaisempiakin lajikkeita, tällä peruskannalla on pienehköt, joskin silti syötävät marjat. Kukissa on ihana hunajainen tuoksu ja minusta tuo onkin ihan loistava koristekasvi.
DeleteTotta, en noita Tahiteja halua hävittääkään, etenkin, kun ovat peräisin lapsuudenkodista, mutta ehkä niille nyt viimein löytyi sija. Hennomman värinen keltainen on paljon helpompi sijoittaa.
Upea ruusuherukka. Enpä ole tuollaista ennen nähnytkään. Kimalaiset ovat ihania.
ReplyDeleteRuusuherukkaa kannattaa kokeilla, vaikka se on ilmeisesti vain eteläisen Suomen kasveja. Se on niin upea kukkiessaan! Teillä on kumminkin niin suojainen piha, että se voisi hyvinkin viihtyä erinomaisesti.
DeleteJoidenkin kasvien kohtalona on vaeltaa paikasta toiseen kun sattuu aina väärä kaveri vieereen. Mitenkä sitä voisikaan etukäteen tietää, mikä kukkii juuri samaan aikaan ja aiheuttaa liian räikeitä kontrasteja? Minulla taas on yksi kukkapenkki, mihin ei tunnu löytyvän oikein millään sopivaa kasvia. Kaikki käyvät kokeilemassa siinä vuoden tai pari ja siirtyvät sitten muualle. Tänä keväänä siirsin sieltä alppiruusun toisaalle. Katsotaan, ratkeaisiko penkin asukaspulmat sillä, että siinä alusta asti majaillut kasvi lähteekin pois :D Ruusuherukka on upean näköinen ja ainakin kuvassa näyttäisi juuri oikean sävyiseltä punaiselta. Ei taida pärjätä IV-vyöhykkeellä kuin kellaritalvetuksessa. Mukavaa viikkoa!
ReplyDeleteRuusuherukka taitaa olla vain I-II -vyöhykkeiden pensas, harmi vain. Sen kukkien väri on tosiaan taivaallisen kaunis, sellainen mehukas vadelma tms.
DeleteYllätyksiä tulee aina. Toki sitäkin sattuu melko usein, että joku innostuksissa hankittu taimi on vain pakko törkätä johonkin ja sen sopivuus paikalle tulee mietittyä vasta jälkikäteen :-D
Ehkä tuo ehdottamasi lähestymistapa tuo ratkaisun!
Joidenkin kasvien paikkaa on pakko miettiä uudemmankin kerran. Ei vain voi mitään.
ReplyDeleteNo niin se on, todellakin.
Deletepelastin eilen vesisaavista juuri yhden Bombuksen;) sinulla Saila on mielenkiintoisia harrastuksia. itse en tiedä kimalaisten elintavoista paljoakaan, vain sen, etten niitä hätistele, koska ovat mitä parhaimpia pölyttäjiä. parhaillaankin niillä on kova kiire mustikan aloitellessa kukintaansa.
ReplyDeletekylänäkymäsi viehättävä. jostain syystä tykkään kovasti katsella kattoja ja öhöm, myös kiipeillä katoilla kuten puissakin.
nyt kun takapihalta kaadettiin kolme koivua sen valoisuus lisääntyi. pihakeinun takana on kaareva keinotekoinen pengerrys. olen etsinyt sen takapihan puoleiseen luiskaan sopivia kasveja. tuo punaherukka olisi kaunis, mut arvelen vähän sen istuttamista, kun paikka on melko kylmä, siihen osuu pohjoistuuli. mitähän arvelet, kannattaisiko edes yrittää?
Kimalaisista ja muista ötököistä on kiehtovaa opiskella, miten merkillisiä ne ovatkaan. Niiden kaikki salat eivät suinkaan ole vielä avautuneet. Eilen luin siitä, miten monen kokoisia yksilöitä elää yhdessä kimalaispesässä ja mitä eri rooleja ne tekevät. Mutta miksi, ei ole vielä tutkijoille täysin avautunut.
DeleteHui, olet hurjapää! Pienenä kiipeily oli minunkin lempiharrastuksia, hypittiin jopa korkeilta tikkailta lumihankeen parhaan ystävättären kanssa, mutta nykyään minua ei saa katolle tai edes tikkaille kuin pakolla.
Ruusuherukkaa kannattaa ilman muuta kokeilla! Ei ne minullakaan ihan tuulensuojassa ole, vaikka pihani onkin pohjoistuulelta hyvin suojassa.
Ensimmäisenä silimään sattu tuon kirjan vieressä trijatun kupin sininen väri. Onkohan omia töitä. Kimalaiset on sulosia puutarhakavereita ja nyt on niitä aikapaljon. Siirrellään niitä kasveja aina uuteen paikkaan tiälläkin. Kaunis narsissi on 'Tahiti'.
ReplyDeleteTarkka olet, kyllä se on oma työ, lasitus on tosin opettajan sekoittama ja tekemä. Siinä on aivan ihana, upottava ja vivahteikas väri.
DeleteOnneksi kimalaisia on paljon, huolestuttaa niiden taantumisuutiset.
Tahiti on kaunis, mutta joku siinä on vaikeaa yhdistämisen kannalta. Se on niin täyteläisen värinen ja kukat ovat kerrottuina melko kookkaita.