Thursday 16 May 2019

Pienin on joskus kaikkein ihanin

Vaikea päättää, mikä on se kaikkein pienin ja ihanin, joten taas seuraa pitkä postaus. Koeta jaksaa! Hämyvuokot eli sinertävät valkovuokot alkavat availla kukkiaan vuokko-esikkopuutarhassa.

Small Is Beautiful

Olen siirtänyt hämyvuokon juurenpätkiä vähän rinnettä ylös ja alas, jotta niistä tulee toistuva teema. Tuolta yksi kurkistaa tarhavarjohiipan ja avautuvan kevätlinnunherneen takaa.

Tarhavarjohiippojen istuttaminen ruusuherukan alle tuottaa viimein vähän sitä näkymää, jota ajattelinkin: että nämä vadelmanpunaiset kukkivat samaan aikaan, toinen pensaana ja toinen maanpeittokasvina. Tässä on huonompi maa ja kuivempi paikka ja varjohiipoilla on kestänyt hetki sopeutua, vaikka kelpo kasveja kuivaan varjoon ovatkin.

Tällainenkin pikku tyyppi löytyy ruusuherukan katveesta: minipieni nunnannarsissi 'Sabrosa'. Tämä on niin mikrokokoinen, että minun täytyy ottaa uusi kuva, jossa on jotakin mittakaavana. Kukka on nimittäin peukalonkynnen kokoinen.

Kun näkymää vuokko-esikkopuutarhaan katsotaan kauempaa, ei näistä pienistä yksikään erotu, mutta niiden ihanuus onkin siinä, että ne voi löytää sitten, kun menee tutkimaan lähempää.

Samaa kivimuurin edustaa alemmas jatkamalla vaihtuu värimaailma sini-keltaiseksi. Kultatesma tuottaa täydellisen taustan helmililjoille. Kuvassa lajit Muscari aucheri eli persianhelmililja (jonka piti olla monen värin sekoitus Ocean-lajikkeita) ja violetimpi M. vuralii.

Toissapäivänä istutin ihanat ja kauan etsityt 'Starry Eyes' -turkinkaihonkukat samoille sijoille, pitkän harkinnan jälkeen. Siinä niiden pitäisi saada kosteutta ja aurinkoa, toivottavasti paikka vain ei ole talvella liian märkä. Olen toistaiseksi epäonnistunut näiden talvettamisessa, tällä kertaa aion onnistua. Peitän ne syksyllä lämpimillä vällyillä.
Kuvassa on myös kerrottu valkovuokko, joka meni saniaistarhaan, kun ensin siirsin sieltä tavalliset valkovuokot koivikkoon. Miten tämä kasvien hankkiminen useimmiten aiheuttaakin ketjureaktion. Tällä vuokolla ei ollut lajikenimeä, se on Tommolan tilan tuotantoa, ja heidän omassa luettelossaan on maininta nimettömästä kerrotusta, joka on varmasti tämä. Tämä voisi olla 'Vestal', on hyvin sen näköinen ainakin.

Huussin vierestä löytyy rotkolemmikki kukassa ihanin lemmikkimäisin kukin. Siihen leviää hiljalleen kevätesikoita ylempää mäestä. Ruohomaiset lehdet kuuluvat käärmeenlaukalle, se on vuosien mittaan tuottanut paljon jälkeläisiä ja nyt sitä saa syödä joka aterialla, ihana aromi!

Kuistin edustalla varjoisessa paikassa kukkii Inkan antama ihana kevätputki, suloinen kevään värinen pikku kukka! Tämä on niin mahtava ilostuttaja. Kiitos Inka!
Pikku putkelle pitävät seuraa posliinihyasintit, jotka kukkivat mainiosti niin auringossa kuin varjossakin. Niitä kasvaakin pihallani lähes kaikkialla – siksikin, että ne olivat Oma PIHA -lehden tilaajalahja joskus kymmenen vuotta sitten ja sain niitä silloin pari pussia. Kymmenessä vuodessa ne ovat levinneet ihanasti sinne sun tänne.

Sisäänkäynnin läheisyydessä on myös pienten herkkujen varjoisa nurkka, jossa kasvaa tummalehtistä 'Brazen Hussy' -mukulaleinikkiä. Tämä on erityinen aarre, sillä lajike on edesmenneen Christopher Lloydin löytämä paikallisesta metsästä läheltä Great Dixteriä, kotitaloaan Etelä-Englannissa. Olen käynyt Great Dixterissä moneen kertaan ja tavannutkin Lloydin kerran, mikä kunnia.
Kuvassa näkyy myös rusokoiranhampaan lehtiä, niiden tummat laikut toistavat mukulaleinikin lehtiväriä. Tänä vuonna nämä hampaat eivät kukkineet.

Siirrytään saniaistarhaan. Siellä kukkivat kerrotut keltavuokot.

Tämäkin voisi kasvaa saniaistarhassa, mutta olen istuttanut tämän muotopuutarhaan, ruusun ja herukkapensaan varjoon. Pikkuruinen "Toves Viol" -orvokki, jonka olen hankkinut BOV- eli Blomsterodlingens vänner -yhdistyksen pöydästä Marketanpuiston markkinoilta. Markkinat ovatkin taas tulossa 25.5.! Mene ihmeessä, jos liikut pääkaupunkiseudulla silloin.

Myös tontin luonnonkukat, aho-orvokit, ovat alkaneet kukkia. Ne ovat niin pieniä ja niitä ilmestyy sieltä täältä. Ne ovat yksi syy siihen, miksi en ole montaa istutusaluetta perin pohjin perustanut, vaan istuttanut koristekasveja luonnonkasvien sekaan yrittäen olla tuhoamatta ihania alkuperäisasukkaita.

Muotopuutarhassa kukkii myös ihana valkoinen tummahelmililja 'Siberian Tiger', Ransun nimikkokukka, jonka toin toissa syksynä matkatuliaisena Orkney-saarilta.

Sieltähän pieni tiikeripoika saapuukin. Hän ei ole mikään Walesin tiikeri.

Lopuksi mennään tarkistamaan alppipenkki, missä kuivan paikan minikasvit asustavat. Mätäslaukkaneilikka on täpösen täynnä kukintoja. Kasvusto paleltuu tai kuivuu jostakin kohdasta näköjään kevättalvisin (epäilen voimakasta kevätaurinkoa ja ahavaa, sillä vaurio näyttää aina olevan valon puolella), mutta pian kukinnot ja lehdet peittävät ruskettuneen kohdan.

Viime syksynä istutettu erikoisuus, Tulipa sosnowskyi, näyttää tulevan kukkaan liekehtivän punaisena. Siitä täytyy ottaa vielä kuvia, kunhan kukka avautuu. Valkoiset ovat harmaakynsimöä, jonka löysin pari vuotta sitten Vakka-Taimesta. Se on tehnyt siementaimia, kivaa!
Kynsimöitä tulee vastaan taimistoilla äärimmäisen harvoin. Niinpä kylvin seuraavan kynsimölajin (Draba polytricha) itse, ja sen taimet olivat äärimmäisen pienet, kun ne syksyllä istutin tähän penkkiin. Siinä kohdassa on pari pikkuruista lehteä nyt, joten jos tuuri on myötä, on joku niistä hengissä. Suojasin taimet vähän liian myöhään syksyllä, kun routa oli jo nostanut pikku taimet ylös maasta. Niinpä niillä on vieläkin vähän olkikatetta päällä, jotta ne eivät kuivu.

Tässä kaikki tältä erää, mutta tähän aikaan vuodesta on hirveä runsaudenpula, kun joka puolella tapahtuu koko ajan niin jännittäviä asioita. Kottaraisten pöntöstäkin on alkanut kuulua piipitystä! Joten pikaisiin kuulumisiin!


Harmaakynsimö – Draba incana
Hämyvuokko, kuvien laji – Anemone nemorosa f. caerulea, nykyään kai sama kuin 'Robinsoniana'
Keltavuokko – A. ranunculoides
Kevätesikko – Primula veris
Kevätlinnunherne – Lathyrus vernus
Kevätputki – Hacquetia epipactis
Kultatesma – Milium effusum 'Aureum'
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Mukulaleinikki – Ranunculus ficaria
Mätäslaukkaneilikka – Armeria juniperifolia
Nunnannarsissi – Narcissus Jonquilla-Ryhmä
Posliinihyasintti – Puschkinia scilloides
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Rusokoiranhammas – Erythronium dens-canis
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Tarhavarjohiippa – Epimedium × rubrum
Tummahelmililja – Muscari armeniacum
Turkinkaihonkukka – Omphalodes cappadocica

36 comments :

  1. Ihana postaus pikkuisista aarteista. Kevät on parasta aikaa, kun kaikki pienet ihanuudet on pääosassa. Kesän edetessä kaikki ryöpsähtää ja pikkuiset jäävät jalkoihin tai painuvat maan alle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pieniä ei kesällä tahdo huomata, siksi perustin tuon alppipenkin, kun halusin joitakin tuollaisia minipieniä kasveja, eikä niitä voi muissa kukkapenkeissä kasvattaa. Pikkuiset aarteet on tosiaan hellyyttäviä.

      Delete
  2. Allt är så vackert nu! Det går att bara sitta och njuta - eller nej, det går inte :D man blir så ivrig och vill göra så mycket!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Så är det :-D Men jag brukar tänka att bara 30 sekunder sitta och njuta redan gör mycket bra, sen har man tagit in allt som är vackert och kan börja syssla igen... Man ser ju saker som måste göras och sen är det inte mera avkopplande.

      Delete
  3. Kivoja pikkuisia ihanuuksia! Hauskaa, että kevätputki kukkii ja näyttää viihtyvän : ) Se on ihmeellisen ihana kasvi. Tarkoitus on suunnata Marketanpuistoon, jos vaan suinkin lakkiaisvalmisteluilta ehtii. Mutta pakkohan siellä on aina käydä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on aivan ihana ja toivottavasti tekee pienen mättään ♥ Tuossa se kasvaa hyvässä paikassa, varjossa ja maassa on hieman kosteuttakin, ja samalla pääsen sitä vahtimaan, tuossa ei tosin mitään runsaskasvuista olekaan, joka sen jyräisi. Ei pitäisi kuukahtaa kuivuuteen!

      Delete
  4. Taas löytyi uusi tuttavuus; kevätputki. Onpa yksinkertaisen kaunis!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on todella söpö ja raikkaan värinen!

      Delete
  5. Kevään pienet aarteet on niitä parhaita! Kesää myöten kaikki kasvaa ja isonee, joten pienet on kevään juttu.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On ne, vaikka yritän keräillä minikasveja muutenkin. Pitäisi vaan olla vähän erityyppinen puutarha niille, vaikkapa pieni rivitalopiha :-D

      Delete
  6. Saaripalstan kasvitieteellinen puutarha esittelee taas sellaisia kasveja, kuten kynsimö, jotka ovat minulle aivan upouusia.
    Marketanpuisto houkuttelisi, mutta pitkä matka aitaulujen keskellä vähän jarruttelee intoa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kynsimöihin tutustuin joskus Englannissa, kun ekaa kertaa hurahdin kivikkokasveihin. Jotkut niistä muodostavat hurjan söpöjä neulatyynymättäitä <3 Juuri sen tyyppinen pitäisi olla se itse kylvämäni, jos niitä nyt on enää hengissä. Ne taimet eivät varmaan edes kasva kovin nopsaan.
      Ymmärrän hyvin, että ei oikein ehdi kauas lähteä tapahtumiin - etenkään, kun omassakin pihassa olisi keväthommat kiivaimmillaan.

      Delete
  7. Kynsimöt on minulle uusi tuttavuus, ei kaunis nimi mutta se ei tarkoita etteikö kasvi olisi kaunis. Jos kunto kestää niin Marketanpuistossa ajattelin käydä, edellisenä päivänä on sairaalassa pieni tutkimus liittyen anemiaan enkä tiedä miten siitä toipuu.
    Ruusuherukkasi on vaan mahtava.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eipä tosiaan ole kaunis nimi tuo kynsimö. Kuuluu varmaan samaan sarjaan kuin maksaruoho, syyläjuuri ja tyräkki :-D
      Toivottavasti tutkimuksesta selviää jotakin, jolla sinua voidaan sitten hoitaa, jotta pääset väsymyksestä. Tsemppiä ja hyviä tuloksia ♥

      Delete
  8. Todellakin pienin on kaunein... suloisia pikkukukkijoita, joista taas monta minulle tuiki tuntematonta. Ihanaa, kun täältä sinun blogistasi aina oppii jotakin uutta! Hämyvuokko, turkinkkaihonkukka, kevätputki.... suloisia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tykkään kokeilla, erikoisuuksia etenkin ;-) Mukavaa, jos viihdyt!

      Delete
  9. On sinulla suloisia pikkukukkjoita,
    Meiltä taitaa olla hävinneet nuo turkinkaihonkukat tai sitten on tullut revittyä vahingossa pois..

    ReplyDelete
    Replies
    1. No voi harmi! Jos ne on tullut kitkettyä. Sen talvenkestossa taitaa myös olla jotakin haasteellista, harmi vain. Täytyy yrittää suojata.

      Delete
  10. Ompas kauniita kukkijia. Mukava kun siulla on näitä erikoisuuksia. Kevät on näitten söpöläisten esiinmarssin aikoo! Miulla tavallinen laukkaneilikka lähti talaven mukkaan! Lumipenkka ol siinä piällä ja se voi olla syyllinen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi itku, laukkaneilikat ovat niin ihania kukkamättäitä kukkiessaan. Ehkä lumi painoi sen jotenkin pois päiviltä, vaikka toisaalta luulisi siitä tulevan hyvän talvisuojan. Täällä ne kärsivät useimmiten siitä, että tulee pakkanen ja ei olekaan lunta. Etenkin kivien väliin istuttamani ensimmäiset kokeilut olivat pian entisiä, loput niistä pelastin tuohon alppipenkkiin. Kun olen katsonut kukoistavia laukkaneilikoita Pohjameren rannoilla, ymmärrän kyllä, miksi ne eivät oikein hyvin täällä menesty. Saisi olla talvella lauhaa ja kosteaa, kesällä taas viileää ja kosteaa! Yritä siinä sitten niitä kasvattaa.

      Delete
  11. totta Saila, pienet ovat söpöjä ja näin keväällä ne pääsevät paremmin esille isojen kukkijoiden viel aloitellessa vasta kasvuaan. jaksan aina ihmetellä tuota kerrottua keltavuokkoa! tiikeripoika saakin kulkea upeaa puksipuukujannetta! puksipuu viihtyy ilmeisen hyvin, kun on noin mahdottoman vehreä ja tuuhea.
    aurinkoista viikonloppua Sinulle:))

    ReplyDelete
    Replies
    1. Puksipuu on viihtynyt todella mainiosti, en usko, että olen joutunut yhtäkään menehtynyttä korvaamaan. Niiden pieniä aitataimia ei vain saa Suomesta melkein ikinä, niinpä aitojen kasvattaminen omista pistokkaista on hidasta. Vain kohta, johon putoavat katolta lumet, on haasteellinen - siihen pitää keksiä jokin ratkaisu.
      Me kiitämme tiikeripojan kanssa ja toivotamme aurinkoista viikonloppua sinnekin!

      Delete
  12. Oi, mitä pieniä ihanuuksia! Ei näistä todellakaan voi sitä kaikkein ihaninta nimetä, kaikki ovat :)

    Kovasti tuo kerrottu valkovuokko näyttää samalta kuin ’Vestal’. Olen huomannut, että se vaihtelee jonkin verran kasvuston ’vakiintuneisuuden’ sekä tietenkin yksittäisen kukan kasvuvaiheen mukaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaikki ovat niin ihania, erikoisemmat vuokot huippusuloisia! Kiitos tunnistuksesta. Vestalissa on usein juuri tuon näköinen kerrottujen terälehtien rypäs kukan keskellä. Toisaalta luulisin, että Tommola olisi sen nimennyt, jos olisi varma lajikkeesta. Mutta oli mitä oli, se on aivan ihana.

      Delete
  13. Aivan ihania kukkia..pieniä ja suloisia♥
    Suloinen on tiikerikin♥..:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pikku tiikeri kiittää huomiosta :-)

      Delete
  14. Vierailu Saaripalstan kasvitieteellisessä puutarhassa (lainaan vaalean vihreän ylempänä olevaa termiä) on aina suuri ilon ja ihmetyksen aihe. Tuli taas monta uutta kasvia, joista itsellä taitaa olla ainoastaan hämyvuokko.
    Moni isompikaan kasvi ei näy kauempaa katsottuna ollenkaan. Siksi tykkään omiakin kasveja kierrellä ympäriinsä (jos se vain on mahdollista) ja ihailla joka suunnasta. Läheltä katsoessa löytää myös hienoja yksityiskohtia.
    Aurinkoista ja lämmintä puutarhaviikonloppua sinulle!
    PS. Merkkasin jo kalenteriinkin Marketanpuiston kevätmarkkinat. Jollei esteitä tule, tarkoitus on käydä katsastamassa, löytyisikö kivoja kasveja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta. Puutarhaa ja kasveja kuuluu katsella ja ihmetellä, eivätkä ne kauas näkyvät useinkaan ole ollenkaan niitä ihanimpia kasveja.
      Kiva juttu, toivottavasti teet ihania löytöjä Marketanpuistosta. Harmittaa, mutta mulle ei se viikonloppu tänä vuonna sovi.
      Kiitos, ihanaa puutarhaviikonloppua sinullekin!

      Delete
  15. Olipas monta uutta kasvia mullekin. Mä aina ihmettelen miten sulla ja usealla muullakin bloggaajalla pysyy kaikki lajikket muistissa. Mun päästä katoaa talven aikana kaikki tieto mitä on tullut istutettua. Joskus oon koittanu vihkoonkin laittaa ylös mut ei sekään oikein toiminu 😁
    Hattua nostan! Mielenkiitoista luettavaa oli.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi, ei ne varmaan pysyisikään, mutta kirjoitan kasveista työkseni, niin ne pysyvät mielessä kesät talvet. Lisäksi käytän todella paljon blogin hakusana- ja tunnistesanatoimintoja tarkistaakseni kasveja. On minulla puutarhapäiväkirjakin, mutta se on paperinen, niin sieltä etsiminen on hitaampaa. Usein kyllä kirjoitan sen alkuosaan luettelot kasveista ja siemenistä, joita olen kulloinkin hankkinut, niin siitä saa jo jotakin osviittaa.

      Delete
  16. Valloittavia pieniä kukkaihmeitä piha täynnä! Leinikin tummat lehdet ja keltaiset kukat ovat hieno väriyhdistelmä. Pienet kasvit on hyviä niin mahtuu paaaljon erilaista ihmeteltävää yhteen kukkapenkkiin ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta! Mitä pienempiä, sitä enemmän mahtuu :-D Minusta nuo keltaiset kukat ja tummat lehdet ovat oikeastaan aika tyrmäävä yhdistelmä, mutta menköön - sellaisia ne nyt vain ovat.

      Delete
  17. Nuo minipienet ovat niin ihania, ja mikä voisikaan olla suloisinta kuin mininarsissit! Juuri eilen yhden tutun kanssa niitä katseltiin ja niin jännä juttu, että pienuudestaan huolimatta mininarskut eivät ole ensimmäisiä kukkiijoita - usein melkein viimeisiä. Tuohon mätäsneilikkaan ihastuin ja viikko sitten sen löysin Turusta. Tuo tummalehtinen mukulaleinikki on tosi ihana ja komppaa upeasti koiranhampaan lehtien kanssa! Ihana Ransu 💕

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa, että löysit mätäslaukkaneilikan itsellesikin! Viherlassilasta löysin omani, ehkä sinäkin sieltä.
      Mininarsisseissa ei tosiaan ole aikaisimpia lajeja. Odottelen yhtä viime syksynä istutettua erikoisuutta ('Xit'), jota hankin vain yhden sipulin, josko se kukkisi. Lehtiä on jo. Senkin pitäisi olla superpieni. Jalostamaton luonnonkanta nunnannarsissia on myös hyvin oikukas, lehtiä kyllä näkyy, mutta eivät välttämättä kuki lainkaan. Siinä on aivan pikkuruiset kukat, niin suloiset. Ne ovat ihan toista maata kuin se kookas keltainen torvinarsissi! Oikeastaan sen takia en niin narsisseista alun perin ollutkaan innostunut, ennen kuin muunlaisten narsissien maailma avautui.

      Delete
  18. Oi, mitä ihanuuksia sinulla siellä kasvaakin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaikenlaisia pieniä herkkuja :-) Ja juuri tällä hetkellä myös runsaasti voikukkaa :-D Täytyy ehtiä kitkemään ja leikkaamaan nurmikko vielä tänään.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!