Viktoriaanista meininkiä

Imikät ovat kuin varkain tehneet nuppuja. 'Victorian Brooch' omaa selvästi valkotäpläimikkää perimässään pilkuista päätellen, mutta se on risteymälajike (kyllä, selvitin juuri, että toinen tämän vanhemmista on valkotäpläimikkä 'Leopard').
Viktoriaaninen rintakoru on täydellinen lisä metsäpuutarhaani ja tämä oli ollut jo jonkin aikaa toivelistallani, kun sitten huomasin tätä taimimyymälässä. Se on riemunkiljahduksen paikka, kun etsimänsä kasvin löytää. Tämän ympäristössä on nimittäin pieni viktoriaanisen kirjallisuuden keskittymä, sillä lähellä kasvavat kuunlilja 'Great Expectations' ja narsissi 'Barrett Browning'.

Kasvien perimän ja oikean lajin selvittämisen lisäksi minua kiinnostaa teemapuutarha, eli kasvien ryhmittely jonkin yhteisen aiheen ympärille. Usein se aihe näyttää olevan kirjallinen, tarkemmin ottaen englantilaiseen kirjallisuuteen liittyvä. Puutarha voi kertoa paljon sen omistajan kiinnostuksista. Voi niitä mahtavia keskusteluja, joita puutarha pystyy herättämään!

Aurinkoisemmassa vuokko-esikkopuutarhassa on valkotäpläimikkä 'Mrs. Moon' jo avannut ensimmäisen kukkansa.

Eilen pamahti auki myös balkaninvuokon ensimmäinen kukka! Nyt tapahtuu vauhdilla.

Palatakseni viktoriaaniseen meininkiin: tulin juuri ajatelleeksi, että on monia kasveja, jotka sopisivat habitukseltaan viktoriaaniseen metsäpuutarhaani. Tarhajouluruusuissa on sitä jotakin. Tässä ensin vihreäkukkainen.

Sitten marjapuuronpunainen, joka tuli jo aiemmassa postauksessa nähtyä, ja edellisessäkin kuvassa taustalla.

Tämä mustanpuhuva vasta sopisikin!

Viktoriaaniseen aikaan kuuluu myös uusgoottilaisuus ja kauhuromanttiset klassikot. Mikäpä olisi täydellisempi! Mutta tätä kasvia en voi siirtää esikkopellosta, missä se ilmiselvästi viihtyy.

Täytyy katsoa, jos joskus löydän toisen yhtä tumman taimikaupalta (nämä täytyy tämän vuoksi ostaa kukkivina, jotta pääsee valitsemaan makeimman väriset), tai jos tämä sattuisi tekemään yhtä tumman siementaimen.

Toinen kasvi, joka onkin oikeasti viktoriaanisen ajan lajike, on esikko 'Silver Lace Black' ja lähes identtinen 'Golden Lace Black'. Ne vain ovat niin kranttuja, että yksi ainoa, ystävältä saatu Silver Lace on hengissä puutarhassani ja menestyy hyvin tämänhetkisellä kasvupaikallaan. Niinpä sitäkään ei voi siirtää.
Esikoiden kukkien täydellinen viattomuus vetosi ajan moraalikäsityksiin, lisäksi niiden avulla saatiin aikaan siistejä ja kontrolloituja parterre-istutuksia, hyvin suosittuja tiukan kuningattaren kaudella, jolloin luonnollinen rempsotus oli paheellista. (Onkin kiinnostavaa, miten kirjallisuudessa paheellisuus rempsotti sitten oikein perusteellisesti).

Luin juuri toissa iltana pienen elämäkerran Jenny Lindistä, jota myös Ruotsin satakieleksi kutsuttiin. Kuningatar Viktoria suorastaan hurmaantui hänen ääneensä ja ilmeisesti myös hyveelliseen olemukseensa. Niinpä mietin, että ehkä narsissi 'Peeping Jenny' eli kurkkaava Jenny, jota kasvaa toisaalla puutarhassani, voisi myös sopia viktoriaaniseen meininkiin. Ongelma on vain se, että tämä metsäpuutarha-alue on hyvin pieni, siihen ei taida enää paljon mahtua.
Musti esittelee. Tuolta jo nousee esikoita ja monenmoisia herkkuja – jos istuttaa jotakin lisää, on suuri riski, että tuhoaa vahingossa jonkin pienikasvuisen aarteen.

Loppuun uutinen alppipenkistä: pikarililja Fritillaria sewerzowii herkesi jo kukkimaan, vaikka varsi on vasta noin kymmensenttinen. Kukat eivät ole punaruskeita, elleivät ne vielä sellaisiksi vanhetessaan muutu, mutta tämä on ilmankin hyvin jännittävä.


Balkaninvuokko – Anemone blanda
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Valkotäpläimikkä – Pulmonaria saccharata