Veneretkellä

Kävimme kahden ystävän kanssa retkellä, jonka mainitsin edellisessä postauksessa. Löysimme kukkivia metsäomenapuita, harvinaista suippuorapihlajaa ja muuta mukavaa. Retken varsinainen tarkoitus oli katsastaa seljakämmekkäpaikat.
Matka alkoi kotisaaren kapeasta lahdesta, josta ajetaan ulos pienen sillan ali.

Looking for Orchids
With two friends we went to have a little excursion by a small boat to look for elder-flowered orchids. There have been two good spots for them in nearby small islands, but alas – since the exponental increase of white-tailed deer, the orchids are gone. We only found a leaf rosette, and a leaf of another orchid – with tooth marks on it. Here on my home island there are elder-flowered orchids in two places: both my friends' gardens, where they have fenced the orchid areas!

Kotisaaren kallioissa näkyy hienoja raitoja, kun eri kivimassat ovat aikoinaan, noin 2000 miljoonaa vuotta sitten, olleet sulaa massaa. Silloin tässä päällä kohosivat korkeat vuoret. Siinä tuntee itsensä sopivalla tavalla pieneksi, kun näitä ajattelee.

Tuomet kukassa rannoilla, haapoihin puhkeamassa lehdet.

Erittäin uhanalainen suippuorapihlaja. Näitä kasvoi tässä onneksi useampia! Mukavaa nähdä kunnollinen esiintymä harvinaista kasvia.

Lehtosaarnien rungot olivat niin vänkyröitä, etten meinannut niitä tunnistaa. Ystävä heitti vinkkiä, että kuuluu öljypuukasveihin. Minulle tuli ensin mieleen vain syreeni, kunnes älysin katsoa, onko näissä lehtiä! Joihinkin oli jo latvaan puhjennut pieniä lehtitupsuja. Ympärillä kasvaa pähkinäpensasta.

Jatkoimme saaren sisäosiin entiselle niitylle. Kaatunut kuusi maatuu aivan upeana taideteoksena, tästä tulee fossiili mieleen. Kuin jokin jättiläisen luuranko, joka saa rauhassa maatua niille sijoilleen.

Täydellisen kaunista: sammaleisia runkoja, kukkivia tuomia ja pähkinäpensaita.

Ketunleipä on löytänyt paikan, jossa ei ole paljon kilpailua, tosin eipä juuri multaakaan.

Lähdimme takaisin rantaan ilman ainuttakaan seljakämmekkähavaintoa. Yhden ehkä lehdokin lehden löysin, mutta siinäkin oli hampaanjäljet. Peuran kakkaa löytyi kyllä runsaasti.

Kippari meni edeltä valmistelemaan eväitä.

Rantasipi piti seuraa evästaukomme ajan. 

Poikkesimme myös vastapäiselle saarelle, jossa oli jännittävät tummat kiviainesläiskät rannassa. Miten kivi voikin jäädä tuollaisiksi länteiksi. Täälläkin etsimme kämmeköitä lehtoniityllä, tuloksetta.

Monessa suunnassa saatoimme nähdä sateita, vaan meidän niskaamme ei satanut. Välillä paistoi jopa aurinko.

Sitten jatkoimme vielä kolmanteen saareen. Matkalla oli hienoja kallionäkymiä.

Tässäkään saaressa ei ollut kovin hyvä tulos: löysin yhden seljakämmekän lehtiruusukkeen, se jäi koko retken ainoaksi. Muuten maisemat olivat kyllä mukavat.

Västäräkki tutkaili meitä kiveltä käsin.

Sitten palasimme kotiin. Harvoin tulee katsottua kotisaarta tästä kuvakulmasta. Kuvassa näkyy entisen kalkkilouhoksen piipun tyvi ja erillisellä pikku saarella ollut dynamiittivarasto.
Kotona oli kuulemma alkanut tihkua pian lähdömme jälkeen. Kyllä kannattaa joskus siis poistua kotoa!

Peurat ovat todellinen ongelma kämmeköiden ja lehdokkien kanssa. Ne todellakin syövät ne, kokonaan. Ystävieni pihoilla on seljakämmekkäesiintymiä, joita ei olisi, elleivät he olisi aidanneet alueita.
Ystäväni on yhteydessä Arkipelagia-seuraan, joka kerää tietoja seljakämmeköiden esiintymisestä ja katoamisesta, sinne on raportoitu retkemme tulos. Tässä linkki seuran sivulle: KLIK.


Haapa – Populus tremula
Ketunleipä – Oxalis acetosella
Lehdokki – Platanthera
Lehtosaarni – Fraxinus excelsior
Metsäomenapuu – Malus sylvestris
Pähkinäpensas – Corylus avellana
Rantasipi – Actitis hypoleucos
Seljakämmekkä – Elder-flowered orchid – Dactylorhiza sambucina
Suippuorapihlaja – Crataegus rhipidophylla
Tuomi – Prunus padus